Korjausprosessiin lähtö on iso kynnys ja varmaan hyvä niin. Pitäisi pystyä arvioimaan itsestään pystyykö elämään oikeasti siinä omassa sukupuolessaan ja olemaan uskottava muiden silmissä. Uskottavuus ei ole ihan sama kuin läpimeno, enemmänkin osoitus siitä että on vakavissaan.
Useimmiten on tilanne se, että potilasparka ei pysty arvioimaan tulevaa elämäänsä. Eikä sitä pahemmin pysty arvaamaan tutkimushenkilökuntakaan. Kyseessä on aina hasardihyppy...josta ei ole helppoa paluuta. Siksi on hyvä edetä pienin askelin ikäänkuin kokeillen tuntuuko paremmalta kuin ennen.
Useimmiten on tilanne se, että potilasparka ei pysty arvioimaan tulevaa elämäänsä. Eikä sitä pahemmin pysty arvaamaan tutkimushenkilökuntakaan. Kyseessä on aina hasardihyppy...josta ei ole helppoa paluuta. Siksi on hyvä edetä pienin askelin ikäänkuin kokeillen tuntuuko paremmalta kuin ennen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Vaikka olin asiaani pohtinut kauan ja tutkimusten alussa jo totesin että homma on selvä, niin sittenkin oli pieni epäilys. Siksi aloitin elämisen naisena jo tutkimusvaiheessa, testatakseni että kestänkö elämisen naisena ennen kuin se on pakko. Kun sitten tosielämänkoe alkoi virallisesti hormonihoitoineen, se ei tuntunut enää kummemmalta portaalta vaan oli vain jatkoa jo olemassa olevalle elämälle.
>Useimmiten on tilanne se, että potilasparka ei pysty arvioimaan tulevaa elämäänsä. Eikä sitä pahemmin pysty arvaamaan tutkimushenkilökuntakaan.
Totta. Mutta onneksi Sari osaa, kysy siltä ;P
niin olisin iloinen.
Mutta se, että prosessiin lähtö pelottaa, merkitsee sitä että olet todella harkinnut asiaa, tiedostat riskit, tiedät että hommat voivat mennä pieleen ja että kaikki ei ehkä olekaan pelkkä suffelia.
Sanalla sanoen: olet tosissasi, ja se merkitsee, että osaat tiedostaa riskit ja hallita ne, ja suunnitella tulevaisuuttasi. Sinulla on tolkku tallella, joten ennuste on mielestäni hyvä.
Vaikka vaisto toisin sanoo, prosessiin pitää lähteä sillä tavoin että on 100% mukana.
Minulla oli vähän rahaa prosesin alussa ja köyhäilin senkin kanssa. Jos sittenkin purgaisin, niin menisi kalliilla rahalla ostetut vaatteet hukkaan. Tämä oli järkevää, mutta täysin väärää ajattelua.
Oikeasti olsi pitänyt pistää raha haisemaan ja kiskotuttaa karva naamasta. Sitten olisi pitänyt ostaa parasta ja kalleinta niin vaatteissa kuin kosmetiikassakin.
Niillä ehdoilla olisin lähtenyt prosessiin paljon paremmin edellytyksin.
Mutta oma fiksuus muodostui ansaksi.
Pahin mahdollinen skenaario voisi olla seuraava. En väitä, että sellaista olisi olemassa, mutta jos menee riittävästi pieleen, niin miksei.
Nimi on vaihtunut, mutta ulkonäkö tai ääni ei: joutuu selittelemään miksi ihmessä on tällainen nimi. Ihmiset tunnistaa edelleen "entisenä" ja käyttävät entistä nimeä. Saa pelätä syrjimistä ja väkivaltaa. Paluutie on kuitenkin poltettu monin tavoin, entiset ihmissuhteet poikki, ynnä muuta.
Toisin sanoen, läpimeno tai ainakin "entisenä tunnistamattomuus" on avainjuttuja tässä proseduurissa.
Jos tuohon ei liity syrjäytymistä, työttömyyttä, ihmissuhteiden puutetta, väkivaltaa tms, niin tuossa ei ole mitään ongelmallista.
Vanhempani puhuttelevat minua edelleen vanhalla nimelläni ja kieltäytyvät käyttämästä nykyistäni, virallistani. Kun selitin heille, miten se loukkaa minua, he sanoivat, että opettele olemaan loukkaantumatta.
Että sellaista.
kutsua vanhempiasi samalla tavalla, esim. Pekka-isä onkin Lissu-äiti ja Maija-äiti onkin Jorma-isä. Sitten sanot että "opetelkaa olemaan loukkaantumatta."
Vanhemmileni ajatuksistani ja tunteistani ja tavoistani naiseuteen. Aluksi oli täysin ymmärtäväistä, mutta kehoittivat kääntymään psykiatrin puoleen ymmärtämättä ettei asiani tavanomaiseen mielenterveydenhoidon piiriin kuulu. Kerroin myös tarpeestani mennä partakarvojen epilointiin, jolloin vastaus oli, että oletko lapsellinen? Vastasin, että pikemminkin ts.
"Teidän asemassanne en uhittelisi".
Eipä väkivaltaa esiinny vaikka en toki ihan läpikään mene.
Vanhaa nimeä kuulen kyllä, mutta sosiaalisesti olen jo nainen.
Mikä näitä nykyajan ihmisiä vaivaa? Vaikka kuinka asiasta puhuis ja selostais, niin ne näkee ja kuulee vaan sen minkä haluaa.
Älkää vaan lannistuko koskaan!
että se vanhalla nimellä puhuttelu todella loukkaa, ja seuraavan kerran kun kuulen vanhan nimeni, nostan sinut seinälle. Tein katsekontaktilla selväksi, mitä tarkoitin.
Äitini katseli minua kuin vähämielistä, ja sanoi, että se on se nimi, jonka hän on minulle antanut.
Tee sitä vanhasta nimestä lempinimi tai jos sulla on jo jokin lempinimi, niin pyydä että kutsuisivat sillä jos ovat niin itsepäisiä. Mielellään vaikka sellanen ulkomaalainen jotta vanhemmat suostuu käyttämään sitä. Esim. mulla on lempinimi mikä on ulkomaalainen eikä mun vanhemmat tiedä tietenkään sen nimen alkuperää, että se on miesten nimenä käytetty, joten ne käyttää sitä.
"Jos kerta alkuperäinen nimi on niin tärkeä, niin mikset sitten itse pitänyt tyttönimeäsi?"
Sovin ajan psykiatrille. Tästä se alkaa. Jännittää.
Psykiatri ei ole oikea osoite transtutkimusten tekijäksi ellei hänellä ole aikaisempaa kokemusta/pätevyyttä transsukupuolisuudesta.
Tietysti olisi mukavaa mikäli löydettäisiin joku muu syy kuin transsukupuolisuus. Mutta jos vaivasi onkin transsukupuolisuus, olet haaskannut rahaa ja aikaasi aivan turhaan. Tämä vaiva ei mene pois millään terapialla. Vain olemalla oma itsesi voit tulla oireettomaksi. Transsukupuolisella se tarkoittaa korjausta.
Siis älä jää sutimaan vaan pyydä lähete. Jos tunnet että muutenkin vintillä tuulee, voihan terapiaakin ottaa. Mutta se on vain oireiden hoitoa, ei itse syyn.
Olen itsekin käyttänyt yksityistä psykiatria. Halusin nimittäin että diagnoosiani olisi katsomassa mahdollisimman moni ammattilainen. Yksi heistä on LTT/EL Matti Holi. Hän ottaa vastaan torstai-iltaisin Mehiläisen Hakaniemen lääkäriasemalla. Matti Holi on muutamaa psykiatria aikaisempi transtutkimusryhmän psykiatri. Hän pystyy arviomaan lähetteen tarpeellisuuden, mikäli sellaista haet valitsemalla lääkäriksi psykiatrin. Itse käytin lähetteen kirjoittajana työterveyslääkäriä.
Myös minä pyysin lähetteen työterveyslääkäriltä, niin ei tullut mitään ylimääräisiä mutkia matkaan. Oma työterveyslääkärini tunsi minut jo pitkältä ajalta, joten ei ihmetellyt asiaa enempää kun annoin käteen Trasekin kymmenen kohdan ohjeet. Ensimmäinen käynti transtutkimuksissa oli sitten n. 1,5 kk kuluttua.
Aika moni psykiatri pyrkii "parantamaan" mokoman sukupuoliristiriidan omin nokin. Tutkimusryhmän ulkopuolinen psykiatri ei saa tehdä transtutkimuksia.
Psyykkauksesta ja shrinkistä voi olla hyötyä, jos riesan nimi ei ole transsukupuolisuus, tai jos transsukupuolisuuden lisäksi on muitakin ongelmia, kuten ujous, arkuus tai päihderiippuvuus.
Matti Holi on asiantunteva ihminen, ja tuntee transsukupuolisuuden oikein hyvin.
että pitää olla tarkkana niiden kanssa. Sain kyllä kuvan puheista että pitäs lähete eteenpäin sitä kautta saada.
Kyllä lähete kannattaa hakea yleislääkäriltä, jo hinnankin takia. Useimmat voivat käyttää vieläpä ilmaista opiskelija- tai työterveyshuoltoa. Terveyskeskuksestakin sen voi hakea, mutta silloin jossakin päin maata on vaara joutua terkkarin oman psykiatrin syynättäväksi pitkäksi aikaa. Siinä tapauksessa joutuu menemään yksityiselle yleislääkärille. Siis mieluiten yleislääkäri ja ohjeet mukaan. Psykiatri voi innostua tekemään omia tutkimuksia, eikä kirjoitakaan lähetettä siltä istumalta.
Homma ei ole kohdallasi vielä pilalla, voit perua psykiatrin ajan ja mennä tavalliselle yleislääkärille. Säästät taatusti rahaa ja omia vaivojasi, ehkäpä paljonkin.
aikasemmin silleen että peruin ajan koska tajusin että ei sitä tänne pitäisi mennä, mutta kun hain uutta lähetettä oikeaan paikkaan, niin ne lähetti takaisin sinne psykiatrille melko vihasina. Joten aattelin että kokeilen jos ne nyt tosiaan antaa sen lähetteen sitä kautta. Kerroin kuitenkin jo niille että pelkään että niiden takia tää venyy, ja että tää minne oon menossa on väärä paikka ym.,ja ne näytti tajuavan kyllä. Pakko kokeilla nyt kun hirveän vaivan jälkeen sain sen ajan uudestaan. Kenties jo heti kun menen sen psykiatrin puheille saan lähetteen oikeaan paikkaan. Jos se alkaa uutta aikaa mulle suunnitella tms. niin puhumallahan asia selviää. Tai sitten menen yleislääkärin juttusille kuten ehdotit.
Yhteyttä Transtukipisteeseen http://www.transtukipiste.fi [email protected]
Itse opiskelin trans-sukupuolisuutta ja venytin lähete asiaa oman huonovointisuuteni vuoksi n. 6Kk vaikka esim. palstamme Meeri-Anneli vakuutti, että hyvinvointi saattaa alkaa esim. transhoidoista.
Terveyskeskuksessa aluksi aloin epäröimään asiaani, mutta vielä hetken harkittuani vaadin lähetettä, jolloin terveyskeskuksen ylilääkäri selväkielisesti kieltäytyi kirjoittamasta lähetettä transtutkimuksiin ja vakuutti, että transtukiryhmä vaatisi omalla paikkakunnalamme 6Kk kestävän kattavan psykiatrisen tutkimuksen. Otin yhteyttä transtukipisteeseen, josta Maarit Huuska vastasi, ettei tavanomainen mielenterveydenhoito saa diagnosoida, eikä hoitaa trans-sukupuolisuutta ja että vastaavat ylimääräiset tutkimukset asian tiimoilta ovat kalliita ja turhia ja ainut oikea osoite transtutkimuksille on Helsingissä taikka Tampereella ja jos lähetettä ei saa, niin transtukipisteestä kirjoitetaan valitus, joka saattaa johtaa kyseisten lääkäreiden huomauttamiseen.
Tk:sta vastattiin loppujenlopuksi, että lähete on matkassa ja tämän jälkeen palvelu tk:ssa ensiluokkaista.
olette oikeassa luultavasti että noin ne ajattelee asian. Lääkäriltä (tosin en terveyskeskuksen) sain lähetteen suoraan nuorisopsykiatrille. Mulla ei oo varaa ruveta mitään ylimääräisiä juttuja maksamaan mitkä ei johda minnekään. Mutta minne mun pitäisi se valitus suunnata? Sille lääkärille joka anto lähetteen kaksi kertaa väärään paikkaan? Mutta se lääkäri oli kouluterveydenhuollon lääkäri. Voiko sellaselle pistää valitusta vai pitäisikö mun mennä terveyskeskukseen ja yrittää sitä kautta hommata se lähete?
Seuraavanlaiset:
1) Menet nuorisopsykiatriselle johon olet lähetteen saanut ja vaadit lähetettä trans-sukupuolisuustutkimuksiin ja suhtaudut negatiivisesti kaikkeen muuhun. Voit tulostaa ja osoittaa voimassaolevan lain linkkiosoitteesta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20021053
2) Menet samaisen paperin kanssa terveyskeskuslääkäriin ja vaadit lähetettä tarns-sukupuolisuustutkimuksiin.
3) Mikäli mikään ei ota onnistuakseen ja esim. tk-lääkäri maksu ottaa pattiin, eikä nuorisopsykitrisella käynti maita, niin voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi terveyskeskuksen potilasasiamieheen esim. sähköpostilla ja vakuttaa lääkärin tehneen virheen ja että VAADIT asiallisen ja lainmukaisen kohtelun. Mikäli sinua ei uskota, niin Transtukipiste kirjoittaa valituksen puolestasi. Voit tehdä valituksen lääkäristä esim. eduskunnan oikeusasiamiehelle taikka lääninhallitukselle. Terveydehuollon oikesuturvakeskus ei ota yleisesti kiinostaekseen muut kuin kuolemaan johtaneet hoitovirheet.
http://www.laaninhallitus.fi/intermin/lomakehakemisto.nsf/formsbbfinlh/B9A190BC626E19A1C2256E770040F5E3
http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/kantelu.htx
Sinun pitää kuitenkin muistaa, että tutkimuksiin ei pääse alle 18v ja hoitoja ei helposti aloiteta 18v ikäisille, mutta esim. armeijasta saattaa saada vapautuksen trans-sukupuolisuuden vuoksi ja tämähän vaatii diagnosointia.
"Sinun pitää kuitenkin muistaa, että tutkimuksiin ei pääse alle 18v ja hoitoja ei helposti aloiteta 18v ikäisille, "
Tuossa oli pieni lipsahdus. Tutkimuksiin voi päästä vähän alle 18 vuotiaana, mutta ei kovin pajon nuorempana. Hoitoja ei saa missään nimessä ennen kuin on täyttänyt 18 vuotta. Tämä on tämänhetkinen tilanne Suomessa. Ikähän voi sitten täyttyä tutkimusten ja hoitoon jonotuksen aikana.
Eli jos on paljon alle 18 vuotias, voi joutua tyytymään siihen nuorisopsykiatriin odotusaikana, jos haluaa jotain tukea odotusaikana. Mutta siihen riittää hyvin vertaistukikin, mikäli sitä kotipaikkakunnalta löytyy tai edes kohtuuetäisyydeltä.
muutaman kuukauden kuluttua 19. Mutta ehkä aion kokeilla vaatia sitä lähetettä siltä nuorisopsykiatrilta. Nuo laki-paperit mulla onkin jo tulostettuna tukemassa :) Thanks.
Muutaman kuukauden päästä kun olet jo 19, eikä asiasi kuulune nuorisopsykiatrian piiriin. Itse lähtisin siitä, että vaatisin sitä lähetettä siltä koululääkäriltä ja vieläpä valituskanaviuen kautta, eli potilasasiamiestä, transtukipistettä taikka oikeusasiamiestä välikätenä käyttäen. Valituksessa vetoaisin kyseiseen lakiin, ainoaan oikeaoppiseen menettelytapaan ja lääkärin toistuviin virheisiin vedoten. Psykiatriyt alkavat pompottamaan vain sinua.....Itse sain lähetteen ilmoittamalla lääkärille yhteyksistäni transtukipisteeseen ja yhteydenotollani potilasasiamieheen.
Nämä tyypit täällä haluaa niin kovasti olla naisia miettimättä että mitä sen jälkeen kun alkaa oikeasti käymään naisesta. Mitä siitä sitten jää käteen, kuin "jotain sinnepäin" oleva naisen ulkomuoto? Leikkausten ja muiden hoitojen takia köyhä ja ruma "nainen"? Parempi on varmaan pukeutua naiseksi ja meikkailla siellä kodin rauhassa yksin, ja sitten live elämään astuu ihan normaalina miehenä.
Normaalia työssäkäyvän naisen arkea ammatteineen, harrastuksineen, ihmissuhteineen jne. Sitä tässä on eletty jo kymmenkunta vuotta.
Mitä on jäänyt käteen? Pelastettu mielenterveys ja työkyky, ja todennäköisesti pelastettu henki. Olin jo niin lähellä itsemurhaa, etten olisi kestänyt enää pitkään. Jos en olisi lähtenyt hoitoon, olisin tällä hetkellä tuhkauurnassa.
Tämä on asia, jonka lähes jokainen transsukupuolinen voi allekirjoittaa. Tämä prosessi ei ole vitsailun aihe eikä leikin asia eikä siihen ryhdytä mielijohteesta tai fetissinhalusta. Siihen ryhdytään mielenterveyden ja/tai ihmishengen pelastamiseksi.
Ja sama kääntäen: jos ihminen ei ole tosissaan ja hän todella ei ole aito TS, niin tämä juttu on varma tie täydelliseen katastrofiin. Jos et ole TS ennen kuin kirurgin veitsi tekee tehtävänsä, taatusti olet sellainen sen jälkeen.
Taas näitä eheyttäjiä!
"Nämä tyypit täällä haluaa niin kovasti olla naisia miettimättä että mitä sen jälkeen kun alkaa oikeasti käymään naisesta. Mitä siitä sitten jää käteen, kuin "jotain sinnepäin" oleva naisen ulkomuoto?"
Kyllä minulla on elämänlaatu parantunut valtavasti kun olen saanut elää oman sukupuoleni mukaisesti. Ulkonäkökin käy niin hyvin naisesta, että jos minut pistettäisiin riviin luomunaisten kanssa ja sanottaisiin että arvaa kuka on TS, niin hyvin suurella todennäköisyydellä arvuuttelija haksahtaisi.
"Leikkausten ja muiden hoitojen takia köyhä ja ruma "nainen"? "
Leikkaukset ja hoidot eivät ole minua vienyt köyhyyteen, kiitos suomalaisen hoitojärjestelmän. Ei edes tulevaisuudessa, kyllä minä pystyn tuon 3€/3kk maksamaan apteekkiin kuolemaani saakka.
Nainen olen, enkä taatusti ikäisiini verrattuna ruma, joten lainausmerkit voi huoletta jättää pois.
"Parempi on varmaan pukeutua naiseksi ja meikkailla siellä kodin rauhassa yksin, ja sitten live elämään astuu ihan normaalina miehenä."
Tämä kommentti sopii aivan toisenlaisiin ihmisiin, transvestiitteihin ja transsukupuoliset eivät ole sellaisia.
Itse asiassa minua ei erityisesti innosta meikkailla. Elän hyvin miehen tavalla. Oikeastaan minua ei erityisesti muu ulkonäössä kiinnosta kuin että tunnistetaan oikein. Siinä meikkailu voi ehkä näytellä jotain roolia, mutta ei merkittävää.
Olennaistahan on että saan olla oma itseni. Siihen ei oikeastaan voi sanoa mitään normia. Ehkä elän kuin "mies", mutta tiedän myös monia machomiehiä, jotka ovat käytökseltään täysiä "ämmiä". Ei ulkoinen miehen rooli tarkoita että olisi _mies_. Eikä naisena oleminen tarkoita että on oltava jotain sellaista stereotyyppistä mikä jää miehen stereotyyppisestä roolimallista yli.
Tohon "sinnepäin naisen näköinen" yks lisäkommentti. Yhdessä nettitreffissä aikoinaan, jossa meitä oli yhteensä kymmenen naista, minä ainoa ts, annettiin kolmelle uudelle tulijalle tuntomerkiksi, että sellaiseen kahvilapöytään, jossa on seitsemän naista, joista yksi ts. Eivät löytäneet, kököttivät muutaman pöydän päässä. Ei tajunneet edes vaikka purjehdin heidän editseen baaritiskille kerran edestakaisin. Lopulta me mentiin kysymään niiltä, että oletteko te meidän porukkaa. Ja olihan ne.
Säkö halusit niin kovasti olla nainen että se alkoi käymään jo henkisesti päälle?
En HALUNNUT OLLA nainen vaan olen sitä ollut aina. Mutta kun jouduin esittämään miehen roolia, se alkoi käydä henkisesti raskaaksi. Tämä aiheutti pahoja ongelmia myös perheelle. Nämä kaikki on nyt takana ja olen henkisesti täysin terve (todettu tutkimuksissa!) kun saan elää oman sukupuoleni mukaisesti.
Prosessiin lähtö on vaikeaa, mutta itse olen kokenut ehkä yhdeksi vaikeimmista asioista sen, kun kertoo tuttavilleen, ystävilleen ja perheelleen. Vasta yhdelle ystävälle olen kertonut, muut pitävät tätä 'käytöstä ja pukeutumista' ohimenevänä, lesboiluna taikka poikatyttöilynä.
Ehkä tuntemani porukka on vain vaikeaa ja siksi heille on vaikea kertoa. Mutta tämä ystävä joka tietää lupasi minua tukea. Tällä hetkellä se on tärkeintä minulle, sillä tämä henkilö on tärkeääkin tärkeämpi minulle. Muille tuntemilleni ja perheelleni kerron sitten, jos kysyvät tai kun sopiva tilaisuus tulee. Tällä hetkellä se olisi todella vaikeaa.
ystäväs kärsii tedennäköisesti mielenterveys ongelmista tai jos hän on mies on todennäköisesti homoseksuaali että älä ainakaan ystäviin ja heidän neuvoihin tukeudu siitä voi tulla huono juttu.
Olipas tiukka määritelmä!
Kyllä monella TS:llä on ihan kunnollisia tukevia ystäviä, ei tarvitse olla hullu että ymmärtää ja pystyy tukemaan toista. Olenkohan minäkin hullu vaikka tutkimuksissa olenkin saanut terveen paperit (onko sinulla?), koska tuen tarvittaessa aloittelevia transihmisiä.
Ystävien mielipiteitä kannattaa tietenkin suodattaa ja luottaa enemmän omaan järkeensä. Mutta tukea antava ystävä joka ei pyri vaikuttamaan päätöksiin kumpaankaan suuntaan, on kullan arvoinen. Itse olen joutunut käymään alun läpi omin nokin, koska minulla ei ollut tällaista tukevaa ystävää. Niitä on löytynyt vasta prosessin aikana.
Tämä kyseinen ystäväni on naispuolinen ja yksi järkevimmistä ihmisistä, joita tunnen. Hänet olen tuntenut peruskoulun ensimmäisestä luokasta lähtien eikä minulla ole koskaan ollut muita yhtä kauan kestäneitä ystävyyssuhteita.
Tämän kyseisen ystävän käsiin antaisin henkeni koska tahansa, joten totta himputissa minä häneen myös uskallan tukeutua ja luotan. Sinun kokemuksissa on ystäväsi voinut olla homoseksuaali, joka mielenterveydeltään on järkkynyt, mutta se ei tarkoita, että minun ystäväni olisi sellainen.
Jotenkin viestisi antoi kuvan, että jos ts-miehellä on miespuolisia ystäviä he olisivat halopäisiä homoja, josta pystyisin päättelemään, että olet joku pesunkestävä hetero, jonka ainoa elämäntehtävä näyttää olevan homojen luokittelu mielisairaiksi.
Älä ala provoileen ja loukkaamaan muita ihmisiä, kun itselläsi ei näytä olevan hajuakaan tämän palstan aiheesta.
Onhan se normaalien heteromiesten ehkä vaikea ymmärtää ja olla ysvänä miehelle joka pukeutuu naiseksi ja haluaa ihan oikeastikin olla nainen. Muistatte varmaan sen sarjan jossa se transseksuaali etsi miestä itselleen. En muista nyt nimeä. Kumminkin se miekkonen hylkäsi sen ison rahasumman ja yhteisen matkan tämän kanssa.
Joko taas! Tiedot pielessä. Transsukupuolinen nainen ei ole naiseksi pukeutuva mies (sellainen on transvestiitti) vaan nainen.
Tuo ohjelmasarja Miriamista oli formaattinsa puolesta melko provosoiva. Näytti, että siihen haettiin kilpailijoiksi nimenomaan machotyyppejä ja varmaankin lopputulos oli tuottajalla jo selvänä. Niinhän siinä sitten kävikin, että tällainen kapeakatsantoinen machotyyppi toimi odotusten mukaan ja saatiin ohjelmalle se tyypillinen loppuhuipennus. Mitähän olisikaan tapahtunut, jos voittaja olisikin jopa alkanut seurustelemaan Miriamin kanssa, formaattihan olisi mennyt ihan pilalle. Onneksi suomalaiset televisioyhtiöt eivät ostaneet tätä formaattia, vaikka huhujen mukaan harkitsivatkin. Täällä televisioyhtiöt ovat ainakin toistaiseksi pysyneet transihmisten osalta asialinjalla.