Olen kärsinyt jo toista vuotta sitkeistä alaselän kivuista. Magneettikuvaus on paljastanut selässä prolapsin, joka ei kuitenkaan aiheuta issiasoiretta jalkaan, vaan kipu on paikallista alaselässä. Kivun painopiste vaihtelee oikealta vasemmalle. Selässä on myös kulumaa, jota lääkärit pitävät kuitenkin luonnollisena.
Homman tekee hankalaksi se, että useamman tunnin istumiset eivät onnistu, joten tulevaisuuteni työelämässäkin on uhattuna. Lenkkeilystä ja muusta tärinäliikunnasta olen myös luopunut, ja myös hiihtämiset yms. ovat pannassa mystisen polvikivun vuoksi. Minulla on polven sisäkiertoa ja askelvikaa, joilla lienee jokin yhteys myös selkävikaan.
Olen hakenut vaivaan apua kohta kahdeltakymmeneltä asiantuntijalta, mutta sitä eivät ole poistaneet sen enempää lepo, liikunta kuin erinäiset lääkkeetkään. Paria kansanparantajaakin on koitettu, samoin hermojuuren blokadihoitoa. Tällä hetkellä ovat menossa räätälöidyt jumppaharjoitteet niin selälle kuin polvellekin. Olen aktiivinen elämäntapaliikkuja, ja liikun päivittäin niin paljon kuin kivut antavat myöden.
Masentavinta asiassa on se, että "ammattilaiset" ovat yksi kerrallaan nostaneet tassut pystyyn. On kehoitettu olemaan kärsivällinen ja oppimaan elämään kipujen kanssa. Leikkaushoitoon ei toistaiseksi aleta. Monet heistä uskovat kipujen menevän ohi, mutta oma luottamukseni siihen on alkanut rakoilla. Se, että vaiva ehkä menee ohi kymmenessä vuodessa, ei juuri lohduta nuorehkoa ihmistä.
Mitä neuvoisitte minua vielä kokeilemaan? Homma tuppaa masentamaan pahasti, elämänilo on kateissa ja päivittäinen suorittaminen on yhtä pakkopullaa. Eläminen rampana, puoliksi työkyvyttömänä ja turvattomana ihmisenä ei voisi paljon vähempää kiinnostaa.
Homman tekee hankalaksi se, että useamman tunnin istumiset eivät onnistu, joten tulevaisuuteni työelämässäkin on uhattuna. Lenkkeilystä ja muusta tärinäliikunnasta olen myös luopunut, ja myös hiihtämiset yms. ovat pannassa mystisen polvikivun vuoksi. Minulla on polven sisäkiertoa ja askelvikaa, joilla lienee jokin yhteys myös selkävikaan.
Olen hakenut vaivaan apua kohta kahdeltakymmeneltä asiantuntijalta, mutta sitä eivät ole poistaneet sen enempää lepo, liikunta kuin erinäiset lääkkeetkään. Paria kansanparantajaakin on koitettu, samoin hermojuuren blokadihoitoa. Tällä hetkellä ovat menossa räätälöidyt jumppaharjoitteet niin selälle kuin polvellekin. Olen aktiivinen elämäntapaliikkuja, ja liikun päivittäin niin paljon kuin kivut antavat myöden.
Masentavinta asiassa on se, että "ammattilaiset" ovat yksi kerrallaan nostaneet tassut pystyyn. On kehoitettu olemaan kärsivällinen ja oppimaan elämään kipujen kanssa. Leikkaushoitoon ei toistaiseksi aleta. Monet heistä uskovat kipujen menevän ohi, mutta oma luottamukseni siihen on alkanut rakoilla. Se, että vaiva ehkä menee ohi kymmenessä vuodessa, ei juuri lohduta nuorehkoa ihmistä.
Mitä neuvoisitte minua vielä kokeilemaan? Homma tuppaa masentamaan pahasti, elämänilo on kateissa ja päivittäinen suorittaminen on yhtä pakkopullaa. Eläminen rampana, puoliksi työkyvyttömänä ja turvattomana ihmisenä ei voisi paljon vähempää kiinnostaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kovin on tuttu tuo tarinasi. Mutta kroonisistakin kivuista voi eroon päästä, kun löytää oikean fysiatrin... luepa tuolta kuinka mulle ja monelle muulle kävi:
http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html
ja aina vaan näyttää vaikeammaksi menevän...
Ei auta kuin jumpata,vesijuosta ja vetää nappeja ja silti ollaan kipeitä.
Voin sanoa et elämä välillä p.....ä
oletko käynyt kivun asiantuntijalla kun tilanne noin krooninen esim poliklinikalla jossa vain kipuja hoidetaan? itse olen menossa sinne lähiaikoina...itse pitää tietää kaikki pyytää.
Mullekkin sanottu samaa selästä et jatkoja ei tiedä,aika näyttää mut odottajan aika on pitkä.
Koitetaan jumpata ja vesijuosta,edes omaksi iloksi ettei aivan kangistuta.
Mitä muutakaan voimme???
pilates-tunnille ja venyttely-tunnille,mulla parani paha polvivamma (3kertaa paha kaatumis/vääntymisvamma) kun olen nyt käynyt puolivuotta niissä.
Ei näillä diagnooseilla pilatesta vielä tehä!!!
Ehkä myöhemmin ja jumppaanhan mä nytkin joka päivä.
Mut elä huutele tollasia ku et tiedä miten resuna se selkä on...
Hyvää kai nuo ihmiset tarkoittavat, mutta tuo aliarviointi ottaa toden teolla kupoliin. Jumit tai lihasheikkoudet poistuvat voimistelemalla, mutta kaikki eivät tajua, että liikunnallinen ihminenkin voi mennä oikeasti rikki. Kaikkia vammoja ei hoideta hokkuspokkustempuin.
oli kuin omani alkaen 8 v sitten. Aika auttaa. Pidä ihmissuhteet kunnossa ja tee elämän suunnitelmasi sen mukaan, mitä pystyt kipuselälläsi kantamaan. Pidä siis huolta mielenterveydestäsikin. Jumppaa mutta älä käytä kaikkia rahojasi hoitokierteeseen.
Suunnittele ajoissa mahdollinen ammatinvaihdoksesi liikkuvampaan työhön istumatyöstä. Nimenomaan AJOISSA ennen kuin mielenterveytesi on vaarassa!!
Ainoastaan sopeutuminen kroonisen kivun kanssa elämiseen, mahdollisemman terveellä muulla kropalla ja päällä, takaa sinulle hyvän elämän kuitenkin. Kipu poistuu sitten ajallaan ..... viimeistään siinä lopullisessa vaakatasossa - ehkä aikasemminkin :)
Panosta siis ammatin vaihdokseen liikkuvampaan duuniin pois istumatyöstä. Jumppaa, vesijuokse, käytä kipugeelejä ym.
Tsemppiä!
mulla samaa tarinaa ja vuosia on reilusti alle 30. kovakuntoinen olen ollut aina, paitsi nyt olen jo luovuttanut kivulle. Lääkkeitä vedin pari vuotta, mutta viina maistui paremmin.Katkaisuun pitäisi varmaan mennä ja tunnustaa jotain oleellista..Ensin olin todella masentunut ja itsetuhoinen johtuen kivuista ja tietämättömyydestä sekä sekalaisista diagnooseista tai pihalle nauramisesta. Sitten ei jaksanut enää selitellä ja lopetin aktiivisen urheilun ja liikunnan ja siirryin helpompaan fyysiseen ja henkiseen helpotukseen. Nyt sentään valoa tulossa, kun suvaitsivat ottaa kuvia monen vuoden kinuamisen jälkeen uudestaan,ja kas siellähän sitä.Nyt leikkaus mahdollisesti edessä.Toivottavasti sais kivut pois, niin parantuis vähän pääkin.
Jos olet jo parinkymmenen asiantuntijan luona käynyt ja kokeiltu vaikka mitä, niin sitten on lienee syytä alkaa sopeutumaan siihen, että selkä nyt vain kerta kaikkiaan on kivulias ja sen kanssa on elettävä. Oleellista on, että pidät huolta omasta mielenterveydestä, et jää "roikkumaan" tuohon selkäkipuun, saat tarvittavat kipulääkkeet ja omaat hyvän hoitosuhteen johonkin hoitavaan tahoon (lääkäri, fysioterapeutti, niksauttaja, kansanparantaja...)
Lainaa kirja Terve selkä (Jim Wharton) ja ala pikkuhiljaa toteuttamaan kirjan harjoituksia. Älä luovuta. Elä päivä kerrallaan ja ajattele välillä jotain muutakin kuin selkäkipua. Nauti pienistä asioista ja yritä ajatella positiivisesti.
Tsemppiä sinulle! Kyllä se selkä vielä paranee, usko vaan!
Henkiset ja fyysiset oireesi ovat lähes identtiset minun kanssa. Minulla oli 19v päivittäistä urheilua takana ilman mitään suurempia vaivoja...paria murtumaa lukuun ottamatta. Sitten vuosi sitten minulta muljahti nilkka ja se hoidettiin fysioter. kuntoon. Nilkka muljahti kuitenkin uudestaan, harjoitin sitä itse ja menin sitten tyhmänä takaisin pelaamaan(salibandya). No nilkkahan kipeyty jälleen ja tässä vaiheessa (syksy 2005) aloin tuntemaan outoa polvikipua. Tunne polvensisäreunassa oli semmoinen että ihan kuin olisi verisuoni katkeamassa sisäreunasta, hirveä kiristys. Fysiatri tutki polven ja sanoin ettei siinä ole mitään vikaa joten hän lähetti minut selän magneettiin. Selässä oli sitten pieni prolapsi ja fysiatri päätteli että se aiheutti oireet. Lääkkeitä ja kävelyä ohjeet. Tässä vaiheessa (kevät 2005) oireeni siirtyivät myös koko raajaan(iskias) ja selkään. Olen käynyt kirolla, urheilulääkärillä ja omt-fysioterapeutilla eikä mikään auta. maksavat vain helvetisti. Tällä hetkellä siis minulla on nilkka, polvi ja selkä paskana. koko oikea raaja on jotenkin sisäkierrossa ja oikea lonkkani on törkeän paljon koholla. Kävely on vaikeeta ja luonnotonta. No nyt on taas vähän mietintämyssy päällä että mistä saisi apua? Ehdotuksia? Ei tää elämää oikeen mukavaa ole ollut rajun lääkityksen ja kipujen vuoksi. olen käynyt päivittäin vesijuoksemassa mikä on puuduttavaa hommaa, kun on tottunut vetämään kovan hien päälle joka päivä. Kyllä tää sitoo koko elämää mutta olen yrittänyt silti saada jotain aikaseksi ja olla lojumatta. Mietittää kans noi opiskelut että mitä niistä tulee kun ei enää pysty istua 10 min pidempään.
"koko oikea raaja on jotenkin sisäkierrossa ja oikea lonkkani on törkeän paljon koholla."
Eikös nuo nyt ole päivänselviä oireita SI-nivelen dislokaatiolle??? Kipin kapin fysiatri Turuselle Hyvinkäälle! Hän korjaa sen ja varmasti huomaat muutoksen.
Googlaa "selkäsivut"
Kävin itse asiassa Markku Paatelmalla joka mobilisoi si-niveltäni ja antoi mobilisoivia harjotteita kotiin. Hän epäili myös SI-toimintahäiriötä. Se mobilisaatio tuntui ihan hyvältä mutta ei se kyllä oireita pois vienyt...lonkka edelleen koholla. :(
Häh ja täh.
Jos si-nivel on pantu paikalleen, niin kaiken pitäsi olla hyvin, näin meille on "hoidettu" opettanut täällä jo pitkät tovit.
Mitenkäs tämä nyt näin menee, että oireet jäävät!
Ettet vaan kuvittele olemattomia...
Kyllä sinä hyvin voit, ihan varmasti voit hyvin voithyvinvoithyvinhyvinvoit...
Tai sitten et...
Tätähän mä olen myös yrittänyt kertoa!
Koska Paatelma, kuten Timgrenkään, ei kaikilta sitä osaa korjata. Monelle tekevät diagnoosinkin ihan väärälle puolelle. Tässä eräs potilas kertoo kokemuksistaan Timgrenin luona...
http://personal.inet.fi/koti/pallo/Selkasivut/h42/kroonikko.html
"Viime syksynä fysiatri J.T. totesi SI-nivelen pois paikaltaan. Papereissa lukee, että oikean SI-nivelen asentopoikkeama."
Joitakin he osaavat parantaa, mutta kovin harvoja... Eihän kaikki lääkärit ole aina yhtä hyviä! Mutta he sentään ymmärtävät SI-nivelistä jotakin. Useimmat ei edes tuon vertaa... Turunen lienee heistä paras fysiatri.
Kysele fysioterapeutilta tai kuntoneuvolasta tms. lainaan "bac track" - apulaite. Mulla myös prolapsi, kulumaa ja nikamavälien madaltumaa yms. ja tuo laite on tuonut helpotusta kipuihin.
Kokeilin OMT-keskusessa vertertrack vyön kanssa kävelyä 3 päivänä 20 min mikä tuntui hyvältä välilevyssä, mutta koholla olevaa lonkkaa se painoi aika julmetusti, joten se hoito lopetettiin.