Olenpa tuolla chatpalstoilla tutustunut useampaan maatilan isäntään aivan sattumalta. Minua ihmetyttää yksi asia...
Usein nämä isännät "valittavat" kun ei ole löytynyt emäntää tiluksillen, mutta... Kuitenkin heillä tuntuu olevan vaatimuksena, että tuleva kumppani on myös maalta, lapseton ja muutenkin tarkkaan tietoinen mitä elämä maaseudulla oikeasti on!
Ymmärrän tavallaan nämä vaatimukset, mutta eikö kukaan anna edes mahdollisuutta kaupunkitytölle?
En ole itse haaveillut maalaiselämästä, mutta jos sopiva isäntä vastaan tulee niin miksi ei?!
Usein nämä isännät "valittavat" kun ei ole löytynyt emäntää tiluksillen, mutta... Kuitenkin heillä tuntuu olevan vaatimuksena, että tuleva kumppani on myös maalta, lapseton ja muutenkin tarkkaan tietoinen mitä elämä maaseudulla oikeasti on!
Ymmärrän tavallaan nämä vaatimukset, mutta eikö kukaan anna edes mahdollisuutta kaupunkitytölle?
En ole itse haaveillut maalaiselämästä, mutta jos sopiva isäntä vastaan tulee niin miksi ei?!
Vastaukset 17
Vanhimmat
miksi vaatimukset ovat tuollaiset. Totta kaupunkilaisia pidetään hienohelmoina ja laiskoina siihen työmäärään mitä maalla ehkä joutuu tekemään.
Kuitenkin tunnen paljon maalaistalon tyttöjä, jotka eivät kirveelläkään astuisi navettaan tai heinäpellolle tai vielä pahempaa ajaisi traktoria.
Itse olen maajussin vaimo (en ehkä perinteisessä mielessä), sillä eläimiä meillä ei ole. Olen paljasjalkainen kaupunkilainen, mitä nyt mummolassa heinäpellolla ollaan oltu auttelemassa. Ollaan pitkään oltu yhdessä ja samalla tavalla traktori kääntyy, talikko pysyy kädessä tms. kuin muillakin maalaisilla.
Oletko mies vai nainen, sillä saattaa olla paljon merkitystä puolison valinnassa ja näitä sitisirkkoja on liikenteessä ketun häntä kainalossa ja ties missä. Nykyään ei tiedä päältä katsottuna kummasta on kysymys kaupunkilaisten suhteen, kun naama on molemmilla maalissa ja lävistyksillä merkattu lillukan varsiin asti.
Ennen ei ollut lävistyksiä kuin sonni-oskarilla ja roolijaot olivat selvät mutta nykyään ei kannata sikaa ostaa enää säkissä jos meinaa yllätyksiltä säästyä.
Törmäsin samaan asiaan. Tutustuin mukavaan isäntään. Molemmilla oli lapsia edellisistä liitoista, he eivät olleet ongelma...vaan tämä isäntä mies halusi kauniin, laihan,maataloudesta tietävän ja osaavan, seksikkään jne. Meillä oli antoisia keskusteluja ja tapaamisia, mutta ei kukaan tule täyttämään hänen vaatimuksiaan...epäilen ainakin. Ite olisin ollut valmis kokeilemaan ja opettelemaan maatilantöitä. Ehkäpä jostain vielä löytyy se oikea isäntä minullekin.
aikaa istuskella sättäilemässä ei siinä paljon tyät paina . muut ihmiset ovat töissä eikä koneen äärellä .
Yhtään arvioida kuinka paljon nykyaikana tietokonetta käytetään maatilalla? Jollain saattaa ola joka traktorissa nettiyhteys että saa viljelytiedot tiedot siirrettyä kotikoneelle.
Justiinsa saatiin lypsyt tehtyä navetassa. Minä meillä nykyään enemmän lehmistä vastaan. Kyllä sitä oppi jos haluaa.
Naureskelua lähinnä vaan saa osakseen, jos erehtyy mainitsemaan kaupunkitaustansa. Käytännön asioista ja eläimistä tiedän, mutta taidoilla ei ole mitään merkitystä jos on saanut otsaansa kaupunkilaisjuppileiman. Ei sitä virnuilua pitemmän päälle jaksa. Pienimmistäkin mokista saa kuulla, kun jussi itse saa sählätä kuin vaan. "khyllä MINÄ tiedän MINÄHÄN olen tehnyt tätä IKÄNI..." Selevä.
Noh jos hyvin käy, minulla on alan ammattilaisen korkeakoulupaperit pian käsissäni, ja sekös ottaa syntyperäisten heinähattujen luonnono päälle. :)
--Noh jos hyvin käy, minulla on alan ammattilaisen korkeakoulupaperit pian käsissäni, ja sekös ottaa syntyperäisten heinähattujen luonnono päälle.---
Menikö päähän noinkin pahasti, häpeän sinun puolestsi ellet itse ymmärrä hävetä.
vaatimuksista ensimmäiseksi. Ihan samalla tavalla deittailu aloitetaan maalaismiesten kanssa kuin sitimiestenkin kanssa. Ja ihan samat vaatimukset maallakin on kumppanille kuin kaupungissa. Sitten kun olet muutamia vuosia kulkenut tuon maalaisgentelemannisi kanssa (sellaisia todella löytyy nimenomaan maalta), huomaat että täytätkin itse myös nuo mainitsemasi maalaisten "erityisvaatimukset" 110 %:sesti.
Joskus tyttö ystävä joka esitteli mut sukulaisilleen "vaan" maanviljelijänä...Tuli sitten likan enon kanssa juteltua siinä illan aikana niin toi eno kävi sanomassa likalle että ei se ihan "vaan" maanviljelijä ole...Likalla ei ollut oikein tietoa mitä kaikkea maanviljelykseen kuuluu...
Ei kai sillä niin väliä, mitä osaa maalla tehdä/mitä tietää maanviljelyksestä ja tilan hoidosta. Tärkeintä on oma halu oppia ja opiskella maalaiselämää. Sen jälkeen kaikki kyllä hoituu kuin itsekseen. Jos vaatimuksena on, että emäntäehdokas osaa kaikki hommat jo maalle tullessaan, niin siinä taidetaan hakea pikemminkin työjuhtaa kuin puolisoa :)
Minä kaipaan nainen tänne ja se on vaan hyvä jos sinulla on lapset mukana koska minä haluan perillinen,mielellään poika joka jatkaa kun minä lopetan!Kyllä sinä saat olla yksinkin!Olen noin 50v ja vanhapoika.
Ehkäpä siinä vaan käy näin, että maatilanpojan oletetaan ja ehkä se olettaa itsekkin hakevansa automaattisesti pysyvää puolisoa ...
Kaupunkilaiset deittailevat muuten vaan pillun puutteessa, eikä silloin alussa edes suunnitella sitä onko vastapuoli sopiva puolisoehdokas ...
Eli sattuma korjaa satoa.
Itse en puhuisi maahommista mitään, enkä siitä onko toisella edes suunnitelmissa maalle muutto missään vaiheessa.
Se asia päätettäisiin sitten yhdessä, jos yhteinen sävel löytyy.
Toisaalta en pidä sitä minään etuna, että on syntynyt ja kasvanut maalla.
Maalla kasvaneilla on sellainen käsitys varsinkin naisilla, ettei maahommat ole mistään kotoisin.
Eikä ne yleensä osaa arvostaa kotiseutuaan, haaveilevat vaan kaupunkien helposta cityelämästä monine miehineen.
Naisen luonne on tärkein, jos on oikea itsellinen ja vahva luonne niin se kyllä myös maalla pärjää, yleensä vielä paremmin kuin sellainen joka on koko ikänsä halunnut pois sieltä.
Ei se minulle haita vaikka naiset tulevat kaupungilta!Jos täällä on joku nainen kiinnostunut tulla tänne ilmoittaa minulle!olen noin 50v vanhapoika ja asun yksin maalla ja olen maanviljelijä ilman eläimiä,siis viljanviljelijä!
Minä otin vaimon kaupungista,en emäntää talon töihin.Vaimo käy tilan ulkopuolella töissä ja minä viljelen...hyvin on pärjätty.
Mutta silloin kun tavattiin ja tutustuttiin niin ei ollut mitään vaatimuksia puolin ja toisin, vaan me rakastuttiin!
Älkää hyvät isännät olko niin nirsoja,jos ette halua elää elämäänne yksin...
Ja en kyllä oikein ymmärrä tuota valitusta kumminkaan päin. Toki myönnän, että ihmisillä on armottomia ennakkoasenteita maalaisista ja kaupunkilaisista. Näkeehän sen jo tätä palstaa lukiessakin.
Minun isäntäni on kuitenkin paljasjalkainen kaupunkilainen ja minä elänyt lähes koko ikäni (opiskeluaikaa lukuun ottamatta) täällä meidän tilalla.
Tavatessamme isäntäni oli aivan toisella alalla ja opiskellut vielä aika pitkälle sitä. Minut tavattuaan ja elämääni tutustuttuaan hän kuitenkin innostui maataloudesta ja lähdimme molemmat vielä opiskelemaan alaa lisää. Nyt olemme viljelijäpariskunta ja voin kyllä sanoa, että isäntäni hoitaa roolinsa paremmin kuin moni isännän "rooliin syntynyt".
Mutta kun rakastui niin kaikki kävi sitten hyvinkin nopeasti... Täytyy kyllä myöntää, että moni asia meni aika persiilleen lypsykarjan pidossa kun ei itse alkuun osannut ja vanha emäntä jäi pois navetasta. Mutta oppivuodet ovat tuottaneet tulosta, kantturat on kantavia ja poikimaväli on reilusti alle 400 päivää, tilatankki vaihdetaan suurempaan ja parret ovat loppuvuodesta täynnä lehmiä ensimmäistä kertaa täällä olo aikanani (ellei taas tule joku katastrofi kuten viime talvena kahden kk:n aikana 3 lehmää lopetettiin ja yksi teurasautoon) Mutta sairaus ja äitiyslomien takia oppivuodet tosiaankin kestivät liian kauan jos voisin valita uudestaan, opettelisin ensin navettahommat kunnolla ja sitten vasta tekisin lapset. Mutta elossa ollaan ja suunta edelleen ylöspäin!