Yleisesti täällä annetaan ymmärtää hoitokokous-käytännön loppuneen 70- luvulla mikä lieneekin totuus puhuttaessa suurimmasta osasta seurakuntia.
Pohjois-Karjalassa tiedän viimeisiä kokouksia pidetyn 90-luvun alussa eräässä kylässä.
Asia tuli minun tietooni siten että eräs ex-vl-ystäväni otti asian puheeksi keskusteltuamme muutenkin uskontoon liittyvistä asioista.
Itse valitsin lavean tien jo varhain ja muutin pois kotoa liiankin nuorena johtuen ristiriidoista perheen sisällä.
Sittemmin välit kotiväkeen ovat korjaantuneet.
Ystävääni syytettiin muitten houkuttelemisesta turmeluksen tielle ja tilanteesta ei ollut muuta ulospääsyä kuin parannuksen teko .
Tilaisuuden tunnelma oli ollut niin ahdistava että yli parikymppiset miehet olivat itkeneet seurakunnan edessä ja tuskin syntisyyttään.
Tilaisuuden jälkeen monet käänsivät kelkkansa liikkeen suuntaan katkaisten siteet meihin tavallisiin ihmisiin.
Sitten on vielä yksi aihe josta täällä ei ole vielä puhuttakaan, nimittäin saarnaajien sielunhoitopuhelut.
Eräs vanha puhuja pommitti perhettämme lähes viikoittaisilla puheluillaan monta vuotta.
Jos kyseessä olisi ollut normaali ihminen ,niin kyseessä olisi ollut kotirauhan häirintä.
Mutta kun kyseessä oli puhumisen armolahjan saanut arvostettu nyt jo edesmennyt saarnamies niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella ja myönnellä.
Ripitysten aiheena olivat milloin eri uskontokuntaan kuuluva vaimo, lasten hankkima tv, seuroista poisjäänti ( meidän tapauksessamme maatilan monista töistä johtuen),lasten maallisuus ja vaatimus tehdä asialle jotakin.
Onneksi vanhempieni mielenterveys kesti ryöpytyksen eivätkä he romahtaneet kuten erään ystäväni isä.
Minulla on hyvät välit vanhempiini ja kunnioitan heidän uskoaan.
Vaatii luonnetta pitää uskonsa tässä kylmässä ,kovassa ja maailman houkutuksia tulvivassa maailmanajassa.
Heidän vuokseen toivon kuoleman jälkeen olevan paremman paikan jossa ei tunneta surua eikä piinaa.
Minulle jumalaa ei ole olemassa ja kirkkokin on osa elämääni vain jokajouluisen jouluaamun-Jumalanpalveluksen verran.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole loata teitä ja teidän henkilökohtaista uskoanne ja elämänarvojanne .
Absoluuttista pahaa ei ole olemassa niinkuin ei hyvääkään.
Pohjois-Karjalassa tiedän viimeisiä kokouksia pidetyn 90-luvun alussa eräässä kylässä.
Asia tuli minun tietooni siten että eräs ex-vl-ystäväni otti asian puheeksi keskusteltuamme muutenkin uskontoon liittyvistä asioista.
Itse valitsin lavean tien jo varhain ja muutin pois kotoa liiankin nuorena johtuen ristiriidoista perheen sisällä.
Sittemmin välit kotiväkeen ovat korjaantuneet.
Ystävääni syytettiin muitten houkuttelemisesta turmeluksen tielle ja tilanteesta ei ollut muuta ulospääsyä kuin parannuksen teko .
Tilaisuuden tunnelma oli ollut niin ahdistava että yli parikymppiset miehet olivat itkeneet seurakunnan edessä ja tuskin syntisyyttään.
Tilaisuuden jälkeen monet käänsivät kelkkansa liikkeen suuntaan katkaisten siteet meihin tavallisiin ihmisiin.
Sitten on vielä yksi aihe josta täällä ei ole vielä puhuttakaan, nimittäin saarnaajien sielunhoitopuhelut.
Eräs vanha puhuja pommitti perhettämme lähes viikoittaisilla puheluillaan monta vuotta.
Jos kyseessä olisi ollut normaali ihminen ,niin kyseessä olisi ollut kotirauhan häirintä.
Mutta kun kyseessä oli puhumisen armolahjan saanut arvostettu nyt jo edesmennyt saarnamies niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella ja myönnellä.
Ripitysten aiheena olivat milloin eri uskontokuntaan kuuluva vaimo, lasten hankkima tv, seuroista poisjäänti ( meidän tapauksessamme maatilan monista töistä johtuen),lasten maallisuus ja vaatimus tehdä asialle jotakin.
Onneksi vanhempieni mielenterveys kesti ryöpytyksen eivätkä he romahtaneet kuten erään ystäväni isä.
Minulla on hyvät välit vanhempiini ja kunnioitan heidän uskoaan.
Vaatii luonnetta pitää uskonsa tässä kylmässä ,kovassa ja maailman houkutuksia tulvivassa maailmanajassa.
Heidän vuokseen toivon kuoleman jälkeen olevan paremman paikan jossa ei tunneta surua eikä piinaa.
Minulle jumalaa ei ole olemassa ja kirkkokin on osa elämääni vain jokajouluisen jouluaamun-Jumalanpalveluksen verran.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole loata teitä ja teidän henkilökohtaista uskoanne ja elämänarvojanne .
Absoluuttista pahaa ei ole olemassa niinkuin ei hyvääkään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minuakin on hoidettu. Jumala on minua niin paljon rakastanut, että on antanut veljien/sisarten käydä kohti.
Armon valtakunnassa on rakastava ja hoitava Isä kaikkien lastensa elämässä. Jumala hoitaa edelleen ja jos ei hoitaisi, miten minäkään selviäisin.
Nyt sanotte, että olen ehkä ymmärtänyt väärin koko hoitokokousasian. Näin se ei ole. Jumalan sana täyttyy Hänen seurakuntansa elämässä. Hoitokokouksen Raamatullinen perusta (Rakkauden kaksoiskäsky, Matt.36-40 ja Matt.18.luku) on edelleen voimassa. Jumalan sana on muuttumaton.
vilppiä ole!
Eräs työkaverini koillismaalta kertoi mummomsa häpeällisen lopun. Viimeiset 2 viikkoa elämästään uskovainen mummo(ei vl) oli ollut puhelinterrorin kohteena kotonaan. Kymmeniä kertoja uskovaista mummoa oli yritetty käännyttää siitä huolimatta että hän vakuuttanut sydämmellään olevan Jumalan rauhan ja uskossa ja rohkeudessa olevansa valmis siirtymään taivaaseen. Vl sukulaiset eivät uskoneet mummoa. Viimeisenä elinpäivänä sairaalaan tunkeutui käännytysporukka mutta mummo piti uskonsa kun sai kuolla täysissä järjissään.
Oli mielenkiintoista lukea kuvaustasi Pohjois-Karjalasta. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Mietin, miten tällainen saattoi olla mahdollista. Eivätkö vanhempasi valittaneet kenellekään toiselle ihmiselle rauhanyhdistyksessä? Voisi ajatella, että tällaiseen selvästi maaniseen kotirauhan häirintään olisi puututtu!
>> Eräs vanha puhuja pommitti perhettämme lähes viikoittaisilla puheluillaan monta vuotta.
Jos kyseessä olisi ollut normaali ihminen ,niin kyseessä olisi ollut kotirauhan häirintä.
Mutta kun kyseessä oli puhumisen armolahjan saanut arvostettu nyt jo edesmennyt saarnamies niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella ja myönnellä.
Ripitysten aiheena olivat milloin eri uskontokuntaan kuuluva vaimo, lasten hankkima tv, seuroista poisjäänti ( meidän tapauksessamme maatilan monista töistä johtuen),lasten maallisuus ja vaatimus tehdä asialle jotakin.>>
PELKO! se kun on kovin inhimillinen.
Voimme kysyä miksi veli ei nousut puolustamaan veljeään silloin kun toinen joutui syyttä syytetyksi hoitokokous aikoina? Mitä samme vataukseksi - pelkäsin oman itseni puolesta niin paljon etten voinut
Hoitokokouksia jäejestettiin vähäsyntisille ihmisille maalla ennen. Nyt niitä ei juurikaan järjestetä, kun synti rehottaa enemmän. Siksi, koska ihmiset ovat tietoisempia oikeuksistaan. On kotirauha yms. Ennen maaseudulla kotirauha-käsite oli kuin veteen piirretty viiva. Tuvat olivat vähän sellaisia julkisia olohuoneita, joissa käytiin iltaisin juttelemassa.
Liperissäkö?
hankaluuksia asianomaisille joten en voi kertoa.
Yhtä elämänkerrankirjoittajaa on jo uhkailtu joten en ota riskiä että myös muitten henkilöllisyys tulisi julki.
Miksi tuollaisen maailmallisen eriseuran annetaan laajeta kristillisyydessä? Eikö todellakaan ole keinoja saada sitä kitkettyä pois?