Tällä palstalla, ja ehkä myös oikeassa elämässä, aina silloin tällöin näkyy joidenkin lesbojen varautunut suhtautuminen bi-naisia kohtaan, ja myönnän, että kyllähän se vähän ikävältä tuntuu.
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt tätä ilmiötä, ja vihdoinkin rohkaistuin kysymään teiltä, mistä arvelette tämän bi-kielteisyyden johtuvan.
Johtuuko se siitä, että teillä on kokemuksia epäluotettavista bi-naisista? Tai onko meidän elämä mielestänne liian helppoa? Tai olemmeko jotenkin "likaisia", kun meillä on ollut suhteita miehiinkin? ...Vai mistä on kyse?
Enkä nyt tod. tarkoita, että enemmistö lesboista olisi noin asenteellisia. Osa kuitenkin on, ehkä hyvistäkin syistä, ja haluaisin nyt tietää niitä syitä, koska minuakin arvioidaan tietyllä tavalla vain siksi, että olen bi.
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt tätä ilmiötä, ja vihdoinkin rohkaistuin kysymään teiltä, mistä arvelette tämän bi-kielteisyyden johtuvan.
Johtuuko se siitä, että teillä on kokemuksia epäluotettavista bi-naisista? Tai onko meidän elämä mielestänne liian helppoa? Tai olemmeko jotenkin "likaisia", kun meillä on ollut suhteita miehiinkin? ...Vai mistä on kyse?
Enkä nyt tod. tarkoita, että enemmistö lesboista olisi noin asenteellisia. Osa kuitenkin on, ehkä hyvistäkin syistä, ja haluaisin nyt tietää niitä syitä, koska minuakin arvioidaan tietyllä tavalla vain siksi, että olen bi.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Häilyväinen identiteetti.
Nämä sanovat olevansa bi, mutta oikasti ovat melkoisen aseksuaalisia tai ongelmaisia seksuaalisuuden alalla. Rakkaus naiseen kuitenkin tökkii ja on kiinni vähän "inspiraatiosta". Pelko sitoutumiseen on olemassa.
Siksi minä kiirehdin seksiä, koska se karsii heteropähkäilijät, wannabet ja "vain ystävät" pois. Sen jälkeen voin avata sydämeni. Jos voin.
Jos billä on mies, kuten on Pieni Silkkinen I:n tapauksessa, se tuo lisäongelmansa. Olen mihen suhteen kohtelias, mutten voi sanoa ettenkö olisi varautunut.
pitää käytännössä?
mutta vaikka olenkin melkoisen epävarma seksuaalisuudestani ja siksi olen toistaiseksi itselleni bi, niin sen tiedän ainakin varmasti, että aseksuaali en ole.
Aina valppaana!
toisaalla täällä myönsi olevansa haluton lähes kaiken aikaa.
ja allaoleviin..Lesboissa niitä kiertopalkintoja tuntuu löytyvän enemmän.
Seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalinen käyttäytyminen eivät ole sama asia.
Keep it in mind!!
...
Niin että lesboilla ei ole koskaan pelkoa sitoutumisesta. Heh heh
Minä olen myös sanonut, että minun rakkauteni naisia kohtaan kestää kauemmin kuin minun naissuhteeni. Aina on kestänyt.
Sen sijaan kaksi bitä on ruvennut kesken suhteen miettimään uudestaan omaa suuntautumistaan.
Seksuaalisuuden kanssa on kuin käden ja keittolevyn: Jos kädestä häviää tunto niin pitää etsiä sellainen paikka jossa väkisinkin käsi tuntee jotain ja se on keittolevy.
Seksuaalisuus on minulle sellainen keittolevy. Minä harvoin tunnen mitään, minä harvoin uskallan päästää ketään ihmistä sisälleni. Mutta kerranpa kävi niin erään bi-naisen kanssa, että me olimme täysin alastomia ja aseettomia ja minä unohdin hänen ihottumansa ja hän unohti minun rypyt ja minä unohdin minun ryppyni ja hän unohti oman ihottumansa ja me olimme kuin lapset vailla huolen häivää.
Mikä onnen hetki elämässä.
Ja se tunne löytyi sieltä ja nyt minä olen siitä ihan yhtä varma kuin että mitä tapahtuu jos pistän käden keittolevylle.
Syitä, miksi itse henkilökohtaisesti olen alkanut suhtautua bisseihin varauksella viime vuosien saatossa:
- Minulla on mies, mutta hän hyväksyy täysin tämän naisennälän. Saan kuule olla naisten kanssa, ei se miestäni haittaa
- Etsin seksiseuraa naisista. Mies on kuitenkin se, jota haluan kumppaniksi. Nainen käy sänkykaveriksi.
- No eihän se ketään haittaa, jos petän naista miehen kanssa. Eihän ne kilpaile keskenään millään lailla. Eikä sen tarvitse koskaan tietää.
- Me bisset ei voida olla monogaameja. Se olisi epäreilua kun joutuisi patoamaan tunteitaan eikä saisikaan toteuttaa itseään.
Noh, nuo ovat oikeita otteita keskusteluista itsensä bisseksi määritelleiden ihmisten kanssa vuosien varrella.
Tunnen pari ihan kivaa bisseä, jotka oikeasti pystyvät olemaan monogaameja ja ovat pystyneet sitoutumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Liikaa tunnen kuitenkin näitä seläntakana touhuajia tai kokemuksenmetsästäjiä. Muutamakin naimisissaoleva nainen on yrittänyt kännispäissään iskeä vedoten siihen, että "mitä mies ei tiedä, ei tapa sitä'.
...mä tiedän, jotkut bisset todella ajattelee noin, enkä minäkään sellaisen matkaan lähtisi. Toisaalta, ei kaikki heterot ja homoseksuaalitkaan ihan uskollisia ole. Ero siis on lähinnä siinä että jotkut bi-naiset ovat häikäilemättömiä myös argumentoinnin saralla...
... se toinen tärkeä erohan oli, että biit sitoutuisivat paremmin heteroseksuaaliseen suhteeseen.
Muista en tiedä, mutta minä ainakaan en kaipaa syrjähyppyjä naisten sänkyihin, vaan turvallista ja pysyvää suhdetta. Se, että yhteiskunta ja suku tukevat heterosuhteita eivätkä lesbosuhteita, merkitsee minulle hyvin vähän. Tuntisin varmasti oloni epävarmaksi kovassa paineessa, mutta osaan kyllä itse päättää, mihin suuntaan kuljen.
"Minulla on mies, mutta hän hyväksyy täysin tämän naisennälän. Saan kuule olla naisten kanssa, ei se miestäni haittaa"
Ihan kuin minä tuntisin tämän henkilön. Olen kuullut täsmälleen nuo sanat.
Mikä sitten johtaakin siihen ajatukseen, että jotkut bi-naiset ovat sellaisia kiertopalkintoja.
" Vuosien varrelta kokemuksia
Lepakkonainen-67 1.8.2006 klo 16.21
Syitä, miksi itse henkilökohtaisesti olen alkanut suhtautua bisseihin varauksella viime vuosien saatossa:
- Minulla on mies, mutta hän hyväksyy täysin tämän naisennälän. Saan kuule olla naisten kanssa, ei se miestäni haittaa."
Jos haluaa parisuhteen, se ei toteudu ihmisen kanssa, jonka yleensäkin mukana olo tuossa suhteessa (Omakohtaisesta sitoutumisesta ei siten voi edes puhua.) on kiinni hänen puolisonsa suhtatumisesta.
Kuka haluaisi minkäänlaisen ihmissuhteen, johon lupa kysytään suhteen ulkopuolelta? Puolisoiden suhtautumiset kun tuppaavat vaihtelemaan tilanteiden ja suhdanteiden mukaan. Miehet ovat hyväksyvinään vaimoväkensä hauskanpidot ja leikit tyttöporukalla, usein niin kauan kuin saavat siitä puhtia oman perheen sänkykammaritouhuihin vaimon kertomana. Pääsevät peräti osallistumaan tyttöjen kivaan.
Naisten välistä mitään ei pidetä minään niin kauan kuin se ei uhkaa millään tavoin miehen ja naisen todellista parisuhdetta. Ja tunteet eivät ole pelissä mukana. Pelissä, sitähän se todellakin on!
Ikävä kyllä moni itseään bi-naiseksi kutsuva, jopa lesboksi mainostava, vaimo on imaissut tämän ajattelutavan aivoonsa ja toistelee perimiehisiä avaria aatoksia miehensä talutushiihnassa pyrähdellen. Levittäen siinä samalla kokemusperäistä "lesbotietoutta" ihmisille uskoutuessaan läheisimmille ystävilleen. Näin tietysti vain silloin, kun kaipaa hieman avarakatseisen ihmisen mainetta. Useimmiten on kuitenkin parempi valita kunnon heteronaisen rooli, jolla saa ympäristön hyväksynnän ja sekä perheensisäiset että yhteiskunnan edut.
" - Etsin seksiseuraa naisista. Mies on kuitenkin se, jota haluan kumppaniksi. Nainen käy sänkykaveriksi."
Pettämistä. Asettumista ihmissuhteiden yläpuolelle, ihmisten ja lähimmäisten ylenkatsomista. Heidän käyttämistään seksileluna, objektina. Seksikeskeinen ajattelutapa ja elämänasenne. Miehen käytössä ja omaisuutena oleminen, miehen ihailu, tekee naisesta itsestäänkin melkein miehen. Tunteettomuutta, esineellistämistä.
" - No eihän se ketään haittaa, jos petän naista miehen kanssa. Eihän ne kilpaile keskenään millään lailla. Eikä sen tarvitse koskaan tietää."
Petän naista miehen kanssa. Petän miestä naisen kanssa. Pettämistä kaikki silti.
Niinpä niin, eihän sillä ole mitään merkitystä, jos ajattelutapa on tuo koko elämän läpi!
" - Me bisset ei voida olla monogaameja. Se olisi epäreilua kun joutuisi patoamaan tunteitaan eikä saisikaan toteuttaa itseään."
Itsekkyyttä. Päättämätöntä ihmisten riepoteltavana ja vallassa olemista.
Että mikäli bissellä ei ole miesystävää, niin sitten hän mahdollisesti voi yhtä-äkkiä halutakin seurustella miehen kanssa, vaikka olisi pitkäkin suhde naisen kanssa meneillään. Kuvittelisin, että näin voi käydä viimeistään sitten, kun se biologinen kello alkaa tikittää...
Eli se on se, kun ollaan niin epävarmoja. Siispä, itse en koskaan seurustelisi bissen kanssa, kun ei koskaan tiedä, milloin toisella alkaakin tehdä mieli miestä. Itseäni tällä tavoin suojelen. Sillä ei kai jätetyksi tuleminen eikä varmaan jättäminenkään ole kenellekään mitään herkkua.
Muutoin en mitenkään "karsasta" bissejä. Jokainen tyylillään, mutta kuitenkaan kenenkään tunteita loukkaamatta.
VARMA, että hän on LÄPI elämänsä 100%:sti jotakin; hetero, lesbo, bi, kommunisti, ateisti, vaaleanpunaisen värin ystävä, itujen syöjä, absolutisti....Ihminen on kuitenkin vain ihminen; mielipiteet vaihtuvat, hän kehittyy/muuttuu ihmisenä, elämänkokemukset vaikuttavat... huh, huh. En siis ymmärrä minkäänlaista fanaattisuutta, en edes itseään ikilesboksi väittävän suusta. Ihmiset ovat erilaisia ja meitä on joka lähtöön. Suvaitsevaisuutta pyydän.
T. eräs biN ja vain ihminen
Minä olen kauemmin lesbo kuin mitä yksikään tähänastinen naissuhde on kestänyt.
Rautalankaa: Ihan turha pähkäillä sitä, olenko minä lesbo 20 vuoden päästä jos suhteemme kestää 20 päivää.
Itse en todellakaan ole millään muotoa "vihkiytynyt" lesbouteni kanssa. Eli mua ei tosiaankaan vois vähempää kiinnostaa kuulua esim. setaan, osallistua prideen jne. Eli itse en ole mikään lesbouttani toitottava ihminen. Elän täysin taviksen elämää XD Mikä nyt sitten onkaan taviksen elämää... XD
Ja mitä mielipiteisiin tulee...seksuaalinen suuntaus ei mielestäni ole lainkaan mielipide, vaan se on henkilökohtainen piirre ihmisessä.
Pyysit suvaitsevaisuutta... mielestäni juuri kerroin, että muutoin en mitenkään "karsasta" bissejä, mutta kuitenkaan en seurustelisi. Kai sitä vielä ainakin toistaiseksi nykymaailmassa saa itse päättää, että millaisia ihmisiä "sillä silmällä" katselee. = )
...Ei tod. voi itse määrätä, keneen ihastuu/rakastuu. Kyllä se on menoa, jos on ollakseen...
Se on tietysti eri juttu, toimiiko tunteidensa mukaisesti, vai käsitteleekö ne jollain muulla tapaa.
Ainakin kun kyse ei ole ihastumisesta ulkoiseen olemukseen.
...Anteeksi, ei tämä mitenkään sinuun liity. On vain niin että oma kokemukseni on täysin toinen (ja itsellenikin yllättävä), ja tunne on ilmeisesti vieläkin hyvin arka, kun flippaan tällaisista jutuista.
What can I do if you die. It´s your fault.
olla bi, mutta kun en vain voi.
Olisi kaunista, ettei tarvitsisi tuijottaa johonkin sukupuoleen.
En suostu siihen; en halua, että itseänikään lokeroidaan sukupuolen mukaan ja torjutaan sen vuoksi.
Piti olla vastaus alkuperäiseen viestiin.
...ainakin minulle kelpaa. Kuten jo aiemmin sanoin, niin ei sitä itse saa päättää, keneen rakastuu. Veikkaisin kuitenkin, että hyvin iso osa ihmisistä voi joskus rakastua kumman hyvänsä sukupuolen edustajaan. Itse kuitenkin hämmästyin valtavasti, kun ensimmäisen (ja ainakin tähän mennessä ainoan)kerran naiseen ihastuin.
On kai typerää filosofoida laajemmin vain omien kokemustensa perusteella, mutta luulisin, että jos tuollainen iloinen järkytys voi minulle sattua, niin se voi sattua kenelle hyvänsä.
Ihan varmasti olen lesbo kuolemaani saakka. Piste.
Minä voin olla 100% varma seksuaalisesta suuntautumisestani. Se vaan on niin selvästi synnynnäinen ominaisuuteni, että ei tule miksikään tästä muuttumaan. Seksuaalisuus ei ole mielipide tai valinta kysymys, enkä oikein ymmärrä tämmöistä väitettä, että voisi "kehittyä" tai "muuttua" seksuaaliselta suuntaukseltaan joksikin aivan muuksi, kuin mitä on alunperin ollut.
Kehittymisestä/muuttumisesta puhuvat ovat bissejä. Ovat aina olleetkin bissejä vaikka puhuisivat vaihtuneensa heterosta bi:si tai lesboksi/homoksi. Tai homosta/lesbosta heteroksi/bi:si.
Mielestäni olen suvaitsevainen, en fanaatikko, vaikka en erityisesti välitä yrittää suhdetta bi:n kanssa. Bi saa Olla bi, ei siinä mitään pahaa sinänsä, mua vaan ei kovasti kiinnosta.
Ja alkuperäisen kirjoittajan kyselyyn vastaus omalta kohdaltani. Bi:t ovat kokemukseni mukaan hieman täyslesboja epäluetettavampia, siis toisella silmällä kumminkin aina katsastelevat mahdollisia mieskumppani ehdokkaita, joiden kanssa mielivät kumminkin tavallisen yhteiskunnankin täysin hyväksymän perheen perustaa. Ja toisaalta todellakin pidän hieman "likaisina" miesten kanssa peuhanneita, kun en itse alkuunkaan voi ajatella voivani olla vapaaehtoisesti seksuaalisessa kanssakäymisessä miehen kanssa. "Likaisina" pidän myös kukasta kukkaan pörrääviä lesbojakin. Totta kai aikuisella ihmisellä jokunen seksikumppani on ollut, mutta jos niitä alkaa olla isompi joukko, niin hieman "likaista" touhua se sitten jo on.
Muut mainitsemasi asiat ovatkin sitten semmoisia, mitkä voivat muuttua vuosien myötä...
Ihan sama miksikä mut määritellään, mutta olen ollut miesten kanssa, enkä silti todellakaan katsele miehiä jos jonku naisen saan itselleni.Päinvastoin miehille olen ollut epäluotettava ja katsellut kokoajan naisia, että sellasta. Naisen kanssa seurustellessa olen ollut tyytyväinen, mutta miehenn kanssa olen tuntenut että suhteesta puuttuu jotain tärkeää. Että mitenkä sovin tohon edelleiseen määritelmään?
mä veikkaan että se vois johtuu sellasesta jutusta, että on sellasii typsyi, jotka sanoo olevansa bi, ja ne haluu vähän kokeilla naista, mutta ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ala vakavaan suhteeseen naisen kanssa, tai jos alkaakin, niin ne palaa miesten luo jossain vaiheessa (johtuen varmaankin tästä yhteiskunnasta..)
ja jotkut lesbot vaan ei haluu satuttaa itteensä sellasten naisten takii ja on siks alusta alkaen vihamielisiä bi-naisia kohtaan, ettei vaan pääsis sellasta vahinkoo tapahtuu..
näin mä luulen että asia on, ainakin ehkä omalla kohdallani ois, mut mä uskoakseni kohtaan ihmiset yksilöinä enkä tuomitse etukäteen, koska on myös bi-naisia, jotka on valmiita elämään koko elämänsä toisen naisen kanssa :)
Olen tähän kysymykseen vastannut aiemminkin, mutta koen velvollisuudekseni vastata taas, koska olen juuri sellainen "bissendissaaja";) Siis parisuhde mielessä, en muuten.
Itse pidän parisuhteessa tärkeänä samankaltaisuutta. Samankaltaisuutta voi tietysti kokea monessa mielessä, esim.arvomaailman suhteen tai mielenkiinnon kohteiden suhteen. Tällainen samankaltaisuus on tottakai mahdollista kenen kanssa tahansa, oli sitten lesbo, bi tai hetero tai jotain muuta. Mutta toisen lesbon kanssa on yhteistä samanlainen (tai kutakuinkin samanlainen, eihän kahta täysin samanlaista olekaan) suhtautuminen miehiin. Eli se, että miehet ovat ok ihmisinä ja kavereina, mutta eivät petikumppaneina. Käsitykset näistä mies-naiskuvioista ovat siis useimmmiten lesbojen kesken enemmän samanlaisia kuin bissen ja lesbon välillä. Tämä ajattelumallien samankaltaisuus on itselleni siis tärkeää. Bisse kuitenkin näkee miehet hieman toisin. Miksi tämä sitten on minulle niin tärkeää? En yksinkertaisesti tiedä, se vaan on.
En usko, että bissejen elämä olisi helpompaa. Kenelle se elämä nyt helppoa on? Mutta jos esim. naispuolinen bisse valitsee suhteen mieheen vain siksi, että se on yhteiskunnallisesti hyväksytympää...ei minulta ainakaan heru ymmärrystä. Se on kyseisen ihmisen pelkuruutta. Bissejen on varmasti helpompi "soluttautua" heteroiden maailmaan, mutta en koe sitä mitenkään negatiivisella tavalla. Se nyt vaan on niin. Hyvä bisseille ;)
Ovatko bisset likaisia? Hmm...jos sanon, että kyllä, niin saan vihat niskaani. En siis sano niin ;) Mutta sanotaanko niin ,että pidän nais-naissuhteita jotenkin vain niin kauniina ja erityislaatuisina (johtuu tietysti siitä, että koska olen lesbo), että edes ajatus miehestä suhteessa siihen toiseen naiseen, on luotaantyöntävä. Mies tavallaan siis todellakin "likaa" hänet. Tämä toinen nainen ei kuulukkaan kokonaan tähän "meidän kauniiseen naismaailmaan", vaan hän on myös osa sitä tavanomaista heteromailmaa. Sitä maailmaa, joka on aina halunnut meidän maailmaamme sortaa. En osaa tätä asiaa selittää millään tavalla järkevästi. Se kuulostaa idiootilta joka tapauksessa ja toimiikin vain lähinnä hyvin abstraktilla teoriatasolla ;) Sillä onhan aika monella lesbollakin kokemuksia miesten kanssa. Mutta niitä ei siis tämän ajatusmallini mukaan saa olla enää nykyisyydessä, eikä tulevaisuudessa.
Eli olen kyllä em. syistä johtuen pettynyt, jos nainen ,johon ihastun/rakastun osoittautuu bisseksi. Tulee tunne, ettei hän olekaan "samankaltainen,täydellinen, puhdas ja viaton" (No, kukapa olisi. Eivät lesbotkaan).
En halua kommenteillani ketään suututtaa, mutta vastasin kun kysyttiin. Eikä asiat aina käytännössä mene niin kuin teoriassa kokee. Olen itsekin bissen kansa seurustellut...ja ihana nainen olikin. Heteroonkin menin tyhmänä rakastumaan, vaikka olikin sellainen kamala "likainen hetsku" ;)
Ajattelen samoin.
Bisset on ok, mutta itse en tahtoisi alkaa parisuhteeseen, lyhyeen suhteeseen, tai mihinkään muuhun kuin ystävyyssuhteeseen bissen kanssa.
Ehkä päällimäisenä on se pelko, että tämä lähtee vielä joku päivä miehen matkaan - juurikin kun on kuullut näitä: "en voi tukahduttaa halujani mieheä kohtaan"-juttuja.
Ja se yhtenäisyyden tunne. Se ei bissen ja lesbon välillä ole juurikaan sama kuin kahden lesbon välillä - niinkuin jo sanottiin.
Likaisuudesta.
Olen ilkeä kun sanon, että kyllä, mielestäni bisset ovat "likaisia". Heteroiden ja biseksuaalien seksielämää en tahdo omaani sotkea.
Ja lesbo, joka bi naisen kanssa olisi ollut suhteessa saisi kyllä lampsia ensin testeihin, ennenkuin alkaisi minun kanssani sekstailemaan - saletti.
Ruthin sanoin, minustakin kaksi lesboa on sellainen minulle itselleni harmooninen, kaunis, puhdas ja yhtenäinen -"kuva" - johon bi ei mahdu, tai sovi - itseni kohdalla siis.
... perusteltu näkemys.
Ymmärrän hyvin, että lesbo voi kokea asian juuri kuvaamallasi tavalla.
Itse en ole koskaan ollut suhteessa lesbon kanssa. Ehkä itse tunnen myös sitä vierauden tunnetta? Ja todellakin tuntisin järkyttäväni häntä... Jos lesboon rakastuisinkin, tuskin tekisin mitään asian eteen - ihailisin vain kaukaa tai olisin ystävä.
Toisaalta - saattaisihan hän tehdä aloitteen, vaikka tietäisi mikä olen. Mitäs sitten? Elämässä voi tulla yllätyksiä vastaan...
likainen...huhhuh...mua ei kiinnosta mun vaimokkeen ennen minua tapahtuneet seksikokemukset ja olisin järkyttynyt jos häntä ällöttäisi minun menneisyyteni(olen bi-nainen). eihän niillä ole mitään tekemistä tämän hetken ja tämän suhteen kanssa.
toki aikaisemmilla seksikokemuksilla siinä mielessä on merkitystä että kokemalla on ehkä oppinut jotakin(siis seksin harrastamiseen liittyvää).
Kyllä minun mielestäni sillä on hyvinkin paljon tekemistä. Siis varsinkin, jos kyseessä on heteroseksiä. Ja vielä etenkin, jos kyseessä on ollut avoin suhde, jossa jompikumpi tai kumpikin on käynyt "vieraissa". Sillä on merkitystä minulle. En tahdo jakaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa jolla voi olla suurempi riski useiden irtosuhteiden kautta kantaa tauteja itsessään!!!
Älykkyysosamääräsi taitaa olla pienempi kuin kengän numerosi, jos sanot, että aikeisemmilla seksikokemuksilla on vain saattanut oppia jotain.
Kyllä minua kuvottaisi ajatus bi-naisesta joka olisi vapaassa suhteessa heteron tai bin miehen kanssa ja he sitten sovitusti tai sopimattomasti harrastaisivat irtosuhteita - ja ehkä nämä irtosuhteetkin harrastaisivat irtosuhteita ja ja... ja jos jossain kierteen kohdalla onkin tapaus, jossa ei ole käytetty suojaa niin. hyih.
MENNEESTÄ eli jos olisi niin huonosti käynyt että olisi joskus taudin saanut niin sehän olisi jo hoidettu. se että on harrastanut paljon seksiä(eli usean kanssa) ei tarkoita että on paljon tauteja kun se ei kuitenkaan liity ns.älykkyyteen eli kortsut käytössä.
onko sulla kyse pienestä piiristä? silloinhan se ehkä on ikävää jos nykyinen on pannut "kaikkien" piiriin kuuluvien kanssa. vaan silti,rakkaus on rakkautta ja muulla ei niin väliä.
sulta menee väkisinkin pohjaa pois tekstistäsi kun alat mielipide-erojen takia arvioida mun älykkyysosamäärää. eli ei kiinnostaa enää jatkaa mielipiteenvaihtoa sun kanssa. ehdin tosin laittaa tuon "kyse on siis"-kommentin.
Elän piiiitkään kestäneessä heterosuhteessa. Näiden vuosien (vuosikymmenien) aikana en ole kertaakaan pettänyt puolisoani jos paria suudelmaa noin kymmenen vuotta sitten ei lasketa. Saatte nauraa aivan vapaasti!
Harrastettuani seksiä - sitä ei tapahdu kovin usein - tunnen itseni likaiseksi ja useimmiten myös vihaiseksi. Muuten menee ihan hyvin, tai miten vanhassa ja vakiintuneessa suhteessa nyt yleensä menee.
En todellakaan tarvitsisi seksiä miehen kanssa. Miehet eivät siinä mielessä kiinnosta, ystävinä kyllä. En tiedä, mihin kategoriaan kuulun (arvaan kyllä, minne minut halutaan laittaa) eikä sillä ole oikeastaan väliäkään. Voisin kuitenkin yhtyä Ruthin mielipiteeseen siitä, että seksi miehen kanssa tekee jotenkin likaiseksi. Onneksi elämässä ja suhteessani on paljon muutakin.
En ole sanonut, että seksi miehen kanssa tekee naiset yleisesti ottaen likaisiksi. Puhuin teoriatasolla tunteistani koskien omia suhteitani. Koko termin otti esille sitäpaitsi ihan toinen ihminen.
Ei sinun suhteessasi ole mitään nauramista. Uskollisuus on hyvä asia. Suhteessa on toki muutakin kuin seksi. Jos elämäntilanteesi on sinua tyydyttävä, niin eihän kenelläkään muulla ole siihen mitään sanottavaa. Jokaisella on oikeus elää niin kuin parhaaksi näkee, jos ei muita loukkaa.
on niin, että tunnen itse itseni likaiseksi. Tiedän kyllä, että se kuulostaa naurettavalta - ainakin omasta mielestäni. Ja tämän vuoksi elämäntilanteeni ei ole aivan tyydyttävä, mutta kuten sanoin, näinkin voi elää...
Jos nyt olisin valinnan edessä, ratkaisuni olisi täysin toinen kuin silloin vuosia sitten.
No eihän se bi ole samanlainen kuin lesbo. Eihän vaikka transseksuaalitkaan ole samanlaisia kuin lesbot, siis ihan vaan suuntaukseltaan. Mä en aina ymmärrä sitä, kun joskus lesbot tuntuu suhtautuvan bi-ihmisiin tyyliin "ei susta voi tykätä kun sä et ole oikea lesbo" - öh no tuota koivut on eri puita kuin kuuset - tarkoitan: se että tykkää sekä miehistä että naisista on eri suuntaus kuin se että tykkää vain naisista, eikä silloin pitäis ajatella, että bit on jotain puolilepakkoja.
Asenteellisuutta tosiaan, vai onko se sittenkin viisautta vähän samaan tapaan kuin lapsen kohdalla, joka kerran kätensä poltettuaan oppii varomaan tulta? Kerro sinä biseksuaalina vuorostasi, miksi muut biseksuaalit eivät kiehdo sinua? Teikäläisiähän on huomattavasti enemmän kuin lesboja. Luulisi siellä olevan naisia tarjolla pilvin pimein?
että "kevytkenkäiset" bisset eivät kiinnosta, eivätkä myöskään sellaiset lesbot, tai heteromiehetkään. Hmm, ja taisin jo paljastaakin, että vain yksi nainen on minua ylipäätänsä koskaan kiehtonut...
Asenteellisuuden ja viisauden ero mun mielestä on siinä, et asenteellinen ihminen tekee liioitellun karkeita yleistyksiä, kun taas viisas ihminen osaa tunnistaa ja välttää vaarat, mutta ei rajoita itseään liikaa. Tai tiedäthän sanonnan lapsesta ja pesuvedestä?
Monia meistä on varmaan satutettu niin, että on vaikeaa enää uskoa ihmisiin. Itsekin haluan usein vain käpertyä pois kaikesta, mutta tuskinpa välttely tai bunkkereihin linnoittautuminen mitenkään fiksu strategia lopulta on.
on aina niin, että jos tapaan ja tutustun bi-naiseen, joku sisäinen "levottomuus" nostaa päätään. En osaa luottaa bissejen sanoihin enkä siihen, että bi olisi tosissaan kanssani, syytä siihen en tosiaankaan tiedä. Tuntuu vain siltä, että olisin jollain tavalla "riittämätön" tai että hän haluaa vain "sitä". Tieto siitä, että nainen katselee myös miehiä ahdistaa. Eli minä en luota bisseihin. Enkä koskaan tule bitä itselleni ottamaan, en vaikka mikä olisi.
ois niin, että ainakin 50% lesboista on oikeesti bissejä jotka vain kehittelee itselleen l-identiteettiä, kun muuten ei otettais vakavasti??
Esim. netissä bissenaiset antavat itsestänsä kuvan, että he eivät oikein halua stabiilia suhdetta naisen kanssa, vaan haluavat sekstailla sekä miesten että naisten kanssa. He ilmentaävät sitä,
että ovat esim. avioliitossa miehen kanssa, josta eivät halua erota, mutta harrastavat mielellään seksiä myös naisten kanssa.
Osa antaa sellaisen kuvan, että voivat olla parisuhteessa naisen kanssa, kunhan samalla vaan saavat sekstailla myös miesten kanssa.
Bissenaisten blogit ovat sellaisia. Kats. Blogilista ja sieltä biseksuaalisuus.
Myös keskustelupalstoilla bisset ilmaisevat sitä samaa. Myös seuranhakuilmoitukset ilmaisevat bisseistä tuota samaa.
Kun bissenaiset antavat itse itsestään ja bisseydestä em. kuvan, niin on vaikea mitenkään lähteä sitä kuvaa
omassa mielessä muuttamaan, jos sattuu kohtaamaan bissen, joka sanookin, ettei ole sellainen bisse, vaan
haluaisi kohdata naisen ja elää vain siinä suhteessa uskollisena ilman miehiä.
En sano, etteikö sellaisia bissejä olisi, jotka kykenisivät tukahduttamaan miehen halunsa itsestään ja
olemaan naiselle uskollinen, mutta siihen olisi hyvin vaikea luottaa, jos kohtaisi bissen, joka sanoisi sellaiseen pystyvänsä. Ei bisse parisuhteessa naisen kanssa menetä bisseyttään: hän on edelleen bisse, eli hänessä on edelleen emotionaalinen ja seksuaalinen tarve myös mieheen. Se on hänessä aina, koska hän on bisse. Hän pystyy emotionaaliset ja seksuaaliset miehen tarpeensa itsestään tukahduttamaan tietyiksi ajoiksi, mutta sitten ne taas nousevat (ehkä ensin unissa ja sitten ihastuksina miehiin) esiin. Bissenaisten itsensä antamasta bisseyskuvasta johtuen voi todeta, että bissenaiset kykenevät lopultakin hyvin huonosti tukahduttamaan itsestään miehen tarpeensa...
Bissenaisten itsensä antama julkisuuskuva bisseistä kertoo, että bisset eivät tahdo pysyvää
parisuhdetta naisen kanssa (nuo em. mistä kerroin alussa kirjoituksessani), vaan he enemmänkin tahtovat
vain tyydyttää omia seksuaalisia ja eroottisia kaipauksiaan ja halujaan hyväksikäyttäen ihmisiä (niin miesaviopuolisoaankin
kuin lesbonaisiakin).
Jos teissä bisseissä on toisen tyyppisiä naisia (oletettavasti on?) teidän tulisi alkaa muuttaa bisseydestä
muiden bissenaisten antamaa julkisuuskuvaa. Lesbopalstoille sitä ei kannata tulla muuttamaan,
vaan muualla (elämän ja netin bissekategorioissa)se on muutettava että se olisi uskottava...
"Lesbopalstoille sitä (biNien julkisuuskuvaa)ei kannata tulla muuttamaan,
vaan muualla"
Näin varmaan on, ainakin minun kannaltani, mutta kyllä tämä teitä tuntuu auttavan, kun pääsette purkamaan patoutumianne...
Siis auttaa meitä lesbonaisia, kun pääsemme purkamaan patoutumiamme? Niinkö?
En minä saa mitään "apua" siitä, että kerroin oman mielipiteeni asiasta sitä kysyvälle. En tarvitse minkäänlaista apua tämän bisse-kysymyksen kanssa, koska en koe että minulla olisi mitään patoutumia asian suhteen. Lähinnä alkaa tuntua siltä, että joillakin bi-naisilla on patoutumia lesboja kohtaan.
Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että jotkut lesbot vain eivät halua bi-naisten kanssa olla? Eiväthän kaikki bi:tkään lesboja halua. Minä, lesbona, voin hyväksyä sen täysin. Ei minulla ole tarvetta itkeskellä sitä, että jos joku bisse ei juuri minua halua. Se on elämää. Jokaisella on "oikeus" tykätä kenestä haluaa, eikö?
En sitten vastaa enää bi-naisten kysymyksiin asiallisesti, jos vähänkään (aloittajan mielipiteestä) eriävä mielipide kerta tulkitaan heti patoutumien purkamiseksi ;)
...kirjoituksesi rankimmasta päästä ollut. Puhuit kyllä aika hurjia (se likaamis juttu, mutta itsepä kysyin...kiitos rehellisestä vastauksesta.), mutta katsoit myös asioita useammaltakin kantilta, mikä on aina fiksun ajattelijan merkki.
mutta kyllä, jos luet tämän ketjun niin huomaat, että patoutumia ihmisillä on, ja ainakin minun näkökulmastani tuollaiset voimakkaan negatiiviset asenteet tuntemattomia ihmisiä kohtaan ovat ongelma.
Catsy-666 eräässä toisessa ketjussa sanoi, että häntä harmittaa kun heterot luulevat meillä olevan mukava Sateenkaariyhteisö, jossa ihmiset tukevat toisiaan, kun totuus on täysin toisenlainen. Minulle tämä totuus alkaa valjeta vasta nyt, joten pettymykseni varmasti kuultaa teksteistäni.
Ei minua kuitenkaan se haittaa, jos lesbot täällä eivät minua kumppanikseen halua. Tietysti jokaisella on omat mieltymyksensä, eivätkä ne minulle kuulu. Se minua häiritsee, kun bi-naiset aikalailla niputetaan saman stereotypian piiriin. En itse voisi olla edes kaveri sellaisen ihmisen kanssa, joka pitää minua likaisena, ajattelee etten voi sitoutua parisuhteeseen, olla uskollinen jne. En voisi edes pitää sellaisesta tyypistä.. miettikää nyt vähän, mitä minultakin vaaditte. Yritän kyllä olla järkevä ja empaattinenkin, mutta en minä sentään Gandhi ole.
"Se minua häiritsee, kun bi-naiset aikalailla niputetaan saman stereotypian piiriin"
Tervetuloa clubiin...Mieti millä lailla meitä lesboja niputetaan esim...miestenvihaajia, rumia, feministejä, sairaita, pieleenmennyt isä/äitisuhde, syntisiä, helvettiin joutuvia, siilitukkaisia, ruutupaitaisia rekkiksiä, bissejen-dissaajia (heh)
...ja ollessani vielä hetero-feministi, minä puolustin tuollaisia ennakkoluuloja kuullessani lesboja ja homoja aivan, kuin itseäni olisi loukattu. Tietysti puolustan heitä julkisuudessa yhä, ei se tule mihinkään muuttumaan, mutta ankeaa on huomata, ettei välttämättä itse saisikaan vastaavaa tukea vastaavassa tilanteessa.
Vielä pari sanaa siitä, että biNien maineenpalautusta pitäisi tehdä ulkona, eikä lesbopalstoilla... Noniin, ajatellaanpas, että ryhdyn suhteeseen naisen kanssa, rekisteröidymme, ja elämme elämämme onnellisina loppuun saakka punaisessa tuvassamme. Kutsutteko te minua silloin bi-naiseksi?
Epäilen, että silloin olisin sekä heteroiden, että lesbojen mielestä lesbo. Ehkä jankuttaisin aikani, että rakastin minä nuoruudessani myös paria miestä, joten olen bi, mutta lesbona minut joka tapauksessa tunnettaisiin, ja sen perusteella kategorisoitaisiin.
Käytin termiä "likaisuus" siksi, koska käytit sitä itse. En ehkä alunperin olisi tuota sanaa itse ottanut käyttööni, mutta jatketaan nyt sillä sitten (kun parempaakaan en keksi)...
En pidä bi-seksuaaleja likaisina ihmisinä. En pidä heidän seksuaalisuuttaankaan likaisena. Bissejen rakkaussuhteet ovat mielestäni aivan yhtä ihania ja söpöjä kuin lesbojen ja heteroidenkin. Rakkaus on aina kaunista. Tämä "likaisuuden" tuntemus bissejä kohtaan pätee ainoastaan omassa rakkaus- ja seksuaalielämässäni. Sillä ei siis ole mitään laajempaa merkitystä.
Olen siis itsekin villissä nuoruudessani seurustellut bi-naisen kanssa. Hän oli kaikinpuolin aivan ihana ja uskollinen. Suhteemme ei päättynyt hänen bi-seksuaalisuutensa vuoksi. Silti nyt myöhemmin jälkikäteen, lesbonaisten kanssa seurusteltuani, huomaan, että ehkä alitajuisesti kuitenkin koin hänen bisseytensä jonkinlaiseksi uhaksi (olen hyvin hyvin turvallisuushakuinen ). Hän ei ollut samanlainen kuin minä. Hän puhui miehistä eri tavalla, hän katsoi heitä eri tavalla, hänen käsityksensä romanttisesta rakkaudesta oli erilainen (omani on hyvin suppea, myönnän). Vaikka hän ei koskaan antanut millään tavalla ymmärtää, etteikö olisi täysin sitoutunut minuun...hän silti kuului myös jonnekin toisaalle. Hän oli kuitenkin "puoliksi hetero" (älkää takertuko tähän termiin, pliis...).
En tiedä...ehkä tuo "likaisuus"- ajatus joutaisi romukoppaan, kun sillä on niin ruma sävy. Puhun mieluummin samankaltaisuuden tarpeesta. Se on se tärkein syy, miksi haluan seurustella vain lesbojen kanssa. Siis näin ainakin ihanne-elämässäni ;)
Kuten aiemmin totesin, en osaa kunnolla selittää omia ajatuksiani. Aina ne kummminkin ymmärretään tavalla tai toisella väärin...tai eri tavalla kuin mitä olin tarkoittanut.
"Sateenkaarikansa" ei todellakaan ole mikään yhtenäinen, toisiaan lojaalisti tukeva yhteisö...aivan kuten Catshy666(tms.) totesikin. Miksi olisikaan. Eihän meitä välttämättä yhdistä mikään muu, kuin valtavirrasta "poikkeava" seksuaalisuus. Ei esim. minulla ole mitään tarvetta kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikkien maailman lesbojen kanssa(toki koen sitä tietysti abstraktilla tasolla), enkä tunnekaan. Arkielämässä lesbous ei riitä yhdistäväksi tekijäksi. Eikä se tietenkään riitä rakkaussuhteessakaan ainoaksi yhdistäväksi tekijäksi.
Tärkeät ihmiset omaan elämään kannnattaakin haalia hyvin laaja-alaisesti. Nuorista, vanhoista, lesboista, bisseistä, heteroista jne jne jne. Ne "kriteerit" joiden mukaan, jonkun kanssa haluaa vällyjen väliin päästä, ovat sitten aivan eri asioita. Niissä pätevät ihan eri lait. Eikä niissä aina ole järjen häivääkään.
Jos sinä sanoisit olevasi bi, silloin pitäisin sinua bissenä.
Mutta on myös naisia, jotka ovat nuoruudessaan olleet suhteissa miehiin, mutta pitävät itseään nyt lesboina. Silloin minäkin pitäisin heitä lesboina...jos heidän nykyisyyteensä ja tulevaisuuteensa ei heidän oman käsityksensä mukaan kuulu/tule kuulumaan miehiä seksuaalisessa mielessä. Jos he eivät enää katsoisi maailmaa "bi-seksuaalisten" silmälasien läpi ;)
blogilistan ja keskustelupalstan perusteella arvioit helevetin isoa ihmisryhmää niin heikoilla olet.
"Jos teissä bisseissä on toisen tyyppisiä naisia (oletettavasti on?)teidän tulisi alkaa muuttaa bisseydestä muiden bissenaisten antamaa julkisuuskuvaa."
Tähän on aivan PAKKO kommentoida ns. toisen tyyppisenä bissenaisena, vaikka en juuri koskaan mitään kommentoikaan näillä palstoilla. Ensinnäkin: Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi minun pitäisi yrittää muuttaa yleistä käsitystä bissenaisista? Minulle riittää se, että ITSE tiedän mitä olen,mitä tunnen ja ketä kohtaan. Ihmisten juurtuneita käsityksiä on sitäpaitsi äärimmäisen vaikea (ellei jopa mahdotonta) muuttaa, koska useimmiten nämä käsitykset syntyvät itsekunkin senhetkisen elämänkokemuksen pohjalta ja ovat siis siinä mielessä kyseiselle henkilölle "oikeita." Minulla ei ole siis tarvetta "opettaa" ketään ja levittää suurta sanomaa meistä erilaisista bissenaisista. Periaatteessa aivan yksi lysti, mitä suuri yleisö (heterot, lesbot,muut bisset) seksuaalisesta suuntautumisestani ajattelee. Ajattelevat, mitä ajattelevat... Minulle on vain se tärkeää, että rakastamani ihminen hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Se on totta, että ei bisse parisuhteessa menetä bisseyttään. Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että bissenainen ei muutu lesboksi parisuhteessa naisen kanssa, eikä myöskään heteroksi parisuhteessa miehen kanssa. Siitä, että bissellä olisi aina emotionaalinen/seksuaalinen tarve siihen sukupuoleen, jonka kanssa ei juuri sillä hetkellä seurustele, uskallan olla eri mieltä =) Vai mitä sanot siihen, että itse olen ollut yhdessä mieheni kanssa TÄYSIN uskollisena parikymmentä vuotta? En kaipaa naista millään tavalla tämän suhteen "täytteeksi." Tässä on kaikki, mitä tarvitsen. Ei siis ihan tyypillinen bissenainen, joka vonkuu naisilta seksiä, vaikka onkin miehen kanssa yhdessä? Tässä kohtaa tekisi melkein mieli laittaa jälleen kerran uusi galluppi (tällä palstalla niitä näyttää jokunen olevan) pystyyn otsikolla: Käsi pystyyn, joka on elänyt parisuhteessa yli viisitoista vuotta pettämättä puolisoaan kertaakaan? =D Luulenpa, että ei välttämättä tältä(kään) palstalta kovin montaa kättä nousisi... Kuten joku jo tuolla aiemmin mainitsikin, niin seksuaalinen suuntautuminen EI ole sama asia kuin seksuaalinen käyttäytyminen.
Nyt joku siellä sitten varmaan miettii, että miten yleensä tiedän olevani biseksuaali, kun en naista elämääni kaipaa. Hyvin yksinkertainen selitys: Olen ollut aikoinani kovin rakastunut (ennen nykyistä suhdettani siis) naiseen. Silloin jopa ajattelin olevani lesbo, koska kyseessä oli ensirakkauteni ja miesten kanssa ei siis ollut suhteita ollut. Naista en jättänyt vaihdossa mieheen, vaan olin itse se jätetty osapuoli. Pettämiskuvioita ei tässäkään suhteessa ollut. Toisin sanoen en voi siis olla hetero, koska olen ollut rakastunut oman sukupuoleni edustajaan mutta en voi olla myöskään lesbo, koska olen rakastunut vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Olen jotain siltä väliltä ja sitä kai nykyään biseksuaalisuudeksi kutsutaan. Löytyi siis ihan oma lokero minullekin =D
Eihän meitä ns. tavallisia bissejä mistään huomaa,kun ei seuraa etsitä millään palstoilla vaan elellään omaa elämäämme joko heteron tai lesbon leima otsassa riippuen siitä, kumman sukupuolen kanssa on tullut "lyötyä hynttyyt yhteen." Minut saattaa vahingossa joskus joku huomata ei_ihan_heteroksi vaikkapa jossain kahvipöytäkeskustelussa, jossa puhutaan vähemmistöistä. Yleensä kai vaan ajatellaan, että onpa omituiset mielipiteet heteroksi =D Ja ehkä myös siitä, että meillä lasten suusta ei kuulu sanaa lesbo/homo toisen loukkaamistarkoituksessa ja myös siitä, että lapset tietävät jo, että saman sukupuolen väliset suhteet ovat olemassa oleva asia...
Lyhyesti haluan kommentoida tätä "likaisuusasiaa", vaikka se ei nyt juuri tämän viestin alle kuulukaan. Nimenomaan sitä,kun joku sanoi, että sukupuolitautitesteihin saisi oma kumppani mennä, jos olisi bissen kanssa samaan sänkyyn eksynyt. Itselläni on ollut tasan kolme seksikumppania, menen siis tämän kummallisen _alle viisi seksipartneria_ kategoriaan, jonka joku oli asettanut "likaisuuden" rajaksi. Sukupuolitautia en ole koskaan joutunut itsellläni hoidattamaan, vaikka olenkin bisse.
Ruthin kommentin samankaltaisuuden kaipuusta suhteessa lesboon versus biseksuaaliseen naiseen ymmärrän täysin. Itsekukin asetamme jos jonkinnäköisiä kriteereitä ja vaatimuksia elämänkumppanin suhteen. En itsekään haluaisi seurustella esim. vanhoillislestadiolaisen kanssa. En usko, että ajattelumaailmamme koskaan kohtaisi kovin läheisesti =D Jos joskus niin onnettomasti kävisi, että nykyinen suhteeni päättyisi, niin uskoisin olevani huomattavasti tyytyväisempi suhteessa binaiseen kuin lesboon, jos siis miehet nyt jätetään pois laskuista =D Ei tarvitsisi selitellä seksuaalisuuttaan, toinen ymmärtäisi sen luontaisesti.
UGH! Olen puhunut ja vaikenen taas iäksi... lähden jatkamaan tätä "binaisen heteronaisena esiintymistä ahdistuneena siitä, että poukkoilen jossain välimaastossa sängystä sänkyyn hyppien tuntien itseni likaiseksi..." =D Ja pah, sanon minä.
täällä sitä taas tapellaan tän saman kysymyksen äärellä aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Väännätte lesbot vastaan bisset köyttä, ettekä millään usko, ettei se vääntäminen lopu koskaan...kummatkaan ei voita! Mun mielipide on se, että viisas ihminen kykenee ikään kuin astumaan ulos subjektiivisuudestaan, unohtaa hetkeksi tunteensa ja pohtia asioita järjellä ja objektiivisesti. Miettiä mikä osa minusta puhuu? Katkeruuteni vai järkeni? Tunteet ne yleensä puhuu ja perustelut tulevat perässä milloin mistäkin näkökulmasta. Lähdetään mielummin liikkeelle ajatuksesta, että "minä olen oikeassa ja tavoitteeni on vakuuttaa muut siitä", vaikka mielestäni tulisi lähteä ajatuksesta, että "mitä toisella osapuolella on minulle annettavaa...kenties suvaitsevaisuutta.... maailmani avartamista jne". Viisas ihminen ei lukkiudu yhteen mielipiteeseen, vaan pohtii avoimesti ja laajasti asioita. Viisas ihminen sietää myös epävarmuutta siitä, että maailma ei mahdu ikinä sinne omaan taskuun sekä välttää musta-valko -ajattelua ja yleistämistä. Viisas ihminen myöntää kateutensa myrkyttämättä kohdettaan, viisas ihminen sietää erilaisuutta tuntematta suurta uhkaa, viisas ihminen ei tuomitse ja viisas ihminen yrittää ymmärtää, vaikkei hyväksyisikään. Viisas ihminen tietää myös milloin luovuttaa...ei helmiä sioille!
Mielenkiintoinen näkemys. Onko muuten tosiaan niin, että lesbot hyväksyvät sen, että kumppani pettää toisen naisen kanssa ja/tai haluaa toista naista? Siis jos sanot, että bissessä on seksuaalinen tarve mieheen, niin silloinhan lesbollakin on sellainen naiseen. Siis kehen tahansa. Ei vaan siihen omaan kultaan. :) Mutta ehkä te vaan ootte niin suvaitsevasia, että tykkäätte jakaa kaikki lesbot****t keskenänne. ;)
Mulle on ihan sama minkälainen ihminen on, kunhan sillä ei ole ollut elämässään useampaa kuin viittä seksikumppania ja se pystyy elämään täysin yksiavioisessa suhteessa. Tämä ei ole provo eikä vitsi vaan näitä kriteerejä noudatan. Itse
elän kuten opetan. Takana kaksi pitkää suhdetta, joista toinen vielä kesken (kymmenes vuosi). Kaksi "nuoruusvuosien" suhdetta, joista toinen ei sisältänyt edes seksiä.
Se, onko kumppanit olleet miehiä vai naisia on aivan sama. Itse olen kerran rakastunut platonisesti opiskeluaikana poikaan ja se minuun: emme koskaan edes suudelleet. Se suhde oli kamalaa aikaa. Ei vain ollut mitään fyysisiä mielitekoja, mutta sydän rakasti rakastamistaan. Onneksi hän muutti opiskelemaan vaihtariksi toiseen maahan.
Itse pidän itseäni nykyään lesbona. Nuorempana bissenä. Sittemmin ei ole tullut yhtäkään sykähdyttävää miestä vastaan, vaikka niitä kavereina onkin.
huhhuh..ja nyt tässä tulee sitten riepoteltavaa kaikille sexuaalisesta suuntautumisesta riippumatta..
seurustelen lesbon kanssa
vonkaan miehiä netissä vaikka en tunne minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa miehiin enään ollenkaan..olen pettänyt naistani ja jäänyt siitä kiinni ..ja kunnolla..seurustellut samaan aikaan molempien ,miehen että naiseni kanssa miehen sitä tietämättä.ollut taas "uskollinen" naiselleni..silmä kun on välttänyt paneksinut miesten kanssa..ja ihan turhaan ,en taaskaan saanut typerästä kokemuksesta kuin jonotuslapun sukupuoliklinikalle..vituttaa olla tämmöinen etten osaa muka päättää mihin tarvitsen miestä..statukseksi??täh?Vihaan itseäni monesti kun haikailen entistä hetero elämää ja sen niiiin tavallista ja muka helpompaa parisuhdemuotoa..(no jaa ...normaalia..ex ukko veteli mennen tullen turpaan)
Olen lujaa jo juoksemassa terapiaan tai ainakin ottanut kontaktia että voisin keskustella jonkun kanssa asiasta..Nyt riitti..haluan muuttua ja olla vaan onnellinen oman Naiseni kanssa..mikä mua vaivaa??
Ihan tosta lonkalta vetäsen, että sua vaivaa se, ettet ole tasapainossa oman itsesi kanssa.
Ihmisen kehityskaareen kuuluu kaikenlaista ja yleensä tuollaiset puuhat kuuluvat nuoruuteen ja itsensä hakemiseen. Sulla se taitaa olla prosessissa vasta nyt...
Kyllä se tasapainoinen ihminen sieltä kuoriutuu jos olet itsellesi rehellinen etkä päästä itseäsi sieltä mistä aita on matalin. Kantsii myös ehkä opetella kunnioittamaan itseään ja ruumistaan, vasta sitten voi kunnioittaa toista (ja parisuhdetta ja sen "koskemattomuutta")
raja on? ja miksi sillä on merkitystä mitä on menneisyydessään tehnyt( kun ei kyse ole mistään rikollisesta, ei sillä ei se minua haittaisi kun nyt ei murhaaja/raiskaaja/pedofiili olisi)???
...hewtgr:n analyysi oikeaan? Hänen kanssaan samaa mieltä joka tapauksessa olen minäkin. Yleensä tuollaisen toiminnan syynä on myös itsekunnioituksen puute, usein yhdistettynä ongelmiin päihteiden kanssa (älä säikähdä, en minä sinua p-ongelmaiseksi väitä, ajattelen vaan tuntemiani tapauksia), ja mainitsemaasi väkivallan uhriksi joutumiseen.
Bisseydestä promiskuiteetti ei kuitenkaan johdu, vaan muista syistä, ja jos todella haluat selvittää asian, niin kyllä sinne terapiaan kannattaa mennä. Muiden kirjoitustesi perusteella olet kiva ja fiksu ihminen. Jos kerran haluat elämästäsi jotain muuta, kuin mitä se nykyisin on, niin go for it! Olet sinä muitakin isoja ratkaisuja elämässäsi tehnyt.
Itselläni ei ole tuollaista viiden seksikumppanin sääntöä. Mutta olen kyllä periaatteessa samaa mieltä. Eli ymmärrän mitä tarkoitat. Nainen, jolla on ollut vain muutamia kumppaneita (määrittelykysymys toki) on huomattavasti kiinnostavampi ja viehättävämpi (henkisessä mielessä)kuin nainen, joka on höylännyt lähes jokaista tarjokasta.
Kai se riippuu niin paljon siitä, kuinka ylipäätään näkee seksin. Minulle seksiin kuuluu aina rakkaus. Enkä usko, että kovin moneen ihmiseen voi elämänsä aikana syvästi ihastua tai rakastua. Tai ainakaan minä en usko voivani. Kai niitä on toisenlaisiakin ihmisiä.
Jee. Taas yksi naistyyppi (nuo useita naisia höylänneet), jota voin virallisesti ja julkisesti "dissata"... ;)
kun et ihan liiskannut..onneksi elämä on jo hieman rauhottunut ja olen keskustelujen alkutaipaleella..tiedostaminen on jo käynnissä..olen huomannut vaan olevani jUUUri se bi nainen jota L- naiset täällä mollaavat..
tietysti on bi- naisia kuten muitakin naisia jotka oikeasti hakevat vain omaa nautintoaan..mulla vaan meni kirjat päässäni sekaisin..toivottavasti joku täsät oppisi jotain..mm allekirjoittanut..wannabe 17 v =)heh..
se siltä, että bisset on vähän joka paikan höyliä, päättämättömiä, mutta eihän he itse voi asialle mitään. Ei kuitenkaan likaisia. Ehkä bisse on vaikeampi sitoa, mutta kyse on varmaan enemmän uskomuksesta, kun todesta.
En ajattele, että bissejen elämä on sen helpompaa. Sama tuskahan sitä on tullut tullakseen seksuaalivähemmistöön kuulumisesta kuin lesboillakin.
Miksi bisset dissataa!?Sinä olet varmasti se BISSE joka ei tiedä mitä haluaa.sääli.Totuus on se, että kaikki tuntemani BISSE naiset ovat ihan pihalla....kutamoon..voihan niitä p......etsi itsesi.Totuus on EI OLE MITÄÄN BIITÄ!se on joko tai tai ei mitään.piste
Jos ajattelen ihmisiä, jotka todella tietävät varman kantansa kaikkeen, niin tulee mieleen: Tony Halme, Hitler, Putin, Bush, Päivi Räsänen...
Kyllä minä tiedän, mitä haluan mutta ehdoton en ole, enkä koskaan halua olla. Ajatteles, jos hetsku aikanani olisin Halmeen tapaan teettänyt seksuaalista identiteettiäni julistavan tatuoinnin, voi elämä...
Taikka, jos olisin naisen kanssa ja hän jättäisi minut, niin en tod. tarkoituksella rajoittaisi itseni tulevaisuudessa vain naisiin.
Enemmän minua ihmetyttää, miksi joku haluaa julistaa varmuuttaan Halmeen tapaan. Ainakin mulle tulee mieleen, että siellä taustalla täytyy olla joku hyvin surullinen tarina.
Hyvä aihe ja siitä kehittynyt ketju!
Nyt jotenkin yritän ymmärtää lesbojen bi"vihaa",mitä minäkin olen kokenut.Olen minäkin aina syyt tiedostanut,mutta ymmärtäminen on jäänyt kokemukseni vuoksi vaiheeseen.
Jätin tässä jokin aika sitten avomieheni naisen vuoksi.Tapasin lesbon,rakastuimme.Koska en ole sellainen joka haluaa pettää,taikka aloittaa uutta suhdetta päättämättä edellistä,pyysin naista odottamaan.
Muutin omaan asuntoon ja eronikin sujui riidoitta suht nopeasti.Olin valmis aloittamaan suhteen tämän naisen kanssa.Alussa meillä menikin hyvin,hänkin vannoi rakkauttaan ja olimme aivan hulluina toisiimme.
Sitten jokin muuttui,tai jotain tapahtui?Yllättäen hän ilmoitti ettei voi jatkaa suhdetta minun kanssani.Hän toi ilmi sen että bisseyteni vaikutti asiaan.
En voi ymmärtää että miten hän voi yhtäkkiä unohtaa rakkautensa minua kohtaan,kyseenalaistaa minun rakkauteni,uskollisuuteni ja sitoutumiseni häntä kohtaan!!
Minua loukkaa kovasti,että hän ei ilmeisesti kykene luottamaan minuun,koska tunnen itseni ja tiedän että olisin hänen luottamuksen arvoinen.
Olen tätä viestiketjua lukiessani ymmärtänyt että bisseys olisi yhtä kuin epävarmuus/pettäminen,lesbojen mielestä.Niin kai hänkin ajattelee,että minäkin kuitenkin jään kaipaamaan miestä elämääni?
Ymmärrän kyllä sen,mutta olen täysin vakavissani hänen kanssaan,enkä ymmärrä kuinka hän pystyy tekemään tämän minulle.
Ystäväni heitti sellaisen ajatuksen,että mahtaisiko hän hieman testata minua,juoksisinko takaisin exmiehen luo,tai tapailisinko miehiä baareissa hänen jätettyään minut.Voisiko näin olla?
En ole varma mikä tunnetila kuvaisi tunteitani tällä hetkellä,katkeruusko?
tilanteestasi. Kokenut 20v.sit saman ja ei ollut helppoa. Mut voimia elämääsi. Ja ole lepakko:))
En ole ajatellut luovuttaa vielä,aion katsoa voiko tämä todellakin olla totta!Minun tunteeni ei kuole tuosta vaan,enkä usko että hänenkään.Se ei voi olla mahdollista,koska koin hänen rakkautensa!
Tiedän,tämä kuullostaa jätetyn umpirakastuneen vuodatukselta,mutta kun en pysty ymmärtämään että minun bisseys kumoaa meidän rakkautemme!
sanomaan mille tahansa palstalle että miksi häntä ei rakasteta, muualle kuin lesbopalstalle siis, vastaukset eivät yllättäisi.
Mutta ei taida lesbo mennä.
Miksi bisset tasaisin väliajoin tulee lesbopalastalle ongelmansa kanssa: miksi häntä ei rakasteta.
Onko bissellä jokin tarve olla kaikkien rakastettu? Kaikkien hyväksymä? Kaikkien ihailema?
Vai voisko bissekin tottua siihen että maailmassa on AINA ihmisiä jotka ei pidä sinusta joko ulkonäkösi, värisi, äänesi, hiustesi, silmisesi, painosi, suuntatumisesi, vaatteidesi jne jne jne takia.
Haluat siis ratkaista pohdinnan jonka olet aloittanut kun olet hyväksynyt bisseytesi, miksi muutkin eivät hyväksy sitä ja rakasta sinua.
Jos sinua mietityttää miksi kaikki ei rakasta kaikkia, en usko että mikään keskustelupalsta voi sinua auttaa tässä asiassa löytämään valon.
" jos lesbo
menisi 3.8.2006 klo 13.17
---
Onko bissellä jokin tarve olla kaikkien rakastettu? Kaikkien hyväksymä? Kaikkien ihailema? "
Jos bisseydessä onkin kyse pelosta, itsekseen tai yksin olemisen ja jäämisen pelosta. Ainakin heillä, joiden olemuksessa on merkillepantavaa mihinkään asettumattomuus, levoton liihotus kukasta toiseen. Ettei joka hetkelle riittäisikään joku toinen ihminen olemaan kanssa. Suuntautumista "avartamalla" yritetään varmistaa suurempi mahdollisten erilaisten kumppanien määrä ja turvata sillä oma ...... viihtyminen.
En minä tätä asiaa niin henkilökohtaisesti ota, eikä teidän minua rakastaa tai ihailla tarvitse :))
Olen vaan tottunut arvostamaan toisia ihmisiä riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan, ihonväristään, usk...aargh tuo uskonto ehkä sittenkin vähän tekee tiukkaa, kun en pidä fundamentalisteista... ja odotan ettei minuakaan sorsita jonkun bisseyden perusteella. Maailma ei tietenkään ole täydellinen, mutta ei minun kuitenkaan tarvitse hyväksyä lesboseksismiä, no way.
Se on sitten täysin toinen juttu, jos joku ei pidä minusta vaikkapa mielipiteideni takia, eikä halua minua lähipiiriinsä. Aika valikoiva itsekin olen sen suhteen kenestä pidän ja kenestä en, eli mikäs minä olen marisemaan, jos joku ei minua hiekkalaatikolleen kaipaa.
Sulta oli kuitenkin tosi hyvä ajatuksenpoikanen tuo, et olisi hyvä kehittää itselleen niin vankka itsetunto, ettei pelkäisi sitä mitä muut ajattelevat henkilön ulkoisesta olemuksesta. Jostain syystä se on ainakin mulle paljon arempi asia, kuin s-identiteetti, mielipiteet ja argumentointi. No varmaan jokaisella on omat heikot kohtansa, pitäis vaan yrittää jotenkin vahvistaa niitä.
Ai niin, kyllä homoseksuaalit myöskin laittavat mun kirjoitusta vastaavia avauksia esim. Kaupungit ja Kunnat osastolle. Ja joo, eihän ne vastaukset yllätä... homomiehet saavat eniten ##:kaa niskaansa, lesbot ja biNit taas vähemmän, mutta osansa saavat kuitenkin.
Useat bi naiset haluavat vain peti kaveria naisista, mutat ovat sitoutuneet mieheen. Miksi tämän pitäisi lesboja millään tavalla innostaa?
mä olen bisse eikä mua kiinnosta yhtään hyväksyykö lesbot mut, mitä ne on mieltä ja miksi ei tykkää, jos ei tykkää ja voi voi voi. Aina on ihmisiä, jotka tykkää, myös mä olen valikoiva seurani suhteen. Seurustelen lesbon kans ja tunnen sekä bissejä että lesboja noin muutenkin. Ikinä ei olla väitelty asian tiimoilta, koska me ei nähdä toisiamme bisse-lesbo -kategorioissa, vaan ihmisinä ja tykätään kaikki kovasti toisistamme. Mua ei sitten tuon taivaallista kiinnosta, mitä joku lepakko jossain mun bisseydestä kelailee enkä tasan ole kiinnostunut kyselemään. Mulle on se ja sama hyväksyykö joku tuntematon lepakko mut vai ei . Älkää ny bisset jumalauta alkako aneleen, mitä sit jos ei diggaa? En mäkään diggaa semmosista lesboista, jotka bissejä dissaa. Ne saa pysyä poissa mun tieltä, jos alkaa ilmetä semmosia ajatuksia. Hiukka itsekunnioitusta rakkaat kanssasisaret!
Sulla on tosiaankin asenne kohdallaan!
Minullakaan ei ole pienintäkään ongelmaa lesbojen suhteen netin ulkopuolella, eikä tämmöiset jutut ole tuttujen parissa juolahtaneet mieleenkään. Jotenkin vaan tuntuu, että jotkut nettilesbot ovat ihan oma lajinsa...
Sitäkin epäilen, että nämä, jotka täällä dissaavat bissejä, käyttäytyvät aivan toisin "tuolla ulkona"... no ehkä eivät, mutta on kyllä ihan villi ero elämänkokemukseni ja tämän palstan kirjoitusten välillä.
kun provoilin aloituksessani, että "ehkä todellisessa elämässäkin" olisin kohdannut nuivia lesboja. Yritin vähän liikaa kirjoittaa keskustelua herättävällä tavalla...
Olen lesbo ja seurustelen bi-naisen kanssa. Tämä on paras suhteeni mitä mulla on koskaan ollut. Olen äärettömän rakastunut naiseeni jota on kestänyt kohta kolme vuotta. Naimisiin mennään ja lapsi perheeseen tulee (toivottavasti). Rohkaisuksi epäileville totean, rakkaus ihmiseen on se juttu mitä kannattaa etsiä. Hyvää kesää!!!
Jälleen on tämä aihe puhututtanut täällä! ;) Mulla jotenkin pistää silmään LOKEROINTI, miksi on niin tärkeä määritellä ihminen joko bisseksi tai homoksi? Kai se tuo jotain "turvallisuutta" että kuuluu johonkin viiteryhmään... No mutta lokeroidaan ja spekuloidaan sitten!
Itse kuulun sit tohon "lepakko-boxiin" ja voin rehellisesti sanoa etten mitenkään halveksu bissejä, heteroita, enkä mitään muitakaan ihmisryhmiä. Mutta nyt kun suhteitani ajattelen, on ne molemmat kyllä l-naisia olleet ja musta jotenkin tuntuu hyvältä ettei heillä ole koskaan ollu suhdetta tai seksiä miehen kanssa -ei itsellänikään. Kai se on sitä samankaltaisuutta mitä loppujen lopuksi läheisimmältä ihmiseltä toivoo ja jotenkin se yhdistää enemmän. Mutta ei se koskaan mikään tietoinen "valintakriteeri" ole ollut... ei vaan ole kolahtanut "silleen" bi-naisen kanssa. Ystäviä mulla on ihan kaikenlaisia ja sillä tasolla on paljonkin yhteistä heteroiden, bi-naisten ja miesten kanssa... ystävyyteen tollaset asiat ei liity siis mitenkään. Mutta jokin siinä on että henk. koht. haluan että kumppani on "samalla aaltopituudella" (mun tapauksessa = suht saman ikäinen, lesbo, samankaltaiset intressit yms.). Makuja on niin monia, onneksi! Suvaitsevaisuutta silti kuuluttaisin minäkin :D