Kuka tietää ?

lääkkeiden avulla voi olla remissiossa,mutta parantua ei voi.

Skitsofreniaan vajoaa pitkään jatkuneen henkisen tuskan seurauksena. Lievittämällä henkistä tuskaa ahdistuslääkityksellä ja poistamalla sen aiheuttaneet psykologiset ympäristötekijät sekä terapialla niiden potilaaseen aiheuttamat seurakset skitsofreniasta voi toipua, mutta ikävä kyllä nykylääketiede tuntee hoidoksi vain antipsykoottisen lääkityksen, joka ei tippaakaan lievitä esim. ahdistuneisuutta. Toista oli muinaisessa Arabiassa, jossa keskityttiin tuottamaan potilaalle hyvää oloa mm. rentouttavilla kylvyillä ja musiikilla. Nykyään sairaalahoidon tavoitteena on vain iskostaa potilaan alitajuntaan sairaudentunto. On koomista, ettei sairaalassa yritetä hoitaa potilaita niin, että he voisivat tuntea itsensä hyvävointisiksi ja terveiksi, vaan sairaalan tavoite on saada ihminen tuntemaan itsensä sairaaksi, ja siinä he onnistuvat hyvin...

Mielenkiintoista on, että esim. erittäin ankaran kotikurin ja koulukiusaamisen seurauksena henkilö lopulta vajoaa psykoosiin ja saa skitsofreniadiagnoosin ja lääkepurkin kouraansa, ja hänen vanhempansa saavat lääkäreiltä ohjeita ja tukea siihen, miten heidän tulee suhtautua lapsensa "sairauteen". Ainahan tilanne ei ole näin irvokas, mutta tämä esimerkki ei ollut tuulesta temmattu.

ympäristö painokkaasti hokee potilaalle, ettei hän voi koskaan parantua, niin kyllä tällainen ennustus toteuttaa itsensä.

Psykiatrisen sairaanhoidon lähihistoriassa potilaita on hoidettu, mm. kastraatiolla, insuliinishokeilla, nukuttamatta sähköshokeilla, pakkopaidoilla ja silpomalla aivot lobotomialla, ja kun särkynyt ihminen on laskettiin vapaaksi mielisairaalasta, ja terve kansa sai henkisesti sylkeä heidän päälleen, niin lääkärit totesivat pian, että tällaiset ihmiset tuppaavat "sairastumaan" tietyin väliajoin "hoidoista" huolimatta, ja tekivät yhteenvedon, että skitsofreniasta ei voi parantua, vaan se on elinikäinen.