Minulla on 6-viikkoinen lapsi. Maitoa ei koskaan erittynyt tarpeeksi ja aloimme antaa lisäksi korviketta. Vauvalle tuli kova nuha mikä kesti pari viikkoa eikä pystynyt imemään rintaa joten lypsin maitoa, se alkoi kuitenkin vähentyä ja nuhan ohi mentyä vauva ei enää huolinut rintaa eikä enää niillä maitomäärillä kannattanut lypsääkään. Tunnen epäonnistuneeni äitinä kun mieskin vaati jo ennen synnytystä imettämään ainakin vuoden! Omat sukulaiset ymmärtävät kuinka asia masentaa ja itkettää enkä haluaisi koko ajan muistutusta asiasta varsinkin miehen äidiltä. Kyselee jatkuvasti imetyksestä, montako kertaa päivässä/yössä ja kumpaa pullossa on mistä vauva syö ihan niinkuin sillä olisi jotain merkitystä kun eikö tärkeintä kuitenkin ole se että vauva saa syödäkseen oli se sitten rintamaitoa taikka korviketta! En ole halunnut kertoa maidontulon loppumisesta ja mielestäni imetys on muutenkin yksityisasia. Miehen sukulaiset vain eivät tunnut tajuavan kun yritän kierrellä kun en suoraankaan kehtaa sanoa että en halua keskustella imetyksestä. Tuntuu ettei heillä ole mitään muutakaan puheenaihetta mistä esittää kysymyksiä. En enää edes haluaisi vierailla anoppilassa. Onko ketään joka olisi ollut samanlaisessa tilanteessa?
maidontulo ehtynyt :(
natalie
101102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
no mullakin on alaknut ehtymään tuo maidon tulo. mulla tuli aluksi ihan riittävästi, mutta sitten kun pimu oli kuukauden, se alkoi vähentymään. Aluksi riitti kun antoi korviketta joka toinen päivä, mutta siitä se on tasaisesti noussut, ja nykyään tuntuu että rintamaidon riittäminen on enemmänkin poikkeus kuin sääntö... ja ärsyttää todella paljon! Ensimmäisellä kerralla kun se maito ei riittänytkään, niin haukuin itseni pystyyn. Sanoin avokillenikin nettä jos olisin elänyt lapsen kanssa kivikaudella, hän olisi kuollut kun äidin tisseistä ei tule maitoa... Ja edelleenkin ärsyttää kun lapselle on annettava korviketta, mutta kun ei enää tissiä halua eikä sieltä edes tule maitoa.
Minun tapauksessa appi ja anoppi ovat kyllä olleet tosi ymmärtäväisiä, heille on paljon tärkeämpää etten pidä lasta nälässä. Heille vain totesin ettei maitoa tule riittävästi rinnoista.
Olen itsekkin syyllistynyt tuohon huonoksi äidiksi tuntemiseen, mutta silloin kun noita ajatuksia tulee päähän, yritän ajatella että sentään yritin imettää.
Tiedän, miten pahalta tuntuu kun imetys ei onnistukaan, eikä kyllä sinun tilannettasi helpota yhtään se, että anoppi kyselee koko ajan. Vieläkö miehesi vaatii vuoden imetystä, vai ymmärtääkö hän tilanteesi? voisithan pyytää miestäsi sanomaan anopille ettet halua keskustella imetyksestä. Usein vielä tälläisen asian ajatteleminen vain pahentaa tilannetta, eli ettei sitä maitoa senkään takia erity kun joudut ajattelemaan ja stressaamaan imettämistä ja miksi se ei onnistukaan. Mutta yritä unohtaa ne huono äiti- ajatukset, et varmasti ole huono äiti, sillä ymmärrät ettei maitoa tule ja annat mielummin vauvalle korviketta kuin huudatat häntä. Kaikki eivät pysty asiaa ymmärtämään, mutta heidän kommenttinsa pitäisi pystyä jättämään omaan arvoonsa vaikka vaikealta se voi tuntua.
Tsemppiä!
mies kyllä ymmärtää pahan olon mutta tuntuu jotenkin silti syyllistävän.. ts syyttävän sanattomasti. vaikka minkä sille voi. anoppi on siitä huono että minkä tänään sanot niin ei enää muista viikon päästä, niin tomera nainen joten eipä tuostakaan hyötyä olisi.
Ei äidin arvoa mitata sillä imettääkö vai ei.
Minulla on kaksi lasta, joista toista imetin vähän/osittain (maitoa ei tullut tarpeeksi), toista en ollenkaan (vauva oli niin heikko, ettei jaksanut imeä rintaa).
Muistan kyllä kärvistelleeni omantunnontuskissakin, mutta sitten järkeilin, että tärkeintä on antaa lapselle ravintoa ja rakkautta.
Ja ihan reippaita lapsia heistä on vastikkeella kasvanut. Se on sitä paitsi niin pieni osa lapsuutta, kun imetetään tai annetaan vastiketta.
Ei hätää siis! Ja anopin jutut kannattaa jättää omaan arvoonsa. Miehenkin luulisi ymmärtävän, kun selität hänelle, miltä sinusta tuntuu.
Itselläni on kaksi tyttöä, joista kumpikaan ei ole ollut pelkällä rintamaidolla. Sillä maitoa ei ole erittynyt kummallekaan tarpeeksi. Ihan terveitä ja iloisia lapsia ovat siitä huolimatta. Ja vaikka neuvolassa alussa toitotettiin että korvatulehduksia jne tulee vähemmän kun saa rintaa, niin rintamaidon puutteesta huolimatta ei tytöillä ole ollut moisesta tulehduksesta tietoakaan.Äidin arvo mitataan rakkaudessa ei maidon erityksessä..."häntä pystyyn!" :)
Ymmärrän että olisit halunnut imettää ja nyt surettaa. (heittäydyn ilkeeksi) Jos miehesi haluaa lapselle rintaruokintaa niin anna sen imettää. Jos maitoa ei tule tai se ei kelpaa niin ei sitä lasta kiusaamaankaan saa ruveta. Ja appivanhemmillesi olisi kyllä miehesi syytä puhua ei ole oikein että sinun täytyy tässä tilanteessa selvitellä tekemisiäsi heidän kanssaan. Jos hän asiaan jämäkästi puuttuu uskon appivanhempienkin ymmärtävän kunnioittaa teidän ruoka rauhaa.
Ise olen kaksi lasta imettänyt täysimetyksellä, mutta jos tilanne vaatii niin en epäröisi turvautua korvikkeisiin.
Älä murehdi turhia nauttikaa lapsestanne.
Ja tytöt sovitaanko niin että me joilla on ne imetysvälineet päätetään ne imetys asiat.
ensimmäiseni imetin 4kk ikään tunnin välein umpiväsyneenä ja vauva sylissä istualleni nukahdellen kun maitoa ei tullut riittävästi. vauva-ajasta ei juurikaan muistikuvia. korviketta älysin ruveta antamaan ystävättäreni patistuksesta, itse en väsymykseltäni tajunnut. sen jälkeen muksu nukkui 5-6h yössä putkeen ja äitikin virkistyi. nyt tokaluokkalainen tämä vauva:)
päätin että seuraavan kohdalla yritän imetystä uudella ponnella mutta pullot oli kaapissa turvana. no 1,5kk ikään asti selvittiin ja sit maito vain ehtyi. olin päättänyt olla stressaamatta ja onnellinen 3v. on nyt.
kolmas on nyt 7vkoa, tähän asti on maitoa jotenkin riittänyt mutta koko ajan korviketta (nan-maito) menee enemmän. mutta tiedän kroppani ja mitä se muille kuuluu kun maitoa ei riitä niin ei riitä. itse olen ajatellut että hyvin levänneenä ja tyytyväinen muksu sylissä olen paljon onnellisempi äiti kuin tuntitolkulla illalla imettäneenä vauvan edelleen itkiessä nälkäänsä. korviketta annan hyvällä omallatunnolla, yhtä reippaita muksuja silläkin kasvaa. ja pitkään imettävien tuttavaäitien muksuissa on ollut yhtä korvakierteisiä ja nuhasia muksuja kuin meidänkin pullolapset:)
itselläni on oma äiti se joka kysyy joka puhelun aluksi että riittääkö maito ja syö sitä ja syö tätä että heruu. himputtiako se sille kuuluu ajattelen ja suljen korvani. jaksellaan, pullolla kasvaa yhtä hyviä lapsia kuin rintaruokinnallakin:)
Tuntuu jo paljon paremmalta :)
Hui kamala kun säikähdin! Tekstisi oli nimittäin täysin identtinen minun tilanteeni kanssa! Saman ikäinen lapsonen, ei syö rintaa kun ei maitoa erity,
miehen äiti muistuttelee kuinka hän imetti kaksi vuotiaaksi asti jne jne.. Mielestäni tuo imetys ei katso onko hyvä äiti vai ei, turha siitä on niin stressata, tilanne on nyt tämä eikä siitä mihinkään muutu, turhaan sitä lasta rinnalle suututtaa kun voi pitää lapsen tyytyväisenä korvikkeen kanssa! Et siis ole yksin! Hymyä huuleen ja jaksamista pienoisesi kanssa!
Vinkki nro 1: Älä käy tällä palstalla, äläkä tilaa vauvalehteä tai muuta imetyspropagandaa.
Itse kerroin tällä palstalla aikanaan kuinnka itken joka päivä, kun en ole pystynyt täysimettämään päivääkään (osittaisimetin kyllä). Surullisuus iski vasta kun kävin tällä palstalla hakemassa neuvoja ja samalla luin muita tekstejä jossa haukuttiin imettämättömiä itsekkäiksi tyypeiksi, jotka ei jaksa nähdä vaivaa lapsensa takia ja pelkää rintojensa ruosahtavan.
Silloin minun käskettiin tällä palstalla hakeutua hoitoon, ei muka ole normaalia että itkettää moinen.
No, en enää käynyt tällä palstalla, eikä minulle tullut mitään synnytyksen jälkeistä masennusta. Silloinen vauva nyt kohta 2-vuotias upea tyttö: kaunis ja etevä.
Pikkuveli 4 viikkoa ja hän on täysimetyksellä!!! Toisen lapsen kanssa kuitenkin vasta tajuan miten toisarvoista koko imetys on ja mikä on oikeasti tärkeää!
Tsemppiä!
Olen pahoillani puolestasi, kuulostaa siltä että yritit kovasti. Se alkuvaihehan siinä imetyksen käyntiinlähdössä on tärkeä, ja tosiaan jos joku nuha iskee niin vaikka maitoa tulisi runsaastikin, on imeminen yhtä taistelua. Keittosuolatippoja olisi voinut kokeilla kyllä, ne auttavat vähän...
Mutta tuo kun sanoit, että tunnet epäonnistuneesi äitinä: vauvasi on vasta 6-viikkoinen, kuinka olisit voinut epäonnistua kun olet ollut 'virallisesti' äiti vasta 6 viikkoa????? Sinullahan on äitiys vasta alussa!
Tärkeintä on, että RUOKIT vauvasi, jos et voi imettää, niin jollakin muulla tavalla. Niin hyvä ÄITI tekee, huolehtii vauvastaan, ja niinhän sinäkin teet.
En ymmärrä, mitä vaatimista miehellä on imettämisen suhteen - ainakaan ei olisi pitänyt olla vaatimassa ennen synnytystä mitään vaan pikemmminkin synnytyksen jälkeen tukemassa ja auttamassa, että imetys onnistuisi! Ja mitä sinun imettämisesi miehen sukulaisille kuuluu??? Onko se suvussa joku pätemisen paikka, niin että jos miehen sisko vaikka imetti 9kk niin miehesi mielestä hänen vaimonsa pitää imettää pitempään? Kilpailua? Minusta tuntuu, että miehesi saa nyt luvan kertoa asiallisesti sukulaisilleen, että imetys ei onnistunut ja sitä yritettiin ja että sinulla on asiasta paha mieli, niin ettei siitä tarvi koko ajan vouhottaa. Alkuvaiheessa monella tosin tuntuu olevan kyselyt vaan sen maidon riittävyyden ympärillä, jostain syystä.
Itse imetän vuosikastani, vieroitus on aluillaan. Imetys on mulla onnistunut tällä kertaa hyvin, esikoisen kohdalla se takkusi alussa ja pahinta oli juuri siinä tuen tarpeen vaiheessa se, kun kaikkien huomio oli vaan siinä, tulikos maitoa nyt tälläkään kertaa ja annoitkos tissiä yöllä vai pulloa. Ei pitäisi kuulua kellekään, ellei erikseen apua kysytä.
Tsemppiä sinulle. Laita mies nyt asialle ja kertomaan anopille mitä kuuluu imetysrintamalla. Kyllä sen verran täytyy isänkin vaivautua, kun äiti selvästi kärsii asiasta.