oon mielestäni ihan säälittävä tapaus.ennen mulla oli useampiakin ystäviä mutta joskus ennen yläastetta,ehkä jo ala-asteella,asiat jotenkin alkoivat muuttua..nyt saan laskettua ystävikseni alle viisi ystävää..joskus tuntuu että ei ole muita kuin paras ystäväni..ollaan oltu ystäviä päiväkerhosta asti.ystäväni on kaunis ja suosittu poikienkin keskuudessa.itse en todellakaan ole..enkä muidenkaan.minua pelottaa koko ajan että jään vielä aivan yksin.pelkään että paras ystävänikin hylkää minut.monet"entiset ystäväni"ovat alkaneet nykyään pyörimään bestikseni ympärillä.kutsuvat shoppailemaan ja kaikkea muuta.pelkään jatkuvasti että kaikki hylkäävät minut koska olen niin ruma ja lihava ja kaikkea muuta..ja ettei kukaan halua olla minun ystävä..kukaan poikakaan ei ole ollut koskaan ihastunut minuun.yksi ehkä on mutta vain vähän aikaa ja nyt hänkin on kuollut.olen 16-vuotias surkimus..kertokaa miten saan korjattua itsetuntoani ja miten saan pidettyä ihmiset ympärilläni etten jäisi aivan yksin:'(
(joidenkin mielestä tämä kuulostaa varmaan aivan hölmöltä,mutta minusta tuntuu oikeasti pahalta...)
(joidenkin mielestä tämä kuulostaa varmaan aivan hölmöltä,mutta minusta tuntuu oikeasti pahalta...)
Vastaukset 12
Vanhimmat
En nyt tiiä lohduttaaks tää yhtään mut ei mullakaan oo ku 1 tai ehkä 2 kaveria
Tää sitten lohduttaa varmaan molempia, kun meikäläisellä ei ole kaverin kaveria.
Viitaten tähän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000001288&posting=22000000018311465
Ennen kuin luette alaspäin niin varatkaa pari tyynyä päällekäin päänne päälle ja pari myös peffan alle tai jotain sellaista pehmentävää (taikka sitokaa itsenne tuoliin.. tuoli kannattaa kiinnittää asianmukaisesti lattiaan) koska taidatte varmaan oikein pompata kattoon riemusta tästä lohdutuksesta:
Oon kohta 18v. poika.. tai no poika olen nytkin.
Meikäläisellä ei ole kaverin kaveria. Ei ole ollut oikeastaan kuuteen vuoteen jos ei kahta puolen lukukauden "välitunti kamua" lasketa. Ja viimeinen lause jonka ystäväni minulle sanoi oli "sä et kuulu tänne". Viimeisin fyysinen jälki kaverilta näkyy taasen kädessäni, johon mokoma viskasi kivellä ja polveenkin tekivät lasilla haavan jossa on mukava arpi. Kyllä tässä vieläkin pää hyrrää, että minkä ihmeen takia tyypit jotka osa oli jo päiväkodissa kavereitani tekee sellaista, samat tyypit joiden kanssa jaetuista mukavista hetkistä on vieläkin aivoissani jälki. Mutta kyllä minä sittenkin tiedän eikä se ole minun vikani.
Kai tää on sitä pienemmässä mittakaavassa, kun kaksi lasta leikkii keskenään sulassa sovussa mutta aikuisena samat höpönassut pommittaa toisiaan ohjuksilla. (toisaalta mä en oo tehny mitään toista osapuolta vastaan vaikka toinen teki mulle) Jaa no valta turmelee.
Joo no se on surullista nähdä kuinka valta ja raha turmelee ihmisen. Mutta vielä surullisempaa on nähdä kuinka suuri osa ihmisistä menee sen alle ja aivopeseytyy. Kuin sirkuseläimiä häkeissään, tekemässä temppuja mitä tirehtööri käskee. Missä paljon puhuttu aito vapaus, rauha ja rakkaus? Eikö kenelläkään ole nykyään oma tahtoa, ainoaa voimaa vastustaa sitä mihin tämä kaikki on menossa? En tuhlaa ainoaa rakasta elämääni perseiden nuolemiseen ja teeskentelyyn, tähän keinotekoiseen paskaan.
Siksi toteutan unelmani ja hyppään fillarin selkään lähteäkseni maailmalle. Viisi vuotta aioin vähintään viipyä maailmalla, pois tästä kaikesta. Kiertelen syrjäseudut, autan ihmisiä matkallani, teen pikkutöitä päästäkseni merten yli.. ja jatkuu.
Ja joku itikka pörrää näytölläni ja pitäis siivota isän kännioksennukset eteisestä! Elämä on.
Siltä jättävän kaverin näkökulmalta:
Toista ihmistä ei voi omistaa. Ei ole kiva kuulla kaverilta aina älytöntä utelua, missä nytkin olit, kun et ollut minun kanssani... Ja etkö tule minun kanssani jonnekkin ihan minne vain, minne sinä haluat. Tulee mieli, että se kaveri on pieni lapsi, jonka kanssa pitäisi olla kuin velvollisuudesta. Sellaisten ihmisten kanssa, jotka katsoo kuin ylöspäin ei ole mukava olla. Ihan kuin pitäisi olla joku pomo tai äiti, jonka pitäisi päättää kaikista asioista. Ei se ole oikein kaveruutta. Kaverien kuuluu olla tasavertaisia.
Ja jos kaveri, jonka kanssa on muutenkin ahistava olla, loukkaantuu aina, jos minulla on hauskaa muiden kanssa. Koko kaverisuhde on niin hankala, että parempi jättää se ja toivoa, että kaveri saisi joskus itsetuntonsa paremmaksi. Kun siinä kerta tuntee, että oma elämä menee huonoksi, eikä sen kaverinkaan elämä siitä parane, jos jatkuvasti olaan siinä tilanteessa.
Ei siinä ole syynä kaverin ulkonäkö, eikä se että se olisi jotenkin epäsuosittu. Ja se kaveri voisi olla vaikka kuinka mukava, reilu, luotettava ja jonka seurassa olisi hyväå olla. mutta kun se käyttäytyy niin alistuvasti, sitovasti ja mustasukkaisesti. Niin sitä ei jaksa. Ei siinä kaverin mukava luonnekkaan käy, kun se vain laittaa kaikki energiat siihen, että voisi olla minun kanssa hyvä kaveri, kun ei halua jäädä yksin. Sellainen ihminen karkottaa ympäriltään muita. En tiiä mikä neuvoksi...
Niin, ala-asteella ollaan yleensä parin bestiksen kanssa, mutta yläasteella voi tulla niin, että haluaa olla monien erilaisten ihmisten kanssa. Se vaan menee ristiin, jos kaveri ei halua kuin pitää sen yhden ystävän hyvin lujassa otteessa ja itse kaipaisi erilaisia tuttavuuksia...
paitsi että...
miksi haluat auttaa ihmisiä? mitä hyvää ne on koskaan sulle tehnyt?
oletko kiitollinen heille?
läpensä paskoja kaikki.
"hyvästä leivästä huonon paskan tekijöiksi"
"läpensä paskoja kaikki."
Mulla on myös erisuuntaisia kokemuksia. Se on se ero.
Älä ole sokea, älä valehtele itsellesi.
Ongelma ihmisten parhaimmissa neuvoissa on se, että he unohtavat soveltaa sitä itseensä.
Tosi kurjaa, että susta tuntuu tuollaiselta.
Ensinnäkin suosittelisin sinua kertomaan bestiksellesi tunteistasi. Olette tunteneet koko ikänne ja se olisi hänellekin varmasti tärkeää, että jakaisit asiasi hänen kanssaan. Hän ei varmasti ole jättämässä sinua toisten takia, mutta muista, ettet saa olla liian itsekäs. Hänellä voi olla muitakin ystäviä, eikä se tarkoita, että hän ei haluaisi olla sinun kanssasi.
En usko, että olet ruma tai lihava. Ja vaikka olisit, se ei ole mikään syy, miksi joku ei haluaisi olla kaverisi.
Sinuun on ollut se yksi poika ihastunut. Hän näki sinussa jotain, mitä ei nähnyt muissa ja siksi piti vain sinusta. Usko minuun, joku toinenkin poika näkee sen saman, kunhan vain annat hyvien puoliesi näkyä. Ajattele joka kerta itsessäsi olevia hyviä asioita. Olet varmasti ajatteleva ja ystävällinen (ainakin viestistäsi päätellen). Kuuntele, mistä muut sinussa pitävät ja kysele läheisiltäsi, mikä sinussa saa heidät viihtymään kanssasi. Usko heidän sanansa ja kirjoita ne vaikka ylös. Uskottele itsellesi joka aamu olevasi kaikkea, mitä listassa lukee, ja vielä enemmänkin.
Hyvin usein ihmiset vaikuttavat samalta toisten silmissä, kuin omissaankin. Eli jos opettelet rakastamaan itseäsi, alkavat muutkin rakastaa sinua.
Hymyä huuleen, se piristää kummasti. :)
suuri kiitos sulle:)piristit tosiaan minua:)
...ehkä minua ei pitäisi kuunnella, mutta mihin sinä tarvitset muita, kun voit itse olla jumala.
toisin sanoen, miksi sinun tulisi pelata samaa peliä kuin muut, kun voit valita toisenkin. kehitä itseäsi, äläkä liiku pässien seurassa.
minä olen yksinäinen. ei yhtään ystävää, mutta silti elän.
Eikö olisi mukavampaa pelata sitä eri peliä jonkun toisen kanssa?