Meillä on kaksi koiraa, jotka ovat tulleet kotiimme koiratarhalta / koiratalosta. Ikää molemmilla on n. 4 - 5 vuotta ja meillä ovat ehtineet olla toinen vajaan vuoden ja toinen puoli vuotta. Koirat ovat sopeutuneet toisiinsa ja kotiimme hyvin.
Koirista on tullut kuitenkin hyvin reviiritietoisia, mm. mökillä ollessamme vieraiden paikalle tulo aiheuttaa aggressiivisuutta.
Arveluttaakin hieman, miten koirat suhtautuvat uuteen perheenjäseneen: onko se konttaava saalis, tasavertainen leikkikaveri vai polvenkorkuinen puolijumala? Miten koirien mahdollisia negatiivisia reaktioita pystyy hallitsemaan ja takaamaan turvallisen lapsuuden syntyvälle vauvalle, siis muita vaihtoehtoja kuin piikki koirille tai niiden pois antaminen? Kokemuksia?!?
Koirista on tullut kuitenkin hyvin reviiritietoisia, mm. mökillä ollessamme vieraiden paikalle tulo aiheuttaa aggressiivisuutta.
Arveluttaakin hieman, miten koirat suhtautuvat uuteen perheenjäseneen: onko se konttaava saalis, tasavertainen leikkikaveri vai polvenkorkuinen puolijumala? Miten koirien mahdollisia negatiivisia reaktioita pystyy hallitsemaan ja takaamaan turvallisen lapsuuden syntyvälle vauvalle, siis muita vaihtoehtoja kuin piikki koirille tai niiden pois antaminen? Kokemuksia?!?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Riippuu varmasti paljon koiran rodusta kuinka suhtautuu uuteen perheenjäseneen... meillä on paimenkoira ja tosi hyvin otti vauvan vastaan =)
minkäänlaista mustasukkasuutta ei ollut ja kun vauva rupes itkemään koira meni vierelle ja välillä vei lelunsa lohduttaakseen...
Mielestäni on tärkeää muistaa antaa koirille huomioita niin niistä ei tule mustasukkaisia kun huomaavat että heistäkin välitetään sekä antaa niiden heti nuuskia/haistella uusi tulokas. Jos vauvaa pitää koiran saavuttamattomissa siitä varmasti muodostuu helposti "kielletty hedelmä"!
Itse annoin koiran nuuskia vauvaa enkä muutenkaan kovasti eristänyt niitä toisistaan.
Nyt pojan ollessa 5kk koira on tän kesän ollut hoidossa ja se on helpottanut meidän arkea. Oma vika kun en ole kouluttanut koiraa niin hyvin että kiltisti kulkisi vaunujen vieressä vaan kiskoo minkä kerkeää mikä teki lenkkeilystä välillä tosi tuskallista...ehkä se vielä siitä =)
meillä chihuahua, joka on myös hyvin itserakas, ja ihmisrakas. Aina olisi sylissä, jos mahdollista.
Otimme koiran juuri ennen kuin saimme tietää vauvasta. Koira nyt siis 4 vuotta!
Mutta meillä ainakin on sujunut oikein hyvin. Mekin annoimme koiran rauhassa tutustua pikku nyyttiin. Eikä kyllä ole kertaakaan vielä tullut mitään vahinkoa.(vauva nyt 6kk)
Vaikkakin koiramme ei oikein "isommista" lapsista tykkää, kun ovat liian kova kouraisia, ja nopea liikkeisiä. Se tietysti pelottaa, kun itse on niin pieni. MUtta meillä ainakin toistaiseksi mennyt hyvin. Toki sitten kun poika alkaa enemmän ymmärtämään pitää yrittää opettaa miten koiran kanssa ollaan, ja milloin siihen ei saa koskea!
Mutta luulen että koira kuitenkin suhtautuu eri tavalla omaan vauvaan, koska on sen kanssa pienestä asti..
etenkin aikuisen koiran kanssa, jos se ei ole tottunut lapsiin. Paimenkoira voi myös olla ylisuojeleva laumaansa kohtaan, mikä voi esiintyä aggressiivisuutena esim. jos vieras tai äiti yrittää koskea lapseen. Mikä tahansa ns. vauvan asemassa ollut koira voi olla aggressiivinen, jos kokee lapsen syrjäyttävän hänet. Siis huomiota koiralle, jotta kokee olevansa edelleen rakastettu. Koira on myös eläin, konttaava tai juokseva lapsi voi yhtäkkiä herättää saalistusvietin, vaikka koira ei sinällään olisikaan vihamielinen. Aikuisen koiran kanssa, etenkin jos se ei ole tottunut lapsiin, kannattaa olla varovainen. Älä jätä lasta ja koiraa kahdestaan, vaikka koira ei muuten osoittaisikaan aggressiivisyyttä. Anna koiran tottua lapseen. Iso koira voi myös olla vaarallinen -esim enoni joutui vauvan tultua hävittämään belgianpaimenkoiransa, joka tuli vihamieliseksi lasta kohtaan, vaikka ei ollut aiemmin osoittanut minkäänlaisia aggressioita ihmistä kohtaan-. Siis jos koira osoittaa mitään vihamielisyyttä, muista että lapsen turvallisuus on aina taattava ja silloin koirasta on pakko luopua. Tervepäinen koira ei kuitenkaan koskaan koske lapseen! Tärkeää on myös alusta asti opettaa lasta, miten koiraa käsitellään. Turkista ei revitä, sormia ei tungeta silmiin, syömässä tai nukkumassa olevaa koiraa ei häiritä ja jos koira "pakenee" lasta, se pitää jättää rauhaan. Koirakin on inhimillinen luontokappale ja ahdistettuna silläkin voi palaa hermot.
Useimmat koirat vaistoavat, kun kyseessä on lapsi, ja osaavat suhtautua heihin hyvin. Koira esimerkiksi hyväksyy lapselta sellaista käytöstä, jota ei sallisi aikuiselta. Esim. jos lapsi vähän vetää turkista tms., koira harvoin ärähtää vaan ennemmin vain poistuu hiljaa paikalta. Paimenkoirilla varsinkin voi olla voimakas hoivavietti ja he jopa huolehtivat pihalla, ettei lapsi menee vaikkapa ojaan. Mutta tämä on varmasti yksilöllistä ja kannattaa katsoa, miten juuri sinun koirat suhtautuvat. Kannattaa antaa koirien haistella vauvaa reilusti ja näyttää se heille, jotta ei synny tilannetta, että sängyssä on joku, jota he eivät tunne ja ihmettelevät asiaa.
käydä kysäisemässä asiasta tuolta yleistä koirista -palstalta, siellä on paljon asiantuntijoita (mutta ikävä kyllä myös suun soittajia).
Meillä on kolme koiraa itsellämme, mutta ikävä kyllä nyt en ehdi paljoa kirjoitella (poika alkaa heräillä).
Aikuisena otettu, itsellekin hieman outo koira voi olla yllätyksellinenkin, joten olkaa varovaisia. Usein koiran mustasukkaisuus laukeaa päälle silloin kun paijaat vauvaa koiran ollessa sylissäsi/kainalossasi...
Nyt on mentävä, onnea perheenlisäyksen johdosta!
...ja hyvistä vinkeistä!!! Toisen koiran luonne hieman tosiaan arveluttaa, kun se on todella mustasukkainen huomiosta jo nyt. Pitänee toivoa parasta, mutta varautua myös lapsen turvallisuuden takia koirasta tai koirista luopumiseen, jos uhkaavia tilanteita syntyy vauvan ilmestyttyä maailmaan.
Viekää jo sairaalasta vauvalla olleita vaatteita tai riepuja (tai jotain mihin vauvan tuoksu voisi tarttua) koirille haisteltavaksi, niin tulee haju tutuksi ennen vauvan kotiutumista. Tämä ei ole omakohtainen kokemus, mutta kuulin tuttavien tehneen näin ja hyvin heillä on kaikki mennyt! Onnea!
Meillä on iso sekarotuinen uros, hyvin hellyydenkipeä ja mustasukkainen kaikelle, joka vie omistajien huomiota. Vauvan tullessa ei kuitenkaan mitään ongelmia ilmennyt. Koira on edelleen mustis, jos sitä ei huomata ja kiehnää vauvaa hidettaessa jaloissa, mutta minkäänlaista agressiota ei silti ole osoittanut vauvaa kohtaan. (Välillä tosin pitää hätistää kauemmaksi, kun mielellään nuoleskelisi pienen ihmisenalun soseisia sormia ruoka-aikaan)Sen sijaan koira vahtii tarkasti vaunuja vauvan uinaillessa ulkona ja ilmoittaa äänekkäästi, kun joku kulkee ulko-ovemme ohi, mitä ei ole aiemmin tehnyt.
Isomman koiran kanssa on kuitenkin aina olemassa vaara, että se vahingossa tallaa lattialla/sitterissä olevan vauvan päälle innostuessaan jostain.