Olen tehnyt mieheni kanssa patiota ilta-auringon puolelle. Sen reunoille päätin istuttaa muutamia valtikkanauhuksia, jotka ovat olleet joutilaina mansikkamaan laidalla. Nehän kasvavat korkeiksi. Kuiva on maa nyt, mutta ihan isoiksi pensaiksi olivat silti kasvaneet.
Mietin hetken, uskallanko nyt kaivaa ne maasta, kun on näin kuivaa, mutta kun kokeilin ensimmäisellä lapionpistolla, ovatko ne lujassa, sehän meni kuin voihin. Ei mitään ongelmia nostaa valtava paakku pois kolostaan. Sitten saha esiin ja yhdessä sahasimme paakun kolmeen osaan ja toisen kahteen. Näin saimme viisi uutta kasvia.
Sitten alkoi istutus. Uusi lanoitettu ja kalkittu maa odotti jo tulokkaita. Kunnon kolot perennoille ja ämpärillinen vettä alle, sitten kasvi ja lisää vettä. Minusta tuntui, että ne ihan joivat heti vettä, vaikka juuret olivatkin vaillinaiset. Iltapäivän mittaan vielä kukkivat perennat hieman nuokahtivat(kokeilin jättää kukatkin paikalleen), mutta nyt jo olivat terhakasti pystyssä. Vain muutama lehti menetetään, luulen, mutta olipa kokemus. En ole koskaan näin kuivalla säällä kasveja siirtänyt, mutta helppoa se oli ja kevyttä verrattuna syksyn märkiin ja raskaisiin paakkuihin.
Taidan tehdä muutkin istutustyöt nyt, kun maa on kevyttä ja minullahan on aikaa niitä uudessa paikassa runsaasti kastella.
Olin valmistautunut jopa niiden kuolemaan, mutta tuntuu, että voitto tästä tulee. Tuskin maltan odottaa ensi vuotta, kun ne uudessa paikassa nousevat korkeuksiin. Tai kuka tietää, kenties jo syksyn kuluessa.
Mietin hetken, uskallanko nyt kaivaa ne maasta, kun on näin kuivaa, mutta kun kokeilin ensimmäisellä lapionpistolla, ovatko ne lujassa, sehän meni kuin voihin. Ei mitään ongelmia nostaa valtava paakku pois kolostaan. Sitten saha esiin ja yhdessä sahasimme paakun kolmeen osaan ja toisen kahteen. Näin saimme viisi uutta kasvia.
Sitten alkoi istutus. Uusi lanoitettu ja kalkittu maa odotti jo tulokkaita. Kunnon kolot perennoille ja ämpärillinen vettä alle, sitten kasvi ja lisää vettä. Minusta tuntui, että ne ihan joivat heti vettä, vaikka juuret olivatkin vaillinaiset. Iltapäivän mittaan vielä kukkivat perennat hieman nuokahtivat(kokeilin jättää kukatkin paikalleen), mutta nyt jo olivat terhakasti pystyssä. Vain muutama lehti menetetään, luulen, mutta olipa kokemus. En ole koskaan näin kuivalla säällä kasveja siirtänyt, mutta helppoa se oli ja kevyttä verrattuna syksyn märkiin ja raskaisiin paakkuihin.
Taidan tehdä muutkin istutustyöt nyt, kun maa on kevyttä ja minullahan on aikaa niitä uudessa paikassa runsaasti kastella.
Olin valmistautunut jopa niiden kuolemaan, mutta tuntuu, että voitto tästä tulee. Tuskin maltan odottaa ensi vuotta, kun ne uudessa paikassa nousevat korkeuksiin. Tai kuka tietää, kenties jo syksyn kuluessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihanalta!!! Lykkyä tykö muidenkin istutusten kanssa. Minä olen myös harrastanut tätä "helteessä huhkimista" ja hyvin on mennyt kun on vain muistanut kastella reilusti. Kyllä tuntuu siltä että kun kasvit ovat kuivuudesta kärsineet ne oikeen kunnolla nauttii ja kiittää kun niille tehdään jotain minkä yhteydessä ne saa hieman happea ja reilusti vettä tietysti.
Joo sama täällä,olen koko kesän istutellut perennoita,lähtevät kasvamaan aivan yhtä hyvin kuin keväällä ja syksyllä.Tosin en tykkää syksyllä istutella,odottelen mieluimmin kevättä ja uutta intoa ;)