Ihastumisen tunne on vertaansa vailla. Sen unohtaa aina "kuivina kausina", mutta uuden ihastuksen kohteen astellessa kuvioihin palaa aina mieleen, mikä tekee toiseen ihmiseen hullaantumisesta niin erityisen jutun. Ei sitä voi helposti sanoiksi pukea. Moni intoutuu näistä erityisistä hetkistä raapustelemaan runojakin, ja sen ymmärrän erittäin hyvin.
Viimeisimmästä ihastuksestani kuluikin aikaa melko kauan. Tapahtui koulussa, kun olin täysin myyty luokallani olleen pirtsakan punapään edessä. Lukuvuoden aikana yritin muutamankin kerran viritellä kuvioita tähän henkilöön, mutta hänellä olikin harmikseni jo poikaystävä. Keväällä sitten valmistuin tästä koulusta enkä ole juuri ajatellut häntä sen jälkeen. Toki valmistumispäivänä oli haikea fiilis.
Mutta, muutama päivä sitten nämä samat voimakkaat tunteet pulppusivat taas pintaan: huomasin, kuinka jälleen asetin erään tietyn tytön jumalattaren jalustalle - suorastaan söin häntä silmilläni heti ensimmäisistä minuuteista alkaen.
Tyttö on siskoni lapsien lastenvahti ja pari vuotta minua nuorempi. Hän oli samassa koulussa kuin minä ja ohimennen häntä siellä joskus näinkin. Jo silloin ajattelin, että vau! Onpa tuossa söpö nuori nainen, mutta vasta päästyäni juttelemaan tämän kanssa pari päivää sitten ihastuin häneen täysin.
Toivon, että tällä kertaa tämä tulisi olemaan erilaista, eikä kävisi niinkuin aiemmissa ihastuksissani, jotka olivat:
a) Täydellisiä katastrofeja
b) Monen seikan takia mahdottomuuksia
c) Yksipuolisia - en saanut vastakaikua
Vaikka mahdollinen pettymys olisikin erittäin kirvelevä, en vaihtaisi näitä hetkiä mistään hinnasta pois. Nämä ovat nimittäin niitä asioita, jotka tekevät elämästämme täällä elämisen arvoista. Vuodet vierivät, istumme kahdeksan tuntia päivässä työn ääressä ja samat rutiinit toistuvat. Mutta, aina joskus näitä rikotaan. Oli se sitten hyvien ystävien kanssa vietetty leffatuokio, ulkomaanmatka, opiskelupaikan varmistuminen tai palava ihastuminen, niin kyse on niistä hetkistä, jolloin tunnemme olevamme elossa. Emmekä vain ajan virrassa tahtomattaan rimpuilevia marionetteja.
Viimeisimmästä ihastuksestani kuluikin aikaa melko kauan. Tapahtui koulussa, kun olin täysin myyty luokallani olleen pirtsakan punapään edessä. Lukuvuoden aikana yritin muutamankin kerran viritellä kuvioita tähän henkilöön, mutta hänellä olikin harmikseni jo poikaystävä. Keväällä sitten valmistuin tästä koulusta enkä ole juuri ajatellut häntä sen jälkeen. Toki valmistumispäivänä oli haikea fiilis.
Mutta, muutama päivä sitten nämä samat voimakkaat tunteet pulppusivat taas pintaan: huomasin, kuinka jälleen asetin erään tietyn tytön jumalattaren jalustalle - suorastaan söin häntä silmilläni heti ensimmäisistä minuuteista alkaen.
Tyttö on siskoni lapsien lastenvahti ja pari vuotta minua nuorempi. Hän oli samassa koulussa kuin minä ja ohimennen häntä siellä joskus näinkin. Jo silloin ajattelin, että vau! Onpa tuossa söpö nuori nainen, mutta vasta päästyäni juttelemaan tämän kanssa pari päivää sitten ihastuin häneen täysin.
Toivon, että tällä kertaa tämä tulisi olemaan erilaista, eikä kävisi niinkuin aiemmissa ihastuksissani, jotka olivat:
a) Täydellisiä katastrofeja
b) Monen seikan takia mahdottomuuksia
c) Yksipuolisia - en saanut vastakaikua
Vaikka mahdollinen pettymys olisikin erittäin kirvelevä, en vaihtaisi näitä hetkiä mistään hinnasta pois. Nämä ovat nimittäin niitä asioita, jotka tekevät elämästämme täällä elämisen arvoista. Vuodet vierivät, istumme kahdeksan tuntia päivässä työn ääressä ja samat rutiinit toistuvat. Mutta, aina joskus näitä rikotaan. Oli se sitten hyvien ystävien kanssa vietetty leffatuokio, ulkomaanmatka, opiskelupaikan varmistuminen tai palava ihastuminen, niin kyse on niistä hetkistä, jolloin tunnemme olevamme elossa. Emmekä vain ajan virrassa tahtomattaan rimpuilevia marionetteja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.