Ryyppäilyä reilun vuoden ajan 3 kertaa viikossa. Tänä kesänä vauhti kiihtyi päivittäiseksi.
Onneksi tajusin ajoissa. Nyt 5 päivää selvänä, olo tosin vieläkin häilyvä, mutta edes baarissa käydessä ei tehnyt mieli kaljaa. Saa nähdä miten käy perjantaina. Toivottavasti ei maistu silloinkaan.
Pahinta kaikessa on ollut krooninen väsymys ja mielialan romahdus.
Entäpä kaveri? Ryyppää 6 kertaa viikossa, vähintään 12 kaljaa per kerta! Ei usko, että pitäisi vähentää/lopettaa. Sanoo vain, että "kuolee sitä kuitenkin". Asun toisella puolen Suomea. Mitä pitäisi tehdä? Ikää hänellä on 25.
Onneksi tajusin ajoissa. Nyt 5 päivää selvänä, olo tosin vieläkin häilyvä, mutta edes baarissa käydessä ei tehnyt mieli kaljaa. Saa nähdä miten käy perjantaina. Toivottavasti ei maistu silloinkaan.
Pahinta kaikessa on ollut krooninen väsymys ja mielialan romahdus.
Entäpä kaveri? Ryyppää 6 kertaa viikossa, vähintään 12 kaljaa per kerta! Ei usko, että pitäisi vähentää/lopettaa. Sanoo vain, että "kuolee sitä kuitenkin". Asun toisella puolen Suomea. Mitä pitäisi tehdä? Ikää hänellä on 25.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aluksi olisi kuukausi ilman, ja jos sujuu ongelmitta, niin eipä siinä mitään. Kolme kuukautta täysin ilman voisi olla ihan hyvä myös ja jos puoli vuotta menee, niin parempi vielä.
Tuo on hyvä kun omaan dokailuusi kiinnität huomiota ja jopa koitat tehdäkin sen eteen jotakin :D
Tuo "kaveri-osasto" on hankalampi. Itsellä on parikin vanhaa kamua toisella puolen suomenniemen juonut itsensä eläkeläisiksi. Surullista seurattavaa. Vaan kun kenenkään aikuisen ihmisen peppua ei voi etänä mennä pesemään. Ja kun kaikenmaailman skitsot iskee päälle kamuilla niin soittelukin tahtoo jäädä pois....
Älä sorru moralisointiin tai ittes kehumiseen. Net vaan ärsyttää. Koita pitää yhteyksiä normaalisti ja koita vaikka soitella sellaisiin aikoihin kun kamu on oletettavasti selvinpäin. Päivärahojen loppupuolella ja alkuviikosta...
Vaikkakin jokainen on itse oman onnensa seppä., nin ystävää tarvitsee jokainen. Juopon ystävänä oleminen on kyllä vaikeaa ja riitoja tahtoo tulla.
Jokainen tosiaankin "kuolee joskus". Ei noin nuori ole valmis kuolemaan. Jotain uhoa ilmassa. Älä unohda kamuasi. Joskus ihan tavallinen meilikin voi jeesata kamua tunteen itsensä ihmisarvon- omaavaksi.
Viina kun vie kaverit ja omantunnonarvon. Pieni muistaminen kamun taholta tuo kyyneleet rappiksenkin silmiin.
Mulla on kokemusta asiasta. Mutta net on vaan mun kokemuksia. Kuivistele sä ja pidä ees jotenkin yhteyttä kamuus. Sillä on pian rahat niin loppu että sillä ei itellään oo vara soitella kellekkään. Yksinäisyys "ruokkii" juopottelua.
=UGH=
Kaveri-osion jätän pääosin väliin, kun en todellakaan tiedä, miten häntä muutoin voit auttaa, kuin pitämällä yhteyttä. Puhelimella ja sähköpostilla ei ketään raitisteta, etenkin kun kamraatin asenne on hälläväliä-kuoleesitäkuitenkin-tyyliä. Tuolta kuitenkin kaiva hänelle tiedot valmiiksi:
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
Kokemuksesta voin sanoa, että vaikeuksia vielä tulee, sillä mielialat heittelevät raitistellessa, ja levottomuus iskee. Levottomuus ja kireys voi tulla vahvana vielä useamman raittiin kuukauden jälkeen, ja aivan kuin kirjottamatonta sääntöä noudattaen, minäkin aloin kolmen kuukauden raittuden jälkeen ryyppäämään rajummin kuin koskaan. Siitäkin menin yli taas kerran. Se kolme kuukautta on joku maaginen raja.
Niistä levottomuusaalloista pääsee yli, kun tiedostaa, että ovat väliaikaisia ja ohimeneviä - eikä tartu pulloon.
Olen tehnyt saman huomion. Kun juova alkoholisti tapaa ihmisen ja rakastuu, muuttaa jopa yhteen, kestää raittius yleensä tuon 3 kuukautta. Sitten pitää jo käydä 'moikkaamassa vanhoja kavereita'.
Toinen asia jonka olen myös huomannut on se kun muutaman kuukauden kuluttua ratkeaa juomaan, juominen on yleensä entistä rajumpaa. Aivan kuin pitäisi saada kiinni menetettyä juopotteluaikaa.
Usein jopa vuosienkin raittiuden jälkeen retkahtanut juokin itsensä heti sairaalaan.
Tässäpä onkin pohdittavaa kohtuukäytön opettajille.
Hyvä! Muista, yksikin raitis päivä on parempi kuin 7 kännipäivää. Huolehdi nyt vaan itsestäsi, kaverillesi et mahda mitään.
Pidä myös mielessäsi, kun vituttaa tai tunnet onnistumsen merkkejä, juomalla et paranna olotilojasi.
Päivä kerrallaan!
Tsemppiä!