Möf.. Olen siis 14-vuotias tyttö jolla on ongelmia(taitaa olla aika yleistä, ne?). Puran siis itseäni tässä kun en kaverillekkaan tai siskoille viitsi, eikä ole ketään kelle puhua. Tekstiä tulee olemaan paljon, mutta toivon että voisit lukea sen loppuun asti...
Muista, että aina kun luulet, että sinulla menee päin persettä, niin maailmassa on aina ainakin yksi, jolla menee vielä huonommin.
Vanhempani ovat eronneet, minä asun äitini kanssa kerrostalokämpässä ja isäni asuu nuoremman isosiskoni kanssa(19-vuotta) ja äitipuoleni kanssa(on muuten huisin mukava). Vanhempi isosiskoni asuu omassa talossa.
Vanhempieni ero oli minulle todella suuri kolaus, ja silloin kaikki alkoivat mennä pieleen. Olin tuolloin muistaakseni kymmenen vuotta.
Äitini kertoi eräänä kouluaamuna muuttavansa pois, ja minä lähtisin hänen mukaansa. Järkytyin ja en voinut estää kyyneleitä jotka valuivat poskilleni. Koulupäivä meni surkutellessa, ja yhtenä välituntina paras kaverini tuli ja kysyi että mikä minulla oli. Purskahdin itkuun ja kerroin hänelle.
Koulupäivän päätyttyä lähdin kotiin, äiti oli alkanut jo etsiä meille kämppää ja se löytyi aika läheltä. Sain jopa oman huoneenkin! Mutta silti harmitti että perheemme hajosi..
Isäni oli kauan tuon eron jälkeen maissa, hän kai syytti itseään.
Huomasin äitini olevan paljon poissa kotonta, hän oli hankkinut itselleen miesystävän tästä lähistöltä. Äitini toi miesystävänsä sillointällöin meille yöksikin, kivaahan se oli nukkua kun toiset nai seinän toisella puolella. Hävetti aivan kamalasti silloin kun oli kavereitakin yökylässä.
Äiti jätti miesystävänsä syystä tai toisesta. Tuolloin tajusin, että tuon miehen takia äiti oli jättänyt isän..
-Siinä oli osa menneisyyttäni, se saattaa auttaa ymmärtämään tätä seuraavaa tekstirykelmää.
Ongelma numero yksi on äitini jonka kanssa asun. Hän tapaa mennä aina miesystäväälleen silloin kun hänellä ei ole töitä, ja kappas minä jään yksin kotiin koska en pidä yhtään äitini miesystävästä tai hänen lapsistaan.
Nyttenkin olen yksin, ollut suunnilleen kuukauden. Se laittaa ajattelemaan 'äiti välittää enemmän _uudesta perheestään_ kuin minusta ja sisaruksistani..'. Kyllähän se olisi ymmärrettävää, jos äitini miesystävä olisi mukava, mutta kun hän on kamala! Hän on lyönyt minua pari kertaa (ei muuten ole mikään pieni jätkä, pituuttakin löytyy ehkä jopa 2 metriä!), mutta ei äiti välitä siitä. On hän lyönyt äitiänikin.. Se tuntuu todella pahalta. :/
Ongelma numero kaksi on ulkonäköni, olen lihava ja huonokuntoinen. Kun sanon että olen lihava, myös tarkoitan sitä! Pidän kuitenkin kasvoistani, varsinkin silmälasieni kanssa. Tykkään myös tosipaljon hiuksistani. :P Mutta rinnoista alaspäin; kamalaa. Olen koko koulumme lihavin seiskaluokkalainen, ja se tuntuu todella pahalta. Varsinkin kun opettajatkin katsovat minua koulussa kuin b-luokan makkaraa. Yksikään poika ei ole koskaan ihastunut minuun, ja kaikki kaverini tulevat ihkuttamaan viereen "joo mul on tota ni poikaystävä ja se on niin ihana aah!" ... Ei kivaa, tosin en kyllä edes haluaisi välttämättä miesystävää.
Itsetuntoni on romahtanut ulkonäköni takia, varsinkin kun jotkut ystäväni tulevat minulle valittamaan, että he ovat läskejä vaikkei oikeastaan edes ole!
Ongelma numero kolme, seksuaalinen suuntautuminen. Eli en yhtään tiedä... Kun joskus tuntuu siltä, että olisin oikeasti rakastunut johonkin ystävääni. Tämä on ensimmäinen kerta kun otan tämän asian puheeksi, ensimmäinen kerta kun puhun tästä, mutta se on ahdistavaa. Pidän ajatusta kamalana! En minä ole lesbo..
Mutta sitten pidän taas pojistakin! Niin hämäävää. Ja pelkään todella, että jos olen lesbo(kuten siskoni), niin jos ja kun se tulisi esille, niin kaikki ystäväni hylkäisivät minut koulussa, paitsi eräs eriluokalla oleva ystäväni ja hänen kaverinsa jotka oikeastaan ovat minunkin kavereitani.. Ahdistava tunne kun tuntee oikeastaan olevansa Bi-seksuaali. Onko se normaalia tässä iässä?
Ongelma numero neljä, nukkuminen. Eli olen vähentänyt nukkumistani niin paljon, että itse ajattelen omaavani jotain psyykehäiriöitäkin! Viimeviikon perjantai-lauantai välisenä yönä kävin nukkumaan kello neljä, koska pyörin vain sängyssä enkä saanut unta. Sama juttu lauantai-sunnuntai välisenä yönä. sunnuntai-maanantai välisenä yönä en nukkunut lainkaan! maanantai-tiistai välisenä yönä kävin nukkumaan vähän vaille kaksitoista erittäin hyvän nettikaverini käskystä. Ja nyt tiistai-keskiviikko välisenä yönä valvoin taas kokoyön..
Syy miksi valvon, saattaa löytyä siitä, että pelkään näkeväni pahaa unta. Olen nähnyt pahoja unia kaksi viikkoa perätysten ennen tätä nukkumisen vähentämistä. Nyt kun katson peiliin, niin silmieni alla on järkyttävät kuopat ja silmienympärykset ovat tummat. Naama on kalpea..ei kaunis. Tahtoisin pystyä nukkumaan taas.
..ja olikohan tuossa kaikki.. ehkäpä. Lisäilen kyllä jos tulee mieleen jotain kerrottavaa.
Muista, että aina kun luulet, että sinulla menee päin persettä, niin maailmassa on aina ainakin yksi, jolla menee vielä huonommin.
Vanhempani ovat eronneet, minä asun äitini kanssa kerrostalokämpässä ja isäni asuu nuoremman isosiskoni kanssa(19-vuotta) ja äitipuoleni kanssa(on muuten huisin mukava). Vanhempi isosiskoni asuu omassa talossa.
Vanhempieni ero oli minulle todella suuri kolaus, ja silloin kaikki alkoivat mennä pieleen. Olin tuolloin muistaakseni kymmenen vuotta.
Äitini kertoi eräänä kouluaamuna muuttavansa pois, ja minä lähtisin hänen mukaansa. Järkytyin ja en voinut estää kyyneleitä jotka valuivat poskilleni. Koulupäivä meni surkutellessa, ja yhtenä välituntina paras kaverini tuli ja kysyi että mikä minulla oli. Purskahdin itkuun ja kerroin hänelle.
Koulupäivän päätyttyä lähdin kotiin, äiti oli alkanut jo etsiä meille kämppää ja se löytyi aika läheltä. Sain jopa oman huoneenkin! Mutta silti harmitti että perheemme hajosi..
Isäni oli kauan tuon eron jälkeen maissa, hän kai syytti itseään.
Huomasin äitini olevan paljon poissa kotonta, hän oli hankkinut itselleen miesystävän tästä lähistöltä. Äitini toi miesystävänsä sillointällöin meille yöksikin, kivaahan se oli nukkua kun toiset nai seinän toisella puolella. Hävetti aivan kamalasti silloin kun oli kavereitakin yökylässä.
Äiti jätti miesystävänsä syystä tai toisesta. Tuolloin tajusin, että tuon miehen takia äiti oli jättänyt isän..
-Siinä oli osa menneisyyttäni, se saattaa auttaa ymmärtämään tätä seuraavaa tekstirykelmää.
Ongelma numero yksi on äitini jonka kanssa asun. Hän tapaa mennä aina miesystäväälleen silloin kun hänellä ei ole töitä, ja kappas minä jään yksin kotiin koska en pidä yhtään äitini miesystävästä tai hänen lapsistaan.
Nyttenkin olen yksin, ollut suunnilleen kuukauden. Se laittaa ajattelemaan 'äiti välittää enemmän _uudesta perheestään_ kuin minusta ja sisaruksistani..'. Kyllähän se olisi ymmärrettävää, jos äitini miesystävä olisi mukava, mutta kun hän on kamala! Hän on lyönyt minua pari kertaa (ei muuten ole mikään pieni jätkä, pituuttakin löytyy ehkä jopa 2 metriä!), mutta ei äiti välitä siitä. On hän lyönyt äitiänikin.. Se tuntuu todella pahalta. :/
Ongelma numero kaksi on ulkonäköni, olen lihava ja huonokuntoinen. Kun sanon että olen lihava, myös tarkoitan sitä! Pidän kuitenkin kasvoistani, varsinkin silmälasieni kanssa. Tykkään myös tosipaljon hiuksistani. :P Mutta rinnoista alaspäin; kamalaa. Olen koko koulumme lihavin seiskaluokkalainen, ja se tuntuu todella pahalta. Varsinkin kun opettajatkin katsovat minua koulussa kuin b-luokan makkaraa. Yksikään poika ei ole koskaan ihastunut minuun, ja kaikki kaverini tulevat ihkuttamaan viereen "joo mul on tota ni poikaystävä ja se on niin ihana aah!" ... Ei kivaa, tosin en kyllä edes haluaisi välttämättä miesystävää.
Itsetuntoni on romahtanut ulkonäköni takia, varsinkin kun jotkut ystäväni tulevat minulle valittamaan, että he ovat läskejä vaikkei oikeastaan edes ole!
Ongelma numero kolme, seksuaalinen suuntautuminen. Eli en yhtään tiedä... Kun joskus tuntuu siltä, että olisin oikeasti rakastunut johonkin ystävääni. Tämä on ensimmäinen kerta kun otan tämän asian puheeksi, ensimmäinen kerta kun puhun tästä, mutta se on ahdistavaa. Pidän ajatusta kamalana! En minä ole lesbo..
Mutta sitten pidän taas pojistakin! Niin hämäävää. Ja pelkään todella, että jos olen lesbo(kuten siskoni), niin jos ja kun se tulisi esille, niin kaikki ystäväni hylkäisivät minut koulussa, paitsi eräs eriluokalla oleva ystäväni ja hänen kaverinsa jotka oikeastaan ovat minunkin kavereitani.. Ahdistava tunne kun tuntee oikeastaan olevansa Bi-seksuaali. Onko se normaalia tässä iässä?
Ongelma numero neljä, nukkuminen. Eli olen vähentänyt nukkumistani niin paljon, että itse ajattelen omaavani jotain psyykehäiriöitäkin! Viimeviikon perjantai-lauantai välisenä yönä kävin nukkumaan kello neljä, koska pyörin vain sängyssä enkä saanut unta. Sama juttu lauantai-sunnuntai välisenä yönä. sunnuntai-maanantai välisenä yönä en nukkunut lainkaan! maanantai-tiistai välisenä yönä kävin nukkumaan vähän vaille kaksitoista erittäin hyvän nettikaverini käskystä. Ja nyt tiistai-keskiviikko välisenä yönä valvoin taas kokoyön..
Syy miksi valvon, saattaa löytyä siitä, että pelkään näkeväni pahaa unta. Olen nähnyt pahoja unia kaksi viikkoa perätysten ennen tätä nukkumisen vähentämistä. Nyt kun katson peiliin, niin silmieni alla on järkyttävät kuopat ja silmienympärykset ovat tummat. Naama on kalpea..ei kaunis. Tahtoisin pystyä nukkumaan taas.
..ja olikohan tuossa kaikki.. ehkäpä. Lisäilen kyllä jos tulee mieleen jotain kerrottavaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo yksi tyyppi tuolta muuta juttua kertoikin, mutta en ymmärrä, että oletko saanut jostain käsityksen, että olisi paha olla muu kuin hetero? On niitä, jotka harrastavat seksiä eläinten ja kuolleitten kanssa. Oletan sinun olevan neitsyt, vaikka sillä ei ole merkitystä tässä.
Itse tiesin 11-vuotiaasta asti olevani bi, vaikka toisinaan tunnen olevani aseseksuaali ja olen ylpeä itsestäni.
Siis minulle on ihan sama mikä olen seksuaaliselta suuntautumukseltani, mutta pelkään että ystäväni hylkäisivät minut jos saisivat tietää olevani bi tai lesbo.. He eivät ole mitään suvaitsevaa tyyppiä.
kuulehan, ymmärrän, että ikäiselläsi on paljon ongelmia. ne kuuluvat osana elämään.
jos voisin neuvoa, sanoisin: elä päivä kerrallaan.
älä ajattele mitään, luo oma utopia, jossa elät. sitä itse olen tehnyt. olen yksinäinen, mutta onnellinen ihminen. astu yhteiskunnan ulkopuolelle ja asiat helpottuvat...
älä välitä muista. unohda kaikki paska.
voi sinua raukkaa!! minulla ei silti ole noin
kamalaa elämä. minkä ikäinen nyt olet, kun
en tajunnut sitä? kiinnostaisi tietäää..
olen vanha pieru
Hmm... Musta itsestäni ei tunnu että oon Bi-seksuaali tai homo, mutta näen joskus sellaisia unia, vaikka en oo.