Moi !
Kertokaas koirien kanssa touhunneet mistä tietää että koira on agressiivinen ?
Meillä on nyt 4 kk urospentu, joka varsinkin puolisolleni käyttäytyy siten, että hyökkäilee lenkillä jalkoihin ja näykkii (puree ihan yllättäen, ja joskus kovaakin) ja ikään kuin raivostuu talutushihnalle. Joskus myös murisee.
On sillä lailla ongelma, että puolisoni ei kohta enää uskalla mennä koiran kanssa ulos. Sisälläkin käyttäytyy samoin, mutta on helpommin hallittavissa. Vesisuihku auttaa, mutta tuntuu että pitää koko ajan käyttää enemmän (siis puolisoni). Minullekin tekee samaa, mutta uskoo usein pelkkää EI komentoa, joskus pitää käyttää vettä.
Mutta siis, mistä tietää onko se vain leikkiä, hampaiden aiheuttamaa ärtyisyyttä vai agressiivisuutta. Koira on sekarotuinen, emmekä tiedä mitä rotuja siinä on. Painoa on nyt 11 kg, ja vetää usein niin vietävästi talutushihnasta. Yritämme kyllä kovasti opettaa, mutta ei tunnu menevän perille. Joskus sitten taas pentu menee lenkillä tosi hienosti, mutta useimmiten ei.
Ja vielä lisä kysymys. Pitääkö pennun saada koluta kaikki mahdolliset ojanpohjat. Nyt en ole antanut ihan joka paikkaan mennä. Ja onko mahdollista että kun pentu yhtäkkiä alkaa repiä hihnaa ja 'raivota', niin sitä on voinut ärsyttää esim. joku kasvi (nokkoset?) tai joku ötökkä. Pentua kun kiinnostaa kaikki mikä liikkuu.
Kertokaas koirien kanssa touhunneet mistä tietää että koira on agressiivinen ?
Meillä on nyt 4 kk urospentu, joka varsinkin puolisolleni käyttäytyy siten, että hyökkäilee lenkillä jalkoihin ja näykkii (puree ihan yllättäen, ja joskus kovaakin) ja ikään kuin raivostuu talutushihnalle. Joskus myös murisee.
On sillä lailla ongelma, että puolisoni ei kohta enää uskalla mennä koiran kanssa ulos. Sisälläkin käyttäytyy samoin, mutta on helpommin hallittavissa. Vesisuihku auttaa, mutta tuntuu että pitää koko ajan käyttää enemmän (siis puolisoni). Minullekin tekee samaa, mutta uskoo usein pelkkää EI komentoa, joskus pitää käyttää vettä.
Mutta siis, mistä tietää onko se vain leikkiä, hampaiden aiheuttamaa ärtyisyyttä vai agressiivisuutta. Koira on sekarotuinen, emmekä tiedä mitä rotuja siinä on. Painoa on nyt 11 kg, ja vetää usein niin vietävästi talutushihnasta. Yritämme kyllä kovasti opettaa, mutta ei tunnu menevän perille. Joskus sitten taas pentu menee lenkillä tosi hienosti, mutta useimmiten ei.
Ja vielä lisä kysymys. Pitääkö pennun saada koluta kaikki mahdolliset ojanpohjat. Nyt en ole antanut ihan joka paikkaan mennä. Ja onko mahdollista että kun pentu yhtäkkiä alkaa repiä hihnaa ja 'raivota', niin sitä on voinut ärsyttää esim. joku kasvi (nokkoset?) tai joku ötökkä. Pentua kun kiinnostaa kaikki mikä liikkuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä on myöskin samanikäinen pentu, uros sekin. Sillä on kanssa tuo (raivostuttava) tapa repiä ulkona lahkeista ja joskus näykkäistä pohkeestakin. Se ei murise, mutta kiellettäessä ikäänkuin innostuu entisestään ja alkaa hyppimään ja näin ylettyy myös kiinni takinliepeeseen. Yleensä tekee sitä vaan minulle, joka olen kotona koiran kanssa päivät pitkät, eikä niinkään puolisolleni joka viettää koiran kanssa vähemmän aikaa.
Ja hassuinta on se, että se tekee sitä eniten juuri, kun olemme ylittämässä katua. Siinä sitten saa hihnassa vetää mukanaan ihan yltiöpäisesti riekkuvaa koiraa samalla kun koittaa yhdellä jalalla kllinkata kadun yli ennen valojen vaihtumista...ja autoilijoilla riittää hauskaa:)
No, jos se tekee sitä muualla, jätän sen yleensä vaan huomioimatta tai koitan kiinnittää sen huomion johonkin muuhun asiaan. Olen päätellyt, että se joko haluaa leikkiä/kokeilee rajojaan ja kokee kiellot vaan yllyttämisenä leikkiin.
Siinä kaduylitystilanteessahan sitä ei voi jäädä seisoskelemaan ja odottelemaan "kohtauksen" ohimenoa, joten siinä olen koittanut kieltää ja jatkaa vaan kävelyä mahdollisimman johdonmukaisesti.
En usko, että sillä on agressiivisuuden kanssa mitään tekemistä, ehkä enemmän sitä rajojen etsimistä ja vähän johtajuusongelmiakin? Muriseminenhan ei minusta sinänsä ole merkki vihaisuudesta, meidänkin pentu murisee leluilleen ja joskus meidän leikkiessämme muutenkin, kun oikein innostuu.
Inhottavaahan se repiminen on ja hermoille käypää, mutta toistaiseksi en ole siitä mitenkään kummallisen huolissani. Olen vaan laittanut sen noitten pentuiän pelleilyjen piikkiin.
Joku joskus kertoi käyttävänsä sellaista keinoa, että kantoi mukanaan jotain pientä oksaa. Siis ei mitään vahvaa ja kovaa vaan jotain kuivaa koivunvarpua tai muuta. Ja aina, kun koira otti kiinni lahkeesta, heilautti sitä oksaa kevyesti koiran kasvoille, siis ei LYÖNYT, vaan niin että lehdet kosketti sen nenää ja ilmavirta viuhahti. Sai kuulemma koiran vähän "hämilleen", kun ei tiennyt mistä moinen juttu ilmestyi, ja unohti sitten kokonaan mitä oli tekemässä. Eli kiinnitti koiran huomion sillä tavalla muualle.
Itse olen yleensä heittänyt/potkaissut jonkun maassa olevan lehden tai roskan eteenpäin, jolloin koira alkaakin kiinnostua siitä lahkeiden sijaan. En kuitenkaan suosittele mitään namupalojen kanssa huokuttelua, se on koirasta "kiitos" lahkeiden repimisestä.
Tietysi kannattaa kieltää, jos koira vähänkin kuuntelee. Kova karjaisu "EI" ja sitten vaan tiukasti eteenpäin. Ei ehkä ainakaan kannata alkaa koiran kanssa "taistelemaan" siinä tilanteessa. Siis kumartua sen puoleen ja komentaa montaa kertaa. Minusta se "ei" ja ehkä pieni nyppäisy hihnasta ja sitten kävely jatkuu.
Tai sitten vaan kertakaikkiaan jäätte seisomaan paikallenne, ettekä huomaa koiraa ollenkaan kun se tekee tuota, juttelette keskenänne mukavia ja katselette kokonaan koirasta poispäin. Sitten kun se irrottaa ja alkaa nuuhkimaan maata tms. jatkatte vasta matkaa. Kärsivällisyyttä vaan tarvitaan tuohon reilusti. Näin se oppii, ettei semmoisella käytöksellä saa aikaan yhtään mitään positiivista, ei pääse kävelylle, eikä kukaan anna mitään huomiota. (Koiralle on komentaminenkin huomioimista)
Jokatapauksessa ei kannata olla huolissaan ainakaan minusta, tosin en ole mikään kouluttaja itsekään. Olen ajatellut odotella josko se menisi ohi, ja jos ei "aikuistuessa" mene, harkitsen sitten jonkun ammattilaisen apua.
Mikä minulle on vaikeinta, on juuri se tärkein asia, eli aina pitäisi pysyä samalla linjalla. Siis jos joskus kieltää, pitää kieltää aina. Ja jos joskus jättää huomiotta, pitäisi jättää aina. Minun kun välillä tulee karjuttua ja välillä olen kuin en huomaisikaan. Kokeilemalla kai näkee mikä teille sopii parhaiten, ja sitä sitten kannattaisi noudattaa, vaikka ei ne tulokset ihan heti näkyisikään. Meillä pentu on tuollaisissa tilanteissa "kuuro", joten se minun karjumiseni ei kyllä tilanteeseen tuo mitään apua.Olen huomannut itsekin, joskus vaan menee niin hermot, että auttaa itseä kun saa oikein kunnolla karjaista keuhkojen täydeltä:)
Heippa,
Tuon Sinun tarinasi olisin voinut ottaa omasta elämästäni. Eli TÄSMÄLLLEEN samanlaiset jutut. Tuo tien ylittäminenkin, kun yleensä juuri silloin keksii tuon hyppelyn. Ja tuo pinnan palaminen joskus. Tiedän ettei saisi karjua, sillä siitä pentu vasta riehaantuukin, mutta kun joskus palaa päreet... Kiitos tuesta. Täytyy vaan olla kärsivällinen. Pitänee kokeilla tuota hämäystekniikkaa, sitä en ole vielä keksinyt. Olen kyllä yrittänyt kiinnittää huomion muualle, mutta pentu on tosiaan kuuro tuossa tilanteessa ja melkein sokeakin...
ja siitä riekkumisesta vielä:) Meidän pentu saa myös toisinaan sellaisia "kohtauksia", että hyökkää oman hihnansa kimpuun, alkaa kiertää hurjaa juoksua taluttajansa(minun) ympärillä, niin pitkää rinkiä kun hihnaa vaan riittää.. Luulisin senkin vaan johtuvan siitä pentuenergiasta, ja niissä tilanteissa ei kyllä voi muuta kuin seisoa paikallaan ja nauraa "partaansa" toisen "hulluudelle".:)
Ollaan myös koitettu vähän rajoittaa sitä mihin pentu lenkillä pääsee nuuskimaan. Eli meillä ei ole fleksiä, vaan ihan tavallinen hihna, ja sen puitteissa pentu saa kulkea omia polkujaan. Emme ole vielä kovinkaan paljoa vaatineet sitä kävelemään nätisti vierellä, tärkeintä on, ettei se vedä ja hihna pysyy (tai pyritään siihen) löysänä. Vetämiseen otin aluksi sen pysähdys-istu-liikkeelle- linjan, mutta sen jälkeen koira aina veti, istahti alas ja veti taas:) Nyt se on jo alkanut oppimaan, että vetämisestä seuraa ikävä nyppäisy hihnasta ja komento "EI". Joskus kävelee ihan nätisti, mutta joskus...ja varsinkin kun tulee vastaan koiria tai muita ihmisiä, niin niitähän on ihan pakko, kuristumisen uhallakin, päästä tervehtimään. :)
Huomasin muuten sen, että kun sitä hihnaa nyppäsee, niin kannattaa tehdä se suoraan ylöspäin, ei siis vetää hihnasta taaksepäin. Toivottavasti tajusit, mitä tarkoitin. Meillä ainakin se ylöspäin nykäisy ilmeisesti tuntuu joko kurjemmalta, tai sitten se on tehokkaampi siksi, että siinä koiran etuosan paino tavallaan "katoaa", eikä sillä ole enää keinoa vetää kaula lytyssä eteenpäin.
Mutta joo, oli myös "ilo" kuulla, että joku muukin taistelee samassa tilanteessa. Joskus tuntuu, että koiran aivojen tilalla on ilmaa ja sillä on vähintään joku synnynnäinen näkö- ja kuulo-ongelma. :) Mutta eiköhän tuokin tuosta aikanaan rauhoitu, niinkuin todennäköisesti se teidänkin kaverinne siellä.
Jos kuitenkin tuntuu, että kyseessä on jokin muu kuin pentuiän hulvattomuus, niin täällä on joitain hyviä vinkkejä ja ohjeita, varsinkin tulevaisuutta silmällä pitäen. www.koiraneuvola.fi
Siellä käyn itsekin usein lueskelemassa vinkkejä ja neuvoja ja koitan oppia tunnistamaan ne ongelmakäytöksen ensimmäiset merkit.
Paljon koulutusintoa teille, ja jos keksit jotain hyviä vinkkejä , niin laita ihmeessä niitä tännekin.
Onkos teillä myös näin, kun ollaan sisällä:
Pentu alkaa näykkiä, ja kun yrittää kieltää, innostuu enemmän ja alkaa juosta ympäriinsä (ja yleensä myös haukkua, mikä on todella ÄRSYTTÄVÄÄ). Meillä sisällä toimii 'eristäminen' hyvin, eli pentu toiseen huoneeseen miettimään muutamaksi minuutiksi. MUTTA, otapa kiinni pentu, kun se juoksee ympäri taloa ! Ja jos yrität ottaa, niin sehän onkin leikkiä pennun mielestä... = innostuu vielä enemmän... yritä siinä sitten rauhoittaa pentu ja oma itsesi...
samoin meillä. Tosin meillä haukkuminen on ainakin toistaiseksi aika vähäistä. Onneksi, kun kerrostalossa asutaan. Yleensä haukkuu vain silloin, kun puhun puhelimessa, eikä ymmärrä miksi en huomaa sitä lainkaan.
Meilläkin joutuu jäähylle vessaan, silloin kun oikein alkaa viiraamaan. Ja se auttaakin aika hyvin, paremmin tosiaan kuin se ainainen EI:n hokeminen.
Pentu ei niinkään pure enää käsiä(paljasta ihoa), mutta repii sukista ja lahkeista sitäkin enemmän. Ja tosiaan jos riekkuu oikeen kovasti, niin silloin innostuu ihan kaikesta huomiosta aina vaan enemmän, juoksee karkuun ja jää kytikselle sellaisessa "tule leikkimään" asennossa(etutassut ja rinta maassa ja takapuoli pystyssä). Sitten jos koittaa ottaa kiinni, niin aina viime tipassa vilahtaa karkuun. Mikä tietysti on tavallaan ihan hauskaa, mutta joskus aamuisin kun on kiireenpuoleista töihinlähtöä ja pitäisi saada se sukka tms. pois koiralta, niin ei paljon naurata. Toistaiseksi kuitenkin olen vielä hermoni hillinnyt, enkä esimerkiksi juossut metsän rauhaan ja hiljaisuuteen lepäämään.;)
Onko teillä mitään käsitystä mitä rotuja siinä pennussanne mahtaisi olla? Mitä se sinun/puolisosi mielestä muistuttaa? Ei kai sillä mitään suurempaa merkitystä ole sen puoleen, ajattelin vaan kun teillä on jo niin paljon painoa, meillä vasta 8,5 kiloa. Meillä taitaa olla jonkun sortin spanielia geeneissä, korvista päätellen ainakin.
No, koitetaan keksiä ja kokeilla uusia metodeja, pääasia olisi kai säilyttää se itsehillintä ja johdonmukaisuus...helppoa, eikö vaan?;)
Ei se koira ole aggressiivinen. Se on leikkimistä ja näytönhalua ja ehkä hiukkasen pomottamistakin.
Muutama lempeä ja helppo vinkki oman johtajuusaseman nättämiseen:
Annattaeko ruuan koiran eteen suorilta vai pitääkö koiran odottaa lupaa? Olisi hyvä, kun annatte koiralle ruuan. Laitatte kipon maahan. Pyydätte koiraa istumaan. ja opetatte vaikka ole hyvälä sanalla tai muulla vastaavalla antaa luvan koiralle ottaa ruokaa. ELi näkee että SINÄ olet pomo.
Kun menette ulos. Kaikki ulos menijät menee ennen koiraa ulos. Sama homma kun tulette sisälle. Menette eka itse ovesta ja sitten vasta koira.
Koirllanne ktuiaa hampaat ja ovat vaihtumasta. Leikkikää kotona vetämisleikkejä ja pitäkää paljon luvallista jyrsimistä esillä. Jos koira on pomottavaa laatua, huomioikaa, että teidän itse on voitettava se leikki ja näytettävä että olette pomo :) Sukalla vetäminen on koriasta kivaa ja lähtee ne kulmahampaatkin ajoissa irti ;)
Tuohon lenkkiongelmaa. Ottakaa joku kiva lelu mukaan millä saatte koiran mielenkiinnon pois omasta hihnasta tai jaloista ym, mihin se hyökkäilee.. Keksikää muuta tekemistä. Kyllä koiranne kuulostavatkin terveiltä ja reippailta. Tsemppiä!
Moi vaan,
Kyllä olemme noudattaneet kaikkia noita ohjeita (olemme käyneet koiranomin juttusilla). Meidän yksilö vaan on pomottavaa sorttia, eli jonkun sortin johtajuusongelma meillä on...
Hei!
Ystävälläni oli koira, jolla oli aivan samat harrasteet kuin aiemmin kirjoittaneiden koirilla. Ystäväni koiralla näykkiminen ja pureminen loppui, kun pentu kasvoi, mutta ikävää se silti oli. Yhä koira näykkii, kun se oikein innostuu.
Minusta oli väärin jahdata koira kiinni näykkimisen jälkeen ja ottaa syliin ja sanoa EI. Eihän se koira sitä tajua.. heti kun ystäväni päästi koiran, alkoi sama näykkiminen.. Ihanaa, minut huomattiin! Ja taas syliin. Ei näin. Tuo kuulosti hyvälle, että laittaa koiran arestiin hetkeksi.. mutta koira saa palkkionsa jo siinä vaiheessa kun jahtaat sitä.
Itselleni on juuri tulossa koiranpentu, joten kauhulla (ja innolla) odotan pentutoilailuja. Itselläni hermot eivät loppujen lopuksi ole mitään pisintä sorttia, joten jos oma koirani alkaa samoin näykkimään.. noh, eihän sitä omalle lapselleen voi loputtomiin karjua.. :)
Kun ystäväni koira alkoi näykkiä ja hyppiä ja näykkiä, en juurikaan käynyt ystäväni luona. Minusta oli väåärin, että jos pentu näykki ja puri minua, niin en saanut komentaa sitä lainkaan.. minun vain piti olla puruluuna ja leikkikaluna koiralle..
Moi,
Totta se, ettei koiraa kannata/saa jahdata. Vaan kun joskus pitäisi saada koira tosiaan sinne eristykseen.. Ja totta sekin, että liiallinen kieltäminen varsinkin väärässä kohdassa ei toimi, mutta helpommin tuo on sanottu kuin totetutettu. Toivotaan että saat helpomman pennun kuin meillä :o)