Joskus oli puhetta Leithianin Laulun kääntämisestä.
Antakaapa palaa kielitaitoiset runonikkarit ensimmäiset 14 riviä, niin katsotaan.
Eli runossa pitäisi olla loppusointuisia riimejä, ja hengeltään samaa vanhahtavaa kieltä kuin alkuperäinenkin on.
****
The GEST of BEREN and LÚTHIEN
(J.R.R.Tolkien)
A king there was in days of old:
ere Men yet walked upon the mould
his power was reared in cavern’s shade,
his hand was over glen and glade
His shiled were shining as the moon,
his lances keen of steel were hewn,
of silver grey his crown was wrought,
the starlight in his banners caught;
and silver thrilled his trumpets long
beneath the stars in challenge strong;
enchantment did his realm enfold,
where might and glory, wealth untold
hi wielded from his ivory throne
in many-pillared halls of stone.
Antakaapa palaa kielitaitoiset runonikkarit ensimmäiset 14 riviä, niin katsotaan.
Eli runossa pitäisi olla loppusointuisia riimejä, ja hengeltään samaa vanhahtavaa kieltä kuin alkuperäinenkin on.
****
The GEST of BEREN and LÚTHIEN
(J.R.R.Tolkien)
A king there was in days of old:
ere Men yet walked upon the mould
his power was reared in cavern’s shade,
his hand was over glen and glade
His shiled were shining as the moon,
his lances keen of steel were hewn,
of silver grey his crown was wrought,
the starlight in his banners caught;
and silver thrilled his trumpets long
beneath the stars in challenge strong;
enchantment did his realm enfold,
where might and glory, wealth untold
hi wielded from his ivory throne
in many-pillared halls of stone.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kokeilen tässä kehnoa kääntämistä,aika nopeasti tehtyä.
Kuningas menneiden päivien
ennen tuloa nummille miehien suoraselkäisten
voimansa luolain sydäinnä
vei yli kiillon metsäaukion
Kuunvalo hohti tämän kilvellä
metallista oivasta peitsensä veistetty on
hopeanpäärmästä kruununsa taottu
viireissään leikki tähtitarhat
torvissaan kalskahti hopean sointu
taistossa joissa suuret olivat vaarat
tarunsa poimutti lumous sen
missä valta ja kunnia,tahi mahti
hän pyyhki pahuuden päältä norsunluuistuimen
saleissaan pylvässalien.
Voihan tätä parannella mutta juuri tällä hetkellä on vähän kiirus.
Tässä eräs versio... kommentoikaa ihmeessä, jos siltä tuntuu.
****
BERENIN ja LÚTHIENIN Laulu
Oli kuningas, maailma vanhuutta vailla
ennen Ihmisen kulkua tarujen mailla
Varjoista luolan nous' mahtinsa syli
mik' ulottui niittyjen, laaksojen yli.
Kilvessään välkehti Ithilin hopea
terästä peitsensä säihkyvä, nopea
Hopeanharmaa ol' kruununsa jalo
ja viireissään kajasti tähtien valo.
Torvensa tähtien alla soi kaukaa
jo taisteluissa ennen auringon aikaa.
Lumous verhos' mahtia Thingolin mailla
Sen vauraus ja loiste viel' vertaansa vailla.
Hän johti ylt' norsunluuistuimen
kivisaleistaan pylväiden tuhansien.
Tämä oli erinomainen käännös, jossa oli ideaa ja oikeaa Tolkien tyyliä.
Iltatähdenkin yritys oli ok, mutta vähän viimeistelemätön.
Tässä loppusoinnut trimmaavat upeasti ja käännös on sopivan "vapaa" viemättä ideaa alkutekstistä. Pidän erityisesti tuosta "juhlavasta" ja sopivan vanhahtavasta ja tyyliin sopivasta lopukkeiden käytöstä.
Hienoa Vanyanar. Pistin tähän houkuttimeksi vähän lisää tekstiä, jossa kuvaillaan mm. Lúthienia paljon laveammin ja kauniimmin kuin "Tínuvielin tarussa".
Vanyamar, jos jatkaa voisit
niin lempparirunoilijani oisit
:-))
***
There beryl, pearl, and opal pale
and metal wrought like fishes' mail,
buckler and corslet, axe and sword,
and gleaming spears were laid in hoard -
all these he had and loved them less
than a maiden once in Elfinesse;
for fairer than are born to Men
a daugther had he, Lúthien.
Such lissom limbs no more shall run
on the green earth beneath the sun;
so fair a maid no more shall be
from dawn to dusk, from sun to sea.
Her robe was blue as summer skies,
but grey as evening were her eyes;
'twas sewn with golden lilies fair,
but dark as shadow was her hair.
Her feet were light as bird on wing,
her laughter lighter than the spring;
the slender willow, the bowing reed,
the fragrance of a flowering mead,
the light upon the leaves of trees,
the voice of water, more than these
her beauty was and blissfulness,
her glory and her loveliness;
and her the king more dear did prize
than hand or heart or light of eyes.
They dwelth amid Beleriand.
while Elfin power yer held the land,
in the woven woods of Doriath:
few ever thither found the path;
few ever dares the forest-eaves
to pass, or stir the listening leaves
with tongue of hounds a-hunting fleet,
with horse, or horn, or mortal feet.
To North there lay the Land od Dread
whence only evil pathways led
o'er hills of shadow bleak and cold
or Taur-na-Fuin's haunted hold,
where Daedly Nightshade lurked and lay
and never came or moon or day;
to South the wide earth unexplaned;
to West the ancient Ocean roared,
unsailed and shoreless, wide and wild;
to East in peaks of blue were piled
in silence folded, mist-enfurled,
the mountains of the Outer World,
beyond the tangled woodland shade,
thorn oand thicked, grove and glade,
whose brooding boughs with magic hung
were ancient when the world was young.
Todella kaunis käännös, minä pidän!
Kiitos kannustavasta palautteesta, Jawetus ja Nimloth. Olen tosi iloinen, että tykkäsitte. Osa tuosta oli vähän sinne päin, ja olen sitä jo muutellut. Osa on sellaista, että muutan sitä yhteen suuntaan ja kohta jo takaisin.
Ihmeen monta "näin vai sittenkin näin" kysymystä ehtii syntyä jo 14 rivin aikana, mutta toivon ajatusten selkeytyvän, jos matka jatkuu.
Niin ihanasti tuo runo jatkuu, että sormet syyhyävät jatkamaan. :) En kyllä osaa sanoa, milloin ennättäisin uppoutua seuraavaan pätkään, mutta toivottavasti joku päivä lähitulevaisuudessa.
Mieleni minun tekevi jatkaa
tarujen rakastavaisten matkaa
Morgothin luokse ja Mandosin teitä
pitkä on matka, mut seuraisin heitä
jaloin innokkain vaeltaen
Milloin sitten? Tiedä en.
*teidän Vanyanar*
:-))
... tässä. Joku muu saa kääntää loput. ;)
****
Berylli, helmet ja valkea opaali
Metalli virheetön, kuin kalan panssari,
hohti haarniskan, kirveen ja kilpien kaarteissa,
keihäissä, miekoissa, luolien aarteissa.
(tai vapaammin:)
Sinne kätketty aarteiden runsaudensarvi
metalli säihkyili kuin kalaparvi
Berylli, helmet ja opaali loistivat
Aseet ja haarniskat hohteensa toistivat.
Vähemmän rakasti aarretta monta
kuin neitoa kauneinta, kuolematonta
Niin kaunis ei yksikään ihminen
kuin tyttärensä, valoisa Lúthien.
Niin taipuisaa vartta ei auringon alla
enää nähdä juoksevan maan kamaralla.
Niin kaunista neitoa et löydä toista
Aamusta auringon, yön aallokoista.
Vaatteensa sini kesätaivaissa loisti,
Silmänsä harmaat illan tummuuden toisti.
Kultaiset liljat tanssi hiuksissansa
Tukka tumma kuin yö, kehysti kasvojansa.
Juoksunsa kevyt, kuin linnun lento
Kirkkaampi vettä oli naurunsa hento.
Pajupuu sorja, kaislikot taipuisat,
kukkivat niityt vaipassaan tuoksuivat.
Veden laulu, valo lehdillä puiden,
sulossa luonnon oli ylitse muiden
hänen kauneutensa, ihanuutensa,
hehkunsa ja sulokkuutensa.
Kuninkaalle ei kukaan niin rakas ja jalo
Muu sydän tai käsi tai silmien valo.
todella kaunista työtä! Kiitoksia taas tästä runollisesta ilotulituksesta =)
=)))))
*helpottunut*
Hieman sitä taas muutinkin jo... ei ole helppoa, ainakaan minulle... En toistaiseksi häiritse teitä *näin vai niin vai näin* kysymyksillä. Niitä kun löytyy - vaihtoehtoisista säepareista "ihan muutamaan" yksittäiseen sanavalintaan. *hymy*
Tämän lyhyen kokeilun jälkeen olen valmis nostamaan baskeria sille, joka tuon joku päivä kokonaan suomentaa. :)
Upeaa, upeaa!
Vaiva kannatti, ehdottomasti! Sama sanojen säihke, kuin ensimmäisissäkin riveissä.
Vain yhtenä upeana kohtana mainitakseni
"from dawn to dusk, from sun to sea."
Aamusta auringon, yön aallokoista.
Aivan mielettömän hieno käännös ja loput tietysti liki samaa rataa. Runomitan kääntäminen on erittäin vaikeaa, eikä sitä voi mitenkään tehdä sanasta sanaan. Juuri yllä mainitun kaltainen oikean sävyn löytäminen meidän kielestämme on jutun juju.
Olisipa monien jo julkaistuiden runojen kääntäjien rima ollut aikoinaan yhtä korkealla kuin sinun.
"i Vanya, Vanyanar, ye Hantalë"
Sinulla on haltian sydän...
Kiitos, kiitos. :)
Hyvin kuvaat sitä, mitä runomitan kääntäminen on. Monta kertaa yllätin itseni miettimästä, missä menee vapauden raja ja milloin se sopii ylittää. Eräällä epävarmuuden hetkellä tutkailin Pekkasen käännöksiä. Hassuinta on, että Durinin laulussa on eräs täysin sama säkeistö kuin yllä olevassa tekstissä. O Erunya, onneksi en tiennyt sitä etukäteen.
"Hantanyel, Herunya"
En malttanut lopettaa ajoissa. :) Kaipaa yhä muutoksia, mutta tässä versio "tangled".
****
Beleriandissa asuivat
kun Esiajat viel kukkivat
Doriathin lumotuiss metsissä, minne
harva uskalsi kulkea, syvälle sinne
sivuuttaa metsän räystäiden kerrostumia
tai liikauttaa lehtiä kuuntelevia;
Harva perille löysi koirin vainuavaisin
tai ratsain tai torvin, jaloin kuolevaisin.
Kauhun tantere aukesi pohjoista kohti
sinne vain polut julmimmat, synkimmät johti
yli hyytävän pimeyden, kylmien harjujen
Taur-nu-Fuinin noituuden, kauhunhaamujen;
Siellä Yövarjon Kauhu näki ain kaikkialle
Valo kuun sekä auringon sammui sen alle.
Etelässä maa kaukainen tutkimaton
Meri ärjysi lännessä seilaamaton
muinainen, ääretön, tyrskyisä, suuri
Vuoriston huippujen sininen muuri
idäss kietoutui sumuun ja hiljaisuuteen
takanaan Ulommat Maat korpineen.
Takana metsänhämärän, niittyjen, lehtojen
takkuisan ryteikön, okaiden piikkien
lumotut oksistot riippui mietteliäinä
maailman aamussa jo iäkkäinä
Alkua muokkaisin ehkä vielä luettavampaan ja susjuvampaan muotoon ja tarkistaisin muutaman sanavalinnan, kuten "metsän räystäiden kerrostumia" tuo räystäs-sana ei ainakaan minun korvaani oiein soinnu...Mutta tämä on vain minun mielipiteeni!
Loppuosa käännöksestä puolestaan on jo tutuksi tullutta laatutyötä =)
Olen samaa mieltä, alku on ongelmallinen. Koko "Doriathin metsät" kappale oli ongelmaksi alusta loppuun. Siihen voisi miettiä kokonaan muun rakenteen ja jujun, koska tuon kanssa en saa sitä toimimaan mitenkään päin.
"Forest-eaves" oli hieman kysymysmerkki minulle. Hän ehkä tarkoittaa yksinkertaisesti metsän reunaa, ajatusta "harva uskalsi ylittää reunaa ja kulkea sisään". Forest-eavesin kun voisi kuvitella kielikuvaksi moneen muuhunkin, kuten minä aloin vähitellen tehdä, Tolkienin maailmassa kun ollaan. :DD Mutta ottamalla räystäät tekstistä pois saisi kappaleen rakenteen uusittua jo sitä kautta.
Tällä kertaa tuli useampi sanavalinta, joiden linjassa pysymistä ja Tolkien-tyylisyyttä mietin muutenkin. Sellaiset sanat kuin takkuisa jne. ovat toisaalta kaipaamaani kuvainnollista kieltä. Toisaalta mietin erinäisten sanojen hienoista tyylirikkoisuutta juuri omissa kohdissaan tekstiä.
Kiitokset kommentistasi! =)
Käyttäisin monessa kohdassa 'metsän' sijasta 'saloa', joka tuo runoon lisää vanhahtavuutta. Erinoimaista jälkeä siitä huolimatta.
Sori, en viitsi käätää noin hoonoa englantia. Opettelisit ensin itse kirjoittamaan oikein, niin katotaan sitten.
Jaha, maisteri., ''huonoa englantia''? Tolkien, englannin kielen proffa, kirjoitti ''huonolla englannilla'' runoja? Oletko tosissas? Huh huh! Sie voisit opetella lukemisen jalon taidon.
Mutta.. Aivan mahtavaa! ^o^ *Tervehtii Vanyanar Haltiamieltä*