Runo "syntymä-korttiin"

,,,

Onnea, onnea tytölle somalle, teidän kahden ikiomalle. Aikataulun hän uuden laatii, paljon aikaa ja hellyyttä vaatii.

Rutista, rapsuta, rakasta, silitä pientä päätä. Lähelle ota, lämmitä, älä suukkoja säästä. Ole tuhlari hellien sanojen, kosketa poskea, kättä. Tuudita, helli ja hyväile, ota syliin empimättä.

Auringonsäde maahan koski, syntyi soma nukkaposki. Tuli tähän maailmaan sydän iloa tulvillaan.

Ihmettä moista oletteko nähneet toista? Niin pienen pienet kätöset ja pikkuruiset jalat. Suppusuu suloinen, kultakutri tyttönen. Ihmettä moista ei maailmassa toista.

Oman lapsen, pienen linnun kannoit alla sydämen. Nyt on onni täydellinen, syliisi saat ottaa sen. Tunnet käden, pienen hennon, tunnet posken pehmeän. Voisko olla kauniimpaa kuin alku uuden elämän.

Tuli lapsi tuulen kainalossa tähtisateen takaa, pian pieniä hymyjä herttaisia hän ympärilleen jakaa.

Onnea äidille, onnea isälle, onnea pienelle perheenlisälle.

Onko lapsi ensimmäinen? Jos on niin musta tää on ihana runo...

"Ei kooltaan suuri tuo pikkuinen, mutta aikaan sai muutoksen melkoisen.
Toi elämään mukanaan valoisan lisän, teki toisesta äidin ja toisesta isän"

Niin hassunkurisen touhun nään
Suu tuoss' on sepposen seljällään
Suu pieni on ja hampaaton
Se naurua on.

Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan
Sill' on äidin suukkonen otsallaan
Se on kurkkua myöten kylläinen
Peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit ja paljon saat
Sinä siunaat kättemme toukomaat
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.

-Aaro Hellaakoski-