Kului hetki ennen kuin he pääsivät ylös kuilusta. Matkalla Harry kuvaili lähipäivien tapahtumat auton muille asukeille. Fred ja George olivat hyviä kuuntelijoita buuaten, hihkuen ja huutaen juuri oikeissa kohdissa. Ron oli toista maata.
"Hermione suuteli Malfoyta?" hän vaati kun Harry oli lopettanut tarinansa. "Draco Malfoyta?"
"Vain kerran, "Harry sanoi. "Tai ainakin luulisin niin.." hän lisäsi rypistäen otsaansa.
"Hermione ja MALFOY?" Ron sanoi taas.
"Hei, kerroinko jo siitä isosta ja pelottavasta laaseriaseesta?" Harry kysyi.
"No joo joo," Ron sanoi, "Mutta siis Hermione ja --"
"Hei nuppi umpeen jo Ron," George vetosi. "Saan kohta päänsäryn."
"Se ei vaan ole hänen tapaistaan," Ron sanoi ihmeissään. "Ajattelin aina että.. tarkoitan.. Hermione ja sinä," Ron sanoi vilkaisten Harrya. "Tai.. tai ei mitään." hän lisäsi nopeasti.
"Perillä," George sanoi, kun he todellakin olivat jo polun kanssa samassa tasossa. Weasleyt pomppasivat ulos autosta ja Harry, jonka jalat olivat vieläkin kuin löllösääriloitsun jäljiltä, seurasi perässä.
Ensin näytti siltä, niin kuin polulla olisi istunut vain yksi henkilö. Kun he tulivat lähemmäs, yhden henkilön mytty muokkaantuikin Siriukseksi, joka piteli olkapäätään vasten itkevää Hermionea.
Hermione itki hyvin harvoin, eikä Harry ollut koskaan kuullut hänen itkevän niin lujaa. Se oli kaamea, kaipaava ja rintaa riistävä ääni. Hän yritti ottaa askeleen eteenpäin, mutta hänen jalkansa eivät toimineet. Lopulta hän kompuroi eteenpäin lähes kaatuen maahan, mutta George sai hänet kiinni. "Hei rauhassa, Potter," poika lisäsi.
Georgen äänen kuullessaan Sirius katsahti ylös. Hänen silmänsä suurenivat kun hän näki Harryn, ja jumalattoman suuri hymy valaisi miehen kasvot. Rauhallisesti hän laittoi toisen kätensä Hermionen olkapäille ja nosti tytön pään ylös. "Hei.. Hermione," hän sanoi. "Hermione." Sirius laittoi toisen kätensä tytön leuan alle ja käänsi hänen päänsä. Hermionen katse seurasi Siriusta ja hän näki...
Ron?
Hermione ei edes ehtinyt miettimään miten Ron oli päässyt Malfoyn maille. Hän vain henkäisi syvään sisään, pomppasi ylös ja heittäytyi pojan kaulaan nyyhkyttäen hysteerisesti tämän paitaa vasten. "Ron, oi Ron.. Harry on kuollut. Olen niin pahoillani, kaikki on minun syytäni! Minä yritin--"
Ron silitti Hermionen hiuksia. "Sanoitko kuollut?" Ron sanoi kuulostaen kaikkea muuta kuin surulliselta. "No, arvasin aina että niin tulee joskus käymään."
Hermione vetäytyi hieman taaksepäin ja katsoi poikaa kyynelverhon takaa epävarmasti. "Mitä?"
"No, Harry eli aina niin riskaabelia elämää," Ron sanoi huomioimatta Hermionen kasvoille nousevaa kauhistunutta ilmettä. "Eikö sinustakin? Luulen että meidän on nyt parasta pyhittää lopun elämämme Harryn muiston kunnioittamiseen. Pidämme huolen myös siitä, että koko velhomaailma tekee samoin. Ehkä voisimme pystyttää jonkin tuhottoman suuren muistopatsaan jonnekin. Joku sellainen, jossa on iso kasa marmoria ja sen päällä keikkuisi minikokoinen kääpiö-Harry pyöreine laseineen. Fred ja George voisi vaikka rahoittaa hankkeen ja--" Nähdessään Hermionen ilmeen, Ron lauhtui ja oli hiljaa. "Hermione, senkin suuri tomppeli," hän sanoi hymyillen leveästi. "Katso taakseni."
Hermione käänsi hitaasti päänsä ja näki Fred ja George Weasleyn seisovan edessään virnistäen niin, että valkoiset hammasrivit paistoivat illan pimenevässä valossa. Heidän välissään seisoi poika, jolla oli risaiset vaatteet, jokaiseen ilmansuuntaan sojottavat hiukset ja naarmuuntuneet lasit, mutta joka oli hyvinkin elossa. Ja se poika oli Harry.
Hermionen polvet notkahtivat ja hän lysähti maahan.
Harry sysäsi välittömästi Ronin edestään (melko rumasti) ja heittäytyi tytön viereen maahan. "Hermione," hän henkäisi kietoen kätensä tytön ympäri. "Olen pahoillani.. olen niin pahoillani.. Ron on idiootti." Hän kääntyi ja katsoi Ronia. "Ron, olet idiooti!" Ron pyöräytti silmiään. "Olen ihan kunnossa," Harry jatkoi. "Älä itke."
Muttei Hermione itseasiassa itkenyt - hän ennemminkin vain haukkoi henkeään suurin, värisevin henkäyksin aivan niin kuin kala kuivalla maalla. Harry piti häntä sylissään ja hengästynyt Hermione takertui kiinni häneen haudaten päänsä pojan olkakuoppaan. Harry katsoi tytön pään yli Ronia ja elehti epätoivoisesti: Mitä minun nyt pitäisi tehdä?
Ron esitti silittävänsä näkymätöntä päätä. Harry noudatti ystävänsä neuvoa.
Hermionen hengitys tasaantui hieman.
Nyt Ron esitti kallistavansa näkymätöntä päätä hieman alas päin ja suutelevansa sitä kiihkeästi.
Harry mulkaisi Ronia raivoissaan. Ei nyt, nuija! Harry elehti takaisin.
Weasleyn kaksoset katsoivat päitään pudistellen, kun Harry ja Hermione takertuivat toisiinsa niin kuin maailma lla olisi enää muutama sekunti elinaikaa.
George henkäsi. "Katsokaa nyt Harrya," hän sanoi matalalla, hiljaisella äänellä. "kundilla olisi käytössään maailman paras iskulause - 'hei, en sittenkään kuollut' - eikä hän käytä sitä hyväkseen."
"Harry on virallisesti seonnut," Fred oli samaa mieltä.
"Olen silti iloinen, että hän on elossa," sanoi Ron, joka ei oikeastaan edes kuunnellut veljiensä juttuja.
"Minä myös," George sanoi. "Meillä on ensi viikolla matsi Luihuista vastaan, emmekä voita heitä mitenkään ilman Harrya."
Magiakoulu osoitteeni: http://www.geocities.com/magiaelainkoulu/etusivu
"Hermione suuteli Malfoyta?" hän vaati kun Harry oli lopettanut tarinansa. "Draco Malfoyta?"
"Vain kerran, "Harry sanoi. "Tai ainakin luulisin niin.." hän lisäsi rypistäen otsaansa.
"Hermione ja MALFOY?" Ron sanoi taas.
"Hei, kerroinko jo siitä isosta ja pelottavasta laaseriaseesta?" Harry kysyi.
"No joo joo," Ron sanoi, "Mutta siis Hermione ja --"
"Hei nuppi umpeen jo Ron," George vetosi. "Saan kohta päänsäryn."
"Se ei vaan ole hänen tapaistaan," Ron sanoi ihmeissään. "Ajattelin aina että.. tarkoitan.. Hermione ja sinä," Ron sanoi vilkaisten Harrya. "Tai.. tai ei mitään." hän lisäsi nopeasti.
"Perillä," George sanoi, kun he todellakin olivat jo polun kanssa samassa tasossa. Weasleyt pomppasivat ulos autosta ja Harry, jonka jalat olivat vieläkin kuin löllösääriloitsun jäljiltä, seurasi perässä.
Ensin näytti siltä, niin kuin polulla olisi istunut vain yksi henkilö. Kun he tulivat lähemmäs, yhden henkilön mytty muokkaantuikin Siriukseksi, joka piteli olkapäätään vasten itkevää Hermionea.
Hermione itki hyvin harvoin, eikä Harry ollut koskaan kuullut hänen itkevän niin lujaa. Se oli kaamea, kaipaava ja rintaa riistävä ääni. Hän yritti ottaa askeleen eteenpäin, mutta hänen jalkansa eivät toimineet. Lopulta hän kompuroi eteenpäin lähes kaatuen maahan, mutta George sai hänet kiinni. "Hei rauhassa, Potter," poika lisäsi.
Georgen äänen kuullessaan Sirius katsahti ylös. Hänen silmänsä suurenivat kun hän näki Harryn, ja jumalattoman suuri hymy valaisi miehen kasvot. Rauhallisesti hän laittoi toisen kätensä Hermionen olkapäille ja nosti tytön pään ylös. "Hei.. Hermione," hän sanoi. "Hermione." Sirius laittoi toisen kätensä tytön leuan alle ja käänsi hänen päänsä. Hermionen katse seurasi Siriusta ja hän näki...
Ron?
Hermione ei edes ehtinyt miettimään miten Ron oli päässyt Malfoyn maille. Hän vain henkäisi syvään sisään, pomppasi ylös ja heittäytyi pojan kaulaan nyyhkyttäen hysteerisesti tämän paitaa vasten. "Ron, oi Ron.. Harry on kuollut. Olen niin pahoillani, kaikki on minun syytäni! Minä yritin--"
Ron silitti Hermionen hiuksia. "Sanoitko kuollut?" Ron sanoi kuulostaen kaikkea muuta kuin surulliselta. "No, arvasin aina että niin tulee joskus käymään."
Hermione vetäytyi hieman taaksepäin ja katsoi poikaa kyynelverhon takaa epävarmasti. "Mitä?"
"No, Harry eli aina niin riskaabelia elämää," Ron sanoi huomioimatta Hermionen kasvoille nousevaa kauhistunutta ilmettä. "Eikö sinustakin? Luulen että meidän on nyt parasta pyhittää lopun elämämme Harryn muiston kunnioittamiseen. Pidämme huolen myös siitä, että koko velhomaailma tekee samoin. Ehkä voisimme pystyttää jonkin tuhottoman suuren muistopatsaan jonnekin. Joku sellainen, jossa on iso kasa marmoria ja sen päällä keikkuisi minikokoinen kääpiö-Harry pyöreine laseineen. Fred ja George voisi vaikka rahoittaa hankkeen ja--" Nähdessään Hermionen ilmeen, Ron lauhtui ja oli hiljaa. "Hermione, senkin suuri tomppeli," hän sanoi hymyillen leveästi. "Katso taakseni."
Hermione käänsi hitaasti päänsä ja näki Fred ja George Weasleyn seisovan edessään virnistäen niin, että valkoiset hammasrivit paistoivat illan pimenevässä valossa. Heidän välissään seisoi poika, jolla oli risaiset vaatteet, jokaiseen ilmansuuntaan sojottavat hiukset ja naarmuuntuneet lasit, mutta joka oli hyvinkin elossa. Ja se poika oli Harry.
Hermionen polvet notkahtivat ja hän lysähti maahan.
Harry sysäsi välittömästi Ronin edestään (melko rumasti) ja heittäytyi tytön viereen maahan. "Hermione," hän henkäisi kietoen kätensä tytön ympäri. "Olen pahoillani.. olen niin pahoillani.. Ron on idiootti." Hän kääntyi ja katsoi Ronia. "Ron, olet idiooti!" Ron pyöräytti silmiään. "Olen ihan kunnossa," Harry jatkoi. "Älä itke."
Muttei Hermione itseasiassa itkenyt - hän ennemminkin vain haukkoi henkeään suurin, värisevin henkäyksin aivan niin kuin kala kuivalla maalla. Harry piti häntä sylissään ja hengästynyt Hermione takertui kiinni häneen haudaten päänsä pojan olkakuoppaan. Harry katsoi tytön pään yli Ronia ja elehti epätoivoisesti: Mitä minun nyt pitäisi tehdä?
Ron esitti silittävänsä näkymätöntä päätä. Harry noudatti ystävänsä neuvoa.
Hermionen hengitys tasaantui hieman.
Nyt Ron esitti kallistavansa näkymätöntä päätä hieman alas päin ja suutelevansa sitä kiihkeästi.
Harry mulkaisi Ronia raivoissaan. Ei nyt, nuija! Harry elehti takaisin.
Weasleyn kaksoset katsoivat päitään pudistellen, kun Harry ja Hermione takertuivat toisiinsa niin kuin maailma lla olisi enää muutama sekunti elinaikaa.
George henkäsi. "Katsokaa nyt Harrya," hän sanoi matalalla, hiljaisella äänellä. "kundilla olisi käytössään maailman paras iskulause - 'hei, en sittenkään kuollut' - eikä hän käytä sitä hyväkseen."
"Harry on virallisesti seonnut," Fred oli samaa mieltä.
"Olen silti iloinen, että hän on elossa," sanoi Ron, joka ei oikeastaan edes kuunnellut veljiensä juttuja.
"Minä myös," George sanoi. "Meillä on ensi viikolla matsi Luihuista vastaan, emmekä voita heitä mitenkään ilman Harrya."
Magiakoulu osoitteeni: http://www.geocities.com/magiaelainkoulu/etusivu
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.