Olen 15-vuotias tyttö ja minulle kävi ilmi, että olen raskaana. Minulle ei tulisi mieleenikään, että pitäisin lapsen sillä ei siitä tulisi mitään. Haluan käydä koulut rauhassa loppuun ja hankkia hyvät olosuhteet lapselleni elää. Kerroin jo poikaystävälleni tästä, mutta en vanhemmilleni. Voiko abortin tehdä ilman, että mainitsisin asiasta vanhemmilleni? Tarvitaanko aborttiin vanhempien hyväksyntää tai jotain? Paljonko abortin tekeminen maksaa? Tietenkin on vaikea elää kertomatta asiasta heille, mutta kun näkee heidän pettymyksensä... se on vieläkin kamalempaa. Voitte myös kirjoittaa tähän omaa mielipidettä päätöksestäni, otan kaikenlaista kommenttia vastaan. Omia kokemuksia ja muuta mitä minun tulisi tietää, niin tänne vain.
Apua...
Tyttö - 90
232346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tämä asia ja aihepiiri on täällä keskusteltu monesti aiemminkin. Eräs hyvin olennainen seikka on se, että vanhemmille kertominen heti olisi erittäin suotavaa, vaikkei laki sitä määrääkään, seuraavista syistä:
- jos teetätät abortin omin päin, saat komplikaatioita tai masennut ja asia sitten tulisi vanhempiesi tietoon, voivat he olla vieläkin järkyttyneempiä kuin että saisivat tietää raskaudestasi nyt heti
- kertominen vanhemmille ja heidän mielipiteensä kuuleminen saattaa olennaisella tavalla muuttaa koko abortin tarvetta
Olen myös samaa mieltä, että vanhemmille kertominen kannattaa. Muuten saatat olla hetken päästä sellaisessa valheiden verkossa, että kun totuus paljastuu, niin silloin vasta he voivat olla todella pettyneitä. Valheella on aina lyhyet jäljet.
Sinä olet tähän kaikkeen aivan liian nuori ja kehittymätön - olet liian nuori saamaan lasta, olet/olit liian nuori seksiin, olet liian nuori kantamaan vastuuta abortista yksin. Vaikka ehkä omasta mielestäsi olet aikuinen, niin olet vielä hyvin kaukana siitä. Kehoittaisinkin kertomaan ainakin äidille, jotta hän voisi tarjota apuaan (myös rahallista) ja tukeaan tässä vaikeassa tilanteessa.
ihmisiä vanhempasi ovat? Jos sinulla ja äidilläsi on hyvät välit voisit esimerkiksi kertoa hänelle. Olet aika nuori ja siksi minä tätä ehdotan, koska abortti ei ole aivan niin helppo juttu kuin miltä kuulostaa.
Jos koet että et voi kertoa äidillesi, puhu lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa asiasta.
Sinun kannattaa myös harkita mahdollisuutta pitää lapsi. Jos et muuta niin harkitse ainakin :) mutta olen mikon kanssa samaa mieltä siitä, että sinun kannattaisi puhua vanhemmillesi tai edes jollekin aikuiselle.
Äläkä pelkää tuottavasi heille pettymyksen. Olet heidän tyttärensä ja teit virheen. Sitä sattuu vanhemmillekin.
jonka molemmat osapuolet olivat 15-vuotiaita, kun tyttö tuli raskaaksi. Parin vuoden kuluttua tekivät toisen lapsen ihan harkiten, joten lapsen pitäminenkään ei ole täysin mahdoton ajatus, vaikka hyvin nuori kyllä olet vielä...
Jos olette poikaystävänne kanssa saaneet luvalla yöpyä toistenne luona, niinkuin tuon ikäisille jos joskus sallitaan, niin ei kertomisessa ole mitään ylivoimaista. Kyllä vanhempasikin tajuavat, että ette te pelkästään toisianne kädestä ole kiinni pitäneet. Vanhemmat vain luottavat liiaksi siihen, että koulu hoitaa ehkäisyasioista puhumisen, mitä se ei taida enää tänä päivänä kovinkaan paljoa tehdä.
Mielestäni myös poikaystävän vahemmille voisi kertoa, koska et sinä yksinäsi sitä raskautta ole aikaan saanut. Molemmat siinä on aivan yhtälaisesti vastuullisia.
osoittaa, ettet ole aivan vastuuntunnoton. Olen myös sitä mieltä, että mieti edes lapsen pitämistä. Saattaa olla, että abortti tuntuu nyt oikealta vaihtoehdolta, mutta voit katua sitä esim. kymmenen vuoden kuluttua ja tosi paljon! Itse tunnen tytön, joka sai esikoisen täytettyään juuri 16 vuotta ja toisen lapsen pikkuisen ennen 18 vuotispäiväänsä. Kävi peruskoulun loppuun (iltakoulussa) ja suoritti samassa koulussa lukion. Nyt opiskelee ammattikorkeassa! ELI EI SE LAPSI AI-NA OLE! este opiskelulle, ja mieti olet 30 kun lapsesi on jo iso eli silloin kun toiset vasta perustaa perhettä, sinä voit jo matkustella / tehdä omia juttujasi. Rahapuolta ei paljon kannata miettiä, sitä ei ole koskaan riittävästi, perustitpa perheen 15,30 tai 45 vuotiaana.
Tukiverkostot ovat myös hyvät yhteiskunnan taholta eli tukea saat jos sitä tarvitset, olipa päätöksesi mikä tahansa!
Onnea elämääsi!
on omia siinä vaiheessa kun on 30... Ja luultavasti asuu jo omillaankin.
..asiat voivatkin olla paljon raskaampia kuin esim. opiskelu teiniäitinä tai raha-asiat. Esimerkiksi kokonaisvaltainen vastuu lapsesta ja halukkuus äitiyteen. Niitä täytyy aborttia harkitessaan pohtia paljon enemmän kuin käytännön seikkoja!!
Jo aborttiaan katuu 10 vuoden kuluttua, se tarkoittaa, ettei koskaan käsitellyt asiaa kunnolla. Kun ratkaisu on lopulta itselle selvä, sen kanssa pystyy elämään. Esimerkiksi ei saa koskaan unohtaa, että siinä elämänvaiheessa ja iässä, jossa abortin teki, se oli (harkittuna) se oikea ratkaisu. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne on todennäköisesti täysin toinen eikä siis verrattavissa siihen elämäntilanteeseen, jossa abortin teki.
Suosittelisin sinulle sitä aborttia. Rohkeasti yhteyttä kaupungin ehkäisyneuvolaan ja kerrot tilanteesi. Nyt sinusta voi tuntua että enkä ole, kun sanon että olet vielä lapsi. Itse olen parinkymmenen ja kun itseäni mietin tuon ikäisenä, en taatusti olisi ollut valmis pitämään huolta kenestäkään, saati sitten pienestä vauvasta. Eikä sinun tarvitsekkaan, saat tehdä ihan oman päätöksesi. Te jotka käskette pitämään vauvan, miettikääpä omalle kohdallenne kun olitte itse 15 vuotiaita. Miten te elämäänne elitte siihen aikaa?
Pitää ottaa myös huomioon että kaikkien sukulaiset eivät ole avosylin apua tarjoamassa.
Moi, ja jaksamisia sulle!
Tein ite ekan lapseni teininä, ja olen sitä kyllä jälkeenpäin katunut, tuli näes komplikaatioita kun olin liian nuori.
Lääkärien, terkkarien sun muiden vaitiolovelvollisuus estää heitä kertomasta mitään vanhemmillesi, jos et halua. Muista sanoa se ja käske kirjata papereihin ettei omaisille saa antaa mitään tietoja vaikka kyselisivät (kaikki hoitajat näkee tahtosi heti kun katsovat paprusi). JOs haluat salata asian, niin älä tee lääkkeellistä aborttia vaan pyydä nukutuksessa! Se tehdään poliklinikalla ja pääset kotiin parin tunnin päästä. Osta särkylääkettä valmiiksi kotiin, jos on pakko mennä esim. kouluun niin kestät sen avulla. Tarvitset jonkun joka saattaa sut sairaalasta kotiin, yksin eivät nukutuksen jälkeen päästä. Muista pyytää ainakin puolet kaikista kustannuksista isäehdokkaalta, koska hänellekin kuuluu vastuuta asiasta. Asiaa ei ole vaikea salata, abortin jälkeen on kuin olisi kivuliaat kuukautiset max. noin viikon verran. Jos vuoto ei lakkaa tai on kipuja tai vuoto muuttuu haisevaksi mönjäksi, voi kyseessä olla tulehdus ja silloin mene heti uudestaan käymään polilla jossa toimenpide tehtiin.
Tsemppiä sulle ja muista että vahinkoja sattuu, ei niitä kannata jäädä vatvomaan, eiväthän useimmat miehetkään todellakaan jää!
Niin kysyit paljonko se maksaa: maksaa poliklinikkakäynnin verran, yksi kerta ainakin täälläpäin 20 euroa, voit joutua käymään kahdesti, ekalla kerralla vain tutkitaan ja annetaan toimenpideaika.
Vanhempasi pettyvät varmasti enemmän mikäli et osoita luottavasi heihin sen vertaa, ettet kerro tälläistä asiaa.
Se sinun kannattaa muistaa, että vanhempasi eivät pety sinuun, vaikka alkuun niin ehkä väittävätkin, vaan pettyvät itseensä kasvattajana. Sinulla ei ole mitään syytä nolostella vanhemmillesi tapahtunutta vahinkoa, sillä olet varmasti toiminut parhaitten kykyjesi mukaan. Mutta sinulla tai kellään ei ole mitään syytä myöskään syyllistää vanhempiasi tai heidän kasvatustaan tapahtuneesta virheestä, sillä myös he ovat varmasti toimineet parhaan kykynsä mukaan. Vahinko on teidän yhteinen, teidän perheelleenne sattunut, kuten myös poikaystäväsi perheen, parasta on kantaa vastuu vahingosta myös perheenä.
olet 15-vuotias, nuori vielä muttet enää pikkulapsi..itse olin just täyttänyt jo 19-toista kun sain kulla olevani raskaana..elin vakituisessa parisuhteesa ja olinkin ensin päättänyt pitää lapsen, mut tulinkin toisiin ajatuksiin ja tein abortin..poikaystäväni oli hyvin suruissaan ja pahoillaan päätöksestäni mutta tuki silti minua joka tilanteessa.Abortin teko päivä koitti ja olin 100%varma päätöksestäni ja teinkin sen.Minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys ja sen aikana kun jouduin olemaan sairaalassa 6 tuntia tiesin todellakin tekeväni aborttia..mahaan sattui niin älyttömästi ettei enää panacod-lääkkeetkään auttaneet vaan hoitajat joutuivat antamaan mulle jotain suonen sisäistä lääkettä joka vei kipua hetkeksi..sairaalasta päästyäni seurasi masennus,kolme viikkoa kestävä vuoto ja vielä kaiken lisäksi alamahani tulehtui niin pahasti että tulehdus arvoni olivat melkein sata ja sen vuoksi jouduin sairaalaan palaamaan..tulehdus meni ohi antibiooteilla ja parilla yöllä sairaalassa mutta masennuksesta kärsin vieläkin ja pelosta etten ehkä koskaan voi enää saada lapsia aborttini takia.Kyse on vain minun kokemuksestani, mutta toivottavasti mietit asian tarkkaan ennenkuin teet mitään peruuttamatonta mitä itse tein...kärsin ja suren edelleen...
Kuten jo tuossa joku kertoikin, pakko ei ole kertoa vanhemmille. Terveydenhuollon työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus. Abortti maksaa vähintään sen yhden poliklinikkamaksun (22 euroa), mutta vähävaraisuus ei ole este, sosiaalitoimistosta saa apua tarvittaessa. Kannattaa ottaa mahdollisimman pian yhteyttä terveyskeskukseen ja hakeutua lääkäriin. Suosittelen silti harkitsemaan sitä vanhemmillesi kertomista, heiltä voit saada arvokasta tukea, oli päätöksesi sitten mikä tahansa.
Kiihkotonta lisätietoa abortista on mm. Väestöliiton nuorten nettipalvelussa:
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_nettipa/nuoret/tietopankit/raskaus/abortti/
On todella hienoa, että ymmärrät valmiiksi, ettei sinusta ole lapsena äidiksi. Sinulla on oikeus käydä koulusi rauhassa loppuun ja kasvaa ja kehittyä aikuiseksi. Ehkä tästäkin opit jälkikäteen jotain olennaista, mutta nyt sinun on toimittava ennne kuin on liian myöhäistä. Hommaa abortti ja korosta vanhemmillesi ja kaikille, että tämä on sinun ratkaisusi, sinun kehosi ja sinulla on aborttiin täysi oikeus.
Onnea matkaan!
Olet ajatellut asian tosi viisaasti. Olen itsekin sitä mieltä, että alle 20-vuotiaana elämän pitää olla jotain ihan muuta kuin vaipparallia.
Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, vanhemmille ei kerrota vaikka olisit kuinka nuori. Oma aborttini tuli maksamaan vain 22 euroa kipulääkkeet. Varaat vain mahdollisisimman pian ajan omaan terveyskeskukseesi ja pidät pääsi kylmänä.
Abortti on monelle henkisesti raskas asia ja monet kokevat abortin jälkeen syvää masennusta. Tällaisissa isoissa asioissa on kuitenkin syytä ajatella järjellä eikä tunteella. Kyllä jokainen itse tietää, milloin lapsi on tervetullut.
Koita jaksaa, kyllä kaikki järjestyy :)
Mielestäni aborttia tulisi ajatella päinvastoin enemmän tunteella kuin järjellä. Siinä vaiheessa jos tai kun abortin jälkeen seuraa asiasta masennus ja pahat syyllisyyden tunteet, on siinä todella tunteet kyseessä. Itsekin tulin nuorena raskaaksi ja vaikka järjellä ajateltuna olisi ehkä koulujen takia ollut fiksumpaa tehdä abortti, niin ajattelin, että jaksan kyllä koulut käydä, mutta sen asian kanssa en jaksa painia, että olisin tehnyt abortin. En voi käsittää mitä ihmiset täällä palstoilla ajattelevat, kun aborttia kannattavat, että nuorena kannattaa tehdä abortti raskaaksi tullessaan, koska on ns.niin monet bileet vielä käymättä ja nuoruus kesken. Kyllä sitä juhlimista ehtii tehdä myöhemminkin. Mutta abortoitua lasta ei saa koskaan takaisin.
Jos itse olisin tehnyt abortin, olisin varmasti pari vuotta myöhemmin miettinyt, että oliko se abortti noiden viimeaikaisten juhlien arvoista. Yksinkertaisesti mielestäni on hullua tehdä abortti sen takia, että nuoruus ja juhliminen on kesken. Pääsen itsekin ihan tarpeeksi ulos ja se että ei sen vauvan kanssa olo ole mitään vaipparallia vaan ihanaa aikaa. Ihmiset tietysti ovat erilaisia, mutta uskon, että hyvin harva katuu sitä että on lapsen päättänyt pitää, mutta moni katuu tehtyä aborttia.
Aivan totta. Ihmetyttää nämä tänne kirjoittelijat minuakin siinä mielessä, että jokunen kirjoittelee ja lukee siltä varalta, että kun/jos joskus teen abortin. Tässä tapauksessa käsittääkseni hän tekee sen, vaikka olisi minkälaiset olosuhteet, koska hän on jo etukäteen päättänyt niin tapahtuvan.
Moni on lapsen saatuaankin opiskellut menestyksellisesti, eikä se muutaman vuoden biletys ja kännisssäsekoilu nyt voi olla niin tärkeää ja hienoa, että sen takia uhrataan tuleva lapsi.
Ei lapsen kanssa olo ole ollenkaan niin raskasta, kuin mitä täällä lapsettomat kuvittelevat. Ei vauva syö tissiä tai tuttipulloa tauotta, ei itke yötä päivää, ei kastle itseään eikä kakikaan tauotta. Kyllä lapsen kanssa ehtii tehdä omiakin juttuja, ei siinä äidin oma elämä lopu.
...vaan oma mielipiteeni 15-vuotiaan tytön äitinä.
Lapseni syntyi ollessani vain 19-vuotias. Olin silloin psyykkisesti vielä täysin keskenkasvuinen.
En toivoisi, että oma tyttäreni joutuisi rippikouluikäisenä ottamaan niin valtavaa vastuuta, kuin mitä pieni ihmistaimi tuo tullessaan. Nuoren elämään kuuluvat koulutoverit, harrastukset ja elämään tutustuminen. Miten kävisi, kun päiväkoulusta siirtyisi iltaopintoihin ja muu vapaa-aika kuluisi sylilasta hoivatessa? Teini-ikäisen äidin toverit tuskin jaksavat ensiviehtymyksen jälkeen seurustella äidiksi ryhtyneen kanssa. Sosiaalinen syrjäytyminen ja ikätoverien puutteesta johtuva yksinäisyys on varmasti hyvin raskasta.
Abortin voi tehdä kertomatta kenellekään mitään. Vaitiolovelvollisuus pätee.
vaan keskenkasvuisuuden, kun on lapsi vielä itsekin.
No minkähän helekutin tähden keskenkasvuisten tarvitsee sitten sitä keskenkasvuista toosaansa keskenkasvuisella järjellään jakaa niin että tullaan raskaaksi??
Kaikkeen ollaan liian nuoria, ollaan oikeastaan vielä lapsia, ja niitä vehkeitä olisi tuossa iässä parasta käyttää vaan pissaamiseen.
Pitäisi keskittyä olemaan lapsi, olemaan nuori, eikä aikuinen, joka on kypsä tekemään ja päättämään asioistaan.
ikäisesi ja hänelle tehtiin abortti lääkkeellisesti.
Se oli aika rankka kokemus, mutta henkisesti hän näyttää selvinneen siitä hyvin.
Hän ei salannut raskauttaan minulta ja aluksi sainkin raivarin,vaikka tiesinkin hänen seurustelusuhteensa luonteen.
Alku järkytyksestä selvittyäni tuin häntä kaikin mahdollisin tavoin.
Myös poikaystävä oli mukana sairaalassa abortin teon yhteydessä, joka oli tosi hieno asia ja auttoi myös henkiseen selviytymiseen.