Vain banaanivaltioissa.
'Tutkija' Haapala TIESI mitä hänen Bodom'in todistajat olivat todellisuudessa ja käytti kuitenkin heitä hyväkseen.
Kaiken kukkuraksi 'tutkija' Haapala VALEHTELI epätoivoissaan NG'n 'tunnustuksen'.
"Syyttömät tunnustavat poliisin tutkimia kohurikoksia
Julkaistu: 19:46
VR:n makasiinien tulipaloa tutkiva poliisi sai yhteydenottoja syyttömiltä ihmisiltä, jotka ovat tunnustaneet sytyttäneensä palon. Kyse on niin sanotuista ammattitunnustajista, jotka ilmoittavat poliisille tehneensä kohurikoksen.
Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Tero Haapala kertoo, että vääriä tunnustuksia tulee jutuissa, jotka ovat näyttävästi esillä julkisuudessa.
Monet rikoksia tunnustavista syyttömistä ovat tulleet keskusrikospoliisille tutuiksi. Rikostutkijat tuntevat osan heistä nimiltä ja osaavat odottaa heidän soittojaan jo etukäteen.
Kaikki väärät tunnustajat eivät tehtaile tunnustuksia toistuvasti, vaan heidän toimintansa saattaa loppua yhteen kertaan.
Tunnustajien motiivit vaihtelevat , mutta keskusrikospoliisin kokemusten perusteella he ovat melko usein henkisesti epävakaita ihmisiä.
Myös julkisuus houkuttelee. Esimerkiksi Pasilan poliisitalon edessä 1995 räjähtäneestä autopommista otti vastuun kaksi äärioikeistolaista järjestöä, joilla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä räjähdyksen kanssa.
Innokkaimmilla tunnustajilla on tapana lukea rikosuutiset tarkkaan ja kehitellä tarinansa niistä paljastuvien yksityiskohtien ympärille.
"Tämä on yksi syy, miksi poliisi ei kerro rikoksen yksityiskohtia tarkasti julkisuuteen. Epäilty voi paljastua tekijäksi, jos hän kertoo poliisille asioita, jotka vain poliisi ja tekijä voivat tietää. Ammattitunnustajat eivät tiedä muuta kuin julkisuudessa olleet tiedot", Haapala sanoo.
Oma lukunsa ovat ihmiset, jotka tekevät tietoisesti täysin perättömiä ilmiantoja muista ihmisistä. Kohteeksi ovat joutuneet esimerkiksi naapurit, joiden kanssa ilmiantajilla on riitaisat välit."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Syyttömät tunnustavat poliisin tutkimia kohurikoksia/1135220856601
Tässä on selkeästi kerrottu mitä 'tutkimuksessa' tapahtui:
"Journalisti vittuilee Bodom-tutkinnasta
Kirjoittanut: Jäppinen 8.11.2005 klo 16.10
Toimittajien
Bodom-fiasko
Bodom oli toimittajille kova muistutus siitä, ettei poliisin tai syyttäjän väite todista vielä yhtään mitään.
Espoon käräjäoikeuden tuomio Bodom-jutussa uutisoitiin lehdistössä yhtä näyttävästi kuin oikeudenkäyntiäkin oli selostettu, kuten asiaan kuuluu. Lukijoille välittyi tieto, että syyte kaatui täysin. Turun Sanomien otsikko ”Varauksetta vapauttava tuomio” (8.10.2005) kuvaa linjaa hyvin.
Media päästi kuitenkin viranomaiset kovin vähällä, vaikka heidän toimintansa oli erittäin kyseenalaista. Ero siihen rumputuleen, johon syytetty joutui, on kiusallisen suuri.
Vangitseminen
ilman perusteita
Nils Gustafsson oli tutkinnanjohtaja Tero Haapalan vaatimuksesta vangittuna kaksi kuukautta keväällä 2004, todennäköisin syin murhasta epäiltynä. Murha on tarpeeksi vakava rikos vangitsemisen perusteeksi. Ei kuitenkaan riitä, että poliisi väittää epäilevänsä, sillä pitää olla myös näyttöä. Esitutkinta-aineisto osoittaa, että sitä ei vuonna 2004 ollut.
Vangittuna Gustafssonia kuulusteltiin 13 kertaa. Joka kerta häneltä tentattiin, millä tavalla viinaa juotiin, pullon suusta vai lasista, ja kuinka tyttöjä hipelöitiin. Näitä toisteltiin jopa useita kertoja samassa kuulustelussa. Jankkaaminen kertoo näytön puuttumisesta.
Kuuluisat DNA-tutkimukset olivat kesken. Ne valmistuivat vasta 2005, joten niistä ei ollut vangitsemisen perusteeksi.
Poliisilla oli lääkäriryhmä, jonka tehtävänä oli väittää, ettei Gustafssonilla ollut 1960 aivovammaa, koska siitä ei löydetty jälkiä vuonna 2004. Väite oli lähinnä puoskarointia, ja aivokuvauksetkin tehtiin vasta vangitsemisen jälkeen. Puolustuksen oikeuteen kutsuma neurologi Olli Tenovuo repi poliisin ja lääkäreiden kudelman hajalle näyttämällä omasta laajasta potilasaineistostaan, ettei isostakaan aivovammasta jää aina pysyviä jälkiä; se ei aina näy kuvissa edes tuoreeltaan.
Esitutkinlain 7 §:n mukaan esitutkinnassa on selvitettävä sekä epäiltyä vastaan että hänen puolestaan puhuva aineisto. Jälkimmäisen joutui selvittämään puolustus. Kova kysymys kuuluu: kuinka keskusrikospoliisi onnistui kokoamaan lääkäriryhmän, jolta se sai epätieteellisen, mutta omaan ideaansa sopivan lausunnon?
Tässä oli poliisin kaikki ”näyttö” keväällä 2004. On ilmeistä, että Gustafsson vangittiin vain siksi, että poliisi uskoi miehen sellissä murtuvan ja tunnustavan. Peruste on laiton. Nähtävästi käräjäoikeudet eivät tutki vangitsemisten perusteita juuri sen huolellisimmin kuin puhelimen kuunteluluvan edellytyksiä – joita ei tutkita käytännössä lainkaan.
Kun tähän lisätään päätutkija Markku Tuomisen oikeudessa heittämä väite, että Gustafsson olisi tunnustanut teot sellissä – mistä ei ole jälkeäkään tutkinta-aineistossa – on koossa hyvin ruma kuva poliisin toiminnasta.
Tutkinnanjohtaja Tero Haapala sai suurta mainetta selvittäessään aikoinaan Eveliina Lappalaisen tapon Kotkan seudulla. Voi kysyä, suojelivatko jo tuolloin syntyneet hyvät mediasuhteet Haapalaa kritiikiltä Bodom-tutkinnassa.
Ensin syyte,
sitten perustelut
Espoon syyttäjät Tom Ifström ja Heli Haapalehto päiväsivät haastehakemuksensa 8.6.2005. Syyte perustui hatariin indisioihin ja uusiin lääkärinlausuntoihin Gustafssonin vuoden 1960 vammoista. Siinä ei esitetty murhille mitään motiivia. Bodom-järvelle leiriytyneen seurueen ei väitetty riidelleen.
Oikeudenkäynnin elokuussa alkaessa syyttäjät tarjosivat eri tarinan. He väittivät Gustafssonin – ja vain hänen – olleen päissään ja riidelleen kovaäänisesti Seppo Boismanin kanssa tytöistä; olleen mustasukkainen ja turhautuneen, koska ei saanut seksiä ja koska muut nuoret olivat sulkeneet hänet teltan ulkopuolelle. Siksi hän tappoi. Tämä muodosti syyttäjien peruslinjan.
Jo 1960 oli silminnäkijä kertonut, ettei murhaniemestä ollut kuulunut mitään meteliä, ja että murha-aamuna noin kello neljän aikaan oli rannassa kaksi poikaa ongella. Toinen seurueen tytöistä piti päiväkirjaa ja siihen hän oli aamuyöllä merkinnyt: ”5nä retkellä Poodomjärvellä. Sepi ja Nisse olivat kännissä. Ylös yöllä 2 aikaa. Sepi oli metskaamassa.” Todisteet kertoivat siis kesäaamun rauhasta leiripaikalla – tuntia, paria ennen kuin tappaja iski. Gustafsson kertoi samoin.
Syyttäjät kehittivät riita- ja mustasukkaisuusteoriansa pääosin yhden naisen tarinasta. Hän väitti olleensa murhayönä oman seurueensa kanssa naapuriniemessä, ja Gustafssonin porukan käyneen illalla heidän leirissään. Poliisi kuitenkin kuuli naista ensimmäisen kerran vasta 15.6.2005, viikko syyttämispäätöksen jälkeen. Lisätutkintapöytäkirja on päivätty 6.7.2005 ja toimitettu syyttäjille sen jälkeen. Väitteet seksin puutteesta ja teltan ulkopuolelle sulkemisesta olivat syyttäjien omaa fabulointia.
Oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain (ROL) 5:3 pykälässä säädetään, että haastehakemuksesta on ilmoitettava ”todisteet, jotka syyttäjä aikoo esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen”. Syyttäjät rikkoivat tätä säädöstä. On toki sallittua muuttaa syytettä prosessin aikana, mutta ei lainsäätäjä sitä ole tarkoittanut, että syyttäjän sopii ensin päättää syyttää ja vasta sitten miettiä, millä perusteella.
Rakentaessaan näyttönsä 45 vuotta piilossa pidetyn tai myöhemmin sepitetyn kertomuksen varaan syyttäjät ilman perusteluja hylkäsivät heti tuoreeltaan saadun näytön riidan puuttumisesta. Tämä loukkaa lain syyttäjiltä vaatimaa objektiivisuutta.
On täysi syy päätellä, että syyte nostettiin vain siksi, että massiivisen tutkinnan tehnyt poliisi olisi joutunut liian noloon valoon, jos syyttäjät olisivat päättäneet olla syyttämättä.
Tämä kiusallinen kysymys sivuutettiin medisssa lähes kokonaan. Ilta-Sanomissa 8.10.2005 Mika Mölsä sentään huomautti: ”Sen verran yksiselitteisesti oikeus tyrmäsi heidän (syyttäjien) esittämänsä näytön, että ulkopuolinen saattoi jäädä ihmettelemään, oliko syyttäjillä mitään perusteita edes syyttää”.
Mikko Niskasaari"
'Tutkija' Haapala TIESI mitä hänen Bodom'in todistajat olivat todellisuudessa ja käytti kuitenkin heitä hyväkseen.
Kaiken kukkuraksi 'tutkija' Haapala VALEHTELI epätoivoissaan NG'n 'tunnustuksen'.
"Syyttömät tunnustavat poliisin tutkimia kohurikoksia
Julkaistu: 19:46
VR:n makasiinien tulipaloa tutkiva poliisi sai yhteydenottoja syyttömiltä ihmisiltä, jotka ovat tunnustaneet sytyttäneensä palon. Kyse on niin sanotuista ammattitunnustajista, jotka ilmoittavat poliisille tehneensä kohurikoksen.
Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Tero Haapala kertoo, että vääriä tunnustuksia tulee jutuissa, jotka ovat näyttävästi esillä julkisuudessa.
Monet rikoksia tunnustavista syyttömistä ovat tulleet keskusrikospoliisille tutuiksi. Rikostutkijat tuntevat osan heistä nimiltä ja osaavat odottaa heidän soittojaan jo etukäteen.
Kaikki väärät tunnustajat eivät tehtaile tunnustuksia toistuvasti, vaan heidän toimintansa saattaa loppua yhteen kertaan.
Tunnustajien motiivit vaihtelevat , mutta keskusrikospoliisin kokemusten perusteella he ovat melko usein henkisesti epävakaita ihmisiä.
Myös julkisuus houkuttelee. Esimerkiksi Pasilan poliisitalon edessä 1995 räjähtäneestä autopommista otti vastuun kaksi äärioikeistolaista järjestöä, joilla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä räjähdyksen kanssa.
Innokkaimmilla tunnustajilla on tapana lukea rikosuutiset tarkkaan ja kehitellä tarinansa niistä paljastuvien yksityiskohtien ympärille.
"Tämä on yksi syy, miksi poliisi ei kerro rikoksen yksityiskohtia tarkasti julkisuuteen. Epäilty voi paljastua tekijäksi, jos hän kertoo poliisille asioita, jotka vain poliisi ja tekijä voivat tietää. Ammattitunnustajat eivät tiedä muuta kuin julkisuudessa olleet tiedot", Haapala sanoo.
Oma lukunsa ovat ihmiset, jotka tekevät tietoisesti täysin perättömiä ilmiantoja muista ihmisistä. Kohteeksi ovat joutuneet esimerkiksi naapurit, joiden kanssa ilmiantajilla on riitaisat välit."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Syyttömät tunnustavat poliisin tutkimia kohurikoksia/1135220856601
Tässä on selkeästi kerrottu mitä 'tutkimuksessa' tapahtui:
"Journalisti vittuilee Bodom-tutkinnasta
Kirjoittanut: Jäppinen 8.11.2005 klo 16.10
Toimittajien
Bodom-fiasko
Bodom oli toimittajille kova muistutus siitä, ettei poliisin tai syyttäjän väite todista vielä yhtään mitään.
Espoon käräjäoikeuden tuomio Bodom-jutussa uutisoitiin lehdistössä yhtä näyttävästi kuin oikeudenkäyntiäkin oli selostettu, kuten asiaan kuuluu. Lukijoille välittyi tieto, että syyte kaatui täysin. Turun Sanomien otsikko ”Varauksetta vapauttava tuomio” (8.10.2005) kuvaa linjaa hyvin.
Media päästi kuitenkin viranomaiset kovin vähällä, vaikka heidän toimintansa oli erittäin kyseenalaista. Ero siihen rumputuleen, johon syytetty joutui, on kiusallisen suuri.
Vangitseminen
ilman perusteita
Nils Gustafsson oli tutkinnanjohtaja Tero Haapalan vaatimuksesta vangittuna kaksi kuukautta keväällä 2004, todennäköisin syin murhasta epäiltynä. Murha on tarpeeksi vakava rikos vangitsemisen perusteeksi. Ei kuitenkaan riitä, että poliisi väittää epäilevänsä, sillä pitää olla myös näyttöä. Esitutkinta-aineisto osoittaa, että sitä ei vuonna 2004 ollut.
Vangittuna Gustafssonia kuulusteltiin 13 kertaa. Joka kerta häneltä tentattiin, millä tavalla viinaa juotiin, pullon suusta vai lasista, ja kuinka tyttöjä hipelöitiin. Näitä toisteltiin jopa useita kertoja samassa kuulustelussa. Jankkaaminen kertoo näytön puuttumisesta.
Kuuluisat DNA-tutkimukset olivat kesken. Ne valmistuivat vasta 2005, joten niistä ei ollut vangitsemisen perusteeksi.
Poliisilla oli lääkäriryhmä, jonka tehtävänä oli väittää, ettei Gustafssonilla ollut 1960 aivovammaa, koska siitä ei löydetty jälkiä vuonna 2004. Väite oli lähinnä puoskarointia, ja aivokuvauksetkin tehtiin vasta vangitsemisen jälkeen. Puolustuksen oikeuteen kutsuma neurologi Olli Tenovuo repi poliisin ja lääkäreiden kudelman hajalle näyttämällä omasta laajasta potilasaineistostaan, ettei isostakaan aivovammasta jää aina pysyviä jälkiä; se ei aina näy kuvissa edes tuoreeltaan.
Esitutkinlain 7 §:n mukaan esitutkinnassa on selvitettävä sekä epäiltyä vastaan että hänen puolestaan puhuva aineisto. Jälkimmäisen joutui selvittämään puolustus. Kova kysymys kuuluu: kuinka keskusrikospoliisi onnistui kokoamaan lääkäriryhmän, jolta se sai epätieteellisen, mutta omaan ideaansa sopivan lausunnon?
Tässä oli poliisin kaikki ”näyttö” keväällä 2004. On ilmeistä, että Gustafsson vangittiin vain siksi, että poliisi uskoi miehen sellissä murtuvan ja tunnustavan. Peruste on laiton. Nähtävästi käräjäoikeudet eivät tutki vangitsemisten perusteita juuri sen huolellisimmin kuin puhelimen kuunteluluvan edellytyksiä – joita ei tutkita käytännössä lainkaan.
Kun tähän lisätään päätutkija Markku Tuomisen oikeudessa heittämä väite, että Gustafsson olisi tunnustanut teot sellissä – mistä ei ole jälkeäkään tutkinta-aineistossa – on koossa hyvin ruma kuva poliisin toiminnasta.
Tutkinnanjohtaja Tero Haapala sai suurta mainetta selvittäessään aikoinaan Eveliina Lappalaisen tapon Kotkan seudulla. Voi kysyä, suojelivatko jo tuolloin syntyneet hyvät mediasuhteet Haapalaa kritiikiltä Bodom-tutkinnassa.
Ensin syyte,
sitten perustelut
Espoon syyttäjät Tom Ifström ja Heli Haapalehto päiväsivät haastehakemuksensa 8.6.2005. Syyte perustui hatariin indisioihin ja uusiin lääkärinlausuntoihin Gustafssonin vuoden 1960 vammoista. Siinä ei esitetty murhille mitään motiivia. Bodom-järvelle leiriytyneen seurueen ei väitetty riidelleen.
Oikeudenkäynnin elokuussa alkaessa syyttäjät tarjosivat eri tarinan. He väittivät Gustafssonin – ja vain hänen – olleen päissään ja riidelleen kovaäänisesti Seppo Boismanin kanssa tytöistä; olleen mustasukkainen ja turhautuneen, koska ei saanut seksiä ja koska muut nuoret olivat sulkeneet hänet teltan ulkopuolelle. Siksi hän tappoi. Tämä muodosti syyttäjien peruslinjan.
Jo 1960 oli silminnäkijä kertonut, ettei murhaniemestä ollut kuulunut mitään meteliä, ja että murha-aamuna noin kello neljän aikaan oli rannassa kaksi poikaa ongella. Toinen seurueen tytöistä piti päiväkirjaa ja siihen hän oli aamuyöllä merkinnyt: ”5nä retkellä Poodomjärvellä. Sepi ja Nisse olivat kännissä. Ylös yöllä 2 aikaa. Sepi oli metskaamassa.” Todisteet kertoivat siis kesäaamun rauhasta leiripaikalla – tuntia, paria ennen kuin tappaja iski. Gustafsson kertoi samoin.
Syyttäjät kehittivät riita- ja mustasukkaisuusteoriansa pääosin yhden naisen tarinasta. Hän väitti olleensa murhayönä oman seurueensa kanssa naapuriniemessä, ja Gustafssonin porukan käyneen illalla heidän leirissään. Poliisi kuitenkin kuuli naista ensimmäisen kerran vasta 15.6.2005, viikko syyttämispäätöksen jälkeen. Lisätutkintapöytäkirja on päivätty 6.7.2005 ja toimitettu syyttäjille sen jälkeen. Väitteet seksin puutteesta ja teltan ulkopuolelle sulkemisesta olivat syyttäjien omaa fabulointia.
Oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain (ROL) 5:3 pykälässä säädetään, että haastehakemuksesta on ilmoitettava ”todisteet, jotka syyttäjä aikoo esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen”. Syyttäjät rikkoivat tätä säädöstä. On toki sallittua muuttaa syytettä prosessin aikana, mutta ei lainsäätäjä sitä ole tarkoittanut, että syyttäjän sopii ensin päättää syyttää ja vasta sitten miettiä, millä perusteella.
Rakentaessaan näyttönsä 45 vuotta piilossa pidetyn tai myöhemmin sepitetyn kertomuksen varaan syyttäjät ilman perusteluja hylkäsivät heti tuoreeltaan saadun näytön riidan puuttumisesta. Tämä loukkaa lain syyttäjiltä vaatimaa objektiivisuutta.
On täysi syy päätellä, että syyte nostettiin vain siksi, että massiivisen tutkinnan tehnyt poliisi olisi joutunut liian noloon valoon, jos syyttäjät olisivat päättäneet olla syyttämättä.
Tämä kiusallinen kysymys sivuutettiin medisssa lähes kokonaan. Ilta-Sanomissa 8.10.2005 Mika Mölsä sentään huomautti: ”Sen verran yksiselitteisesti oikeus tyrmäsi heidän (syyttäjien) esittämänsä näytön, että ulkopuolinen saattoi jäädä ihmettelemään, oliko syyttäjillä mitään perusteita edes syyttää”.
Mikko Niskasaari"
Vastaukset 4
Vanhimmat
>>On ilmeistä, että Gustafsson vangittiin vain siksi, että poliisi uskoi miehen sellissä murtuvan ja tunnustavan.
Tässähän poliisi sitten arvasi oikein!
Ja tunnustus kirjattiin virallisiin asiakirjoihin näkymättömällä musteella.
sillä tutkijat/poliisit ym toimivat kuten kansa viranhaltijoilta odottaa ja olettaa.
Kiitosta ja tunnustusta toimista antoi mm rikosoikeuden professori Ari-Matti Nuutila oikeudenkäynnin jälkeen...
Ja mitä tulee väitettyyn todistajan "valehteluun" niin ei tarvitse olla asiantuntija kun tietää, että todistaja puhuessaan valheita joutuu siitä oikeuteen ja saa rangaistuksen. Joten mitä sitä suotta....
ajelee 2 promillen pöhnässä autollaan? Kaverihan on tuomittu rattijuoppo, jonka sanalle ei voi antaa arvoa.