Sellaiset asunnot jotka sijaitsevat vähemmän halutuilta alueilta ja ovat kunnoltaan arveluttavia eihän niiden paljoa pidäkään maksaa. Mutta onko se sitten rommausta että niiden älytön ja perustelematon hinnannousu loppuu. Ei minun mielestäni. Hyvät asunnot halutuilta alueilta jatkavat edelleen nousua, joskin toivottavaa olisi että maltillisemmin, joka tuleekin varmasti tapahtumaan.
Ongelmat taitavat noiden laskevien (oikealle tasolle) hintojen kanssa olla näillä "tuhnuilla" jotka ovat myöhässä myynnin kanssa. asunnon itselle ostaneilla ei suurempaa hätää ole, he asuvat niissä asunnoissaan.
Ongelmat taitavat noiden laskevien (oikealle tasolle) hintojen kanssa olla näillä "tuhnuilla" jotka ovat myöhässä myynnin kanssa. asunnon itselle ostaneilla ei suurempaa hätää ole, he asuvat niissä asunnoissaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
suhteessa uuden tekemiseen. Vanhoista ja vähintäänkin arveluttavan kuntoisista omakotitaloista ruuhka-suomessa huudetaan aivan älyttömiä hintoja. Hauskinta siinä on että uuden, paremman saa jos halvemmalla kuin noita hartiapankilla rakennettua ->98 rakennettuja taloja. Siinä se suurin kupla on.
eikö hinta ole aina oikea, jos kohde menee kaupaksi? Vai kuka määrittää mikä on oikea hinta? Jonkun mielestä aina hinta on liian korkea.
muut seikat, kuin asunnon tekemisen hinta.
Eniten vaikuttaa kysyntä.
Jos asunnon käypä hinta on vaikkapa 1000 euroa neliömetrille, niin riittävän kysynnän aikana siitä pyydetään (ja maksetaan) esimerkiksi 3000 euroa/neliömetri.
Aivan kuin nykyisin.
Asuntojen rakentaminen on aika halpaa toimintaa, mutta ei asunnot silti ole halpoja. Varsinkaan pääkaupunkiseudulla.
Tilanne on muuttunut aivan sairaaksi.
halpaa ja siksi juikuloivatkin nuo suuret rakennusliikkeet todella pitkillä ja epämääräisillä alihankintaketjuilla.
Itse ostin nelisen vuotta siten asunnon jossa arvelin pärjääväni tarvittaessa lopun elämääni ja viihtyväni ainakin kymmenisen vuotta.
Päälle vuoden on jo ollut hakusessa uusi.
Asunnossa ei sinänsä ole juuri mitään vikaa (tai no, kaikissa asunnoissa on jotain vikaa, mutta ei mitään suurempaa). Vaan kun elämäntilanne muuttui pikkasen tässä vuosien varrella... Kaksihenkinen opiskelijatalous muuttui nelihenkiseksi ja vuorokaudessa kotona vietettävä aikakin kasvoi satakunta prosenttia...
Toki vieläkin pärjää. Katselimme kuitenkin että viiden vuoden kuluessa pitäisi muuttaa jos aikoo siitä helposti selvitä, joten mikäs tässä estää uutta etsimästä. Asuntojen hinnan jatkuva nousu vain häiritsee (pitäisi siis muuttaa halvempaan, mutta ei ole oikein intoa moiseen - pitäisi paeta aika kauas maalle tai ottaa vanha rotisko).
Riittävä tonttitarjonta alentaisi hintoja huomattavasti.
Tosin se on Suomessa vaikeaa, meillä kun ei ole maata mihin rakentaa. Niin tiheään asuttu maa.
Ei pidä kuvitella, että kaikki voisivat voittaa asuntokeinottelussa. Tottakai "voittajien" keinottelun maksavat ne, jotka eivät onnistu asuntokaupoissa yhtä hyvin.
ettei sinne väliin pikkurakentajat pääse. Vaikka sillä saataisiin, jollei muuta niin vähän vaihtelempia ja ehkä jopa parempilaatuisia asuntoja näiden tipupönttöjen sijasta. Nuo kun pohjatkin kun periytyvät 60-70 luvulta. Lisäksi rakentavat alueet niin täyteen että ei siellä oikein kotoista oloa tahdo löytää.
Oikea tuhnuttaja ei ole myynyt liian myöhään, vaan on täydellinen ajoituksen mestari. Kaikki vuonna 2005 tai 2006 myyneet tulevat tekemään makoisan tilin - jos vain tajusivat olla ostamatta uutta tilalle.
ainostaan heinäkuussa 2006 myyneet ovat tuhnuja, muut raapivat hiekkapaperilla persettään.