en tiedä oikein kuinka kirjoittaisin, tai mistä aloittaisin...
Olen naimisissa ja on lapsia. Minä olen ihastunut mieheni sukulaiseen.
väillä olen päässyt oli tunteistani, mutta nyt ne painavat jo aivan liikaa. Olen ollut tämän sukulaisen kanssa baarissa, meillä on ollut tosi kivaa ja ollaan juteltu kaikki maan surut ja ilot. Minusta tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Meillä on niin samanlainen maku!
Pahinta on kun hän katsoo minua silmiin... tuntuu kuin jalat lähtis alta ja muu unohtuu. Pelkään, että joku huomaa kuinka hän katsoo minua. Minun on pakko kääntää katseeni muualle, esim lapsiini hammasta purren. En tiedä onko hänellä vain tapa puhuessaan katsoa koko ajan silmiin, vaiko muutenko kahvipöydässä katseemme kohtaa..
Olen aivan lukossa, en halua, että olisin huono äiti, tahdon, että lapset saavat elää tasapainoisessa ympäristössä.
Tunnen itseni luuseriksi ja petturiksi..
Haluaisin, että joku keskustelisi kanssani tästä. Haluaisin jutella hänen kanssaan asiasta, mutta pelkään, että vahingoitan jotakuta... Yritän keksiä jotain uutta itselleni, mutta kaikkessa tekemisessäni hän on mielessä. En tiedä kauanko pystyn olemaan tässä. Hän ei ole lähestynyt minua (onneksi) missään siinä mielessä, mutta tietää, että olen ihastunut häneen.
Olen naimisissa ja on lapsia. Minä olen ihastunut mieheni sukulaiseen.
väillä olen päässyt oli tunteistani, mutta nyt ne painavat jo aivan liikaa. Olen ollut tämän sukulaisen kanssa baarissa, meillä on ollut tosi kivaa ja ollaan juteltu kaikki maan surut ja ilot. Minusta tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Meillä on niin samanlainen maku!
Pahinta on kun hän katsoo minua silmiin... tuntuu kuin jalat lähtis alta ja muu unohtuu. Pelkään, että joku huomaa kuinka hän katsoo minua. Minun on pakko kääntää katseeni muualle, esim lapsiini hammasta purren. En tiedä onko hänellä vain tapa puhuessaan katsoa koko ajan silmiin, vaiko muutenko kahvipöydässä katseemme kohtaa..
Olen aivan lukossa, en halua, että olisin huono äiti, tahdon, että lapset saavat elää tasapainoisessa ympäristössä.
Tunnen itseni luuseriksi ja petturiksi..
Haluaisin, että joku keskustelisi kanssani tästä. Haluaisin jutella hänen kanssaan asiasta, mutta pelkään, että vahingoitan jotakuta... Yritän keksiä jotain uutta itselleni, mutta kaikkessa tekemisessäni hän on mielessä. En tiedä kauanko pystyn olemaan tässä. Hän ei ole lähestynyt minua (onneksi) missään siinä mielessä, mutta tietää, että olen ihastunut häneen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Arvasinki, ettei kukaan vastaa. Oletin, että täällä annetaan apua, jos joku toinen on kokenut jotain vastaavaa ja sitä kautta päässy eteenpäin. Oon niin vaikea tapaus, vaiko sittenkin tavallinen ja arkinen?!