Stacy & Saul

Kesä oli kuumimmillaan. Stacy istuskeli pihakiikussaan ja raapusti ristikkoa. Hänen siniset silmänsä kimaltelivat auringossa ja hänen kultainen tukkansa liehui vapaana vienoissa tuulenhenkäyksissä. Kesäloma oli puolessa välissä. Mutta Stacy tiesi että se loppuisi liian äkkiä. Varsinkin silloin, kun ei odottanut ylä-asteelle menoa. Stacy muisteli miten hänen isosiskonsa Lucy, niin kaunis, kuin pikkusiskonsa, tympääntyi koulun yläluokille niin, että kun sitten yhdeksännelle luokalle päästyään, varasti isän auton ja ajoi ojaan. Ja kuoli. Ei koulu saisi vaikuttaa sillä lailla, ajatteli Stacy. Hänen äitinsä romahti täysin Lucyn kuolemasta, lopetti työt ja löhöää väsyneen ja itkeneen näköisenä kotona. Stacyn isä joutui vaihtamaan auton, ja ei varmaan edes muista koko Lucya. Heillä oli aika huonot välit.. stacyn isä vain on töissä ja töissä ja töissä. Varmaan jo unohtanut perheensä ja Stacyn nimen. Jotenka.. Stacylla ei ollut mitään. Hän nousi pihakeinusta ja lähti sisälle piristämään äitiään. Eihän hän sitä löytänyt vasta kun kiipesi kolmanteen ja ylimmäiseen kerrokseen. Hänen äitinsä makasi sängyssään ja näytti kamalalta. Äidin nimi oli Jolly. Stacy istahti sängynlaidalle.
"Äiti. Lähdettäiskö kaupungille?" Stacy kysyi. Jolly näytti järkyttyneelä.
"Kaupungille? Tässä säässä? Vesisateessa, en kannata.." hän vastasi silmät keskittyneenä seinään.
"Äiti, taidat olla tosiaan surullinen. Siitähän on jo kaksi vuotta! Etkö voisi jo lopettaa?" Stacy sanoi."Sitä paitsi siellä paistaa aurinko"
"Öh.. Aijaa. En minä Lucya ole miettinyt. Kaikkeen on tarkoituksensa - en vain tiedä mikä siihen.. Mietin erästä toista juttua", Jolly sanoi.
"Mitä?" Stacy kysyi. "isää vai?"
"No, tavallaan. Hän ei ole koskaan kotona. No, kun isä soitti tänään. Ja.. Me erosimme.. Mutta silti isäsi varmaan tapaa sinua ja soittelee sinulle", Jolly selitti.
"Mitäh? Tämäkin vielä. Miten hän voi minua tavata jos hän ei tapaa minua sillonkaan kun asuu täällä? Voi hyvänen aika. Mikä se syy on?" Stacy tenttasi.
"No.. Kun.. Isäsi on löytänyt uuden", Jolly sanoi.
"Arvasin", Stacy sanoi.
"Ja.. On eräs toinenkin juttu. Silloin, kun olit Lotan luona yötä.. Kävin baarissa ja siellä oli kiva mies. Tinfred. Hän on miesystäväni"

Siinä vaiheessa Stacy juoksi alimpaan kerrokseen, omaan huoneeseensa. Hän oli saanut tarpeeksi tietoa. Miten voi olla mahdollista. Hyi kamala! Äidillä uusi mies.. Yääääh, Stacy ajatteli ja heitti raivoissaan nallensa nurkkaan.
"Perhanan paavo. Perhanan tinfred!" Stacy huusi. Hän oveensa koputettiin ja Jolly tuli sisään.
" Tinfred tulee kylään tänään. Oikeastaan hän on jo täällä. Tule, haluat varmaan nähdä hänet", hän sanoi ja vei Stacyn väkisin ulos huoneestaan. "Hän toi poikansakin. He ovat muuttaneet tänne ihan vasta", Jolly sanoi. Stacy kiinnostui. Poika.. Onkohan hän samanikäinen kuin minä.. hän ajatteli. Olohuoneessa hän näki lempeän näköisen miehen, ruskeatukkaisen ja harmaasilmäisen. Ja vieressä seisoi suunnilleen samanikäinen poika kuin Stacy, komea, vaaleatukkainen ja vihreäsilmäinen. Varmaan äitinsä silmät, ajatteli Stacy. Kaiken lisäksi poika tuijotti Stacya, ja Stacy punastui.
"Hei, olet varmaan Stacy, minä olen Tinfred ja tässä on poikani Saul", mies sanoi ja kätteli Stacya. Saul nyökkäsi hänelle tervehdykseksi. "no niin.. Meillä on täällä huoneita vielä toisessa kerroksessa yksi ja täällä alhaalla kaksi. Haluatko huoneen ylhäältä vai alhaalta?" Jolly kysyi Saulilta. "Tinfred nukkuu kai huoneessani?" hän jatkoi ja Tinfred nyökkäsi hymyillen. "Alhaalta, jotta olen lähe,pänä Stac.. Stereoita", Saul vastasi.

****

Jatkan tätä kun kerkeän. Kertokaa mielipiteitänne! :)