olemme seurusetelleet kihlattuni kanssa noin 3 vuotta.
pelkään aina/joka päivä että kihlattuni löytää uuden ja että hän ei rakasta minua enään, pelkään että en kiihota hänta ja että en ole tarpeeksi nätti ja hyvä kroppanen hänen mielestä.
miksi olen näin epävarma?
en haluaisi elää "pelossa" koko ajan.
mieheni aina sanoo minulle että hän rakastaa minua enemmän kun ketään muuta ja että olen hänelle todella tärkeä, mutta nuo sanat ei auta, mietin silti aina pahinta.
mieheni ei ole koskaan pettänyt minua mutta silti olen todella mustasukkainen, en pidä siitä kun hän juttelee muille naisille, tai ei ainankaan tuntemattomille naisille.
onko jollain sama ongelma? ja mikä auttaisi tällaiseen oloon??
pelkään aina/joka päivä että kihlattuni löytää uuden ja että hän ei rakasta minua enään, pelkään että en kiihota hänta ja että en ole tarpeeksi nätti ja hyvä kroppanen hänen mielestä.
miksi olen näin epävarma?
en haluaisi elää "pelossa" koko ajan.
mieheni aina sanoo minulle että hän rakastaa minua enemmän kun ketään muuta ja että olen hänelle todella tärkeä, mutta nuo sanat ei auta, mietin silti aina pahinta.
mieheni ei ole koskaan pettänyt minua mutta silti olen todella mustasukkainen, en pidä siitä kun hän juttelee muille naisille, tai ei ainankaan tuntemattomille naisille.
onko jollain sama ongelma? ja mikä auttaisi tällaiseen oloon??
Vastaukset 7
Vanhimmat
on... mutta elämä on sellaista.. tiedän just mitä tunnetta tarkoitat..
Mieti kuinka hyvän miehen olet löytänyt. Kolme vuotta olet epäillyt ja ehkä syyttänytkin sitä aivan turhasta ja hän on kuitenkin vielä sun rinnalla.
Kyl tossa ajassa jo olisi kerennyt pettämään, joten etköhän sä voi olla huoletta. Tuskin se sua pettää jos osoitat tarpeeksi rakkautta ja yrität miettiä ittestäs positiivisempia asioita, niin se mustasukkaisuuskin saattaa kadota.
Mietin että pohjalla saattaa olla huono itsetunto, sitä voisi alkaa kehittämään jonkin oppaan avulla. Ehkä jotain kursseja tai vastaavaa. Henkinen hyvinvointi saattaisi karsia mustasukkaisuusepäilyjä.
Aina syytetään huonoa itsetuntoa, mut mitä jos "vika" oiski siinä kumppanissa? Ite oon aina kiltti kumppanilleni, kehun sitä, mulla ei oo naispuolisia ystäviä, en oo ihan niin hyvän näkönen, että jokanen vastaantuleva nainen panis, mitäs vielä.... Hitto! Hädin tuskin juttelen muille naisille! En nää mitään syytä, miks mun takia pitäis olla mustasukkanen. Mut naiseni on toista maata. Sillä on miespuolisia ystäviä, se on maailman kaunein nainen (oikeasti ;), se flirttailee jonkun verran, dokaa miestenkin kanssa (en oo varmaan koskaan dokannu sinkkunaisten kanssa) ja ei nyt niin usein kehu mua. Miksei mulla ois syytä vähän pelätä. On sitä ennenki kännissä petetty jne.
Mulla on sama tilanne, paitsi ollaan seukattu 2v5kk :)(avoliitossa kyllä,mutta kihloissa ei).
Tietääkseni minua ei ole kukaan aikaisempi kumppanikaa pettänyt, että edes se ei ole syynä. Olen ollut kyllä pitkään sinkku ja nähnyt kuinka helposti varatut miehet ovat lähdössä vieraan naisen matkaan! Se voi vaikuttaa.
Suurin tekijä on kuitenkin heikko itsetunto. Olen tiedostanut sen jo aikaisemmin, mutta vasta viimeaikoina se on selkeästi heijastunut suhteeseen. "En ole hänelle riittävän hyvä!", "voiko pienet rintani kiihottaa häntä?" ja muita typeriä asioita pohtiessa alkaa pelätä hänen löytävän paremman! Niinpä pyrin pitämään hänet muista naisista erossa!
Se tietty vaan pahentaa asiaa! Mieheni sanoo, ettei enää nauti liikkua missään, ku pelkää tekevänsä väärin. Me ollaan keskusteltu asiasta pitkään ja mietitty miten saisin päähäni, että hän rakstaa vain ja ainoastaan mua! Ei kuulemma halua mennä kihloihin vain parantaakseen asioita, vaan rakkaudesta. Minä olen väittänyt sen tuovan varmuutta suhteeseen.
Olis hauska kuulla kuinka joku on selvinnyt vastaavanlaisesta tilanteesta? Epäsäännöllisten työaikojeni takia minulla ei ole harrastuksia, joten pitäisikö esim. lenkkeillä enemmän, että tuntisi itsensä paremmaksi ihmiseksi? Vai onko terapia ainut vaihtoehto..?
"Hauskinta" täs on se, ettei kukaan läheiseni voi uskoa mulla olevan huonoa itsetuntoa. Olen sosiaalinen ja katseitakin kääntävä tapaus...En sano kehuskellakseni...
tääl on infoo sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja selviytymiskeinoja =)=) www.turvakoti.net
itsetuntoo saa parhaiten nostettua luottamalla itseensä ja muihin ja muiden apuun.. elät kerran vain, miksi murehtia itseään kun voisi olla iloinen ja nauttia kaikesta mitä saa kokea..
Millainen on itsetunto sen jälkeen kun on monta vuotta vihannut itseään ja joutuukin kolariin ja esim. halvaantuu. . minä ehkä vihaisin elämäänikin jo.
Elämä on liian arvokas murehtimiseen ja pidän sitä itsekeskeisyytenä. Suo itsellesi mahdollisuus ja seuraavan kerran kun näet puolisosi juttelevan vieraalle naiselle mene kuiskaamaan korvaan: no sillä oli hyvät tissit!!
vapauttakaa tunnelma =)=)
osoita että sinäkin nautit silmillä maailmasta ja kaikesta ihanasta ympärillä. Te kaksi olette kuitenkin yhtä ja jos toisin käy se on sen ajan murhe. ei kannata murehtia etukäteen.
Asioilla on tapana järjestyä.
Yksi tapa päästä eroon jonkin verran tuosta tunteesta on yksinkertaisesti päättää opetella kuinka vietellä oma miehensä. Eihän se poista kokonaan pohjalla olevaa epävarmuutta, mutta kyllä se tuo sellaista pientä "tervettä itsevarmuutta", että uskoo olevansa kelvollinen joka suhteessa.
Sinä päivänä kun havaitsee että hmm ... minäpä osaan vietellä oman mieheni juuri silloin kun minä haluan - se antaa naiselle mukavan tunteen.
Oletteko samaa mieltä?