Salaisuus

Tuuli puhalsi Kiian hiukset hänen silmilleen. Kiiá heilautti hiuksensa taakse ja tuhahti. Hän tiputti laukkunsa maahan ja nosti hieman mustaa hamettaan.Hän veti hiaman paitaansa alaspäin. Kiia nosti laukkunsa ja lähti kävelemään. Harmillistahan se oli että Kiia oli kutsuttu bileisiin mutta kukaan ei päästänyt häntä sisään. Kiia näpräili kännykäänsä viestin : "Hei Meri tämä on 16 viesti, miksi et päästänyt mua sisään" kiia luki viestinsä ääneen ja lähetti sen. Kiia meni metsäpolulle. Joku tarttui häntä vyötäisiltä. "Apua" Kiia huudahti. Joku laittoi käden hänen suunsa eteen. Se joku päästi Kiian irti ja kääntyi hänen eteensä. "Sindi!" Kiia huudahti. "Mehän sovimme että emme enään tapaa sillä salaisuutemme voi paljastua!" Kiia kiljahti. "Kulta, kulta" Sindi rauhoitteli ja kaatoi kiian istumaan ja silitteli tämän ruskeita lainehtelevia hiuksia. "Voimme tavata täällä metsässä aina" Sindi sanoi. "Mutta olen vielä 14 ja koulua on yksi vuosi ja se salaisuus voi paljastua, Sindi!" Kiia sanoi ja halasi tyttöystäväänsä. "Ei se selviä jos tapailemme uimarannoilla ja metsissä" Sindi sanoi. Tytöt lähentyivät toisiaan ja suutelivat. "Me selviämme tästä muru" Sindi sanoi. Sindi ei ollut enää koulussa ja hän oli 17 vuotias. Sindi alkoi hivuttamaan Kiian paitaa alaspäin. "Hei mä oon alaikänen" Kiia sanoi hermostuneena. Sindi ei kuunnelut. "Tästä on hyvä näkymä tielle" Kiia sanoi ja yritti päästä pois Sindin otteesta. Sindi vain suuteli ja alkoi riisumaan Kiian rintsikoita."Lopeta!" Kiia kiljui. Sindi lopetti. "Anteeksi" Sindi sanoi ja näytti viettomalta. Kiia puki nopeasti paitansa ja rintsikkansa pääälle ja lähti.