Olen tällä palstalla lukenut paljon siitä kuinka ihmiset puhuvat masennuksen vaikutuksesta lihavuuteen. En kiistä väittämää siitä, että jokainen ihminen syö itse itsensä lihavaksi, jollei se johdu lääkityksestä tai sairaudesta(aika harvoja tapauksia, mutta näitäkin on).
Luin valittujen palojen tekstin nuorten masennuksesta. Tuli mieleeni, että tällainen syvä masennus joka voi johtaa itsetuhoon ja itsemurhaan on varmasti monelle myös lihavuuden syy.
Ihmiset purkavat pahaa oloa erillaisiin asioihin, toinen alkaa viillellä itseään, toinen suunnnittelee ja ehkä jopa toteuttaa itsemurha-aikeitaan. Joku voi myös syödä pahaa oloaan pois. Se on lievempi tapa purkaa masennustaan. Tiedän myös kokemuksesta mistä puhun, sillä itselleni kävi juuri näin.
Itse olin nuorempana todella masentunut, se oli sitä rajaa, että äitini melkein lähetti minut psykiatrille. Hän jutteli monien alansa osaavien ihmisten kanssa. Minulle jouduttiin ottamaan sairaslomaa koulusta, johtuen siitä etten jaksanut nousta edes sängystä ylös. Kaikki ystäväni kaikkosivat, olin yht`äkkiä ihan yksin, elämä oli tyhjää. Suunnittelin itsemurhaa, viiltelin käsiäni ja söin. Söin ihan valtavia määriä ja koska mikään ei tuntunut miltään, en viitsinyt välittää ulkonäöstäni. Lenkille lähtö oli mahdoton ajatus.
Onneksi äitini oli huomannut masennukseni ajoissa ja halusi auttaa. Me aloimme tehdä yhdessä kaikenlaista, menimme ulos, lenkille, matkustimme, juttelimme... Aloin pikkuhiljaa nousemaan masennuksesta ja kulkemaan yksinkin ulkona(pitkään aikaan en käynyt kuin koulussa).
Sain uusia ystäviä, kaikki tapahtui hiljalleen.
Nykyään minulla on ihana aviomies, pieni lapsi ja olen matkalla kohti normaalipainoa.
Myönnän siis, että itse söin itseni lihavaksi. Masennus kuitenkin aiheutti minulle tämän kauhean ahmimisen, ennen masennusta olin hyvinkin urheilullinen hiihtämisestä, jalkapallosta ja uinnista nauttiva nuori.
Toivottavasti joku ymmärtää pointtini, tästä sekavasta purkauksesta!
Luin valittujen palojen tekstin nuorten masennuksesta. Tuli mieleeni, että tällainen syvä masennus joka voi johtaa itsetuhoon ja itsemurhaan on varmasti monelle myös lihavuuden syy.
Ihmiset purkavat pahaa oloa erillaisiin asioihin, toinen alkaa viillellä itseään, toinen suunnnittelee ja ehkä jopa toteuttaa itsemurha-aikeitaan. Joku voi myös syödä pahaa oloaan pois. Se on lievempi tapa purkaa masennustaan. Tiedän myös kokemuksesta mistä puhun, sillä itselleni kävi juuri näin.
Itse olin nuorempana todella masentunut, se oli sitä rajaa, että äitini melkein lähetti minut psykiatrille. Hän jutteli monien alansa osaavien ihmisten kanssa. Minulle jouduttiin ottamaan sairaslomaa koulusta, johtuen siitä etten jaksanut nousta edes sängystä ylös. Kaikki ystäväni kaikkosivat, olin yht`äkkiä ihan yksin, elämä oli tyhjää. Suunnittelin itsemurhaa, viiltelin käsiäni ja söin. Söin ihan valtavia määriä ja koska mikään ei tuntunut miltään, en viitsinyt välittää ulkonäöstäni. Lenkille lähtö oli mahdoton ajatus.
Onneksi äitini oli huomannut masennukseni ajoissa ja halusi auttaa. Me aloimme tehdä yhdessä kaikenlaista, menimme ulos, lenkille, matkustimme, juttelimme... Aloin pikkuhiljaa nousemaan masennuksesta ja kulkemaan yksinkin ulkona(pitkään aikaan en käynyt kuin koulussa).
Sain uusia ystäviä, kaikki tapahtui hiljalleen.
Nykyään minulla on ihana aviomies, pieni lapsi ja olen matkalla kohti normaalipainoa.
Myönnän siis, että itse söin itseni lihavaksi. Masennus kuitenkin aiheutti minulle tämän kauhean ahmimisen, ennen masennusta olin hyvinkin urheilullinen hiihtämisestä, jalkapallosta ja uinnista nauttiva nuori.
Toivottavasti joku ymmärtää pointtini, tästä sekavasta purkauksesta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anteeksi väärin kirjoitettu otsikko!
Itselle kävi ihan samoin, paitsi että mulla ei ollut ketään sellaista tukemassa joka olisi osannut toimia ja saada mua paranemaan. Olen iloinen että olen tänä päivänä elossa, vaikka onkin ylimääräisiä kiloja joiden kanssa elelen. Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia mitä luulisi. Täällä usein ne hoikat, (joilla ei ole muuta sisältöä elämässä kuin käydä neuvomassa muita asioista joista ei oikeasti edes mitään tiedä), syyttävät kuinka masentuneenakin sen ruoan itse laittaa sinne suuhunsa ja että sitten sillä masennuksella vaan selitellään. Oikeasti ketään joka ei itse ole kokenut masennusta ei tiedä siitä mitään. Siinä ei paljoa oma elopaino kiinnosta jos ei kiinnosta koko elo.