piipahdi katsomaan

Hei sinulle! Ihmettelet siis, mistä kaikki energia lastenhoitoon tulee.
Juuri niistä lapsista. Kun näke lasten kasvavan ja kehittyvän, oppivan uutta jne, ei osaa enää muuta ajatellakaan. Tuossa erehdyt, että olisimme ns. superäitejä, mielestäni mikään ei hirveän paljon arkirutiineissa poikkea nyt vaikka sinun kohta kolmilapssen perheen elämästä.

Kun meillä oli 2 lasta (nyt 14 ja 13v.) oli arki erittäin raskasta välillä, pojat kun oli vuoden ikäeroilla ja nuorempi koliikkivauva.
Mutta kun 3. ja 4. syntyivät, kaikki jotenkin luisti sujuvammin. Kun aloin odottaa kolmatta, mietin todella, että jaksanko.
Mutta kas, kun kolmas syntyi, mietin, että miten olin saattanutkaan ajatella sellaista. Kaikki oli helpompaa kolmen kanssa.
Uskallan väittää, että esim 3 lasta voi olla paljon rankempaa kuin 5 tai enemmän, jos nuo kolme ovat syntyneet suurin ikäeroin, esim nyt vaikka jos lapset ovt 10v. ja 5v. ja kolmas syntyy.

Kaikki niksit eivät ole enää silloin tuoreessa muistissa, ja lapset eivät välttämättä tule samanlaill toimeen keskenään, kuin esim 1v. 2v. ja 3v.

meillä on nyt 8 lasta, ja rohkenen väittää, että perheemme on onnellinen, eikä kenenkään tereys vaarannu. Lapset on saatu periaattella, että emme ajattele vain omaa onnellisuuttamme, vaan ensisijaisesti lasten onnellisuutta.

Jos jossain vaiheessa olisi tuntunut, että olemme taloudellisesti tms huonossa jamassa, ja lapsi ei välttämättä saisi ansaitsemaansa onnellista lapsuutta, emme olisi lapsia hankkineet.

Mukavaa, että et ollut päällekäyvä etkä hyökkäävä ihminen, joita valitettavasti on hyvin suuri osa tämän palstan kirjoittajista.
itse en väitä olevani täydellinen, ja olen ihan varma, että teidän ja meidän perheiden arki on varmasti yhtälailla onnellista, lapsiluvusta riippumatta.

Onnea tulevasta vauvastanne, toivottavasti kaikki menee hyvin.
Lapset on jokainen, oli se sitten 2. tai 10. lapsi, suuria ihmeitä, ja he ansaitsevat tulla rakastetuiksi!

Hyvää alkusyksyä :)