Mitä ihmiset ajattelette ns. teinikihloista.
Olemme poikaystäväni kanssa ajatelleet ihan tosissamme kihloja. Seurustelleet olemme reilut 2 vuotta. Itse olen 16 vuotias ja mies täyttänyt 19 tänävuonna(Eli 3 vuotta ikäeroa) Rakkaani on nyt armeijassa ja mielestäni olisi ihan mahtavaa "sinetöidä" meidän suhteemme.
En tiedä, lasketaanko tuo tavalliseksi "teinikihlautumiseksi"? Ikäni puolesta varmasti kuulostan ihan lapselta, mutta olen henkisesti hieman toista ikäluokkaa, kun nämä "normaalit" teini-ihkuttajat.
Poikaystäväni vanhemmatkin olisivat aivan innoissaan ideasta :) Ja meidän suhteemmekin on aina ollut vakaalla pohjalla.
Mitä olette mieltä? Olenko liian nuori? Tai mikä edes on sopiva ikä?
Olemme poikaystäväni kanssa ajatelleet ihan tosissamme kihloja. Seurustelleet olemme reilut 2 vuotta. Itse olen 16 vuotias ja mies täyttänyt 19 tänävuonna(Eli 3 vuotta ikäeroa) Rakkaani on nyt armeijassa ja mielestäni olisi ihan mahtavaa "sinetöidä" meidän suhteemme.
En tiedä, lasketaanko tuo tavalliseksi "teinikihlautumiseksi"? Ikäni puolesta varmasti kuulostan ihan lapselta, mutta olen henkisesti hieman toista ikäluokkaa, kun nämä "normaalit" teini-ihkuttajat.
Poikaystäväni vanhemmatkin olisivat aivan innoissaan ideasta :) Ja meidän suhteemmekin on aina ollut vakaalla pohjalla.
Mitä olette mieltä? Olenko liian nuori? Tai mikä edes on sopiva ikä?
Vastaukset 113
Vanhimmat
No ei sit muuta ku hääpäivää miettimään!
Vai haistoinko viestistäsi jotain vittumaista? Vai sanoitko tuon tosissasi? Kiitos kannustuksesta :D Unelmani vaan olis mennä naimisiin, rakentaa omakotitalo, tehdä pari tenavaa ja ostaa oma koira :)
Go for it, kihloihin menossa ei voi menettää muuta kuin sormuksiin kulutetut rahat ja ehkä hieman ylpeyttä. Itse en oikein jaksa uskoa tuon onnistumiseen, mutta ei se mahdotontakaan ole.
Naimisiin menoa harkitsisin hieman kauemmin, mutta sinähän joudut onneksi odottamaan vielä sen kaksi vuotta.
"Vai kuinka monen olet kuullut sanovan,
että on keskimääräistä lapsellisempi tai keskivertoteini?"
Ei kukaan. Moni vanhempi ihminen(Siis tarkoitan ihan keski-ikäisitä mummoihin) kehuu käytöstäni. Oma poikaystävänikin ihastui minussa siihen, etten ollut kovaääninen möykkääjä, vaan jo silloin kypsä ikäisekseni. En yritä kehua itseäni tai mitään, mutta niin on sanottu.
Harkittu pitäisi olla jo naimisiinmeno jos kerran kihloihin menee. Sehän on vaan tällainen avioliiton esiaste, eli esimerkiksi odotellaan että on rahaa mennä naimisiin niin sen aikaa ollaan sitten kihloissa -.-
Ja jokainen joka sanoo olevansa ikäistään kypsempi on oikeasti vielä ihan lapsi. Anteeksi nyt vain.
Mutta teet omalla elämälläsi mitä teet, jos tosiaan haluat kyseisen ihmisen kanssa mennä naimisiin niin menkää sitten kihloihin.
Niin ja nytten se elämä niin kauniilta näyttää ja sitte tehään monta lasta ja bla bla blaa ja sitten PAM AVOERO! Miksi edes mennä kihloihin kun ei ole läheskään ikää mennä naimisiin?
No se miks sun jätkäs ihastu sinuun ei kyllä varmaan kiinnosta ketään. Se että olet mukamas muita sun ikäisiä "vanhempi" ei tee sinusta aikuista tai vanhempaa! Väitätkö että olet vanhempi kun minä sillon aikoinaan kun olin saman ikäinen kun sä?
Unelma noin yleisesti vai tämän poikaystävän kanssa? Ne ovat kaksi eri asiaa. Moni sinkkukin näet varmaan haaveilee tuollaisesta. Omakotitalo järven rannalla ja kultainen noutaja, kaksi lasta tyttö ja poika. Eikö se ollut se perinteinen haave. Heh.
Uteliaisuuttani ihan kyselisin, että mitä 19-vuotias, kypsyydestä jotakin ymmärtävä mies näkee 16-vuotiaassa tytössä??? :)Miksi hän ei ole löytänyt ikäistään seuraa???Anteeksi nyt kummastukseni, mutta mielestäni hänen puheensa ovat "lievästi sanottuna" ristiriidassa hänen käytöksensä (varhaiskypsien pikkuteinien kanssa seurustelun kanssa) :)
Ihan vinkiksi sinulle. Ihminen on sitten vasta ns.kypsä, kun lopettaa kuvittelemasta itsestään liikoja ja kohottamasta itseään jalustalle (mummon ja taka-ajatuksia hautovan aikuisen poikaystävän vakuutteluista huolimatta...)
Voittehan toki kypsytellä yhdessä, raakileilta molemmat vaikutatte. Näin aikuisen 19-vuotiaan naisen näkökulmasta katsottuna ;)
Huomauttaisin kuitenkin, että itse pidin minua 16-vuotiaana vikitelleitä aikuisia miehiä mielenvikaisina.Olin kuitenkin sen verran järkevä (se oli itsesuojeluvaistoa, ei kypsyyttä!), että heitin itselleni kysymyksen, "Mitä sen ikäiset miehet näkevät niin paljon nuoremmissa? Haluanko tulevaisuudessakin seurustella selvästi jälkeenjääneen ihmisen kanssa, joka viihtyy paremmin teinien, kuin aikuisten, ikäistensä naisten seurassa?" Jos aikuista miestä kiinnostaa 16-vuotiaat TYTÖT (ei, et ole ystäväiseni vielä aikuinen nainen vaikka kuinka yrität itseäsi pettää), on hänen henkinen kehityksensä runsaasti jäljessä muista ikäisistään.
Juurikin näin. Hyviä pointteja ja painotan että kyllä meistä miehistäkin löytyy niitä jotka todella ihmettelevät tätä että esim. joku 19-vuotias "mies" "seurustelee" 16-vuotiaan TYTÖN kanssa. Hyväksikäytöltähän tuo tuntuu... ja hyvin ikävää on se että sellainen on vieläpä valitettavan yleistä. Todella miehekästä tältä 19-v. "mieheltä".
Itse hakeudun kyllä ikäisteni seuraan (olen siis 20-v.), enkä kehtaisi/pystyisi "seurusteleen" alaikäisen kanssa... juuri ja juuri voisin 18-vuotiaan kanssa seurustella, sitä nuorempaan kajoaminen tuntuisi hyväksikäytöltä ja heräisi kysymys: "olenko luuseri?"...
Tosin tästä täytyy antaa kritiikkiä myös naisten/tyttöjen suuntaan: he usein eivät suostu millään oman ikäisten poikien/miesten seuraan, kun puhutaan ikähaarukasta 16-25-v., vaan väkisin tyrkyttävät itseään minimissään 2 vuotta vanhempien seuraan. Tuntui lukioiässä, että tämän käytöksen takia oli syntynyt jo jonkinlainen standardi, että pojat joutuvat hakemaan seuraa n. 2 v nuoremmista, sillä oman ikäiset tytöt "voivat" seurustella vain 2 vuotta vanhempien ja sitä vanhempien kanssa. Heillä oli jotenkin sellainen ylimielinen asenne oman ikäisiin poikiin... "voin olla kaveri, mutta TIETENKÄÄN en 'voi' seurustella kanssasi, koska olet samanikäinen"(
Hyvä aikuinen 19-vuotias nainen. En saanut sinusta kirjoituksesi perusteella kovin kypsää ja aikuista kuvaa. Sitäpaitsi olethan itsekin vielä teini (nineTEEN).
Kommentoimatta sen enempää ketjun aloittaneen tytön kypsyyttä tai valmiutta mennä kihloihin, muistuttaisin että nuoret tosiaankin kehittyvät jokainen omaa tahtiaan. Kolme vuotta on vielä pieni ikäero! On varmasti monia 16- vuotiaita tyttöjä, jotka ovat yhtä kypsiä kuin heitä kolme vuotta vanhemmat pojat.
Miten itse muuten perustelet olevasi kypsempi ja aikuisempi kuin vaikkapa viestin aloittanut tyttö? Lain mukaan olet kyllä täysi-ikäinen, mutta aikuisuus on muutakin kuin vain ikä numeroina.
kypsä!!! Oletko huomannut että kypsät viisikymppiset miehetkin haluaa 16-vuotiaita tyttöjä!!!!!!!
Ja sit ne 25, 38, 42 ym. ym. ym!!!!!!
Eli kyllä miehelle kelpaa nuori tyttö!!! ja 21 v. alkaa sit jo olla se maksimi ikäinen nainen... Toki jotkut miehet joutuu tyytymään ikäisiinsä tai sinne päin, mutta onnellisimpia on ne miehet, joilla on n. 10 vuotta nuorempi misu ja sit tietysti onnellisimpia kaikista on ne joilla on aina se n.20v. nainen
kun 16-vuotias tyttö seurustelee, mutta sinä et löydä seuraa 16-, 19-, 20-50-vuotiaistakaan miehistä. Miksi naamasi muuten vihertää?
Ihmiset kehittyvät eri aikaan, MUTTA ajatellaanpa nyt asiaa realistisesti. Mitä yhteisiä puheenaiheita on 16-vuotiaalla ja 19-vuotiaalla? Jos 19-vuotias MIES kokee jotakin yhteenkuuluvuudentunnetta 16-vuotiaan TYTÖN kanssa hän on, kuten jo aikaisemmin mainitsin, kehityksestään pahasti jäljessä. Tyttö kyselee täällä palstalla itse teinikihloista. Minä olen aikuinen ja minun, eikä kenenkään toisen vähänkin henkisesti kehittyneen aikuisen tarvi keneltäkään kysellä, saati miettiä,mitä muut ihmiset ajattelisivat omasta kihlauksestani.Otan täyden vastuun, jos päätän mennä kihloihin, enkä koe minkäänlaista tarvetta hakea keneltäkään hyväksyntää sellaiselle, minua itseäni ja kumppaniani koskettavalle asialle. 16-vuotiaalla ei ole, eikä pidäkään olla sellaista vastuuta.
Kypsä ihminen osaa toimia oman harkintansa varassa, jo se, että hän kyselee muiden mielipidettä suomi24-palstalla ja on selvästi huolissaan siitä mitä MUUT ajattelevat hänen tulevasta kihlauksestaan kertoo paljon hänen henkisestä kypsyydestään.
Aikuinen ihminen titää, että kihlaus on kahdenkeskeinen asia.
Sinusta jää erittäin epäkypsä kuva, kun hyväuskoisuudessasi edes kuvittelet (vakavissasi???)että 16-vuotias TYTTÖ ja 19-vuotias MIES ovat samalla kehitystasolla. Varsinkin kun tyttö on osoittanut olevansa selvästi jäljessä jopa omasta kehitystasostaan tänne teinikihla-aikeistaan kirjoittaessaan. Jokainen joka on lukenut yhdenkin kurssin kehityspsykologiaa ymmärtää, että tuossa iässä muutamankin vuodenkin ikäerot voivat olla kehityksen kannalta erittäin merkittäviä. Ihminen kehittyy vielä valtavasti,se kuuluu asiaan ja on luonnollista ja väistämätöntä älykkäämpienkin ihmisten keskuudessa. Älykäskin ihminen voi olla vielä lapsellinen, samoin fyysisesti kehittynyt nuori tyttö/poika. Sitten kun molemmat ovat yli kaksikymppisiä, muutaman vuoden ikäerot eivät enää ole merkittävässä asemassa, koska persoonallisuus ja identiteetti ovat yleensä jo jäsentyneet (kirjoittajalla pahasti hakusessa, koska hakee selvästi hyväksyntää) ja ihmisellä on tarpeeksi valmiuksia ajatella ja toimia itsenäisesti ja kantaa vastuu (mitä 16-vuotiaalta ei pidä odottaakaan, kuten jo kirjoitin).
Minä en koskaan ajatellutkaan kihlautuvani alaikäisenä, koska koen kihlauksen tärkeänä asiana, eikä minulla ole tarvetta alkaa leikkimään kotileikkejä ennen kuin olen saanut opiskelut päätökseen ja kouluttautunut. Sitten yhdessäolo on kaikkea muuta kuin leikkiä, se on toisen huomioonottamista ja turvallisuutta, josta molemmat AIKUISET kumppanit kantavat täyden vastuun. (Pidän siis itsestäänselvänä asiana yhteenmuuttoa kihlauksen yhteydessä).Miesystäväni on kanssani samaa mieltä. Kypsyyttä on ajatella tulevaisuutta, seurustella ja tutustua toiseen kunnolla, keskustella asioista perusteellisesti kahdenkesken ja sitten, jos mahdollista, toteuttaa suunnitelmia käytännössä. Nyt lukion päättäneenä ja yliopistoon suuntuatuneena olen tyytyväinen siihen, että en 16-vuotiaana langennut kehitykseltään selvästi heikkotasoisiin 19-vuotiaisiin miehiin. Tämän ikäisenä minua varmasti vaivaisi, jos olisin heidän ansaansa mennyt, suuntaako miesystäväni jälleen katseensa "kypsiin" teineihin, koska hänellä oli aikaisemminkin siihen taipumusta. (19-vuotiaana seksuaaliset mieltymykset ovat jo muuttuneet pysyviksi, jos on esim.homo, lesbo jne. tai tykkää nuoremmista...). Eikä minulla olisi takuulla mitään keskusteltavaa sellaisen miehen kanssa, joka olisi ollut 19-vuotiaana samalla tasolla kuin minä 16-vuotiaana ;) Jos olisi, en olisi mennyt yhtään eteenpäin kehityksessä.
Kyllä seurustelen onnellisesti ihanan miehen kanssa, enkä ole vähääkään kateellinen ;) Olen aikuinen ja koen tässä asiassa vastuukseni puuttua asiaan, koska näen, että tyttö saattaa joutua ajattelemattomuuttaan pulaan :( Olen ollut joskus itsekin 16, siksi tiedän, että siinä iässä ihmisen harkintakyky ei ehkä aina ole parhaimmillaan, eikä oma minäkäsitys realistinen. Mielestäni tytöllä, joka aloitti ketjun, on menossa psykologisesti sanottuna etsijän identiteetti-vaihe, hän vasta etsii itseään ja hakee muiden ihmisten hyväksyntää valinnoilleen,koska hänen itsetuntonsa ja minäkuvansa eivät ole vielä ns. jäsentyneet yhdeksi kokonaisuudeksi. 19-vuotias poikaystävä on kaikkea muuta kuin myönteistä psyykkistä kehitystä edistävä tekijä, jos henkilö on vielä 16-vuotiaana riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä ja arvioista. Normaali 19-vuotias mies viihtyy AIKUISTEN naisten seurassa, eikä ole vähääkään kiinnostunut, saati vakavissaan kuvittele kihlautuvansa 16-vuotiaan TYTÖN kanssa.
Mutta jos molemmat ovat pahasti jälkeenjääneitä,
niin se tietysti saattaa muuttaa tilanteen :)
Olet oikeassa, kun puhuit siitä, kuinka jotkut tytöt hakeutuvat tietoisesti itseään vanhempien poikien/miesten seuraan. Se ei tosin aina tarkoita sitä, että tyttöjä ei kiinnostaisi samaa ikää olevien poikien seura, vaan kyse on joidenkin kohdalla siitä kuuluisasta näyttämisenhalusta. Sitten kun liikkuu "isojen poikien" seurassa on itsekin aikuisempi. Joillakin nuorilla tytöillä on huono itsetunto, siispä he pönkittävät sitä kyseenalaisillakín keinoilla... "Isot pojat" tietysti hyötyvät ja tyttöjen itsetuntoa hivelee, kun MIES kehuu heitä. Sitten syntyy niitä kuuluisia kypsyysfantasioita, kuvitellaan, että kaikki muut ovat lapsellisia ja itse on paljon muita, esim. samalla luokalla opiskelevia kypsempi. Mutta sitten vanhempana, eli oikeasti kypsempänä huomataan, että miten väärässä sitä oltiinkaan ;)
Tiedät varmaan, mitä tarkoitan.
Saanko arvata? Oletettavasti olet menossa yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, kun jakelet noita kirjaviisaita kommenttejasi ihmisen kehityksestä...
Kuitenkin luulisi sinunkin tietävän, että ihmiset ovat yksilöitä ja vaikka kuinka toinen olisikin "etsijän identiteetti-vaiheessa" 16-vuotiaan, niin toinen voi olla ohittanut kyseisen vaiheen jo kaksi vuotta aiemmin!
Ja mitä ikäeroon tulee, niin kolme vuotta on vielä pientä! Onko itselläsi sisaruksia? Tuletko toimeen heidän kanssaan? Onko teillä kuinka paljon ikäeroa? Ja kyllä, seurustelu ja sisarussuhde ovat kaksi täysin eri asiaa, mutta yritän saada sinut ymmärtämään, että kahdella ihmisellä voi olla hyvinkin paljon yhteistä ja keskustelunaihetta ikäerosta huolimatta!
Olen minäkin psykologiaa lukenut, ja jos kaikki elämässä menisikin suoraan niin kuin lukion oppikirjoissa sanotaan, niin kylläpä olisi elämä helppoa. Esimerkki elävästä elämästä: ystäväni alkoi seurustelemaan viisitoistavuotiaana häntä neljä vuotta vanhemman pojan kanssa, ovat olleet viisi vuotta yhdessä, josta viimeiset neljä asuneet yhdessä. Eikä kumpikaan ole (tai ole ollut) mitenkään kehitystään jäljessä, tai muita epäkypsempiä. Hyvin heillä edelleen pyyhkii ja yhteisiä keskustelun ja kiinnostuksen aiheita on.
En käsitä, miten voit tehdä näin tarkan "luonneanalyysin" sekä viestiketjun aloittaneesta tytöstä että hänen poikäystävästään pelkästään viestistä saamiesi tietojen perusteella. Edelleenkään puuttumatta sen tarkemmin ko. tytön kehitysvaiheisiin ym. on mielestäni todella typerää yleistää ja kärjistää psykologian lukion kursseiltasi oppimat asiat tähän yhteen tapaukseen.
Ja minua ärsyttää, miten jatkuvasti nimität 16- vuotiasta TYTÖKSI ja 19 -vuotiasta MIEHEKSI. Ilmeisesti katsot, että täysi-ikäisyys on tae aikuisuudesta. Missä välissä sinusta on tullut NAINEN? Muutuitko yhdessä yöstä tytöstä naiseksi? Ehkä se ei nyt aivan näin mene.
Kertaus on opintojen äiti. Tietysti ihmiset kehittyvät eri tavoin, mutta kyseinen viestiketjun aloittaja on selvästi vielä lapsellinen, liian lapsellinen seurustelemaan, saati kihalutumaan 19-vuotiaan kanssa. Tämä tieto perustuu siis siihen, kuinka tyttö osoitti selvän kypsymättömyytensä ja epävarmuutensa, kun kyseli täältä suomi24-palstalta sitä, miten MUUT ihmiset suhtautuvat hänen ja hänen miehensä väliseen asiaan, eli kihlaukseen. Jos hän todella olisi kypsä, kuten väittää, hänen ei tarvitsisi täältä mitään kysellä, vaan hän keskustelisi kypsästi miesystävänsä kanssa kahdestaan ja perustaisi ratkaisunsa omalla harkinnalle. Sellaiseen hän juuri osoitti olevansa kykenemätön, hänellä ei ole vielä tarpeeksi harkintaa päättää itsenäisesti näistä asioista. Sitä minä tarkoitin.
Aikuisuus on juuri sitä, mistä minä edellisessä viestissäni kirjoitin, omaa harkintakykyä ja jäsentynyttä ja mahdollisimman realistista minäkuvaa,mutta ITSENÄISYYS on kuitenkin kaikkein tärkein aikuisuuden merkki :) Itsenäisyyteen liittyy vastuu. 16-vuotias on tyttö, sillä hänellä ei ole vielä täydellistä itsenäisyyttä, eikä siten täyttä vastuutakaan.
Kuten jo mainitsin, ketjun aloittaja on vielä aivan liian kypsymätön tekemään suurempia ratkaisuja elämässään, ihan sen vuoksi, koska hän ei pysty itsenäisesti ajattelemaan, vaan kyselee muilta ihmisiltä oman elämänsä ratkaisuista.Kyselikö tuttavatyttösikin suomi24-palstoilta muiden mielipiteitä suhteestaan? Veikkaanpa, että ei. "Kypsästä" 16-vuotiaasta ketjun aloittajata vielä,että jos hän olisi niin kypsä, kuin väittää, miksei keskustelisi kypsän aikuisen tapaan miehensä kanssa kahdenkesken asiasta ja perustaisi ratkaisunsa yhteiselle ja rakentavalle keskustelulle. ;)Aikuisilla ja kypsillä ihmisillä on taipumusta hoitaa asioita siihen tyyliin ;)
Uskon täysin, että tuttavasi ovat onnellisia ja elävät/ovat eläneet jo pitkään yhdessä. Mutta mielestäni on vain jotenkin sairasta kiinnostua ja tuntea seksuaalista mielihyvää niin paljon nuorempaan tyttöön/poikaan. 19-vuotiaalla on kuitenkin jo aikuisen oikeudet ja velvollisuudet ja ajatusmaailma on esim. koulutuksen takia pakostikin eri asteella, siksi minusta on kummallista, että niin paljon vanhempi voi viihtyä tytön seurassa, varsinkin jos tarjolla olisi AIKUISIA, itsenäisiä,koulutettuja naisia.En minä vain viitsisi seurustella, saati mennä sänkyyn 16-vuotiaan pojan kanssa, en vaikka hän olisi kuinka kypsä tahansa... ;) Mutta onhan se niin, että kaikki miehet eivät vain saa ikäisiltään. 16-vuotiaat ja nuoremmat ovat yleensä suhteellisen helppoja, varsinkin jos heitä hieman kehuu ikäistään kypsemmiksi, niin varmasti mies hyötyy ja paljon. Se on hyvin, hyvin surullista :( 16-vuotiaat ja nuoremmat sopivat hyvin myös miehille, joilla on huono itsetunto. Ainakin muutamat nuoret tytöt ovat melko kokemattomia (aikuiseen naiseen verrattuna!), joten miehen ei tarvitse pelätä arvosteluja taidoistaan samalla tavalla, kuin aikuisten naisten kohdalla... Paineita on vähemmän ja saatavuus varmempaa. Henkinen puoli jää aivan varmasti vähäisemmäksi, ovathan monet 19-vuotiaat jo lukion käyneitä ja opiskelevat jo mahdollisesti jopa yliopistossa. 16-vuotias on menossa lukion ekalle :) Rohkenen väittää, että keskustelu on tällaisissa tapauksissa enemmän sivuseikka, kuin suhteen koossapitävä voima, vähemmän intellektuellia kauniimmin sanottuna...
Käy jonkun kaupan pihalta varastamassa sellainen!
Toi oli kyllä aika hyvin sanottu ja pohdittu!
jos et ole huomannut niin tuo ikä ero on normaali. 16v ja 19v ei paha,ajatteleppa vaikka sitä niin että ehkä se 16v:nä tuntuu "kamalalta" niin kun hän täyttää vaikka 30 niin mies on silloin 33vuotias,eli siis täysin normaali ikäero! Minkäs ikäisen miehen sinä haluat ? Oman ikäisesi? vanhemman? Nuoremman? Se on kyllä nykypäivänä niin että moni 16uotia tyttö on pajon,paljon järkevämpi kuin moni 20vuotias tyttö. Ja eipä mikään 19vuotia viellä mikään "aikuinen" ole. Sitä minä kyllä ihmettelen että miten voit sanoa noin ihmisen vanhemmista joita et edes tunne? Sinulla se on vain keteutta.
ikäerosta sen verran että kyllä 3v. on aika suuri ero 16 vuotiaana mutta ei enää 25 vuotiaana! minulla ja avomiehelläni on kolmen vuoden ikäero, mutta me tapasimmekin kun molemmat olimme yli kaksikymppisiä, eli olimme molemmat "kypsyneet".
Yli kaksikymppisenä joku 3 vuotta ei ole edes sellainen ero mitä voisi kutsua ikäeroksi, mutta tuossa iässä se on suuri ero, kun toinen on 16 vuotias ja toinen 19 vuotias.
Itse ainakin jos mietin 18-vuotiaasta tähän päivään, olen aina halunnut vähintään oman ikäistäni naista tai vanhempaa ja nähnyt nämä 2-3 vuotta nuoremmat vähemmän haluttavina, minulle vielä liian lapsellisina ja liian kehittymättöminä. En ole vaan saanut sellasta kiinnostunutta tunnetta katsellessani sellaisia 2-3 vuotta nuorempia. Aika yleistä luulisin tämän tunteen olevan, mutta kun kaikki eivät ikäisiään saa, niin he TYYTYVÄT 2-3 vuotta nuorempiin tai he vaan HYVÄKSIKÄYTTÄVÄT sellasia sen aikaa että saavat jostain itselleen oman ikäisensä nuoren naisen... tai sitten heillä on jokin tällainen juttu nuorempiin tyttöihin (onko se sitten jokin pedofilian esiaste, sitä en tiedä). Ja tämän siis sanon siksi että olen itse nuori mies ja vielä vuosi sitten olin tässä täsmälleen samassa iässä kuin ketjun aloittajan poikaystävä ja näin ollen tiedän miten tämä homma menee. Kyllä pojat/nuoret miehet alle 20-vuoden iässä haluaa suurin piirtein oman ikäistään naisseuraa ja aika harvalla on se todellinen naisihanne jossain 2-3 vuotta nuoremmassa. Sitten yli 20 vuoden iässä joku pari vuotta nuorempi voi olla jo sen verran kehittynyt, että se todella kiinnostaa siinä missä oman ikäinenkin, koska kuten käyttäjä "hjksks" sanoi, ylikaksikymppisinä 3 vuoden ikäero ei ole suuri.
Tuntisin itseni hyväksikäyttäjäksi ja alistujaksi jos olisin TYYTYNYT tai vaan seksiä halutessani HYVÄKSIKÄYTTÄNYT jotain 2-3 vuotta nuorempaa tyttöä, koska en koe heitä kovinkaan kiihottavina/kehittyneinä ja haluan omanikäistäni naista todellisuudessa.
"Se on kyllä nykypäivänä niin että moni 16uotia tyttö on pajon,paljon järkevämpi kuin moni 20vuotias tyttö."
Hmm... perustelisitko tuon? Miten tällainen pikainen kehitys on voinut käydä? Että siis noin vuosina 86-85 syntyneet (tämän hetken 20-vuotiaat) ovat siis reilusti tyhmempiä kuin vuosina 89-90 syntyneet (tämän hetken 16-vuotiaat)? Vaikea tajuta... itse kyllä näen tällaiset 16-vuotiaat vielä pieninä tyttöinä, joista tosin osa luulee olevansa kovinkin aikuisia ja nämä 20-vuotiaat sen sijaan jo nuorina naisina.
Molemmissa ryhmissä on poikkeuksensa, mutta jos saa luvan yleistää, niin nämä 16-vuotiaat ovat enemmän tällaisessa kehitysvaiheessa... herkässä vaihessa yms. ja nämä 20-vuotiaat jo tasapainoisemmassa vaiheessa... siis KESKIMÄÄRIN, koska poikkeuksia on, myönnän! Ulkonäöllisesti itse ainakin näen nämä 20-vuotiaat jo täysin kehittyneinä naisina, kun taas nämä 16-vuotiaat ovat vielä kehitysvaiheessa ja tässäkin on siis poikkeuksia.
Jos joku on jälkeenjäänyt ja epäkypsä, se olet kyllä sinä "aikuinen nainen". Huh huh mikä dorka.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, MiLjAh.
Ei se ikäero siitä mihinkään katoa olit sitten 16 ja ukko 19 taikka sinä 30 ja ukko 33,saman verran siinä on numeroita.
Viestin aloittaja on syntynyt vuonna 1990, kasvanut ja elänyt aikana, jolloin tietotekniikka ja virtuaalimaailma ovat itsestäänselvyksiä. Nykynuorille on aivan tavallista, luonnollista kysellä ja keskustella Internetin palstoilla. Monen sosiaaliset suhteetkin luodaan ja ylläpidetään netissä. Siinä mielessä on hätiköityä väittää, että aloittaja olisi kypsymätön tai lapsellinen, koska hänen pitää kysellä mielipiteitä muilta netistä.
Eikö ole tavallista, että ihminen kysyy mielipidettä äidiltään tai koululääkäriltä tai papilta; miksei siis netin kanssaihmisiltäkin? Aloittajalle tämä voi olla todellisuutta.
Puhutaan käytännöstä, ei numeroista. Jos puhutaan vain numeroista asia on sama, mutta kun alle 20-vuotiaat ovat vielä kehitysvaiheessa enemmän tai vähemmän, tekee se 3 vuoden ikäerosta isomman asian. Otetaan helpompi esimerkki, jos et todella hahmota asiaa. 33-vuotias mies hakkaa 30-vuotiaan miehen... ei siinä ole mitään pienemmän päälle hyökkäämistilannetta, koska 3 vuotta ei ole juttu eikä mikään tuossa iässä. Ala-asteen ekaluokkalainen joutuu 4-luokkalaisen hakkaamaksi, mitä se on? Törkeää, raukkamaista pienemmän päälle käymistä? Miksikö? Siksi että kun ollaan iässä, jolloin tapahtuu vielä suurta kehitystä ruumiissa, 3 vuotta on paljon ja tekee vanhemmasta vahvemman ja kehittyneemmän ja sen joka on etulyöntiasemassa selvästi.
Sama asia soveltuu tässä suhdeasiassa. 30-vuotiaan naisen ja 33-vuotiaan miehen suhde on ihan normaali, ei 30 vuoden ja 33 vuoden välillä tapahdu enää mitään suurta kehitystä ruumiissa ja henkisessä puolessa. Ei 30-vuotias ole mitenkään keskenkasvuinen verrattuna 33-vuotiaaseen!! Mutta ikien 16 ja 19 välillä tapahtuu vielä kehitystä selvästi (toki joitain poikkeuksiakin voi olla... niitähän löytyy aina kun puhutaan ihmisen kehityksestä).
Toistin tuossa päivänselviä asioita, jotka pitäisi olla jokaisella tiedossa/tajunnassa viimeistään kun on teini-iän jo ylittänyt ja nähnyt käytännössä asioita.
sä et niinkun käsitä sitä että kylä se 16v siitä vanhenee,eise ole ikuisesti 16v,ikäero on normaali. Itse oon 17 ja kihlattu 21v. Sä et voi niinkun käsittää sitä,että rakkaus ei katso ikää,eikä paikkaa saati aikaa! Jo sinä haluat pysyä täysi-ikäisissä niin pysy,ei kuulu minulle,eikä sinulle kuulu se,minkä ikäiset on yhdessä.. ( tarvii sanoa että hommaan itsellesi akka ) Sanompa viellä tähän että minulla on toosi hyvä ystävä nainen 33 ja hänen poikakaverinsa on 21v. He ovat seutustellaan 4vuotta eli siitä saakkka kun poika oli 17vuotta!
Tiedän kyllä, että olen teini-ikäinen. Siitä ei pääse mihinkään, mutta mikä sinä olet kertomaan näille kaikille ihmisille minun kypsyydestäni ja poikaystäväni epäkypsyydestä? Et voi tulla puhumaan minulle vastuusta ja itsenäisyydestä, koska et tiedä mitä olen joutunut elämäni aikana kokemaan, olen ottanut jo ihan LAPSENA vastuuta omista vanhemmistani(Ikävä kyllä asia on niin, vaikkei minulta koskaan kysytty haluaisinko) Ja huomaa; kun aloimme seurustelemaan, en tavannut silloin sitä sinun AIKUISTA MIESTÄSI, joka olisi ollut 19. Ehkä et ole tiennyt, että minunkin poikaystäväni on ollut joskus POIKA ei MIES. Hän oli 16 vuotias, niinkuin minä nyt. Oletko koskaan kuullut sitäkään, että me PIKKUTYTÖT olemme POIKIA edellä kehitystä?
En kysynyt sinulta lupaa kihlautumiselle, en todellakaan. Kysyin ihmisten mielipiteitä ja kerroin oman tarinani.
Osoitat itse varsinaista aikuisen naisen käytöstä tuolla selittelylläsi. Kerrot muille, kuinka me olemme jäljessä kehityksestä, vaikket tiedä yhtään mitään minun tai poikaystäväni kehityksestä. Ja vaikka jompikumpi olisikin, niin olisiko se sinulle niin kamala ongelma? Tekstistäsi saa kuvan, ettet siedä jälkeenjääneitä? Todella aikuismaista.
Olipa hyvä, että itse vastasit aikuiselle naiselle, minä jo vähän odottelinkin sitä. Ihmettelin itsekin, miten aikuisella naisella on otsaa nimitellä sinua ja poikaystävääsi "jälkeenjääneiksi" ja kehittymättömäksi. Niin kuin joku jo mainitsikin ei se, että kysyt ihmisten mielipiteitä keskustelupalstalla, ole merkki kypsymättömyydestä, vaan ajan hengestä. Aikuinen nainen väittää, että kypsyyttä on itsenäisyys ja vastuun ottaminen; eihän hän voi päätellä näistä asioista mitään alkuperäisen viestisi perusteella. Aikuinen nainen sanoo ikäeronne vaikuttavan mm. niin, että 16- vuotiaalla ja 19- vuotiaalla ei voi olla yhteisiä keskustelun- ja kiinnostuksen aiheita mm. koulutuksen takia. Entä sitten parisuhteet, joissa toinen on lopettanut opiskelunsa peruskouluun ja toinen on vaikkapa maisteri? Eivätkö tällaiset parisuhteet voi toimia? Mitä taas tulee seksuaaliseen mielihyvän tuntemiseen 16- vuotiasta kohtaan: nykyisin suurin osa 16- vuotiaista tytöistä on biologisesti jo täysin kehittynyt. Miten niin se, että 19- vuotiaana pitää 16- vuotiasta tyttöä viehättävänä kertoo siitä, että myöhemminkin kiinnostuu vain sen ikäisistä tytöistä? Luulenpa, että teidänkin suhteessanne ikä on ollut koko ajan sivuseikka ja persoonallisuus on vaikuttanut enemmän. Ja kai suhteestanne ja kypsyydestänne kertoo jotain jo sekin, että suhde on kestänyt kaksi vuotta. Sinä Jane90 ja poikaystäväsi olette varmasti kasvaneet ja kehittyneet siitä kun aloititte seurustelun, mutta silti olette yhä yhdessä. Moni teidän ikäisenne ei edes jaksaisi olla noin pitkässä suhteessa! Hän mainitsi myös, että "ihminen on sitten vasta ns. kypsä, kun lopettaa kuvittelemasta itsestään liikoja ja kohottamasta itseään jalustalle", mutta samalla itse puhuu itsestään kehuskellen kypsyydellään, iällään ja tietämyksellään. Kaikella kunnioituksella aikuista naista kohtaan, mutta minusta tuntuu, että hänen itsensä olisi syytä vilkaista peiliin ja miettiä oliko hänen tekstinsä todellä kypsän aikuisen puhetta.
Mutta siis... Mielipiteitä on monia, joidenkin mielestä kolmen vuoden ikäero tuossa iässä voi tuntua suurelta, mutta koska kukaan ei tunne tilannettanne eikä teitä, ei niillä mielipideillä ole paljon arvoa. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, tuleeko joku väliinne vai ei, huomaatteko kenties kasvavanne erillenne vai kasvatteko yhdessä ja rakkaudessa. Tunnen monia pareja, jotka ovat aloittaneet seurustelun nuorena, eikä sen automaattisesti tarvitse merkitä sitä, että suhde ei tule kestämään. Minun mielestäni kihlautumiselle ei voi asettaa sopivaa ikää, vaan sopiva hetki riippuu ainoastaan teidän suhteestanne ja tunteistanne. Mitä ikinä päätättekään, kaikkea hyvää ja onnea teille!
juttujasi.
Tuttusikin ovat vähän hmmm..... Jos 29-vuotias nainen alkaaa seurustella 17-vuotiaan pojan kanssa niin kyllä siinä on jo vähän jotakin kieroutumaa ajatusmaailmassa tällä naisella. Nuoresta pojastahan se on varmasti ollut jännää.
16-vuotias on vielä lapsi. Vaikka olisi kuinka kehittynyt fyysisesti aikuismaiseksi, ei pääkopassa ole sen enempää "tavaraa" kuin muillakaan. Tietysti jos se 19-vuotias kaverikin on vähän lapsellinen, niin sittenhän se menee niinkuin laulussa, että "toinen vähän dille".
Niinku......
Arvostan sinun ajattelutapaasi hyvä Aurinko. Toivotanpi minäkin sinulle kaikkea hyvää:) Tekstisi perusteella omaat kultaisen sydämen!
Eihän kaikki kuitenkaan voi pitää minun mielipiteistäni ja ajatuksistani (kuten Aikuinen Nainen) mutta sääliksi käy, kun joku niin hyökkäävärti kritisoi ja arvostelee suhdettani ja minua sekä unohtamatta kiinnostuksiemme kohdetta(Ei ole väärin, että kaikilla on omat mielipiteensä, mutta tyyliä osoittaa mieltänsä voisi hioa...) Miten mahtaa aikuinen nainen pärjätä elämässään, jos arvostelee noin hyökkäävällä tavalla muita? Kirjoissa on paljon tietoa, mutta tosielämän kokemukset ovat mielestäni rutkasti tärkeämpiä.
Miten sun vanhemmat tähän asiaan liittyy? Se on ihan sama vaikka olisit kokenut mitä juttuja elämässäsi sillä se ei tee sinusta tai kenestäkään muusta teinistä aikuista! Ota asiat semmosina kun ne on!
Arvostat hänen textiä sillä kukaan muu ei ole samaa mieltä sinun kanssasi! Ei kukaan varmaan haluis sun ikäisenä mennä kihloihin! Ja ymmärrän kyllä miksi!
"uistuttaisin että nuoret tosiaankin kehittyvät jokainen omaa tahtiaan"! Siis häh?! Suurin osa ihmisistä kyllä kehittyy samaan tahtiin kun kaikki muut.. Väitätkö että sulla meni 5 vuotta kehittyä 16 vuotiaasta 25 vuotiaaksi ja minulla kesti ne normalit 9 vuotta..Lol
Olet muuttanut keskustelun aihetta ihan kokonaan! Tämä keskustelu oli alunperin niin että kakara aikoo kihloihin ja bla blaa... sinun puheesi on aivan sekopäistä sillä ne ei oikeastaan kuulu tähän alkuperäiseen keskusteluun ollenkaan.. Miksi teini pitöö mennä kihloihin kun ei edes ole ikää mennä naimisiin? Sama juttu olisi jos hankkis auton ja ei ole ajokorttia tai edes ikää hankkia se!
Voisitko kertoa pointtisi? Ei oikeen tullut selväksi. Taidat itse olla alle 16 vuotta kun näet noin ison naisen kun kyseessä on 16 vuotias..
Aikuinen nainen hyvinkin asiantuntevasti kertoi aikuisuuden olevan vastuuta. Parhaani mukaan yritin kertoa, että sellaistakin olen joutunut ottamaan, koska hän väitti teille kaikille, että olemme poikaystäväni kanssa erittäin jälkeenjääneitä.. Jälkeenjääneisyys on hänelle vakava ongelma, kuten varmasti huomaat.
Ja mitä aurinkoon tulee, hän ei ole ainut ihminen joka ns. "ymmärtää minua"(Lue kaikki kirjoitukset ja huomaat, ettei se ihan sinun väitteidesi mukaista ole) Muutamat ihmiset täällä näyttävät olevan hieman ahdasmielisiä, kuten joku sanoi suunnilleen näin "Näkee vain yhden oikean tien elää, ja se on hänen oma tiensä"
Herranjestas, minähän pyysin vain mielipiteitä, en keneltäkään lupaa. Suivaannutte ihan syyttä..
Auringon tekstiä ihailen sen takia, koska hän on kirjoittanut paljon pitkiä viestejä ja tuonut mielestäni melko asiallisesti oman kantansa esille. Kukaan muu ei ole vaivautunut pistämään juurikaan vastaväitteitä Aikuiselle Naiselle, sillä tämän katkeran naiselta ei kyllä tule pelkkiä faktoja. Ymmärrän kyllä, että hänkin puhuu asiaa, mutta luulee tietävänsä ihan kaiken minun elämästäni.. Ei turhaa tarvitse niin aggressiivisesti hyökätä kimppuuni pelkän mielipidekyselyn takia. Huhhuh..
Olen kaikista tärkeimmän asian unohtanutkin kertoa, eli kihlautumisemme.
Mielipiteenne minun lapseudestani ei oikeastaan liikuta minua. Onhan se ikävää, että olette noin ahdistuneita ja riidanhaluisia vain minun takiani. Vielä en ole aikuinen, sen myönnän kyllä. Silti olen varma, että omaa kultaani eniten tässä maailmassa rakastan.. En tiedä mitä tapahtuu viiden vuoden kuluttua, saatika sitten kymmenen, mutta elämässä mikään ei ole varmaa.
Jarkko Ja Jonna(Eli minä ja mies) kihlauduimme poikaystäväni kanssa 5.8.06.
Toivotan kaikkea kyvää teille kaikille.
Jos me olemme lapsesta asti tunteneet ja ruvenneet seurustelemaan kun poika oli 16, niin olisiko hänen pitänyt sitten jättää minut, kun pääsi täyteen ikään? Hyväksikäytöstä ei ole kyse. Pitkästä ystävyys --> rakkaussuhteesta. Olen pahoillani.
ja sinäkö sitten väität, että jokainen 16-vuotias tai 25-vuotias on käytökseltään, ajatuksiltaan, kiinnostuksen kohteiltaan tai toiminnaltaan yhtä kypsiä tai epäkypsiä kuin kaikki muut ikäisensä.
plus, on todistettu fakta, että poikien ja tyttöjen kehitys kulkee erivaiheissa eri-ikäisenä. tyttöjen sekä fyysisen, että psyykkisen kehityksen kiihkeän kasvun vaihe nuoreksi (tunnetaan myös nimellä esipuberteetti ja sen jälkeen puberteetti) alkaa muutamia vuosia aiemmin kuin pojilla. tuo puberteetin eriaikaisesta alkamisesta johtuva selkeästi näkyvä ero nuoren tytön ja pojan kehityksessä tasoittuu vasta kun puberteetti-ikä on mennyt molemmilta ohi, eli usein vasta 20 ikävuoden vaiheilla ja sen jälkeen.
näin ollen on varsin luonnollista, että tyttö tuntee kiinnostusta muutamia vuosia vanhempaan poikaan ja vastaavasti poika voi tuntea kiinnostusta muutamia vuosia nuorempaan tyttöön, sillä henkiseltä iältää he ovat melko lähellä toisisaan.
lisäksi mitä suomen lakiin tulee, on se asettanut lapsen suojaiäksi 12-vuotta ja nuoren suojaiäksi 15-vuotta. alle 12-vuotiaseen ei suomen lain mukaan saa kajota seksuaalisesti kukaan, alle 15-vuotiaaseen vain alle 18-vuotias ja yli 15-vuotiaan katsotaan osaavaan tehdä ratkaisut omasta fyysisestä ja henkisestä kypsyydestään itse.
ja sitten kihlautumiseen. alle 18-vuotias ei suomen lain mukaan voi tehdä merkittäviä sitovia sopimuksia ilman huoltajan lupaa. vaikka kihlaus onkin vain kahden ihmisen välinen sopimus tulevasta avioliitosta, niin katson sen kuitenkin niin merkittäväksi sopimukseksi, ettei sitä lain mukaan voida tehdä ilman huoltajan suostumusta. mikäli huoltaja asiaan suostuu, niin mikäänhän ei estä 16-vuotiasta kihlautumasta, huoltajan tehtävänähän on ajatella holhokkinsa etua.
ja vielä aikuisella naiselle. sinusta siis kihlat ja avoliitto kuuluvat yhteen. ovatko ne tuhannet kihlaparit, jotka haluavat muuttaa yhteiseen kotiin vasta vihkimisen jälkeen epäkypsiä vain tästä syystä? entä sitten ne ihmiset, jotka elävät avoliitossa koskaan kihlautumatta? oikeassa olet siinä, että ihminen on henkisesti valmis kihlautumaan vasta, kun sille ei tarvitse kysyä tukea muualta, mutta taas toisaalta tyhmiä kysymyksiä ei olekaan on vain tyhmiä vastauksia.
"Jos me olemme lapsesta asti tunteneet ja ruvenneet seurustelemaan kun poika oli 16, niin olisiko hänen pitänyt sitten jättää minut, kun pääsi täyteen ikään?"
Hmm... miksi luulet että ajattelen niin, että hänen olisi pitänyt jättää sinut nimen omaan silloin kun hän tuli täyteen ikään?? Ei.. mielestäni hänen olisi pitänyt silloin 16-vuotiaana miettiä vähän erilailla, mutta hän teki kuten teki. Jokainen tyylillään.
Joka tapauksessa onnea vaan kihlautumisen johdosta.
ensinnäkin sinäkin olet vielä nuori et vahna ollenkaan et edes nainen. ja toiseksi mitä se merkkaa minkä ikäinen mies ja nainen on?
itse olen 16 ja mieheni on 19 olemme seurustelleet 2ja puoli vuotta ja tekstisi pisti hyvin vihaiseksi.
mitä ihmeen väliä sillä on minkä ikäinen mies on?
olen niin suutuksissa etten edes voi sanoa kaikkia asioita en edes pysty kirjoittamaan mitä piti
aikuisuus on sitä että pohtii suuria asioita tarkkaan ja kysyy muiden mielipidettä ja pyytää apua. saati sitten ei kysyisi apua eikä ajattelisi asioita järkevästi
Voi sua nyt Aikuinen nainen!
Ensinnäkin, 16- ja 19-vuotiailla voi olla PALJONKIN yhteistä puhuttavaa!!Etkä itse tule toimeen pari vuotta nuoremman kanssa. Toiseksianna ihmisen olla rauhassa, eihän Jane mitään hyväksyntää täältä hae!Ihan selkeesti fiksu nuori naisen alku!
Ja vielä, seksuaalinen suuntaus ei todellakaan ole muotoutunut pysyväksi 19v:na!!Sä kyllä nyt olet hiemän käsittänyt väärin mitä on olla aikuinen ja kuinka suhtautua nuorempiin jotka kaipaavat apua ja neuvoja meiltä vanhemmilta.
Ikämme ei oikeuta meitä olemaan röyhkeä.Oletkohan elämässäsi onnellinen kun noi sätit muita?
Ja Jane, koitahan nyt olla kärsivällinen!olet vielä kovin nuori - sulla on kaikki edesää, älä kiirehdi, ehdit toteuttaa kaiken:)
Sinä muutit ihan keskustelun aihetta nytten! Avaa silmät ja lue herranjumala! Minä meinasin että se on todella ärsyttävää ja teinimäistä väittää että "olen 16 vuotias mutta mielestäni olen kypsempi kun kaikki ikäiseni".. KAIKKI 16 vuotiaat ajattelevat tuolla tavalla! Ne haluavat ja yrittävät olla vanhempia kun mitä ovat! Ei voi muuttaa ikää vaikka kuinka haluisi. Joo ja nytten tiedän että monet tyhmät tulee sanomaan että "niin mutta on semmosia jotka kehittyy nopeammin".. Ei välttämättä ole. Kaikki tykkäävät että kehittyy muita nopeammin. Jos olisi kypsä niin tietäisi ettei kannata avioitua ala-ikäisenä ja varsinkin kun ollaan vaan seurusteltu vähän aikaan! 2 vuotta ei ole mitään! Paitsi niille joilla ei ole ollut pidempää suhdetta!
niin no mitä sä täällä sitten iniset äpärä? IhQ daa oottexte nyt Kihlois?!?
Serkkuni alkoi 20-vuotiaana seurustelemaan 15 tytön kanssa, kihloihin he eivät toki menneet, mutta viiden vuoden kuluttua naimisiin. Siitä on nyt aikaa jo ainakin yli viisi vuotta ja tällä hetkellä heillä on lapsi ja hyvin menee.
Aloittajalle vaan onnea kihlauksesta. Itse olen 20 ja olen mielestäni nuori mennäkseni kihloihin. Kuitenkin se on jokaisen oma asia, ja mielestäni aloittaja nyt ainakin kuulosti järkevältä. Sitä, että onko nyt järkeä mennä 16-vuotiaana kihloihin en tiedä, eikä nyt välttämättä ole. Mutta onko se nyt teiltä muilta jotenkin pois jos aloittaja meni kihloihin??
Kyllähän ihmiset menevät kihloihin ja eroavat, eikä se nyt ole iästä kiinni. Itselleni kihlaus merkitsee lupausta naimisiin menosta, enkä kihloihinkaan edes haluaisi mennä ennen kuin olisin asunutkin yhdessä. Mutta jokainen tekee niinkuin tekee.
Ja mistäs sen tietää ettei 16 ja 19 vuotias voisi jutella samoista asioista?? Mitä vaikeaa siinä juttelussa nyt on oli ihminen minkä ikäinen tahansa.. Itse olen 20 ja monet kaverini ovat minua kaksi vuotta vanhempia, siis ovat olleet kavereitani jo monta vuotta, eikä meiltä nyt puheenaiheet ole loppuneet iästä johtuen.
Ja aikuinen nainen, ei 19-vuotias nyt kovin kypsä aikuinen vielä ole. En toki väitä että olisin sitä välttämättä itsekkään.
Sä oot varmaan sitten parempi kun me ja sulla on sitten vamraan parempi elämä ja kumppanni kun meillä kaikilla muilla! Olet varmaan vanhempi kun minä vaikka olen 26 vuotias!? MAA KUTSUU!!!
on osoitettu?
Jane 90.. Se kehuskelee sen "miestä" täällä ihan kybällä.. Eli se on varmaan parempi kun kaikkien muitten mies... :P Paitsi ikää kyllä on enemmän.
Ei se ole todellakaan mikään merkki jälkeenjäämisestä, jos haluaa keskustella itselle tärkeistä asioista muiden ihmisten kanssa ja kysyy vielä mielipiteitä. Nykyaikana on sitäpaitsi ihan normaalia keskustella asioista internetin kautta oli ikä mikä tahansa. Jos sinusta siis on epäkypsää ja lapsellista kysellä mielipiteitä täällä, miksi sitten käyt kommentoimassa tai edes luet keskusteluja?
Arvostan kyllä mielipidettäsi ja olenkin siinä asiassa samaa mieltä kanssasi ettei 16-vuotias ole vielä valmis kihloihin, koska minulle kihlaus on lupaus avioliitosta ja kihloihin mentäessä on pystyttävä päättämään hääpäivästä ja ehkä jopa varaamaan jo kirkko, 16-vuotias ei vielä edes saa mennä naimisiin.. Toisaalta kihloihin meneminen tarkoittaa monelle muulle jotakin aivan muuta eikä se ole mitenkään väärin.
Älä kuitenkaan hauku ketään jälkeenjääneeksi tai epäkypsäksi ihmisiä ja tilannetta tuntematta.
Hyvä käytös ei vielä tarkoita, että olisi kyspä menemään kihloihin. Ehkä olet vain ns. kiltti tyttö. 10 vuotiaskin voi olla hyväkäytöksinen? Ettei möykkää kovaäänisesti yms. ei riitä kaikkiin päätöksiin. Vaikka olisit kypsä ikäiseksesi niin kuinka monta vuotta kypsempi...?
Kyllä jotkut 16-vuotiaat ovat kypsempiä kuin toiset. Mutta sekin on totta, että hyvin moni uskoo olevansa kypsä tai kypsempi kuin monet muut ikäisensä. Yleensä sitä vasta vanhempana huomaa, että olinpa silloin lapsellinen. Lukee esim. päiväkirjaansa tai muistelee millainen oli tai katselee sen ikäisiä nuoria. Kuinka moni 16-vuotias sanoo olevansa lapsellinen tai lapsellisempi kuin moni muu? Ja kyllä moni 19-vuotiaskin on vielä aika lapsellinen. Kyllä siitäkin vielä aikuistutaan aikalailla. Mutta ihmiset on yksilöitä.
No mietitäänpä... 0 ja 3 -vuotias? 3 ja 6? 6 ja 9? 9 ja 12? 12 ja 15? 15 ja 18? 18 ja 21 jne. Vuosina aina kolme vuotta ikäeroa, mutta se missä kehitysvaiheessa ollaan, kuinka paljon sinnä eroa on eri asia! Ei ihminen kehity enää vanhemmiten samaan tahtiin! Kyllä esim. 25 v ja 28 v kolmen vuoden ikäero on ihan eri asia. Ja isompikin ikäero ei haittaa välttämättä yhtään siinä iässä.
Et TODELLAKAAN ole aikuinen nainen!!! Kirjoituksesi ovat aivan pöhköjä. 19-vuotias teini ei tiedä elämästä vielä mitään. Vaikuttaa että olet varttunut jossain pumpulissa kultalusikka suussa. Ja sieltä ei todellakaan saa eväitä elämään, kun ei tarvi ottaa vastuuta mistään. Kuten keskustelun aloittaja sanoi, niin hän on joutunut ottamaan vastuun vanhemmistaan jo nuorena.SE jos mikä kasvattaa!! Varmasti hän keskustelee ja tekee kihlauspäätöksen poikaystävänsä kanssa yhdessä. Eikä tee päätöstään täältä saamillaan mielipiteillä. Kunhan kysyi mitä täällä ajatellaan ja vastaukset tuskin vaikuttavat lopulliseen päätökseen.
Kuka toimii tosissaan täältä saamiensa mielipiteiden mukaan. Haloo!!! Hyppää kaivoon! Ja sinä ilmeisesti hyppäät kun otat noin vakavasti.
Ymmärtääkseni yksi ero teinikihlojen ja kihlojen välillä on se, että teinikihloilla tosiaan "sinetöidään" suhteita, kihloilla ilmaistaan aie mennä naimisiin ja parhaassa tapauksessa sovitaan hääpäivä samantien. Jos oletta valmiit myös menemään naimisiin, kunhan sinulla ikä antaa myöten niin antaa palaa vaan. Ja muuten teinikihloja tuntuu harrasttettavan myös vanhempien piireissä, eli ei se iästä kiinni ole...
tarkempaan... Ovat seurustelleet jo 2-vuotta, jolloin tämä poikakin on ollut vasta 17 ja tyttö 14...(okei kuulostaa silti pahalta...)
menisi niin kuin minä suunnittelin niin olisin nyt kolmen kersan pullantuoksuinen kotiäiti ihanassa omakotitalossa mutta kun ei se elämä mene niin kuin silloin 16-kesäisenä suunittelee.
Ei teillä ole mitään estettä mennä kihloihin saati naimisiin (tosin naikkareihin vasta kun täytät 18) mutta muista se että mikään ei ole varmaa tässä elämässä paitsi kuolema!
Totta kai voi mennä kihloihin, on sanottava että ei ne 3-kymppisetenkään kihlat välttämättä kestä, tosin itse olen sitä mieltä että teidän kannattaisi odottaa...eli pidän teidän mahdollista kihlausta teinikihlauksena.
Ihan miltä itsestä tuntuu. Eihän sillä kihlauksella tunnu
nykyään olevan oikein mitään merkitystä, tai ainakaan
samanlaista sitovuutta kuin aikoinaan.
Lähes jokainen teini pitää itseään ikäistään fiksumpana ja
kehittyneenpänä. Vai kuinka monen olet kuullut sanovan,
että on keskimääräistä lapsellisempi tai keskivertoteini?
Kaikkihan ne aikuista esittävät ja ovat muka keskimääräistä
fiksumpia.
Kyllähän se kihlaus voi kestää vaikka loppuelämän,
kyllähän sellaistakin tapahtuu. Lähes jokainen eronnutkin
pari on kuitenkin joskus kuvitellut, että he ovat
yhdessä ikuisesti ja he ovat juuri se pari joka onnistuu.
Onnea nyt kuitenkin yritykselle & kihlaukselle.
Niin mitä sua liikuttaa se, mitä toiset ihmiset teidän kihlautumisesta ajattelee? Tuohan osoittaa just sitä epäkypsyyttä ja lapsellisuutta! Kasva aikuiseksi ja mieti sitten vasta sitoutumista!
keskusteluun aiheesta
http://tori.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000007&conference=4500000000001380&posting=22000000017942962
Kihlautuminen ajatuksella "Me olemme nyt vain kihloissa emmekä ole menossa naimisiin" on teinikihlautumista. Kihlaus on oikeasti avioliittolupaus, joten jos olet antamassa avioliittolupausta, olet kihlautumassa oikeasti. Jos taas olet kihlautumassa siksi, että saatte sinetöityä suhteenne ilman avioliittolupausta, olet teinikihlautumassa.
Iällä ei sinänsä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Jos haluat tuossa iässä antaa avioliittolupauksen, niin hyvähän se vain on. Sehän osoittaa, että olet jo nyt löytänyt miehen, jonka kanssa haluat jakaa loppuelämäsi.
kannattaa kyllä kuunnella sydämen ääntä, mutta jos nyt itse saisin valita toisin, olisin aikoinani odottanut. 18-vuotiaana menimme kihloihin, ja aikomus oli kyllä mennä naimisiin. Olimme asuneet vajaan vuoden yhdessä (sueurstellut kauemmin), eikä se yhdessäelo riittänyt. Jos olisin vielä odottanut esim. pari vuotta, olisin nähnyt mihin suuntaan se yhdessä eläminen ja arki lähtee rullaamaan. Ne ongelmat, jotka suhteemme hajotti, olisivat tulleet ilmi.
Niin vakavasti tuosta kihlauksesta ajattelin, että nyt vuosia myöhemmin minulla on suuria vaikeuksia sitoutua..pelkään kihlautua uudelleen, ja miehen rohkaisuista huolimatta haluan koko ajan vain odottaa jotta aikaa kuluu lisää.
Odota edes täysi-ikäiseksi asti...vaikka ihmisethän ovat erilaisia, ei kukaan ulkopuolinen voi ohjetta antaa. Aina sitä oppii kantapään kautta, jos asiat menevät mönkään. Parhaassa tapauksessa jatkatte matkaanne läpi elämän.
En kyllä mennyt kihloihin, mutta ollessani 16 mietin että kuinka ihanaa olisi päästä kihloihin poikaystäväni kanssa (tuskin edes avioliittoa ajattelin, en muista sitä) Nyt olen tyytyväinen ettei menty kihlasormuksia ostamaan.. saman kanssa seurustelen edelleen ja nyt voisin antaa lupauksen jo avioliitosta.. sitä odotellessa =)
Ei tässä kiirettä ole.. mutta onnea sinulle, ei kihlautumiselle mitään ikää ole.. valitettavasti vaan nuoret tekee sen monesti väärästä syystä.
Kannattanee miettiä, että haluatko avioliittoon poikaystäväsi kanssa? Ei tosin iässäsi kai vielä ole edes mahdollista, mutta mikään ei estä teitä menemästä kihloihin nyt ja sitten kunhan olet täysi-ikäinen niin naimisiin. Onnea.
Itse haluaisin kihloihin ennen lapsen saantia.. en tiedä onko mahdollista, koska lasta ollaan suunniteltu, kihloja taas ei.. poikaystävä vaan kohauttaa olkapäitään jos sattuu tulemaan puhe. No, kyllä se aika koittaa.
kihlat on lupaus avioliitosta, mieti sitä... :)
Kuulkaas nyt ihmiset...tulkaa takaisin tälle vuosituhannelle!!!
Kihlaus ei ole enää "lupaus avioliitosta": kihloihin voi mennä, koska haluaa vakiinnuttaa suhteensa ja julkistaa oikeasti aikovansa viettää loppuelämän yhdessä!
50-luvulla kun kihlat vaihdettiin, niin samalla piti varata jo kirkkokin! Koska missään laissa ei mainita, että kihlat ja avioliitto kulkevat käsi kädessä, niin jokaisella olkoon oikeus päättää siitä, mitä kihluatuminen hänelle/heille merkitsee!!!
Mitä ikään tulee, niin itse odottaisin vielä kihlautumisen kanssa...kuitenkin olette niin eri tilanteissa elämässänne poikaystävänne kanssa! Ehkä kun itse on aikuistunut ja tietää, millaisen tulevaisuuden haluaa (ja mihin on realistiset mahdollisuudet), niin siinä vaiheessa voi vakiintua!
Avioliittolaki vuodelta 1987 totetaa kihlauksesta seuraavaa:
"Mies ja nainen, jotka ovat keskenään sopineet menevänsä naimisiin, ovat kihloissa."
Kihloihin 17 vuotiaina.
Naimisiin 19 vuotiaina.
Nyt ikää 39.
Saapi nähdä kestääkö hamaan loppuun...
Jos olet itse noin innostunu sun poikaystävän vanhempien kanssa niin miksi meidän mielipidettä kyselet? Sehän on 2 ihmisen keskeinen asia. Sulla herää kyllä tommosta epävarmuutta niin kyllä kannattais vähäsen odotella. Olette vielä niin nuoria ja kyllä niitä tilaisuuksia löytyy parempiakin sitten jatkossa.. Armeja on vaan pieni juttu elämässä. Itse en tuntenut miestäni vielä kun hän kävi armejan kun meillä oli 6 vuotta ikäeroa :)
Riippuu, että onko se kihlaus sopimus avioon menemisestä vai ei, että mikä on sopiva ikä. Mitä se suhteen "sinetöiminen" tarkoittaa. Jos vaihdetaan sormuksia vähän vakavamman suhteen merkiksi ja ei kuitenkaan ihan niin vakavan, että naimisiin ollaan menossa niin mikseipä sinua nuorempi tai jopa "teini-ihkuttajakin" voisi sormuksia vaihdella. Et kai kuitenkaan ole kosimassa poikaystävääsi tai hän sinua? Jos kyse on teinikihloista niin eiköhän sinun ikäisesi ole jo teini. Eli et ole liian nuori.
Ja onhan joku päätynyt jopa naimisiinkin teinirakkautensa kanssa. Ehkei kovin moni kuitenkaan?
Kihlausta koskee tolellakin jokin ihmeen laki....suomen laki, ystäväiseni. Kihlaus ei todellakaan ole asia minkä voi valita onko se kihlaus tai suhteen ylläpito tai sinetöiminen yms. Voi tauti kun ihmiset on typeriä!!!! Kysymys kuuluu kaikille alle 18v. Miksi lupaat jotain sellaista jota et pysty pitämän kuin vasta useiden vuosien päästä!!!!???? Tätä kannattaisi miettiä ihan oikeasti vähän "ulkopuolisenkin silmin", sitä paitsi jos olette koko elämänne yhdessä niin miksi et voisi odottaa täysi-ikäisyyttä??? Vaikka suhde tuntu nyt kuinka vakavalta tahansa, mieti vaihtoehtoa että sinä aikuistut tai kasvatte erilleen (suurin henkinen kasvu tapahtuu n. 20 v.) sille ei kukaan vaan voi mitään, vaikka olisi kuin kypsä ennestään! Entä sitten kun on tarkoitus aikuistua ja muuttaa omilleen... huolehtia itsestään taloudellisesti ja kaikilla muillakin tavoilla??? nämä kasvattaa ihmistä henkisesti...johtopäätös on että joku 14v ei voi olla kovinkaan kypsä. (kyllä minäkin olin teininä TOOOSI kypsä, mutta onneksi jossain vaiheessa tajusin asian oikeen laidan ja lopetin itseni nolaamisen tuollaisilla asioilla sekä niiden vakuutteluilla). Monet asiat tulevat teidän molempien elämässä muuttumaan radikaalisti seuraavan viiden vuoden sisään... mieti itse mitä ne ovat ja onko nyt tosiaankin se paras hetki sitoutua muuten kuin henkisesti. Ja ne muutokset on sitten muuta kuin tissien kasvua :D oikeesti mieti asiaa vaikka aluksi mitä elämässäsi tapahtuu seuraavan 10v päästä, aikuinen ihminen on suunnilleen tietoinen tästä (kaikkea sattuu mutta tarkoitin esim. lainoja,työtä yms. ehkä niitä lapsia)
Oletko koskaan kuullut, että pariskunta olisi jätetty vihkimättä, koska he eivät ole olleet kihloissa ennen sitä?
Suomen avioliittolaissa saattaa olla kyseinen pykälä, mutta sen noudattaminen lienee aika kyseenalaista: monet ihan aikuiset ihmisetkin saattaavat olla kihloissa vuosikymmeniä, menemättä kuitenkaan koskaan naimisiin!
"Oletko koskaan kuullut, että pariskunta olisi jätetty vihkimättä, koska he eivät ole olleet kihloissa ennen sitä?"
Kysymyksesi osoittaa, ettet tiedä mitä kihlaus tarkoittaa. Kihlaus ei ole mitään muuta kuin seurausta avioliittolupauksesta. Naimisiin ei voi mennä olematta kihloissa - siis Suomessa, jossain muussa maassa voi. Käytännössä minimikihlausaika on viikko, jonka esteiden tutkiminen vie.
"monet ihan aikuiset ihmisetkin saattaavat olla kihloissa vuosikymmeniä, menemättä kuitenkaan koskaan naimisiin!"
Tuo on mahdollista, mutta käytännössä tapahtuu tuota tapahtuu hyvin harvoin. Usein tuollaiset ns. kihloissa olijat eivät ole oikeasti kihloissa. Se kihlaus kun todellakin on seurausta vain avioliittolupauksesta. Sormusten vaihto ei johda kihlaukseen, jos avioliittolupaus puuttuu. Pariskunta voi jopa keskenään sopia olevansa kihloissa mutteivat kihlaudu, jos avioliittolupaus puuttuu.
Siis ymmärrätkö eron siinä, että joku sanoo olevansa kihloissa tai että hän oikeasti on kihloissa? Ihminen voi sanoa olevansa vaikka mitä, mutta se mitä hän oikeasti tekee ja on ratkaisee. Jopa sinkku voi sanoa olevansa kihloissa ja pitää sormusta vasemmassa nimettömässä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että hän kihloissa olisi. Samoin pariskunta, joka pitää sormuksia ilman avioliittolupauksia, ei ole kihloissa.
olemme olleet ensikuuss 1v kihloissa ja seurustelua takana reilu 2vuotta. oon 17 kulti 21v. Häitä ollaan mietitty minun kouluni jälkeen ja lapsia kanssa koulun jälkeen.( aloitan sis nyt vasta 1lk ammattikoulussa ( viime vuosi meni välivuodella.)
Sä olet ihan uskomaton paasaaja!
tosi hyvä et joku jaksaa valistaa näitä tyhmiä jotka täällä palstalla on!
kihlaus on vain ja ainoastaan avioliittolupaus ei todellakaan mikään "halutaan näyttää muille et ollaan varattuja" ja mitä muita selityksiä täällä näkee...huh huh.
Ei minun mielestäni 16vuotiaana ole liian aikaista mennä kihloihin jos rakastaa toista paljon.Ite täytän 6.8.2006 20vuotta ja menin naimisiin ku olin 16vuotta,mutta avioliittoni ei kestänyt vaan avioeromme astui voimaan 31.7.2006.Seurusteltiin kultani kaa 2vuotta ja oltiin vuosi kihloissa ennen ku mentiin ,mutta viina pilasi avioliittomme ku kultani rupersi juomaann!!!
Onnea vaan sulle ja kullallesi!!!
Miten ihmeessä olisit voinut mennä 16-vuotiaana naimisiin?
Kysyttiin presidentiltä lupa ja se suostui.Tämä ei ole mitään kusetusta!!!
Usko mitä tahdot!!!
hohohohoo
Päätit vain mennä...
Nimimerkistä selviää todellinen ikä.
Vai että pappi jättäisi vihkimättä jos ei ole kihloissa... kuulepa älypää, EI se vaan vihi!!! pariskunnan täytyy hakea estettömyystodistus joka on yhtäkuin kihloissa, viimestään siinä vaiheessa. Eli vaikka kuinka siellä vitsailet ja tuojotat amerikanroskaa, niin Suomessa näin se asia vaan on!!!!
Kannattaisi ottaa varmaan asioista selvää ennen kuin kirjoittaa jotain huuhaata..Lupaa ei nimittäin kysytä presidentiltä!
Kuka sen lupalapun nykyään kirjoittaa? Ennen lupa tuli nimenomaan presidentiltä. Presidentin valtaoikeuksia on vähennetty, joten ilmeisesti tuokin tehtävä on siirretty jollekin muulle.
Oikeusministeriöstä.
Ei presidentti anna noin vaan lupaa mennä naimisiin! Luvan saa jos on esimerkiksi joku TOSI hyvä "tekosyy".. Vaikka jos joku on kuolemassa syöpään tai johonkin ja haluaa naimisiin ennenkuin kuolee niin siinä on esim. "syy". Ei voi noin vaan mennä et "joo mä meen naimisiin nyt, voitsä allekirjottaa"..
"Vaikka jos joku on kuolemassa syöpään tai johonkin ja haluaa naimisiin ennenkuin kuolee niin siinä on esim. "syy"."
Nyt ei LOL enää riitäkään :) Ei taida tuolla syyllä avioliittolupa herua - ja miksi heruisikaan.
En tiedä heruuko avioliittolupaa, mutta sehän olisi todella vastuutonta jos antaisi luvan.. Annettaisiin lupa olla kuoleman jälkeen yksin sormus sormessa ja odottaa mahd. vanhuusikään. Jos on aviossa niin nuorena ja kumppani kuolee, minun tulisi ainakin paha omatunto katsoa edes muihin... Lupaus ikuisesta rakkaudesta olisi jo tehty Jumalan edessä.
Mielenkiinnosta kysyn, että voisiko avioliittoluvan saada, jos olisi jo pitkällä raskaudessa alaikäisenä eikä haluaisi ns. äpärää.
Raskaus ainakin auttaa avioliittoluvan saamisessa. Lupaahan ei myönnetä elokuvasyistä, kuten tuo syöpä. Lupa tulee, jos pariskunta pystyy osoittamaan, että ovat todellinen pariskunta ja riittävän kypsiä menemään naimisiin. Esimerkiksi pitkä seurusteluaika auttaa.
Kunnen kuolema meidät erottaa.
Raskaus ei ole nykyään mikään syy sillä noita teiniraskauksia riittää vaikka muille jakaa nykyään. Aiemmin riittä raskaus mutta nykyään pitää olla toinen syy. Itse tiedän että toisen osapuolen tuleva kuolema on syy. Okej kaikkihan joskus kuolee mutta jos se kuolema on melko ajankohtainen (esim.Aids) niin sillon on syytä saada se allekirjoitus. Uskokaa tai älä mutta asiat vaan on tälleen vaikka sanoisitte mitä vastaan. Se on sitten toinen asia jos se "terve" osapuoli suostuu siihen.
Olen ollut alalla paljon tekemisissä ja kyllä se näin vaan on että Charles ei oikein tiedä mistä puhuu. Nykyään Raskaus ei riitä että alaikäinen saisi luvan mennä naimisiin.
Esimerkiksi vakava sairaus voi olla "syy" miksi saa avioluvan.
Muistan kun olin 16v. ja silloinen ihQpoitsufrendi oli 21v. ja kaikkee, halusin mennä kihloihin jne.... Poikaa ei kiinnostanut, liian aikaista jne...
Joku kuukausi sitten löysin päiväkirjan jota olin kirjoitellut niihin aikoihin... Voi että repesin ja tajusin olleeni niin lapsi ja teini tuolloin... No tietty ihmiset on erilaisia mutta muistan kun olin olevinaan niin aikuinen ja kaikkea, muita kypsempi ja vähemmän lapsellinen.. Heh. Mutta ne tekstit kertoivat aivan muuta kuin luulin olevani.
Nykyään olen täysin erilainen kuin tuolloin 16v., olen kasvanut henkisesti aikuisemmaksi. Ja nykyään, kun tulee puhetta iästä ja kun ihmisille selviää, että olen juuri nyt täyttämässä 20v., he ovat ihmeissään "Ai niiiiin nuori, luulin että oot jotai 25v....." :P Mistä johtuu, kypsemmästä ajattelutavasta ja käytöksestä, en ole varma, sisälläni asuu kuitenkin jonkinasteinen teiniXxxx. :) Hymiöitä on mm. pakko käyttää.
Mutta, tapauskohtaistahan tämä on, voi olla että olet henkisesti kypsä ja olet henkisesti aikuinen nainen, et ihQteiniXxi joka tahtoo kihloihin "kun se on mageeta ja sit kaiqqi on tosi kadei, jeee"... :)
Ja toisaalta, mitäs se meille kuuluu teidän seurustelu, tehkää kuten parhaaksi näette!
Ja iästä vielä, tyttöjä kiinnostaa vanhemmat miehet siksi, että ne ei oo niin lapsellisia kuin omanikäiset. Ainakin näin minulla ja monella kaverillani on ollut ja on. :)
Itse olin 16 vuotias ja poikaystäväni 17 vee kun kihlauduimme,siitä on nyt aikaa 17 vuotta ja edelleen onnellisesti yhdessä.Naimisiin ei olla "vielä" menty,mutta kahden vuoden päästä kun 20v. yhteiseloa on täynnä niin sitten pappi sanoo aamen tällekin suhteelle :) Joten en voi muuta sanoa kuin että antakaa palaa vaan jos siltä tuntuu,onnea teille.
Toivon todellakin, ettet välitä muiden ihmisten mielipiteistä, vaan teette poikaystäväsi kanssa juuri niinkuin teistä tuntuu oikealta.
Ei elämää voi elää siten, että elää muiden mielipiteiden varassa ja tekee asiat niiden mukaan, miten 'jotkut muut' katsovat, että on oikein.
Jos menette kihloihin ja ero tulisikin vuoden tai muutaman päästä, niin mitä sitten. Se on vain elämää. Ei elämää voi elää varmistellen koko ajan, että 'entä jos sittenkin epäonnistun'.
Menkää vain kihloihin, jos näin haluatte ja olette keskenänne päättäneet. Ei siihen meidän tuntemattomien ihmisten mielipiteet pitäisi vaikuttaa. Täälläkin kun pyörii kaikenlaista kahjoa ja omaan elämäänsä kyllästynyttä ja pettynyttä, jotka haluavat vain levittää omaa pahaa oloaan myös muille. Myös löytyy valtavasti todella ahdasmielisiä ihmisiä, joiden mielestä elämää ei voi elää kuin yhdellä tavalla ja se heidän tapansa on ainoa oikea.
Tsemppiä tulevaisuuteen ja onnea! Olkaa onnellisia!
ostamaan diana kihlat, ne on muuten tosi romanttiset.
Siitä vaan, kaikkea kannattaa kokeilla. Itse menin kihloihin 17-vuotiaana, poikaystäväni oli 19-vuotias. Olimme kihloissa noin 7 vuotta ennen naimisiinmenoa. Nyt olemme olleet naimisissa 4 vuotta. "Teinikihlaus" voi siis kestää pitkäänkin. Tietysti jos homma ei toimi niin helppohan kihlaus on purkaa.
Onnea teille.
aivan mahtavaa! :) jos olette 2 vuotta jo seurustelleet, niin antakaa mennä vaan! :) itse kihloissa, tosin en kovin pitkään, kohta 7kk mutta aivan ihanaa on ollut..kokeilkaa ihmeessä, ei kuullosta minun mielestäni ainakaan typerältä. :)
Et varmasti ole liian nuori, itse olin 14 kun menin kihloihin, melko erikoisissa olosuhteissa, karkasin mm. maasta sulhasen kanssa :) Nyt oltu neljä vuotta kihloissa ja häät tulossa. Yhdessä oltu 6 vuotta nuoresta iästä huolimatta.
Olen ollut kihloissa 17-vuotiaasta, nyt siitä on jo melkein kymmenen vuotta ja häitä tanssitaan syyskuun 2.päivänä 2006.
Se, onko kolme vuotta ikäeroa paljon riippuu ihan henkilöistä itsestään. Omasta näkökulmasta tietenkin tuntuu hassulta kun 19-vuotias seurustelee 16-vuotiaan kanssa, koska itse olin 19-vuotiaana jo selvästi aikuinen enkä tuntenut että minulla olisi mitään puhuttavaa tai yhteistä nuorempien tai edes monien ikäisteni kanssa. Mutta miehethän tunnetusti kehittyvät hitaammin. Alaikäisenä kolmekin vuotta voi olla suuri tai sitten ei, sen ikäisissä kun on niin paljon eri kehistysasteella olevia ettei voi näin tästä sanoa kun ei tunne. Itse olin 16-vuotiaana kypsempi kuin monet ystäväni.
Olen kyllä sitä mieltä, että kihlat ovat aika turhanpäiväinen juttu. Olet kuitenkin vasta 16, mitä luultavammin et tule saman miehen kanssa elämään loppuelämääsi. Miksi mennä kihloihin kun voi muutenkin olla yhdessä?
Nyt ei ole kyse ikäerosta vaan TEINIKIHLAUKSESTA! siitä että pikku teini luulee olevansa kypsä mennä kihloihin vaikka ei ole edes ikää mennä naimisiin! Lopettaaa toi ikäero! Tämä on kosinta palsta ja kihlaus on tämän keskustelun aihe!
Sen takia täällä nyt keskustellaan ikäerosta, kun arvoisa nimimerkki aikuinen nainen otti asian esille.
No se aikuinen nainen saa siellä hössötellä omiaan :) hei sehän on jo aikuinen.. ELi se on saletisti oikeessa!
TYRMISTYTTÄVÄÄ IKÄERO SPEKULAATIOTA. ITSE OLIN 16 VUOTTA MIEHENI 20 KUN ALETTII SEURUSTELEE . 18 VUOTIAANA MENIN NAIMISIIN . TÄTÄ ONNEA ON KESTÄNYT 30 VUOTTA JA RAKKAUS VAIN SYVENEE.
juuri tota että mennään kihloihin kun halutaan "sinetöidä" suhde eli kihloissa ollaan vaan sen takia et muut näkee et on varattu ja seukkaa! Kihloihin mennän koska se on lupaus avioliitosta eikä merkki seurustelusta pässit!!!
Heipähei!
Olin 17 vuotias ja poikaystäväni 16 kun vuoden seurustelun jälkeen kihlauduimme. (Seurustelun siis aloitimme 15 ja 16 vuotiaina). Naimisiin menimme kun mies oli 19 ja minä 20, vuosi eteenpäin syntyi esikoisemme, siitä vuosi, toinen lapsemme. Nyt olemme olleet naimisissa 10 vuotta.
Silloin nuorena sukulaiset pitivät meitä ehkä hieman hölmöinä, mutta antoivat meidän "leikkiä" elämää, vaikka me olimme jo silloin ihan tosissamme. Emme olleet ikäisiämme kehittyneempiä, luultavasti ihan "normaaleja" teinejä. Mutta kyllä se teinirakkaus voi kestää vaikka kovin moni suhde varmasti päättyy eroon.
Vaikeuksia on tietysti ollut, mutta uskon että niitä on myös aikuisina solmituissa suhteissa.
Olin itse 17 ja mieheni 21 kun menimme kihloihin... meillä oli tasan 4-vuotta ikäeroa (päivälleen).Olin 16 kun rupesimme seurustelemaan ja muutaman kuukauden päästä kihloihin. Meidän kihlat oli vain ja ainoastaan sitä, että näytimme muille olevamme tosissamme. Ei sitä, että menisimme naimisiin. Ei noin pieni ikäero mihinkään vaikuttanut. Meillä meni oma aikamme hyvin. Muutaman vuoden olimme kihloissa ja sitten erosimme. Ei meillä ollutkaan koskaan tarkoitus mennä naimisiin... Oltiin vain yhdessä ja se tuntui silloin hyvältä. Nyt monien vuosien jälkeen olen vihdoinkin löytänyt sellaisen miehen jonka kanssa haluaisin oikeasti naimisiin ja perustaa perheen. Olemme seurustellet vasta vähän aikaa (4kk), mutta olen varma asiasta. Ei se katso ikää milloin saa ja voi toista rakastaa... Jos itsestä tuntuu, että se on nyt tässä, oli syyt mitkä tahansa niin silloin pitää luottaa vaistoihinsa ja kuunnella myös sitä sydämen ääntä!!! Vaikka teistä ei pidemmän päälle tulisikaan aviopuolisoita tai sitä elämänpituista rakkautta jakavia, niin silti toivotan teille kummallekkin oikein lämpimästi onnea kihlauksen johdosta!!!!! Usko, toivo ja rakkaus! Suurin, niistä on Rakkaus!!!