Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Ei vaan helpota

    Sanotaan se nyt tänne! Kun ei vaan mene ohi! Jostain pikkiriikkisestä asiasta palaan muistelemaan pientä juttuamme ja häntä. Mielen valtaa paha olo! Miksei asia jo muutu? Miksi jollain on edelleen niin suuri valta, etten voi mennä edes samaan kaupunkiin, missä hän asuu? Mitä ihmettä teen? Tässä kärvistelty jo melkein puolisenvuotta! On ilmaantunut uusia tuttavuuksia, mutta mitä minä niillä. Jäljellä on kyynisyys ja veemäinen ämmä. Hienoa! Menee jo itselläkin hermo, kun ei mene ohi. Miten pääsen taas takaisin normaaliin? Miten tajuaisin, etten minä ole mitään menettänyt? Ja miten saisin uskottua, että sillä mitä hän minusta ajattelee ei ole mitään merkitystä? Rikki olen :(
    2825
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Mä en nyt tajua täysin sun kirjoitusta.. Miksi sulla on jäljellä vain veemäinen ämmä ja kyynisyys jäljellä? Tietenkin jos hän on sinut teoillaan ns. hajoitanut Menee siihen aikaa ja paljon ystävien kahvikuppeja ennen kuin asia täysin jää ns. unholaan

    Äänestä

    • Kirjoituksessani ei liene mitään järkeä, koska se tosiaan on kadoksissa :)

      Ongelma on se, että edelleen ajattelen ihmistä, joka ei ansaitsisi minulta ajatustakaan. Muiden -viattomien- lähestymisyritykset kuittaan nyt veemäisyydellä, koska uskon kaikista vain samaa pahaa. Luulen, että maailma ei tähän kaadu, mutta hajoan siihen, että jostain ja varoittamatta hän vain palaa mieleeni ja vielä suurena kaipuuna. Enkä enää jaksaisi edes ikävöidä, koska se sattuu vain minuun. Hän jätti ja lähti muiden matkaan. Eikä siinä mitään -elämää- , mutta kun vain kaipaan! Tuntuu, että vain hänen sanomisillaan on merkitystä. En tajua. Väsyttää :(

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    palaa järki palaa! kirjoitti:

    Sanotaan se nyt tänne! Kun ei vaan mene ohi! Jostain pikkiriikkisestä asiasta palaan muistelemaan pientä juttuamme ja häntä. Mielen valtaa paha olo! Miksei asia jo muutu? Miksi jollain on edelleen niin suuri valta, etten voi mennä edes samaan kaupunkiin, missä hän asuu? Mitä ihmettä teen? Tässä kärvistelty jo melkein puolisenvuotta! On ilmaantunut uusia tuttavuuksia, mutta mitä minä niillä. Jäljellä on kyynisyys ja veemäinen ämmä. Hienoa! Menee jo itselläkin hermo, kun ei mene ohi. Miten pääsen taas takaisin normaaliin? Miten tajuaisin, etten minä ole mitään menettänyt? Ja miten saisin uskottua, että sillä mitä hän minusta ajattelee ei ole mitään merkitystä? Rikki olen :(

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu