Olen kärsinyt jännittämisestä ja panikoinnista kai jo 30 vuotta. Välillä se oli poissa, paniikkihäiriötä minulla ei ole diagnosoitu, mutta sen kaltaisia kohtauksia on ollut muutamia. Ja ne yrittävät tulla esimerkiksi kaupoissa, suurissa tiloissa. Olen ollut hyvin lääkevastainen. Viime vuosina tilanne on huonontunut, johtuen elämän tilanteestani. Nyt tuli tilanne, että on järjetöntä yrittää vaan sinnikkäästi selvitä, kun ihan selvästi tilanne huononi. Olen kokeillut kaikenlaista, luontaistuotteita, ravintoon olen kiinnittänyt huomiota, liikuntaan, rentoutustekniikoita olen harrastanut ja kyllä niistä jotain apua olikin. Nyt reilu kuukausi sitten aloin käyttää lääkettä. 50 mg zoloftia, tuossa aiemmin kirjoitin kokemuksestani. En ole masentunut, se on todettu moneen kertaan, mutta ahdistushäiriö ja paniikkituntemukset ovat diagnoosi. Enpä olisi uskonut,olen ollut aika hissukseen, kunnolla lomaillut. Nyt olen sitten ruvennut koettelemaan tätä lääkettä, tehoaako.
Menen kauppaan, vähän hermostuttaa, tuossa ovella se tulee, tunne, että pakoon.. ei tullut.. siellä kaupassa muutaman metrin välein kävi mielessä, että kun menen tuohon, se alkaa.. kassalle mentäessä kuohahti jo hetken päässä, mutta sitten keksin käydä vielä etsimässä tavaroita. Ei tullut yhtään mitään, vaikka koko ajan olin ihan varma, että kohta rupeaa sydän hyppimään ja hengitys pinnallistuu. Luulenpa, että tilanne oli jo aika paha. Koko mielikuvitukseni oli valjastettu saamaan paniikkikohtaus kaikissa mahdollisissa paikoissa, missä vaan se tuli mieleen. En tiedä miten jatko menee, oloni on ihan hyvä ja tuo annos kai suhteellisen pieni.
Haluankin sanoa, että älkää venyttäkö.. jos omilla keinoin, terapiassa tai muuten ette saa tilannetta hallintaan, miettikää sitä lääkettä tosissanne. Tänään kun tulin kaupasta, ajelin, tajusin, että olin jo siinä tilanteessa, että en olisi millään keinolla saanut itseäni ja ajatuksiani tottelemaan. Ongelmahan on siinä, että se automatisoituu, ajatuskuviot. Niitä olen yrittänyt kovasti muokata, mutta en ole onnistunut. Ne negatiiviset muistot ovat niin vahvoja.
En jää nyt laakereille ja syömään näitä pillereitä loppuiäksi. Kuljen terapiassa, tutkin nlp-tekniikoita, jotenkin ne ovat minulle sopivantuntoisia, teen rentoutusharjoituksia..
Mutta enää en jää kotinurkkaan ..
Jo oli aikakin :)
Menen kauppaan, vähän hermostuttaa, tuossa ovella se tulee, tunne, että pakoon.. ei tullut.. siellä kaupassa muutaman metrin välein kävi mielessä, että kun menen tuohon, se alkaa.. kassalle mentäessä kuohahti jo hetken päässä, mutta sitten keksin käydä vielä etsimässä tavaroita. Ei tullut yhtään mitään, vaikka koko ajan olin ihan varma, että kohta rupeaa sydän hyppimään ja hengitys pinnallistuu. Luulenpa, että tilanne oli jo aika paha. Koko mielikuvitukseni oli valjastettu saamaan paniikkikohtaus kaikissa mahdollisissa paikoissa, missä vaan se tuli mieleen. En tiedä miten jatko menee, oloni on ihan hyvä ja tuo annos kai suhteellisen pieni.
Haluankin sanoa, että älkää venyttäkö.. jos omilla keinoin, terapiassa tai muuten ette saa tilannetta hallintaan, miettikää sitä lääkettä tosissanne. Tänään kun tulin kaupasta, ajelin, tajusin, että olin jo siinä tilanteessa, että en olisi millään keinolla saanut itseäni ja ajatuksiani tottelemaan. Ongelmahan on siinä, että se automatisoituu, ajatuskuviot. Niitä olen yrittänyt kovasti muokata, mutta en ole onnistunut. Ne negatiiviset muistot ovat niin vahvoja.
En jää nyt laakereille ja syömään näitä pillereitä loppuiäksi. Kuljen terapiassa, tutkin nlp-tekniikoita, jotenkin ne ovat minulle sopivantuntoisia, teen rentoutusharjoituksia..
Mutta enää en jää kotinurkkaan ..
Jo oli aikakin :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.