Terve!
Minusta tanssikulttuuri on parhaillaan kokemassa suurta muutosta kohti uudempaa ja nuorille paremmin sopivaa systeemiä. Samaa määrää nuoria kuin sodan jälkeen lavoille tuskin koskaan enää tulee johtuen suuresta harrastusvaihtoehtojen määrästä, mutta suositummaksi illanviettotavaksi ja harrastukseksi se saattaa tulla, kun sen maine puhdistuu.
Suurena syynä epäilen tässä olevan se, että lavatanssi ei ole enää suuressa tungoksessa päättömästi hytkymistä, vaan vaatii hieman osaamista ja pystyy tuomaan yhä suurempaa nautintoa. Vaikka tällä palstalla kuinka on parjattu tanssin tason kohenemista, niin juuri tämä on se juju, miksi nuoret tanssista innostuvat. Eihän muuten r'n's-tanssiseuroissa kävisi harjoittelemassa yhä enemmän nuoria. Tanssitaidon arvostus kasvaa varsinkin tyttöjen keskuudessa ja se sai ainakin minut harjoittelemaan kaikkia kivoja juttuja. Tanssitaitoinen nuori mies on suosittu tanssivien kaunotarten keskuudessa.
En yhdy kommentteihin, joissa väitetään, että lavalla väännetään kuvioita toinen toisensa perään ylpeä ilme naamalla. Lavatanssissa tärkeintä on antaa parille suuri tanssinautinto (yleensä itse kokee yhtä suuren nautinnon). Jos rupeaa hirveästi esittämään, niin tytöt vaistoavat tämän eivätkä enää välttämättä hae. Kyseessä on siis 2 kappaleen kestävä yhteisen hauskanpidon hetki. Monta kertaa oikein hienot hetket jatkuvat kappale toisensa perään, monilla näin syntyy kestävä parisuhde.
Itse jaan illan aikana tanssit kolmeen osaan:
1) Sosiaalitanssit: Foksin tai hitaan beat-musiikin tahdissa tulee juteltua tytön kanssa kaikenmaailman asiat. Yleensä ensin vaihdetaan kuulumiset ja sitten voidaan keskustella jostain asiasta yleisellä tasolla. Näitä hetkiä tulee eri iltojen aikana vaihteleva määrä, mutta niitä tulee harrastettua niin osaavien kuin vielä aloittelijoidenkin kanssa. Tällöin tulee vietyä aivan peruskuvioita, jotta jalat eivät sekoa juteltaessa.
2) Kädenalitanssit: Riippuen kappaleen nopeudesta ja tanssiparista tanssihetkestä voi tulla flirttaileva, hauska tai suorituskeskeinen. Varsinkin jos itse tai pari on tanssilajissa vielä aloittelija, saattaa tanssi vaikuttaa pelkältä kuviosta toiseen veivaamiselta, koska yleensä lajin kehnompi hallinta vaatii kovempaa keskittymistä. Sitten se riippuu myös parin luonteesta. Itse pidän pienestä flirtistä ja pelleilystä, joten luonnollisesti kohdistan myös hakuni enemmän tällaisesta tanssista pitäviin. Jokainen tyylillään ja oman mieltymyksen mukaan. Kuvioiden määrä ei ratkaise, vaan hauskanpito.
3) Tunnelmatanssit: hidas valssi, slowfox, blues tai tango sopivat fiilistelyyn. Monesti tyttö sulkee silmänsä ja itse yrittää mennä musiikin mukaan mahdollisimman sulavasti ja sopivasti tulkiten. Tähänkään ei tarvita kauheaa määrää kuvioita, vaan perusasioiden hallinta riittää. TUNNE on tärkeintä. Yleensä näiden kappaleiden aikana ei sanoja vaihdeta.
Lisäksi lavoilla mennään yhä enemmän lattareita (cha cha, rumba ja samba), joita en vielä osaa. Silti tämä osaamattomuus ei mitenkään ole vaikuttanut heikentävästi tanssi-illan viettoon. Joko tanssin ne niin kuin jotenkin taidan tai pidän taukoa ja juttelen tuttujen kanssa. Hyvin harva osaa kaikkia lajeja.
Miksi sitten käyn lavoilla mieluummin kuin baareissa? Baarit, joissa itse olen käynyt ovat olleet hyvin meluisia, jolloin juttuhetket ovat enemmän huutamista. Tupakansavu haittaa myös jonkin verran heikentävästi tunnelmaan (siihen on onneksi tulossa parannusta). Alkoholin voimakas käyttö ei myöskään oikein houkuttele. Kaunis ja mukava tyttö illalla saattaa aamulla ollakin maailman ynsein ja epämiellyttävin ilmestys. Samoin tyttö voi olla samaa mieltä minusta, kun kumpikin on normaalitilassa. Lisäksi musiikki on loppujen lopuksi aika yksitoikkoista. Huippubändit soittavat lavoilla todella monipuolisesti. Ei kannata kuunnella sitä mitä radiossa soitellaan. Nuorille mieluisia bändejä ovat esim. Finlanders, Varjokuva, FBI beat, Mikko Mäkeläinen Myrskylyhdyn kera tai Yölintu.
Tansseissakäynti on avannut itselleni uuden ja helpon tavan tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja sen kautta olen saanut paljon ystäviä ja kavereita. Lisäksi kunto on pysynyt hyvänä. Silti käyn myös baareissa, joten tanssiminen ei mitenkään sulje pois mitään. Muutenkaan en tunne miehisyyteni laskeneen kun tanssin.
Ketään ei pidä ruveta syyllistämään siitä, miten hän vapaa-aikansa viettää. Minä pidän tanssimisesta, mutta annan kavereideni tykätä baareissa ja festareilla käymisestä. Joskus lähden mukaan itsekin. Silti kannattaisi joskus käydä katsomassa meininkiä. Siinä häviää vain yhden pääsylipun hinnan verran. Kannattaa käydä yllä mainitsemieni bändien keikoilla. Meno voi näyttää erilaiselta kuin pikkukylän lavalla kyläpelimannien soittaessa humppaa, foksia ja valssia ja sama setti uudestaan...
Minusta tanssikulttuuri on parhaillaan kokemassa suurta muutosta kohti uudempaa ja nuorille paremmin sopivaa systeemiä. Samaa määrää nuoria kuin sodan jälkeen lavoille tuskin koskaan enää tulee johtuen suuresta harrastusvaihtoehtojen määrästä, mutta suositummaksi illanviettotavaksi ja harrastukseksi se saattaa tulla, kun sen maine puhdistuu.
Suurena syynä epäilen tässä olevan se, että lavatanssi ei ole enää suuressa tungoksessa päättömästi hytkymistä, vaan vaatii hieman osaamista ja pystyy tuomaan yhä suurempaa nautintoa. Vaikka tällä palstalla kuinka on parjattu tanssin tason kohenemista, niin juuri tämä on se juju, miksi nuoret tanssista innostuvat. Eihän muuten r'n's-tanssiseuroissa kävisi harjoittelemassa yhä enemmän nuoria. Tanssitaidon arvostus kasvaa varsinkin tyttöjen keskuudessa ja se sai ainakin minut harjoittelemaan kaikkia kivoja juttuja. Tanssitaitoinen nuori mies on suosittu tanssivien kaunotarten keskuudessa.
En yhdy kommentteihin, joissa väitetään, että lavalla väännetään kuvioita toinen toisensa perään ylpeä ilme naamalla. Lavatanssissa tärkeintä on antaa parille suuri tanssinautinto (yleensä itse kokee yhtä suuren nautinnon). Jos rupeaa hirveästi esittämään, niin tytöt vaistoavat tämän eivätkä enää välttämättä hae. Kyseessä on siis 2 kappaleen kestävä yhteisen hauskanpidon hetki. Monta kertaa oikein hienot hetket jatkuvat kappale toisensa perään, monilla näin syntyy kestävä parisuhde.
Itse jaan illan aikana tanssit kolmeen osaan:
1) Sosiaalitanssit: Foksin tai hitaan beat-musiikin tahdissa tulee juteltua tytön kanssa kaikenmaailman asiat. Yleensä ensin vaihdetaan kuulumiset ja sitten voidaan keskustella jostain asiasta yleisellä tasolla. Näitä hetkiä tulee eri iltojen aikana vaihteleva määrä, mutta niitä tulee harrastettua niin osaavien kuin vielä aloittelijoidenkin kanssa. Tällöin tulee vietyä aivan peruskuvioita, jotta jalat eivät sekoa juteltaessa.
2) Kädenalitanssit: Riippuen kappaleen nopeudesta ja tanssiparista tanssihetkestä voi tulla flirttaileva, hauska tai suorituskeskeinen. Varsinkin jos itse tai pari on tanssilajissa vielä aloittelija, saattaa tanssi vaikuttaa pelkältä kuviosta toiseen veivaamiselta, koska yleensä lajin kehnompi hallinta vaatii kovempaa keskittymistä. Sitten se riippuu myös parin luonteesta. Itse pidän pienestä flirtistä ja pelleilystä, joten luonnollisesti kohdistan myös hakuni enemmän tällaisesta tanssista pitäviin. Jokainen tyylillään ja oman mieltymyksen mukaan. Kuvioiden määrä ei ratkaise, vaan hauskanpito.
3) Tunnelmatanssit: hidas valssi, slowfox, blues tai tango sopivat fiilistelyyn. Monesti tyttö sulkee silmänsä ja itse yrittää mennä musiikin mukaan mahdollisimman sulavasti ja sopivasti tulkiten. Tähänkään ei tarvita kauheaa määrää kuvioita, vaan perusasioiden hallinta riittää. TUNNE on tärkeintä. Yleensä näiden kappaleiden aikana ei sanoja vaihdeta.
Lisäksi lavoilla mennään yhä enemmän lattareita (cha cha, rumba ja samba), joita en vielä osaa. Silti tämä osaamattomuus ei mitenkään ole vaikuttanut heikentävästi tanssi-illan viettoon. Joko tanssin ne niin kuin jotenkin taidan tai pidän taukoa ja juttelen tuttujen kanssa. Hyvin harva osaa kaikkia lajeja.
Miksi sitten käyn lavoilla mieluummin kuin baareissa? Baarit, joissa itse olen käynyt ovat olleet hyvin meluisia, jolloin juttuhetket ovat enemmän huutamista. Tupakansavu haittaa myös jonkin verran heikentävästi tunnelmaan (siihen on onneksi tulossa parannusta). Alkoholin voimakas käyttö ei myöskään oikein houkuttele. Kaunis ja mukava tyttö illalla saattaa aamulla ollakin maailman ynsein ja epämiellyttävin ilmestys. Samoin tyttö voi olla samaa mieltä minusta, kun kumpikin on normaalitilassa. Lisäksi musiikki on loppujen lopuksi aika yksitoikkoista. Huippubändit soittavat lavoilla todella monipuolisesti. Ei kannata kuunnella sitä mitä radiossa soitellaan. Nuorille mieluisia bändejä ovat esim. Finlanders, Varjokuva, FBI beat, Mikko Mäkeläinen Myrskylyhdyn kera tai Yölintu.
Tansseissakäynti on avannut itselleni uuden ja helpon tavan tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja sen kautta olen saanut paljon ystäviä ja kavereita. Lisäksi kunto on pysynyt hyvänä. Silti käyn myös baareissa, joten tanssiminen ei mitenkään sulje pois mitään. Muutenkaan en tunne miehisyyteni laskeneen kun tanssin.
Ketään ei pidä ruveta syyllistämään siitä, miten hän vapaa-aikansa viettää. Minä pidän tanssimisesta, mutta annan kavereideni tykätä baareissa ja festareilla käymisestä. Joskus lähden mukaan itsekin. Silti kannattaisi joskus käydä katsomassa meininkiä. Siinä häviää vain yhden pääsylipun hinnan verran. Kannattaa käydä yllä mainitsemieni bändien keikoilla. Meno voi näyttää erilaiselta kuin pikkukylän lavalla kyläpelimannien soittaessa humppaa, foksia ja valssia ja sama setti uudestaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipahan hyvin kirjoitettu:)
Mutta tuohon viimeiseen kappaleeseen haluan esittää oman mielipiteeni...
Myös ei niin tunnettujen orkesterien keikoilla voi olla hauskaa.. Ja haluaisin muistuttaa, että tanssi-ilta voi olla loistava vaikkei paikalla olisi yhtäkään nuorta (joskus käy niin että on parempikin ilta verrattuna johonkin iltaan, jossa nuoria on ollut paikalla...)
Aivan totta. Mieleeni tulee esim. Teemu Harjukari ja Taivaanrannanmaalarit, jotka soittavat todella vauhdikasta ja monipuolista musiikkia. He eivät ainakaan vielä ole saaneet kovin suurta mainetta.
Niin, mieluummin tanssin mukavan viisikymppisen naisen kanssa kuin nyrpeän nuoren tytön kanssa. Eli ei se pelkkä nuoruus autuaaksi tee. Luonne ratkaisee. Taitaa olla tässä pieni ero sukupuolten välillä, kun tuntuu, että juuri nuo vanhemmat miehet osaavat viedä tytöt tanssilliseen taivaaseen. Näin nuoria tyttöjä ei haittaa, vaikkei nuoria miehiä aina olisikaan sotkemassa kuvioita. :-)
Hyvin tutulta kuulostivat kirjoituksesi. Itse aloittelin tanssiharrastustani vähän yli parikymppisenä ja pitkälti samalla tavalla olen kokenut asiat vuosien mittaan.
Kuten sanoit, juuri osaamistason kasvattaminen on se juju, joka tekee tanssimisesta mielenkiintoista. Tanssitaitoa kannattaa kartuttaa jatkuvasti, mutta ei ole kuitenkaan hyväksi jumittua sisäpiiritanssijaksi. On hienoa, jos pystyy tanssimaan edes osan illasta kaikkien kanssa, eikä katso aloittelijoitakaan halveksien. Kusi ei saa nousta päähän tässäkään lajissa. Nirppanokkia alkaa olla jo vähän liikaa tanssilavoilla. Se on ikävä lieveilmiö, joka on seurausta sinällään tervetulleesta taitotason kasvusta.
Kiitän viestiketjun aloittanutta asiallisesta kirjoituksesta omasta puolestani. Tässäpä olisi omia aatoksiani ja kokemuksiani tanssilavaharrastuksestani nuoren miehen näkökulmasta – siitä kuinka itse olen kasvanut kiinni nuorena ihmisenä lavatanssikulttuuriin, jonka näen nykyisellään olevan vanhempien ja nuorten yhteinen kohtaamispaikka.
Mie oivalsin miehenä lavatanssien mahdollisuudet reilun 23 vuoden ikäisenä. Nyt kesäisiä tanssilavoja ja perehtymistä enimmäkseen vanhemman väen kansoittamaan tanssilavakulttuuriin on takana kolmisen vuotta.
Lavoille läksin sen tähden, että huomasin uudella opiskelupaikkakunnallani, etteivät baarit ole minua varten. Ne tuskin toivat mitään arvokasta sosiaaliseen elämääni, vaikka tarkoitus olikin tuntea viihtyväni nuorena nuorten joukossa baariympäristössä. Pääsyy mennä baariin oli tietenkin tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Baarin puitteet: liian kovalla soiva musiikki, känniläiset örvelöt ja tupakansavu yleensä tekivät toiveet muihin ihmisiin tutustumisesta mahdottomiksi. Alkoholi ei myöskään tuntunut sopivan minulle. En tuntenut oloani yhtään rennommaksi tai vapautuneemmaksi alkoholin avulla. Selvin päin ollessani minun oli mahdotonta teeskennellä viihtyväni alkoholia reilummin maistelleiden seurassa.
Heti alkuun tanssilavoilla minua miellytti se, että ihmiset viettävät aikaansa lavoilla selvin päin. Vähitellen sain selville ne elementit, joista ihmiset saivat tuon selvin päin parhaiten saavutettavan nautinnon. Tarkoitan tässä kesäisiä tanssilavoja – en tanssiravintoloita, joissa meno tarjolla olevasta elävästä musiikista huolimatta valitettavasti yhtä alakuloisen oloista ja aneemista kuin yökerhoissa ja diskoissa. Ensimmäisten lavalla tanssimieni kappaleparien aikana kukaan ei tarjonnut kyynärpäätään, tumpannut savukettaan paidanhihaani eikä tanssiaskeleita tarvinnut ottaa lasinsirujen meressä – toisin kuin paikallisessa yökerhossa aiemmin. Tanssilavoilla tulin siis huomaamaan, että porukka on lähes poikkeuksetta käytökseltään ja pukeutumiseltaan todella asiallista. Naisten ja miesten tanssiessa näytti kummankin sukupuolen käytöstä säätelevän selvät säännöt, joita ihmiset näyttivät kunnioittavan. Naiset hyväksyivät sen, että mies tekee aloitteen ja hakee tanssiin – naistentuntia lukuun ottamatta. Baarissa kuvio oli tuntunut menevän niin, että miehen kynnys hakea ketään naista tanssimaan tuntui olevan erittäin korkea siitä syystä, että pakkien saaminen oli aina todennäköisempää kuin tanssiin pääseminen. Baarissa ei edes tiennyt, että ketä naisia saattoi olla sopivaa hakea tanssiin. Saatikka, että olisin uskaltanut katsoa tyttöä silmiin tanssin aikana.
Ensimmäisten lavalla käyntikertojen jälkeen minun oli pian myönnettävä, että mahdollisuudet sopivan keskusteluyhteyden ja jopa tuttavuuden löytämiseksi nuorten neitosten joukosta tanssilavaympäristössä saattaisivat olla erittäin heikot – ainakin mitä tuli tapaamieni nuorten daamien määrään. Tuolloin en osannut valita esiintyjiä sen mukaan, että mikä esiintyjä saattaisi vetää enemmissä määrin nuorta yleisöä joihinkin muihin esiintyjiin verrattuna. Huomasin kuitenkin esimerkiksi 30 - 40 -vuotiaiden daamien olevan vallan hyviä tanssitettavia, ja saatoin huomata tanssitaitoni kehittyneen, vaikkeivät tanssitettavat olleetkaan aina parikymppisiä ruusunnuppuja. Vähitellen pystyin irtaantumaan siitä pakkomielteestä, että tanssireissujeni pääasiallinen tarkoitus olisi pakonomaisesti etsiä itselleni naisseuraa. Tanssitaidon karttumisen myötä saattoi yhä useampi kappalepari vierähtää aiemmilta tanssireissuilta tuttujen tanssikavereiden parissa - myös naisten tunnilla. Tanssitaito oli ehdottomasti se tekijä, jonka karttumisen myötä tanssilavoilla sai helpoiten tuttuja. Tanssikursseille lähteminen oli avainasemassa tanssitaidon kehittämiseksi. Vasta kursseilla saatoin oppia sen, että tanssimusiikki voi olla todella monipuolista ja erilaisia tanssilajeja löytyy erittäin paljon – jopa kymmeniä! Kun tulin huomaamaan, että monet nykyiset orkesterit soittavat lavalla todellakin näitä lukuisiin tanssilajeihin soveltuvia kappaleita niin lopulta tuli kumotuksi viimeiset rippeet siitä mielikuvasta, että lavatanssit olisivat yhtä kuin yksitotista humppaa ja humppaavia vanhuksia.
Pelkän suorittamisen nimeen en kuitenkaan alkanut kurssien jälkeen vannomaan, vaikka kursseilta opitut vinkit joskus saattoivatkin kirvoittaa daamien puolelta kohteliaita kehuja kehittyneen vientini suhteen.
Jos nuoren miehen näkökulmasta sopivan ikäisten daamien määrä olikin monina tanssi-iltoina vähäinen, niin pian myös huomasi onnekseen sen, että tanssilavatunnelma usein luo suotuisan molempia osapuolia miellyttävän ilmapiirin toiseen ihmiseen tutustumismielessä. Jo pelkästään se, että äänen desibelit ovat pääsääntöisesti tanssilavalla sillä tasolla, että ihmisten kanssa on helppo jutella, on harvinaista verrattuna baariympäristöön, jossa täytyy useimmiten huutaa saadakseen viestinsä perille. Elävä musiikki on aivan eri asia kuin kapakoiden tympeä levyltä soitettu musiikki. Vaikkapa Finlandersin monipuolinen musisointi yhdistettynä tanssiliikuntaan tuo erityisen hyvän mielihyvän tunteen. Jos tanssikaveristaan voi aistia myös hänen nauttivan, niin onnistumisen tunne on tietysti kaksinkertainen!
Mielen täyttävä miellyttävä tunne viehättävien daamin kanssa tanssiessa vietetyn hetken seurauksena ja ehkäpä tietyn letkeän fuskuparin aikana tanssitetun daamin erityisen kauniit silmät saattoivat olla se paras palkinto, josta pystyi vielä hymyissä suin nauttimaan tanssien jälkeisenä päivänäkin. Ennen tanssilavaharrastusta oli juhlinnan jälkeinen päivä aina varattu vähintään tupakansavuisten vaatteiden tuuletukseen, mutta yleensä oheistoimintaan kuului kiinteästi itsensä piiskaamiseen sen vuoksi, että miten saatoinkaan olla taas niin tyhmä, että olin kuvitellut baarikärpäsenä elämisen rikastuttavan sosiaalista elämääni.
Tanssista näytti vähitellen muodostuneen liikuntamuoto, joka näytti tekevän fyysiselle kunnollekin tosi hyvää. Vaikka tanssitaitoakin oli karttunut, niin se ei siltikään näyttänyt olleen päälimäinen tekijä onnistuneessa tanssi-illassa. Naisen huomiointi ja yhteinen nautinto sen myötä oli lopulta se juttu, minkä vuoksi jostakin illasta saattoi tulla ikimuistoinen.
Jos tapaan mielenkiintoisen ihmisen, niin tietysti pyrin vaihtamaan muutaman sanan hänen kanssaan tanssin lomassa. Itse liikkuminen ja tunnelma on kuitenkin edelleen pääasia. Kaikki tanssitettavathan eivät tykkää jutella, ja sitäkin on kunnioitettava. Toisaalta tuttujen kanssa saattaa lörpötellä enemmänkin yhden foksiparin aikana. Olen nuorena miehenä oppinut lavoilla, että huomattavasti itseään iältään vanhempien naisten kanssa voi tulla juttuun paljon paremmin kuin monen nuoremman. Useimmat tanssituttavani ovatkin jonkin verran tai huomattavasti vanhempia kuin itse olen. Minun on myönnettävä, että lavatanssiharrastus on parhaimmillaan myös nuorten ja vanhempien ihmisten kohtauspaikka. Tämän kokeminen positiivisena asiana on myös mahdollistanut ihmisten iästä riippumattomien tuttavuussuhteideni syntymisen tanssilavaympäristössä.
Uskon, että lava/seuratanssiharrastus kasvattaa hiljalleen suosiota nuorten keskuudessa. Melko iso joukko tuntemistani nuorista tanssiharrastajista on tykästynyt nk. ”rock&swing-tansseihin” kuten vaikkapa fusku, bugg ja jive. Mielestäni kuluneena keväänä ei havaintoni mukaan ollut mitään ryntäystä ainakaan niille tanssikursseille/kouluun, joissa/jossa olen itse käynyt. Ehkäpä nuoriso löytää kurssit sankemmin joukoin ensi syksynä ja sitä seuraavana aikana. Uskon näin käyvän.
Hyvä Briha, hieno juttu.
Mistähän päin Suomea tuollainen 20vuotias tanssiva mies löytyy?
Itse olen lavatanssit löytänyt 15vuotiaana silloisen kouluni harrastuksen ohjaajan kautta ja nyt olen jo kohta 5vuotta koukussa lavatanssiin ollut.
Baarit ei vedä, noups, tupakan savu ja ennen kaikkea humalaiset ihmiset karkottavat minut sieltä sekä baarien musiikki ei vastaa oikein omaa musiikki makua.