näillä nettisivuilla saa luke usein ihmisistä jotka eivät ole tyytyväisiä omaan ulkonäköönsä, etsitään keinoja laihtumiseen tai kirurgisia toimempiteitä vertaillaan.
mutta mistä löytäisi keinoja muuttaa omaa persoonallisuuttaan, jos ei ole siihen tyytyväinen ja saa ulkopuolisiltakin samansuuntaisia kommenteja, muuttaa tai korjata omaa persoonaansa???
onko se edes mahdollista???
kyllä tämä arki elämä sujuu työ ja muut asiat, mutta läheisiä ihmissuhteita en osaa luoda tai pitää yllä. itseluottamusta puuttuu ja paljon.
toisiin ihmisiinkään en enää luota odotan vain milloin tulee "puukkoa" selkään, jollai omituisella tavalla häpeän itseäni, tietämättä siihen mitään syytä.
jos jollai on samanlaisia kokemuksia tai edes jokinlaisia neuvoja niin otan ne mielelläni vastaa, olisi edes jotain millä käydä tämän ongelman kimppuun. ainut mistä on ollut apua on alkoholi sillä pääsee eroon tästä häpeän tunteesta, mutta se ei liene se paras lääke.
kiitoksia jos joku vaivautuu pohtimaan tällaista...
mutta mistä löytäisi keinoja muuttaa omaa persoonallisuuttaan, jos ei ole siihen tyytyväinen ja saa ulkopuolisiltakin samansuuntaisia kommenteja, muuttaa tai korjata omaa persoonaansa???
onko se edes mahdollista???
kyllä tämä arki elämä sujuu työ ja muut asiat, mutta läheisiä ihmissuhteita en osaa luoda tai pitää yllä. itseluottamusta puuttuu ja paljon.
toisiin ihmisiinkään en enää luota odotan vain milloin tulee "puukkoa" selkään, jollai omituisella tavalla häpeän itseäni, tietämättä siihen mitään syytä.
jos jollai on samanlaisia kokemuksia tai edes jokinlaisia neuvoja niin otan ne mielelläni vastaa, olisi edes jotain millä käydä tämän ongelman kimppuun. ainut mistä on ollut apua on alkoholi sillä pääsee eroon tästä häpeän tunteesta, mutta se ei liene se paras lääke.
kiitoksia jos joku vaivautuu pohtimaan tällaista...
Vastaukset 1
Vanhimmat
jäin miettimään tuota itsensä häpeämistä. nuorena pidin minäkin itseäni rumana, tyhmänä ja taitamattomana. kuinka kukaan voisi minusta kiinnostua?
luulenpa, että syynä oli 60-luvun kasvatus, nöyryytys ja lyttyyn lyöminen. ei sen lapselle tarvitse kovin kummoisia tekoja olla, herkälle varsinkaan.
no miten siitä sitten olen päässyt, koskapa nyt aikuisena tunnen olevani melko vahvoilla, ainakin enimmäkseen ? elämä ei ole ollut helppoa, päinvastoin. avioeroja on sattunut kaksikin, kolmen lapsen yksinhuoltajana olen ollut jo vuosia. niistä on kuitenkin selvitty, aina keksitty jotain. siinä kasvaa usko omiin kykyihin.
katsopa sinäkin taaksepäin ja onnittele itseäsi kaikesta, mistä olet selvinnyt. jokaisesta ratkaisusta ei voi olla ylpeä, mutta nekin on tehty sen hetkisen järjen mukaan eikä niitä kannata enää murehtia. ottaa opiksi ja unohtaa.