Vaikka yrittäisin olla positiivinen, jonkinlainen tuska jäytää sielua, ja kärsin, kärsin. Pitäisikö kokeilla masennuslääkkeitä?
Tuska
mielessä...
10617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kannattaa käyttää, ehdottomasti suosittelen masennuslääkkeitä. Itselläkin on ollut kovia tuskatiloja, sitten sain lääkkeen ja se helpotti hiukan. Ota yhteys mielenterveystoimistoon niin eiköhän ne sulle jotain keksi. Koita pärjäillä!
mielenterveystoimistossa eivät osanneet auttaa, mutta yksityinen tyrkytti lääkkeitä. Silloin en huolinut.
Moi!
Todennäköisesti ssri eli uudet masennuslääkkeet vähentävät kynnystä ja tuskaa lieventävät. Tuon keskusteluun sen pointin, että alku on vaikeaa n.3-4 viikkoa, silloin pitäisi jo huomata jos lääkkeestä on apua. Vaatii kärsivivällisyyttä. Valitettavasti nekään eivät ole sivuvaikuteksittomia, varsinkaan miehillä libido laskee eli seksi hommat ei suju ja jopa halukkuus lähtee kokonaan. Tämä saattaa vaikuttaa parisuhteeseen, kumppani käy miettimään mikä minussa on vikana ja varsinkin naiselle se on arka paikka. Välillä tulee mieleen lääkeesittelijöiden turhan kova kehuminen ja sivuvaikutuksia ei ole heidän mielestä, no, se on heidän työtä. Ja nykyään ne käyvät sairauteen kuin sairauteen.
sillä minä naisena myös olen kokenut, että seksuaalisuus ja sen tyydytyksen paineet ovat jääneet koppaan e.v.v.k. Olen itsekseni elävä nainen, mutta silti tajuan, ettei kiinnoistaisi, paineita ei tunnu lainkaan? Ja siitä taas tulee mieleen, että onneksi en ole naimisissa ! ; olisi kamala tilanne kun seksiä ei haluaisi, ei sitten yhtään!? - Siis, kun aina vain tässä yhteydessä puhutaan miehistä? Minulla (nainen) suunnilleen samat vuodet, kun 'selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä' -lääkitys on mennyt, ovat olleet tosi frigidejä eli kylmiä. Ei se nyt haittaa, mutta kiinnostaa vaan. Ehkäpä helpottaakin elämää minun tilanteessani. Muuten lääkityksestä olen ihan kiitollinen, on auttanut mua; ehkä tällä 'lääke-kyydillä' menee elämäni loppuun. So what!
Moi!
Kyllä se on todella ikävä asia, että seksi halut häviää tai jos ei häviä, niin hommista ei tule mitään, vaikka halut olisi tallella. Tämä on ehkä miehillä se ikävin sivuvaikutus, kun haluaa, mutta ei ota eteen eli penis ei jäykisty.
...on se sama NAINEN, jolle vastasit. Joo, mä tiedän ja ymmärrän tuohon asti miehen kannalta. Mutta mä vaan kuvittelenkin vaan, että kun jos on kuivaihoinen ja/tai vanhempi naishenkilö tai viel muuta, esim. rentoutumisongelmaa, niin ei SE kyllä sujuisi naisellakaan, ja miehen kannalta, tämmöisen naisen kanssa, ei ainakaan nautintoa; pelkkää 'olis jo ohi' -tuskaa. Mutta, kuten sanottu, ei nyt just mua haittaa. Mutta on varmaan naisillekin kamala tilanne, kun pakosti tarvii lääkitystä, jotta jotenkin kasassa pysyy, mutta sitten, avioelämän sujuminen, huh! Hyvässä lykyssä molemmilla vaikeuksia, tai seKIN kai normaalia!? *ELÄMÄ ON - MONIMUTKAISTA!
Odotitko elämältä enemmän? Vertaat itseäsi sukusi tai tuttujesi menestyjiin.
Oma risuaitani on alitajunnan sisältö. Se on orpo ilman lapsuuden maisemien tietoista muistelua.
Tässä on pahaa ristiriitaisuutta. Lapsuus oli onneton ihmisten takia, mutta
äärettömän rikas luonnon ja maisemien takia.
Nyt ne ylikorostuu. Jokaisen lamani takaa löytyy alitajuinen kaipuu lapsuudenmaisemiin.
Fyysinen matka sinne melkein masentaa. Olen polttanut sillat ihmisten kanssa.
Mielialaa kohottavista asioista kiinnostuminen on se ensisijainen juttu.
Oman polun löytyminen korvaa lääkkeet vähemmän vakavissa tapauksissa.
En vertaa itseäni sukulaisiin, vaan siihen, mitä olisin voinut olla. Mikä oli minussa. Mutta en koskaan toiminut niin kuin aioin. En edelleenkään osaa toimia.
mittainen kokemus ja tunnetila, miltei. Lukuisia melko hyviä vuosia on välissä. Olen nyt keski-ikäinen. Sain v.-98 käyttööni Fluoxetin-nimisen 'selektiivisen serotoniinin estäjän' eli masennuslääkityksen. Se ANTOI AVUN ! Olen hyvin kiitollinen sille yleislääkärille, joka otti asian esiin ja alkoi ns. suostutella minua kokeilemaan. Se auttaa niin, että pahimmat kärjet hirveiltä ahdistus-tuskamontuilta masennuksineen katkesivat. Se ei mene NIIN pohjia myöden lääkityksen käytön aikana, eikä tarvitse pelätä eli on sillai turvallisempi olo, että kyllä kestän, onpahan kohtaukset jo tuttuja. Kun ne eivät ole enää NIIN kauheita, se jo vapauttaa energiaa, yleensä. Hyvää jatkoa ja toivon, että löydät sopivan ja taidollisen lääkärin. Lääkityksen löytyminen saattaa vaatia ns. kokeiluja ensin. Toivon kärsivällisyyttä.
Moi!
Lue kirjoitus ahdistuskohtaukset. Kirjoitin hieman siihen. En tiedä ikääsi, mutta lääke, josta siinä puhuttiin on oiken hyvä. Ei mielellään kovin nuorille. Kyllä täytyy olla aikuinen ja kova tuska.