Ajattelin kirjoitella vähän omasta tilanteestani ja kysellä onko muilla samanlaisia kokemuksia ja miten olette päässeet näiden asioiden kanssa eteenpäin.
Olen työtön ja ollut työttömänä jo yli vuoden ajan. Tietenkään tämä ei ole lopullista, enkä ole helposti periksiantavaa tyyppiä, mutta kuitenkin olen huomannut, että tämä on alkanut vaikuttaa joidenkin ystävieni suhtautumiseen minua kohtaan. Eräs hyvä ystäväni, joka oli itsekin aiemmin työtön on alkanut vältää minua
saatuaan itse työpaikan.
Olen ollut aina häntä kohtaan tukeva ja kannustava, mutta miten on nyt, ei hän oikein tunnu kannustavan minua, vaan pikemminkin vältää seuraani, emmekä näe läheskään niin usein, kuin ennen.
Olen ollut suurimman osan elämästäni töissä ja nyt kun työtä ei ole, huomaan miten se vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. Treffeillä naisten kanssa en enää viitsi käydä, sillä kuka nyt työttömän miehen kanssa haluaa seurustella :D
Hah, hah työtönhän on luuseri!
Olen työtön ja ollut työttömänä jo yli vuoden ajan. Tietenkään tämä ei ole lopullista, enkä ole helposti periksiantavaa tyyppiä, mutta kuitenkin olen huomannut, että tämä on alkanut vaikuttaa joidenkin ystävieni suhtautumiseen minua kohtaan. Eräs hyvä ystäväni, joka oli itsekin aiemmin työtön on alkanut vältää minua
saatuaan itse työpaikan.
Olen ollut aina häntä kohtaan tukeva ja kannustava, mutta miten on nyt, ei hän oikein tunnu kannustavan minua, vaan pikemminkin vältää seuraani, emmekä näe läheskään niin usein, kuin ennen.
Olen ollut suurimman osan elämästäni töissä ja nyt kun työtä ei ole, huomaan miten se vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. Treffeillä naisten kanssa en enää viitsi käydä, sillä kuka nyt työttömän miehen kanssa haluaa seurustella :D
Hah, hah työtönhän on luuseri!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ikänsä ajan työtön, sellaista voisi erehtyä luulemaan luuseriksi. Mutta jos on väliaikaisesti työtön, ei siinä ole yhtään mitään ihmeellistä. Eihän aina töitä ole tarjolla. Ei tämän ymmärtäminen pitäisi paljoa älyä ihmiseltä vaatia!
Halusin sanoa, että mene vain treffeille naisten kanssa! Tyhmät naiset siinä karsiutuvat ainoastaan pois...
minäkin ensin ajattelin, mutta nyt tämä työttömyys ja sen mukanaan tuomat rahaliset ongelmat alkavat näkyä sekä tuntua.
Enää ei ole varaa ostaa uusia vaatteita, vaikka en missään rääsyissä kuljekkaan, eikä ole varaa käydä ulkona. Leffoissa käyminenkin alkaa tuntua liian kalliilta, samaten ulkona iltaa istuminen tai syöminen.
Alkaa käydä vähiin nämä vaihtoehdot, jos käytettävät tulot kuukaudessa ovat 679,35 € ja niistä pitää vielä maksaa vuokra ja muut laskut ei aihetta juhlimiseen paljon ole :(
Onnea vaan kaikille työssä käyville, toivottavasti osaatte arvostaa sitä nyt. Vaihtaisin koska vain osaani, jos vain pystyisin.
Tuttu tilanne monille. Itse olen ollut aina välillä työtön, välillä työssä. Nyt työtön, toistaiseksi.
Työttömänä ollessani en ole pitänyt yhteyttä työssä kävijöihin kovin usein, he tuntuvat aina niin kiireisiltä ja väsyneiltä. Työttömyysaikoina olenkin enemmän ollut tekemisissä samassa tilanteessa olevien kanssa ja jos heitä ei ole ollut olen keksinyt muuta ajankulua.
Työssä ollessani elämäni on niin täynnä asioita, kotia, lapsia ja työtä niin, että työttömät ystävät jäävät melko vähälle huomiolle vaikka tiedän omasta kokemuksesta heidän tilanteensa. Se vaan menee niin ilman että tarkoitan sillä mitään.
Työttömyysaikoina minulla on helposti alakuloinen, heikkoitsetuntoinen, kurja olo, työssä ollessa kaikki em. olot on tipotiessään. Aina työn loputtua käy samalla lailla, alamäki kurjine oloineen alkaa, välillä on helpompaa välillä vaikeampaa.
Yksi asia on selvä, et sinä eikä kukaan muukaan
työtön ole luuseri. Luusereita on sellaiset työssäkävijät ja työttömät, jotka ei ymmärrä elämää, toisia ihmisiä, erilaisuutta. Luusereita on sellaiset, jotka elävät omassa kapeassa putkessaan ja sieltäkäsin arvostelevat toisia ja levittävät pahaa oloa.
Nyt sun kannattaa hakeutua treffeille ja hankkia väkisin se työpaikka....tai opiskelupaikka. (Tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti.)
... työtön. Hän kouluttautui uudelleen, sai valmistuttuaan hyvän työpaikan, mutta hetken päästä myös burn-outin.
Tärkeintä lienee nauttia elämästä! Ja itsensä arvoisista ihmisistä. Tsemiä.
tästä jatketaan ja mennään eteenpäin :)
...burn out ei ole maailmanloppu, vaikka siltä siihen sairastuneista tuntuisikin.
Burn out on uuden alku, vanhan elämäntavan loppu. Burn out masennuksineen on yksi, joskin raskas, vaihe omassa kehityksessä.
Opiskelu kannattaa jos vaihtoehtona on työttömänä oleminen.