Oletteko pärjänneet lapsen/lasten kanssa?Onko ollut rahahuolia niinkuin suurimmalla osalla yh-äideistä tällä palstalla.Onko ex vaikeuttanut tapaamisia,tai manipuloinnut puheillaan lasta?
Tai onko ollut muita huolia olla yksinhuoltajana ja vielä mies?Meillä onneksi ei huolia.Ei tarkoita etteikö niitä voisi tulla ,kun poika nyt 14vee.Toivon parasta ja yritän parhaani.
Tai onko ollut muita huolia olla yksinhuoltajana ja vielä mies?Meillä onneksi ei huolia.Ei tarkoita etteikö niitä voisi tulla ,kun poika nyt 14vee.Toivon parasta ja yritän parhaani.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mites yh-isät, onko ollut rahahuolia jossain vaiheessa elämää niin kuin suurimmalla osalla suomalaisista lapsiperheistä?
rahahuolia ollut.Olen käynyt TÖISSÄ.Tosin poika oli aikanaan päivähoidossa,mikä ei varmaankaan ollut huono asia.Lapsilisä on pieni kuin myös elatusmaksu,mutta vielä ne 14vee pojalle hyvin riittää.
kulutusikä vasta edessä. Miehet saa useimmiten palkkaakin enemmän kuin naiset.
Miehet useinkaan ei halua eikä suurin osa pysty hoitamaan lapsia, yksi tietysti joillakin menee.
Miehet saavat myös apua vanhemmiltaan, sisaruksiltaan, naapureiltaan, uusilta naisystäviltään jne...
naisia yksinhuoltajina useimmiten vaan naureskellaan ja seurataan mitenköhän pärjää...
ihan töissä ! Ja oikein kokonainen yksi lapsi !
kyllä säälittävä olet jos et pärjäisi. Kuka tahansa nyt yhden kanssa selviää ja kun vielä käy oikein töissä. voi sitä miehen aivojen tyhjyyttä, oikein humina kuuluu tänne asti...
et usko,että löytyy onnellinen isä ja lapsi ihan ilman apua.Ei vaadita exältä liikoja.Ei varsinkaan yhteiskunnalta.Ei yhtään mitään.Toki isovanhemmat tapaavat lapsenlastaan,mutta olen pitänyt huolen ,että muistavat kuka on lapsen vanhempi.Kulutusikä on edessä,siksi olen säästänyt moporahat jo aikoja sitten.En naureskele yh-naisille.En vain koe tätä yh-elämää mitenkään rasittavana tai ylivoimaisena.Tämä on ihanaa aikaa.Näen ja koen lapseni kasvavan.Toki en unohda,että lapsellani on äiti,jota hän saa tavata tarpeittensa mukaan.
taitaa löytyä sinun peilin edestä
Minkä ikäinen lapsesi oli kun sinusta tuli YH ja millaiset välit lapsella on äitiinsä? Kun naisyksinhuoltajia yleensä niin arvostellaan ja kritisoidaan.
koska viestisi oli asiallinen.Poika oli silloin 10 vuotta.Pojalla on äitiinsä "hyvä suhde",mikä minusta on erinomainen asia.Koen kyllä,että ainakin tällä palstalla suurin kritiiki kohdistuu meihin miehiin.Suurin osa varmaan ansaitusti.Kannattaa kaikkien kiihkoilijoiden kuitenkin muistaa,että meitä kunnon isiäkin(oma arvio)kuitenkin on olemassa.Toivotan sinulle kaikkea hyvää oman yh-perheesi kanssa.
Kritiikki kohdistuu monesti miehiin/isiin, jotka ovat hylänneet lapsensa. Kyllä varmasti YH-isätkin ovat saaneet arvostelua osakseen, en sitä kiellä. Itse ainakin arvostan YH-isiä siinä missä YH-äitejäkin. Ehkä jopa isiä vielä enemmän, koska harva mies lähtee siihen rulianssiin :) Tilanteet vaan ovat erilaisia ja silloin toimitaan miten kukakin parhaaksi näkee.
Kokemuksesta tiedän, että yksin kodin pyörittäminen vaatii paljon, varsinkin jos ei ole sukulaisia, ystäviä keihin turvautua pahan paikan iskiessä. Jokaisella pitäisi olla hyvä turvaverkosto. Tilanne kuitenkin onneksi helpottuu lapsen/lasten kasvaessa.
me kaikki osaisimme suhtautua YH-vanhemmuuteen kuin sinä.En huomannut pienintäkään epäröintiä.Vastauksestasi huokuu terve itseluottamus ja varmuus.Ulkopuolisena tuntuu,että lapsesi saavat parhaan mahdollisen kasvatuksen juuri sinulta.Käytä toki kaikkea "turvaverkostoa" hyväksesi.Ole ylpeä lapsesta/lapsista ja jos äitiinsä tulevat,luulen että ei huolta.Tämähän on tosin ulkopuolisen mielipide.
Olen itse YH-äidin kasvattama ja ylpeä siitä. Isä kuului elämääni ensimmäiset 7 vuotta. Näin isääni eron jälkeen muutaman kerran satunnaisesti ja sitten isä päättikin muuttaa pois Suomesta, kai elatusmaksuja pakoon. Sen jälkeen emme ole tekemisissä olleet, koska isä ei ole vastannut lähettämiimme kirjeisiin (Laitoimme valokuviakin mukaan). Ei sitä viitsi yksipuolisesti yhteyttä pitää.
Tiedän ihmisiä, jotka eivät arvosta yksinhuoltajia pätkän vertaa: Oma tätini, äitini ainoa sisko, kuuluu mm. tähän sakkiin. Hänellä on itsellä ollut ns. helppo elämä. 2 lasta yli 7 vuoden ikäerolla. Ihana, rakastava, huolehtiva mies, joka on käynyt töissä ja siivonnut kodin, hoitanut lapset jne. sen lisäksi. Viikonloppuaamuisinkin noussut aiemmin laittaakseen vaimolleen aamupalaa. Mies on ollut se, joka kuljetti lapsiaan kesäisin Särkänniemessä, uimarannoilla jne. Vähän kuin olisi ollut YH-isä vaikka se vaimoke sieltä kotoa löytyikin. Tätini ei ole koskaan miestään riittävästi arvostanut ja kunnioittanut, yleensä on vain arvostellut tätä. Olen joskus ajatellut, että äitini olisi kyllä siskonsa miehen kaltaista miestä osannut arvostaa. Hällä vaan on ollut elämässä huono tuuri miesvalintojensa suhteen :(
kiittää Yh-äitiä ja aloittajaa mukavasta keskustelusta :) Tuollaisia asiallisia ja miellyttäviä keskusteluja sais olla enemmänkin näillä palstoilla :)
Mukavaa jatkoa teille molemmille!
T: Yh(teishuoltaja)-äiti
Eipä lasten kanssa ole sen suurempia vaikeuksia ollut. Samalla tapaa kai sitä mennään arkea kuin naisenkin huolehtimassa lapsikatraassa.Rahasta on pärjätty kohtuullisesti. Kaikkea eivät lapset saa mitä haluavat, mutta kaiken minkä oikeasti tarvivat:)
Etä-äiti pitää yhteyttä lapsiinsa ja tapaa heitä. Pientä kiusantekomielistä jäynää on tosin ex pyrkinyt tapaamisten suhteen välistä tekemään. Sekin on tasaantunut kun erosta kulunut enemmän aikaa. Ei pidä valittaman kun lukee näitä kirjoituksia täällä. Asiat voisivat olla huonomminkin.
Alkuun lapset äidillänsä, mutta muutos tuli viime vuonna, lasten omasta aloitteesta; joten lapset minulle; oikeammin uusioperheeseemme.
Tosin vanhin, jo täysi-ikäinen asustelee arkisin, koulunsa takia äitinsä luona. Nuoremmat taasen käyvät säännöllisesti, tosin alkuun piti "patistaa" ettei suhteet katkeaisi totaalisesti äitiinsä. Kampitusyrityksiä tulee tasaisen tappavaan tahtiin, "viranomaisten" avustuksella, mutta kaikki "kamppailut" voitettu puhtaasti, manipulointiyrityksistä huolimatta, vaiko siitä johtuen.
Ihan hyvin on mennyt. Ero oli rankka ja siitä toipuminen vei kauan. Olen ollut 3,5 v yh:na ja tähän on mahtunut vanhemmuuden iloja laidasta laitaan. Muksu on äidillään joka toinen vkloppu ja homma toimii. Oma aika on tiukalla, mutta toisaalta minulla on paljon aikaa lapselle ja se on hyvä se. =)
Tsemppiä muille kohtalotovereille, isille ja äideille.
Hyvin on mennyt kohta vuoden verran siis lapsen kanssa, on minulle ehdottomasti kaikki kaikessa, oikeastaan muutakun minulla ei enää ole. Tarkoitan että ei ole tarvinnut tapaamisista tapella. vaikeaa oli alussa kun kolmivuorotyötä teen että miten/mihin saan poikani hoitoon yövuoron jne. ajaksi. Onneksi kummit ja eräs kaveri pariskunta ovat olleet enemmän kuin suurena apuna.
Rahaahan ei koskaan ole kellään tarpeeksi... mutta aina sitä on toimeen tultu, pakko kun on!
Pojasta ei ihan vielä ole odotettavissa mitään "isompia" ongelmia mutta kaikki aikanaan.
Hyvää jatkoa sinulle, ja kyllä me miehetkin osataan jos vain tahdotaan.
Exä on vankilassa,väkivaltarikoksesta.Ei hoida mitään huoltajan velvollisuuksista(yhteishuoltajuus).On vaatimassa ja ruinaamassa ties mitä.Milloinka ei ole rahaa vankilan kanttiiniin,lähetä vaatteita,valokuvia jne,jne.
Siviilissä ollessaankaan exällä ei ollut asuntoa(asui naisten suojakodissa ja ties kenenkä miehen luona).Sitten oli/on edelleenkin vakava päihdeongelma.Piri päissään tulee tappouhkauksia exältä ja exän miesystäviltä.Mitähän vielä laittais?Niin kerran päästin lapseni tapaamaan äitiään mummolaan,niin exä veti kännit ja oli potkaissut lastaan.Siihen loppui tapaamiset ilman valvontaa.Olen ajatellut hankkia yksinhuoltajuuden.Itse olen pärjännyt lapseni kanssa tosi hyvin näin on sanottu myös eri tahoilta.Taloudellisesti on tiukkaa ja toisinaan tunnen yksinäisyyttä ja katkeruutta.Ai niin.Töistä tuli lopputili minulle ja yhdelle toiselle yh:lle.Sen jälkeen en ole töihin päässyt,koska työnantaja odottaa 35v.mieheltä,että hän on 24h/vrk työvalmiudessa.
No täällä hetkellä opiskelen.Uskokaa tai älkää tarina on TOSI.
Olen ollut yh:na 5 vuotta.
Provo.
välillä mietin, että miksihän jotkut ajattelevat, että vain mies voi olla se paheidenorja ja huonosti käyttäytyvä ja vastuuntuntoinen.
Onnellista tarinassasi on mm. se, että teistä kahdesta aikuisesta edes toisella on järki päässä :) Tiedän vain naisen, jolta on 2 lasta huostaanotettu, yksi asuu isoäitinsä(hänelläkään tuskin kaikki kotona pääkyssä) kanssa, seuraava taas huostaanotettu. Ja siinä välillä muutama keskenmeno (onneksi), kun vaihtoi miestä, kuin paitaa(ehkä useamminkin). Syynä hänellä kyllä huono itsetuntokin ja yritti saada sitä huomiota keinolla millä hyvänsä.
Toinen nainen sitten taas kulkee pitkin maailmaa lapsensa ja huumeporukan kanssa :(
Kyllä kai kaikki tietää, että tuollaisiakin naisia on, vaikka provoksi väittävätkin.
Ja olet sitten saanut kokea sen saman työnhaussa, kuin äidit. Eräs opettajani sanoi suoraan, että jos olisi työnantaja ja paikkaa hakisi nuori mies tai nuori nainen, niin ottaisi sen miehen, koska nainen todennäköisesti jäisi jossain vaiheessa äitiyslomalle.
Tuosta "viisastuneena" halusin lapset jo nuorempana ja nytpä sitten kyselläänkin, että kukas hoitaa lapsia, jos sairastuvat. Mikään ei tunnu kelpaavan... Ai, niin...onhan sitä tullut oltua itsekin työnantajana :))) Ja siihen kai pakko palata opiskelun jälkeen, jos meinaa päästä töitä tekemään.
Ei ollut provo.Kirjoitin viestiini että"uskokaa tai älkää"
kolme ja puoli vuotta. Omakotitalo maksettu puolitoistakertaisti, niinkuin sanotaan, kuuluu jokamiehen oikeuksiin Suomessa. Kaksi lasta. Pyyhki hyvin