Olen suorittamassa näyttöä paikallisessa terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Kolmas viikko on alkanaut enkä ole saanut ohjaajaltani kun kaksi kertaa pari päivää sitten negatiivista palautetta enkä kuulemma ole kiinostunut koko työstä.
En ole saanut yhtä ainutta hymyä edes ohjaajaltani.
Olen huiskannut kuin vakituinen hoitaja. Osaan käyttää Efficaa sujuvasti, tunnen kaikki potilaat osastolla ja tidän heidän voimavaransa ja sairauskertomuksensa. Olen keskustellut hankalienkin potilaitten kanssa iloisesti ja olen saanut monelta potilaalta hyvää palautetta. Olen ollut oma-aloitteinen ensimmäisestä päivästä lähtien. En ole kulkenut ohjaajani perässä kuin alkupäivinä.
Työvyuorojani ei ole merkattu mihinkään. Näyttö alkaa viikon päästä eikä näytön vastaanottaja ole edes tervehtinyt minua vaikka tietää varmasti että ottaa minulta näytön vastaan.Kulkee ohitse katsomatta silmiin. (60-vuotias tiukkailmeinen hoitaja)
Tulee äitiä ikävä ja löysät housuun tällä meiningillä. Ovat kai jo antaneet arvosanan tässä vaiheessa. Turhaa on enää kai yrittää. Edelisestä näytöstä sain vitosen ja jos nyt saan kolmosen edes niin ihmettelen.
Ope olisi halunut että vaihdan ohjaajaa mutta minä en ole uskaltanut kun pelkään että se aiheuttaa vaan lisäongelmia.
Tosi tosi paha mieli. Olen niin kovasti tehnyt parhaani ja enemmänkin. Ohjaajakin on 50-kymppinen ja itse olen 45-vuotias. Ovatkohan laittaneet tällaiset tiukkikset minulle ikäni takia.
Kolmas viikko on alkanaut enkä ole saanut ohjaajaltani kun kaksi kertaa pari päivää sitten negatiivista palautetta enkä kuulemma ole kiinostunut koko työstä.
En ole saanut yhtä ainutta hymyä edes ohjaajaltani.
Olen huiskannut kuin vakituinen hoitaja. Osaan käyttää Efficaa sujuvasti, tunnen kaikki potilaat osastolla ja tidän heidän voimavaransa ja sairauskertomuksensa. Olen keskustellut hankalienkin potilaitten kanssa iloisesti ja olen saanut monelta potilaalta hyvää palautetta. Olen ollut oma-aloitteinen ensimmäisestä päivästä lähtien. En ole kulkenut ohjaajani perässä kuin alkupäivinä.
Työvyuorojani ei ole merkattu mihinkään. Näyttö alkaa viikon päästä eikä näytön vastaanottaja ole edes tervehtinyt minua vaikka tietää varmasti että ottaa minulta näytön vastaan.Kulkee ohitse katsomatta silmiin. (60-vuotias tiukkailmeinen hoitaja)
Tulee äitiä ikävä ja löysät housuun tällä meiningillä. Ovat kai jo antaneet arvosanan tässä vaiheessa. Turhaa on enää kai yrittää. Edelisestä näytöstä sain vitosen ja jos nyt saan kolmosen edes niin ihmettelen.
Ope olisi halunut että vaihdan ohjaajaa mutta minä en ole uskaltanut kun pelkään että se aiheuttaa vaan lisäongelmia.
Tosi tosi paha mieli. Olen niin kovasti tehnyt parhaani ja enemmänkin. Ohjaajakin on 50-kymppinen ja itse olen 45-vuotias. Ovatkohan laittaneet tällaiset tiukkikset minulle ikäni takia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinulla on vain käynyt huono tuuri. Olisiko kyseessä huonohenkinen työpaikka, jossa intosi oppia vain ärsyttää muita? Jatka kuitenkin samalla innolla ja oppimishalulla äläkä välitä muista. Minusta vaikuttaa, että tilanne ei mitenkään johdu sinusta. Näyttösi menee läpi eikä sinun kannata asiasta ottaa itsellesi paineita. Tsemppiä. Itse opetan lähihoitajaopiskelijoita ja tiedän miten tunnollisia yleisesti olette.
Nyt rauhoitut alas. Sinä tiedät ja tunnet, että olet tehnyt parhaasi ja selvästi itse tiedät kehittyneesi työharjoittelussa. Osaat ilmaista missä kohtaa sinussa kehitystä on tapahtunut ja myöskin perustella sen. Ei mitään hätää, tuollainen epävarmuus kuuluu ammattitaidon kehittymiseen, saat itsevarmuutta näytöstä.
Näyttö tulee sujumaan hyvin ja keskustelu näytöstä tulee menemään hyvin. Ja koska tiedät tehneesi parhaasi niin enenpää ei voi vaatia. Älä tarkkaile kenenkään ilmeitä, olkoon tiukkia tai hymyileviä, keskity olennaiseen, siis työtehtävään. Suosittelisin, että keskustelisit näyttösi jännittämisestä esim. hyvän opiskelukaverin tai ystävän kanssa se helpottaa. Tsemppiä.
Terv. 50vuotias ohjaaja
Kysymyksessä on normaalihenkinen työpaikka. Nämä kaksi ovat vaan joukosta sellaiset jotka viimeiseksi olisin valinnut jos olisin itse saanut valinnan tehdä.
Tänään sain puristamalla ensimmäisen positiivisen kommentin. Hallitsen kuulemma Effican.
No täytyy tehdä niin, etten välitä noista ilmeistä ja tervehtimättömyydestä. Joskushan ensivaikutelma voi pettää.
Kyllä tämä on ollut uskomattoman rankkaa! Kuulin etukäteen opettajaltani, että minulla on haasteellisin paikka. Onneksi tämä on jo puolivälissä! Hyvä, että pääsen kohta kouluun lepäämään:)
kuulin vahingossa kun ohjaaja jutteli opettajani kanssa ja palaute oli sitä että hakeudun sairaanhoitajien kelkkaan ja olen osaavini vaikka todellisuudessa en ole niin osaava. Opettajani huomautti myös minun kanyylin liman imemisistä. Olen tehnyt niitä parikymmentä. Ensin ohjaajan avustajana ja jälkeenpäin yksinään. Tiesin että se ei kuulu tämän hetken koulutusohjelmaani. Luulin, että voin tehdä sitä jos muut hommat on tehty ja tilanne vaatii. Minua on kehoitettu puhdistamaan sitä kanyyliä kun kerran osaan sen tehdä.
Onko tämä nyt naula minun arkkuuni? Vaikuttaako
tämä näyttöarvosanaani ja vaikuttaako harjoitteluaika näyttökoulutuksessa arvosanaan. Vai nollautuuko tilanne näyttöviikolla? Tarkoitan siis jos näyttö menee hyvin ja ohjaajani ei ole tyytyväinen niin vaikuttaako se arvosanaan?
Nyt ohjaajani jää yli viikoksi pois siten että on vain kaksi yövuoroa paikalla. Minulla on lääkejakelu tekemättä joten täytyy tulla sairaanhoitajan kanssa eri yöksi töihin kuin ohjaaja. Apulaisosastonhoitaja oli sitä mieltä että ohjaajaa ei tarvitse erikseen nimetä. Olen vaan jonkun mukana kuka on sinä aamuna töissä.
Opettajani koulussa ei hyväksy tätä.
No minä en voi sille mitään jos sitä ohjaajaa viikoksi ei löydy...tai että se vaihtuu päivittäin.
OHjaajani sanoi opettajalleni että näytöstä tulee tiukka ja sen läpimeno on epävarma koska näytönvastaanottaja on täydellisyyteen pyrkiväinen. NYt epäilen sitä ensikertaa itsekin että tuleeko tästä mitään!!!
Koko tämän päivän hoidin potilaita sen kun kerkesin. yhtä avustin syömisessä salissa ja yksi saaliin tuotava nukkui vielä vuoteessaan. Kävin häntä herättelemässä ja hain Tämänaamusta paria mutta työparini lähti siinä vaiheessa tupakalle.
Palasin taas saliin murentamaan leipää avustettavalle ja hain G-tuolin. Hain toiselta puolelta hoitsun ja siirsimme miehen tuoliin. Sitten vein hänent sinne ja syötin molempia. Yks ja toinen lähti yhdeltä kotiin koska on perjantai. Ohjaajani tuli yhdeksi töihin ja otti parin itselleen mutta ei minua. Siirtelin potilaita huoneisiin ja kääntelin ne ketkä pystyin yksin tekemään. Tein vielä haavahoidon yhden hoitajan kanssa ja katetroinnin. Kertaakaan en istunut toimetonna.
Siksi tuntuu niin käsittämättömältä että ohjaajani sanoi opettajalle minun olevan hidasliikkeinen ja aloitteeton. Tuntui että hän sai itsensä vastuusta pois ja syyn minun niskoille.
Soitin opettajalle vielä töistä päästyäni mutta ei siitä sen parempi mieli tullut. Hän sanoi lopettaneensa jo työt siltä päivältä. Minun pitäisi sitä ja sitä ja tätä. Pitäisi vaatia ohjausta ja työparia ja sairaalassa taas minunlta odotetaan etten kulje ohjaajani perässä. Liman imemisessä olen toiminut lain vastaisesti koska teen sen ilman oikeaa tekniikkaa ja opetusta. Työpaikalla minun on annettu se tehdä kerran seurannan jälkeen.
Tuntuu aivan mahdottomalta mennä töihin viikonlopun jälkeen. Jo se sairaalan haju ja pommisuojan värit saavat vatsani kääntymään ylösalaisin. Voikohan tästä enää nousta. Mieli on vaan niin paha ja itkettää!
Parhaani olen tehnyt ja enemmänkin!
Sinä olet tehnyt parhaasi ja mielestäni olet todella hyvä hoitaja! Älä anna minkään latistaa mieltäsi, nosta häntä pystyyn vain! Sinä osaat työsi ja teet sitä sydämellä, siihen ei mikään arvosana pysty vaikuttamaan. Jatka juuri noin!!!
niin se kai on...välistä ei näe metsää puilta. Olin viimeyönä töissä ja oli ihan kiva vuoro. Ohjaajaani ei näkynyt ja hyvä niin. Opin paljon uutta!
Harmittaa vaan jos tulee ykkönen tai kakkonen niin saako sellaisella todistukesella töitä? Edellisestä näytöstä sain vitosen! Sitten tää mihin olen panostanut eniten, uhkaa mennä pipariksi mokomien asioitten takia. NO ONNEKSI PÄÄSEN KOULUUN LEPÄÄMÄÄN KOHTA:)
Todistuksen numeroilla ei ole lähihoitajalla väliä. Päästötodistus riittää ja oma persoona kertoo loput.Töitä on varmasti paljon, senkun valitset vaan.
Oletko suuntautunut vanhuksiin?
suuntaudun sairaanhoitoon ja huolenpitoon.Miten niin?
ihan muuten vaan kiinnosti, kun yleensäkin olen kiinnostunut opiskelusta. Miten nyt työharjottelu sujuu?
Voiko suuntautumista muuten vaihtaa jos yhtäkkiä haluaakin toisen? Kysyn vain edelleenkin uteliaisuuttani.
Itse olen toi vanha raakki ohjaaja joka antoi kannustusta aiemmin ensimmäisenä.
Min kommenti olikin toisena.
Hrjoittelua on kaksi päivää jäljellä. En ole nähnyt ohjaajaani 1.5:n viikkoon. Kukaan ei ohjannut minua tänä aikana. Ope oli sitä mieltä, että pitäisi nimetä joku mutta työpaikalla olivat toista mieltä.
Viis ohjaamisesta mutta kun mulla ei ole ollut työparia kolmeen päivään. Tiimissämme oli toiselta osastola S-hoitaja joka ei ollut kärryillä tietenkään osaston asioista. Lähihoitajalta meni melkein koko aika tämän hoitajan neuvomiseen ja hän oli suurimman osan ajasta hänen työparinaan. Minä yritin pyöriä kolmantena pyöränä ja hoitelin yksinään ne potilaat ketkä pystyi hoitamaan yksisteen. Välillä kiskaisin väkisin lähihoitajan työparikseni kun oli kyse haavanhoidosta. Silloin S-hoitaja tuli samaan huoneeseen ja sekaantui ohjaamiseen. Meni ihan kilpailuksi kumpi kerkee Lähihoitajan pariksi kuhunkin tilanteeseen. Lähihoitaja haukotteli ja sanoi, että hänelle on ihan sama ja hän voi vaikka tehdä hommat yksinään.
Menen huomenna aamuvuoroon ja vaihdoin vuoron sen takia että tämä S-hoitaja tulee iltaan.
Mietin ihan tosissaan että miten tää on mahdollista???????????????????
Jos osastonhoitaja olisi ollut töissä niin olisin mennyt kysymään hältä tätä tilannetta.
Kolme päivää meni ihan pipariksi oppimisen kannalta. Tuolla osastolla ei kyllä aatella tippaakaan opiskelijaa. He kelpaavat kyllä työjuhdiksi.
Ohjaajani antaa siis arvion minusta tiistaina vaikka ei ole ollut töissä melkein puoleentoista viikkoon.
Kannattaiskohan antaa keskinkertainen arvosana tosta ohjaamisesta vai vaikuttaakohan se näyttöön. Siis kannattaako olla rehellinen?
Kuinka näyttö sujui? Jäin ihan itsekkin sitä jännittämään sun kaverina.
Aloitin näytön vasta tänään kun eilen menin töihin ja piti olla eka näyttöpäivä. Kukaan ei ollu antanut mun hensua sille, eikä ollut kertonut mitään. Varmistin vielä illalla että onkohan nyt kaikki selvää näyttöä varten niin oli kuulemma osaston hoitajan mielestä
Valvoin puolet yöstä ja jännitin ja sit sain lähteä kotiin kun arvioitsija ei ees tienny kuka olin....
Hän lupas sitten lukea hensun illalla ja aloitettiin näyttö tänään.
Harjoittelu meni mun mielestä loppua kohti ihan hyvin mutta ohjaaja antoi aika huonon arvion joka suhteessa...kipinä puuttuu...olen tahditon vanhuksille.....en hallitse perushoitoa kunnolla jne jne....
Se ei mitenkään yllättänyt. Näyttöpäivä meni ihna mukiin menevästi vaikka olin vähän jännityksestä kankeana. ARvioitsija neuvoi ja puhui koko päivän mun kanssa toisin kuin ohjaaja. Huvittaa kun se pitäs olla toisin päin.
Hän vaikuttaa jämptiltä mutta reilulta! Parin päivän päästä olen viisaampi ja kirjoitan sitten tänne kuinka menee!
Kiitoksia sinulle kirjoituksestasi!
Kiitos itsellesi, autan jos osaan.
Näytön viimeinen päivä oli tänään. ARvioitsija oli tosi reilun tuntuinen vaikka häntä pidetään osastolla yleensä kovana ja työteliäänä tätinä. Hän oli kyllä tempperamenttinen ja tiukka mutta oiekamielinen. Luotin alusta saakka häneen vaikka minua oli peloiteltu että näyttö ei mene läpi.
Kaksi ensimmäistä päivää olin kuin kanki selässä mutta sitten helpotti. Eilen olin jo ihan oma itseni ja hommat luistivat kuin liukuhihnalta.
Tänään sattui vaikka mitä.....selkärankamurtumasta kärisivä mies käytettiin tukiliivien kanssa suihkussa. Hänelle oli annettu toilaksi...no sitä ihteään oli sitten vessaan mennessä, vessassa, suihkusta tultaessa lattialla sekä sängyllä. Samaan aikaan ruokakärryt tulivat ja kaikki katosivat syömään. Osastolle ei jäänyt kuin minä ja laitosapulainen hommiin. 6 oli kahvihuoneessa ja kaksi alakerrassa syömässä. Minun olisi pitänyt viedä kymmenen aulaan syömään ja loput nostaa pystyyn. Oottelimme sitten laitosapulaisen kanssa henkilöä kahvihuoneesta ruokaa jakamaan. Lopulta hän tuli mutta sitten saapui arvioitsijani kuin myrskyn merkki että miksi potilaat makaavat sängyissään. Olimme aloittaneet ruuan viemisen huoneisiin kun sen me pystyimme laitosapulaisen kanssa tekemään.
No minä pidin puoleni ja sanoin huiskanneeni niska limassa ja minulta jäi vielä ruokataukokin pitämättä...ett silleen...
NO en viitti ees selittää mitä kaikkea tapahtui...oli oikein kaaospäivä. Olin hiestä märkä kun pääsimme keskusetelemaan hensusta. Tulin kotiin ja nukuin päivänokoset. Olen niin onnellinen että selvisin hengissä tuosta rytäkästä!
Oma potilaani itki kun minä lähdin. Kyllä minullakin tuli ikävä häntä ja ajattelinkin piipahtaa kylässä kun hän pääsee kotiin ja pyysi minua käymään.
Kiitoksia vain kaikille minua tukeneille ja neuvoja antaneille..etenkin sinulle 50v ohjaaja!
Voi kun kiva että meni mukavasti läpi näyttö. Onnea.
Itse olen ollut työttömänä kaksi kuukautta, ja vähän alamaissa, kun on tuota ikää ja olen selästäni vajaakuntoinen. Mutta minulle koitti myös onnen päivä. Seurakunnasta soitettiin ja kysyttiin haluaisinko alkaa tekemään sijaisuuksia perhekerhoihin ja lasten kerhoihin. Aattele kuin kiva.
Olin jo perhekerhoa ohjaamassa ja minulle annettiin lista lastenkerhoista joihin menen ja kysyttiin onko jotain ideoita. Alan ensialuksi pitämään liikuntapäiviä, koska olen ollut lasten liikuntakoulutuksessa ja saanut uusia ideoita.
Sitten yksi ohjaaja odottaa jalkaleikkausta ja saan hänen sijaisuuden jatkossa. Myöskin vuorotteluvapaita ja osaaikalisän ottamista harkitsee muutama ohjaaja. Tuntuu tosi kivalta kun minua pyydettiin töihin. Olen ollut ennen srk.lla muutama vuosi sitten, ja tämä viimeinen työpaikkani oli projektityö joka loppui ja se masensi.
Kiva kun sain olla sinulle avuksi, ja kiva kun sain hyvää mieltäni jakaa sinulle.