Mikä on yksin- ja yhteishuoltajuuden ero käytännön elämässä? Tapaamiset ja elatusmaksut kai sovitaan samalla tavalla kummassakin.
Yksin- ja yhteishuoltajuuden ero?
missä siis se ero näkyy
174371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Käytännössä niillä ei ole mitään konkreettista eroa.
ottaa?? Käväisehän esimerkiksi avaamassa pankkitili, kun lapsi on yhteishuoltajuudessa, eipä onnistu ei, tai haet lapselle passin, sama juttu.
Ero on joskus hiuksenhieno, mutta kumminkin.
Ainut ero on lasten asioita koskevassa päätöksenteossa. Niistä voi yh päättää ilman etävanhempaa.
Käytännön elämässä ei kovin paljon eroa - tietyissä ongelmatilanteissa yhteishuoltajuus helpottaa elämää. Huoltajana saat tiedot kouluista, saat passin haettua vaikka toinen vanhempi kieltäytyy ja jos lapsen kotona on ongelmia saat paremmin apua lastensuojelusta jos olet lapsen huoltaja. Henkinen merkitys voi kuitenkin olla etävanhemmalle suuri ja näin ollen yhteishuolto on yleensä parempi. Jos toinen vanhempi on täysin kyvytön huolehtimaan lapsesta tai on lapsikaappausvaara yksinhuolto voi olla paikallaan.
Tapaamisiin tai elatusmaksuihin huoltajuusmuoto ei vaikuta.
Olen ollut lapseni huoltaja yksin jo silloinkin kun vielä asuttiin lapsen isän kanssa yhdessä. Eli vaikka onkin yksinhuolto ei takoita että asuttaisiin erillään. Kun ei kerta oltu naimisissa ,niin silloinhan pitää erikseen päättää antaako isälle myös huoltajuuden. Eli meillä isä on isä , mutta ei huoltaja. Tämä noin yleisenä muistutuksena.
Yhteishuollossa tarvitaan etävanhemman lupa mm. lapsen passia- ja koulupiirin vaihtoa varten.
Minun tapauksessani etävanhempaa kiinnostaa yhteishuoltajuus vain silloin kun hän voi tehdä lapseen liittyvillä asioilla kiusaa minulle. Sillä ei ole väliä, että lapsi pahoittaa mielensä kun ei pääse ulkomaille tai koulumatka on pitkä.
Jos on yhteishuoltajuus poliisi voi silti myöntää passin lomamatkaa varten vaikka toinen vanhempi vastustaa. Yksinhuoltotilanteessa tämä ei ole mahdollista - passi jää saamatta jos lapsen lähivanhempi kieltää. Tästä syystä yhteishuolto sopii paremmin juuri riitaisiin tapauksiin - ei voi tehdä samalla tavalla kiusaa kuin yksinhuoltotilanteessa. Tiedonsaanti jne on myös helpompaa yhteishuoltotilanteessa. Jos välit on hyvät niin ei ole väliä mikä huoltajuusmuoto on.
>>Jos on yhteishuoltajuus poliisi voi silti myöntää passin>yhteishuolto sopii paremmin juuri riitaisiin tapauksiin - ei voi tehdä samalla tavalla kiusaa kuin yksinhuoltotilanteessa.
Passilaki on kyllä voimassa koko Suomessa - ja sen mukaan poliisi voi harkinnanvaraisesti myöntää passin vaikka toinen vanhempi vastustaa.
Sinänsä huoltajuus liittyy päätöksentekoon ja näin ollen ei nyt kovin paljon vaikuta arkielämään. Lapselle kuitenkin rikkaus että on kaksi huoltajaa huolehtimassa asioista.
Yksinhuolto voi olla paikallaan joskus jos vanhemmat riitelevät esim uskontoasioista tms joka liittyy huoltajuuteen - mutta onneksi on aika vaikeaa saada yksinhuolto pelkästään vedoten riitaisiin väleihin. Eihän ne riitaiset välit poistu siitä että viedään toiselta huoltajuus.
Antamasi tiedon mukaan passilaki vahvempana kumoaa yhteis/yksinhuoltajuuden suoman päätöksenteko-oikeuden, eli passiasia voitaisiin poistaa huoltajuusasioista turhana.
Lapselle on aivan sama, onko hänen vanhemmillaan yhteis- vai yksinhuolto, pääasia että asiat tulevat hoidetuiksi.
Kun yhteishuolto muutetaan yksinhuolloksi oikeuden päätöksellä, kyseessä on todella vaikea riitatilanne, jossa etävanhempi käyttää huoltajuuttaan kiusanteon välineenä.
Nimenomaan vaikeissa riitatilanteissa lapsen ja lähivanhemman elämä rauhoittuu ja helpottuu kun tuomari muuttaa yhteishuoltajuuden yksinhuoltajuudeksi. Usein yhteishuoltajuuden menettänyt vanhempi jatkaa kiusantekoaan kuten ennenkin viranomaisteitä ja oikeusprosessein, mutta siinä vaiheessa on jo selvä näyttö, että kyse on henkisestä väkivallasta ja tasapainottomasta etävanhemmasta.
Passilain avulla taataan se ettei toinen vanhempi voi esimerkiksi muuttaa ulkomaille lapsen kanssa vastoin toisen huoltajan tahtoa. Samoin kiusaamistilanteessa yhteishuolto ja passilaki mahdollistaa sen että lapsi pääsee silti lomamatkalle vaikka lähivanhempi yrittää tehdä kiusaa. Sillä on merkitystä - vaikka ei nyt kovin suuri.
Huoltajana saat myös tietoa viranomaisilta lapsesta - ja tämä taas helpottaa lapsen hoitoa varsinkin jos vanhempien välit tulehtuneet. Tästä syystä huoltajuutta ei kovin heppoisin perustein muuteta yksinhuolloksi - lapselle on turvallisempaa että molemmat vanhemmat huolehtivat hänestä.
Jos poliisilla on oikeus antaa lapselle passi ja matkustuslupa etävanhemman kieltäytymisestä huolimatta, miten viranomaiset estävät lapsen viemisen/muuttamisen ulkomaille lomamatka-verukkeen turvin? Kuka on vastuussa, jos poliisi antaa passin ja lapsi katoaa?
Missä hoitotilanteessa etävanhemmalla on tarve saada helpottavaa viranomaistietoa lapsesta?
Viikonlopun aikana puhjenneen korvatulehduksen lääkityksessäkö?
Arkipäivän realismia on kuitenkin se, että vain toinen eli lähivanhempi huolehtii lapsesta ja lapsen perustarpeista ja -turvallisuudesta. On lopulta aivan sama onko toinen vanhempi huoltamassa vai ei. Ongelmatilanne on vasta sitten kun lähivanhempi on estynyt tehtävässään. Silloin käytännön huoltovastuu siirtyy toiselle vanhemmalle. Silloinkin huoltajuuden suoma päätösvalta koskee lähinnä maitolaatua, jota lapsi lasiinsa kaataa.
Yhteishuoltajuus on 80-luvun byrokraatin kehittelemä lastenhuollon lapsus, josta ei lapselle ole mitään konkreettista hyötyä.
Lapsesta on tehyt lastensuojeluilmoitus ja lapsen vanhempi haluaa lisätietoa siitä. Lapsen vanhempi tarvitsee koulusta lukujärjestykset ja tietoa vanhempainkokouksen ajankohdasta, ilman huoltajuutta nämä tiedot eivät tipu. Lapsi on allerginen ja lapsen vanhempi tarvitsee hoitavalta lääkäriltä hoito-ohjeet ja tiedot mille aineelle on allerginen jne.
Jos vanhempi epäilee että toinen aikoo viedä pysyvästi ulkomaille hän voi peruttaa passin - tai olla antamatta suostumusta. Tuomalla esiin polisiille kaappausvaaran niin passia ei myönnetä, ei edes lomamatkaa varten. Kaikilta osin ei pystytä estämään kaappauksia mutta jonkin verran ennaltaehkäisemään - kuitenkin siten että lapsella on oikeus matkustella kummankin kanssa.
Kaikki asiat voi sopia paperilla, mutta miehen ei tarvitse niistä välittää. Sitä ei kukaan seuraa ja valvo, täyttääkö mies sopimus ehdot vai ei.
On aivan miehen halusta kiinni toimiiko sovitulla tavalla.
Meillä on ollut yhteishuoltajuus monia vuosia, eikä mies ole niitä sovittuja asioita täyttänyt. Elatusmaksutkin tulee sossun kautta.
Lapsiaan ei ole nähnyt vuosiin, tuskin tuntee kun vastaan tulee. Mitään synttäreitä ei ole muistanut, ei jouluja, rippijuhlia, ei kysellyt kuulumisia, onko sairaana miten koulu menee.
Yleisesti ottaen unohtanut täysin.
Olen täysin yksinhuoltaja, vaikka paptereissa lukee yhteishuoltajuus.
Käytännön arvoa sillä paperilla ei ole yhtään.
Kuulut 3/4 yksinhuoltajien joukkoon, joilla yhteishuoltajuus sujuu juuri noin loistokkaasti.
On todennäköistä, että saat viestisi perään kymmenkunta itkuvirttä siitä, miten lastesi isä on päättänyt vastoin halujaan unohtaa lapset, koska hänestä tehtiin etäisä ja pelkkä elatusmaksujen maksaja. Syitä ja selityksiä nämä miehet ovat mestareita keksimään.
vessaan, siellä on sille käyttöä! heh...!
käytännössä huomaisi eroa, olisi sitten kumpi huoltajuus tahansa. Tai ne erot siis tulee vastaan sitten, kun jotenkin yritän omaa elämääni järjestellä.
Käytännössä on tullut vastaan pankissa tuon huoltajuuden merkitys, kun halusin lapsilleni tilin, jota ex ei ainakaan voisi enää tyhjentää, kun oli jo suuren summan lapsiltaan vienyt. Onnekseni olin jo naimisissa ollessa avannut lapsille säästötilin, johon ex oli silloin laittanut nimensä alle, että käyttöoikeus tiliin olisi vain minulla. Sinne sitten siirrettiin kaikki lasten säästöt turvaan.
Myös tuota muuttoa olen miettinyt, kun tietääkseni siihen on lasten isälläkin sana sanottavana. Tuolta ylempää vain luin, että koulupiirin vaihtamiseenkin pääsee ex sitten soosaamaan halutessaan :(
Lääkärissäkäynnit lääkkeet olen itse hoitanut, koulusta ei ex ole ollut kiinnostunut, eikä muutenkaan lasten voinnista. Pakolliset tapaamiset on hoidellut satunnaisen säännöllisesti ja omien menojensa ja olojensa mukaan muunnellen.
Välillä olen tietoisesti jättänyt miettimättä hänen virallisia tapaamispäiviään, kun olen suunnitellut esim. lomamatkaa ja jostain syystä hänelle sopii juuri silloin ottaa lapset. On se vaikeaa miettiä yhteisiä menoja lasten kanssa, saati sitten omia menoja, kun en mitenkään voi kuitenkaan pakottaa ex:ää ottamaan lapsiaan sovittuna viikonloppuna. Heitteillejättöhän se olisi, jos vain jättäisin isänsä oven taakse odottelemaan.