Heip.
Olenko bi? En tosiaan tiedä. Haaveilen naisista, he ovat minusta seksuaalisesti puoleensavetäviä, ja haaveilenkin nimenomaan seksuaalisesta kanssakäymisestä naisen kanssa. Olen ollut sinkkuna jo viitisen vuotta, vaikka olisin kai voinut jostain itselleni poikaystävänkin kehitellä.. Mutta kun ei. Pidän miehistä, tykkään seksistä heidän kanssaan, tulen ylipäätään erittäin hyvin toimeen miesten kanssa. Olen ihastunut moneenkin tässä vuosien varrella, mutta se on hiipunut yhtä salamana kuin on tullutkin. Myös naisiin olen ihastunut muutamiin tässä - tai en tiedä, onko se välttämättä ihastumista vai mitä....
Ulkonäöllisesti en kai kuulu oikein mihinkään lokeroon. Tällä hetkellä vedän Hulda Huoleton -linjaa, joka on aika homssuinen, ehkä poikamainenkin. Yhdessä hujauksessa olen supernaisellinen ja toisessa taas kaikki naisellisuus on minimissään. Siis jonkinlainen kameleontti kaiketi. (Tämä nyt ei välttämättä ole kovin ihmeellinen piirre ihmisessä, mutta -- kuitenkin!).
Ja vaikka kuinka olenkin mielestäni avarakatseinen, salliva, ja toivon joskus voivani olla myös naisen kanssa, tilaisuuden tultua (lesbon/bi:n seurassa) menen paniikkiin, ahdistun jo pelkästä ajatuksesta...MIKSI? Mikäs sekasikiö minä sitten olen, kun tämä on näin vaikeaa?
Olenko bi? En tosiaan tiedä. Haaveilen naisista, he ovat minusta seksuaalisesti puoleensavetäviä, ja haaveilenkin nimenomaan seksuaalisesta kanssakäymisestä naisen kanssa. Olen ollut sinkkuna jo viitisen vuotta, vaikka olisin kai voinut jostain itselleni poikaystävänkin kehitellä.. Mutta kun ei. Pidän miehistä, tykkään seksistä heidän kanssaan, tulen ylipäätään erittäin hyvin toimeen miesten kanssa. Olen ihastunut moneenkin tässä vuosien varrella, mutta se on hiipunut yhtä salamana kuin on tullutkin. Myös naisiin olen ihastunut muutamiin tässä - tai en tiedä, onko se välttämättä ihastumista vai mitä....
Ulkonäöllisesti en kai kuulu oikein mihinkään lokeroon. Tällä hetkellä vedän Hulda Huoleton -linjaa, joka on aika homssuinen, ehkä poikamainenkin. Yhdessä hujauksessa olen supernaisellinen ja toisessa taas kaikki naisellisuus on minimissään. Siis jonkinlainen kameleontti kaiketi. (Tämä nyt ei välttämättä ole kovin ihmeellinen piirre ihmisessä, mutta -- kuitenkin!).
Ja vaikka kuinka olenkin mielestäni avarakatseinen, salliva, ja toivon joskus voivani olla myös naisen kanssa, tilaisuuden tultua (lesbon/bi:n seurassa) menen paniikkiin, ahdistun jo pelkästä ajatuksesta...MIKSI? Mikäs sekasikiö minä sitten olen, kun tämä on näin vaikeaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mistä on kyse, mutta minäkin menen paniikkiin jos huomaan "hänet" lähistöllä...
Kaipa olet bi.. Bi voi olla myös ajatuksiltaan.. Se, että olisi sekstaillut samaa sukupuolta olevan kanssa ja heteroittain ei tee sinusta bi:tä. Eli, vaikket olisikaan.. Voit olla ajatuksiltasi bi.
Se, että menet paniikkiin voi johtua siitä, ettet tosiaankaan viel tiedä oletko valmis seksiin naisen kanssa. Lisäki meneehän kuka tahansa "paniikkiin", jos kohtaa hemaisevan tyypin :D
repliikin!
Ja eka kerta on aina eka...mulla ihanaiseni kanssa ekaan kertaan pääseminen vei nelisen yritystä.Sitä mukaan kun vaatteet väheni,tämän tytön paniikkimittarissa lukemat nousi.Onneksi ihanaiseni oli kärsivällinen,vaikka panikointini sai koomisiakin piirteitä...Minä se olin aloitteen tekijä,mutta kuitenkin vetämässä housuja jalkaan minkäkin tekosyyn varjolla XD
Sanottakoon että ei siis oltu heti sänkyyn hyppäämässä,seurusteltiin me,mutta sekin sujui multa paniikin vallassa.Kun hän on vaan niin ihana ja mun ekani,minkäs tekee kun saa päiväunelmiensa kohteen omakseen.