Ihastuminen ja tuska

Tapasin vastaikää maailman kauneimman, ihanimman ja rakastettavimman naisen maailmassa. Olemme nyt vain soitelleet päivittäin kun hän asuu eri paikkakunnalla. Se ei ole ongelma, vaan nuo työt ei anna armoa, ei ole aikaa lähteä käymään...

Tämä on ongelma, ihastuminen. Tulen aina niin epävarmaksi toisesta, mitä hän ajattelee ja haluaako hän enemmän. Positiivisia merkkejä on kyllä ilmassa mutta... Tämä epävarmuus ajaa minut hulluksi. Tuntuu, että masennus valtaa vaan mielen. Ja olen aikoinani sairastanut vaikean masennuksen joten tiedän mistä puhun. Nukuttua ei saa, koska analysoi jokaista äänenpainoa yms. Ja haluaisin vain olla hänen lähellä. Kunpa ei koskaan tarvitsisi ihastua. Pelkään ylikaiken että tämä suhteen orastava alku kaatuu taas, ja sitten ollaan taas mistä aloitettiinkin. Eli ei missään. Pitäisikö nostaa vaan kädet pystyyn ja luovuttaa, vai jaksaisiko yrittää vaikka tulisikin taas korville? Ehkä minut on tuomittu elämään yksin omaa elämääni, kenties silläkin on tarkoituksensa. Noh, tässä se menee kuitenkin valvoessa toinen yö putkeen. Ihan hirveää olla tunteiden vietävänä. Naiset, ne naiset...

P.s: Ja en ole enää ihan pojan kloppi. Ikä on lähemmäs 30 kuin 20 =)
0595
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Tuskaa iloon kirjoitti:

Tapasin vastaikää maailman kauneimman, ihanimman ja rakastettavimman naisen maailmassa. Olemme nyt vain soitelleet päivittäin kun hän asuu eri paikkakunnalla. Se ei ole ongelma, vaan nuo työt ei anna armoa, ei ole aikaa lähteä käymään...

Tämä on ongelma, ihastuminen. Tulen aina niin epävarmaksi toisesta, mitä hän ajattelee ja haluaako hän enemmän. Positiivisia merkkejä on kyllä ilmassa mutta... Tämä epävarmuus ajaa minut hulluksi. Tuntuu, että masennus valtaa vaan mielen. Ja olen aikoinani sairastanut vaikean masennuksen joten tiedän mistä puhun. Nukuttua ei saa, koska analysoi jokaista äänenpainoa yms. Ja haluaisin vain olla hänen lähellä. Kunpa ei koskaan tarvitsisi ihastua. Pelkään ylikaiken että tämä suhteen orastava alku kaatuu taas, ja sitten ollaan taas mistä aloitettiinkin. Eli ei missään. Pitäisikö nostaa vaan kädet pystyyn ja luovuttaa, vai jaksaisiko yrittää vaikka tulisikin taas korville? Ehkä minut on tuomittu elämään yksin omaa elämääni, kenties silläkin on tarkoituksensa. Noh, tässä se menee kuitenkin valvoessa toinen yö putkeen. Ihan hirveää olla tunteiden vietävänä. Naiset, ne naiset...

P.s: Ja en ole enää ihan pojan kloppi. Ikä on lähemmäs 30 kuin 20 =)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu