Tyhmä kysymys, mutta miten uskoon tullaan?
Tiedän, että ihminen kokee ns "herätyksen", mutta millainen on "herätys"
Kertoisitteko te, jotka tämän uskoontulon olette kokeneet miten tämä tapahtui.
Olen monesti ajatellu,ettei varmaan semmonen uskoontulo onnistu, jos päätän, että huomenna alan uskovaiseksi.
Tätä olen pähkäillyt senkin takia, koska monet uskovaiset yrittävät minuakin käännyttää ns "oikealle polulle".
Tiedän, että ihminen kokee ns "herätyksen", mutta millainen on "herätys"
Kertoisitteko te, jotka tämän uskoontulon olette kokeneet miten tämä tapahtui.
Olen monesti ajatellu,ettei varmaan semmonen uskoontulo onnistu, jos päätän, että huomenna alan uskovaiseksi.
Tätä olen pähkäillyt senkin takia, koska monet uskovaiset yrittävät minuakin käännyttää ns "oikealle polulle".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Usko on lahja, joka annetaan sille, jonka sydämessä on tälle lahjalle tilaa. Ei koskaan, ei ikinä uskoa voi väen väkisin toiselle antaa. Kavahda niitä, jotka uskoaan sinulle tuputtavat. Sano heille: Rukoilkaa puolestani, mutta antakaa minun itse etsiä. Usko tulee armon ikävästä.
Jokainen tulee uskoon omalla tavallaan, ei siihen mitään kaavaa ole. Hiljenny. Rukoile. Mene kirkkoon, kuuntele. Kuuntele.
Annan sinulle matkaevääksi minun kaksi rakasta virttäni: 289 ja 415. Virret ovat kuin rukouksia. Kuuntele niidenkin sanomaa.
Rauhaa!
Kiitti hyvästä kirjoituksestasi.
Siinä tuli paljoa asiaa ja miettimisen aihetta
varmaan meille jokaiselle.
Eli pistämpä pari ajatusta, vaikka tuolla ylempänä yks tuohtuneena vastustikin "uskoa".
Uskoon ei sinänsä "tulla", vaan synnytään.
Minä tuon ihmeen koin kohta 20 vuotta sitten, kun elämältä vihdoinkin putos pohja pois ja apua ei mistään löytynyt.
Muistini sen verran pelas, että huokailin "yläkertaan", että jos vielä päivänkin saisin, niin elämäni voisin Jumalalle antaa.
Jollakin tapaa hullun huurteessa tajusin, etten tälläisena tenu-nenänä taivaaseen pääse ja pyytelin tekojani anteeksi.
Nyt on sit räpiköity raittiina siitä ilta-päivä hetkestä lähtien, sinne jäivät sätkät ja nuuskat.
Tuntuu että terveyskin on melko mukavassa kunnossa, kun aiemmin piti oksennus ämpäri vieressä olla ja tenu sotku hyvin lähellä, ettei kramppeja saanut.
Kyl minä mieluumin hengellisen huulluuden omistan, kun sen saatanallisen kirouksen kaikkine tilleineen ja velkoineen, kun viina velatkin kesti melkein vuoden maksella, saatikka kaikki se mikä jo meni kurkusta sisään, kuten omakoti talot ja sadat ystävyydet.
No usko Kristukseen Jeesukseen on vapaa ehtoinen, vaikkakin monille hypeällinen asia.
Minä olen saanut matkustella ja nauttia elämästäni yltäkyllin ja siitä kunnian annan Jeesukselle.
Eli etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan anovakin saa, näinhän sana opettaa.
Mut juoppojen parissa paljon työtä teen ja heitä monin tavoin ymmärrän, kun on oma taustani niin samanlainen.
Lopuksi psalmin kirjoittaja kirjoittaa ," avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun tulee kunnioittaa minua"(Jeesusta).
Tykkään lukea omaelämänkertoja ja varsinkin tämmöisiä selviytymistarinoita on kiva lukea.
Mielestäni on aivan sama, miten kukakin halutessaan raittutensa saavuttaa.
"Usko" on yksi vaihtoehto muiden joukossa.
Pääasia on, että ihminen saa helpotusta omaan oloonsa.
Minä en ymmärrä, mikä on elämäntarkoitus,miksi täällä oikein "palloillaan".
Mitä järkeä tässä kaikessa touhotuksessa on.
Olen yrittänyt löytää vastauksia, mut vaikeeta on.
Tää jatkuva kiire johonkin väsyttää ja ahdistaa. On niin helppo tarttua viinilasiin,
siitä saa ainakin hetken helpotuksen.
Jospa minäkin joskus etsimäni löydän.
Siksi yhdyn ajatukseesi, että olis hyvä elää se "rikkaasti", eikä tenuja läträten, kuten mulla meni monet vuodet.
Meidän perheessä on vielä tuo parempi osapuoli, joka on samoin raittuiden uskon kautta löytänyt.
Eräs lapsuuteni ystävä löysi sen lapsen syntymän johdosta ja eräs rakastumisen myötä.
En oikein usko, että olisi sellaista ihmistä terveissä, jotka eivät joskus miettisi, mistä ovat tulleet miksi elävät ja minne ovat matkalla, mutta kirjoitan tähän , että uskon kautta niihinkin löytyy vastaukset.
Toivon kuitenkin, että löytäisit oikein arvokkaan ja rikkaan elämän, johon olet jo tässä ajallisessa ajassa tyytyväinen.
Toivon myös, ettei sinun tarvitse näitä syviä ja lokaisia alkiksen kujia kulkemaan, ne eivät ole elämisen arvoisia, vaan hirvittävää painajaista.
Tuo kiire muuten on sellainen trendi, että se koskettaa suurinta osaa ihmisiä, jopa minuakin, mutta toiset osaa sen kanssa elää paremmin.
En tosin tietäisi, kuinka eläisin jos uskoni kadottaisin, sekin on lahjaa.
No toivotan hyvät jatkot ja kiva ettet pahastunut noista edellisistä ajatuksistani, en tahdo kellekkään tyrkytellä, mutta itselleni olen avun saanut kristillisestä opista ja siitä seuranneesta uskosta Kristukseen.
Hesarin NYTissä pyydettiin vuosia sitten lukijoita kertomaan oma mielipiteensä siitä, mikä heidän mielestään on elämän tarkoitus. Vastauksia oli paljon ja hartaasti niitä luin, vaikka en enää silloin omaa vastaustani etsinytkään...
Kaikkein pätevin ja selkein vastaus minulle, edelleenkin, on: Elämän tarkoitus on elämä itse.
Mitäs sanot Herra Uskovainen tähän: oma taustani on isä-pappi ja äiti-kanttori. Kiihkouskovainen koti ja kuritus sen mukaista. Pumpulikasvatusta ja sadismia saman katon alla.
Pojasta tuli akateeminen ateisti juoppo.
Missä luuraa Jeesus????? Rukoilin aikanaan, kauan, kunnes tajusin että ko. mies on markkinointimiesten keksimä satuhahmo. Enää en usko mihinkään muuhun kuin siihen minkä itse näen ja koen.
Valitettavan usein uskonnollisten ihmisten kovuus on sulkemassa uskon tietä toisilta. Jos "uskovaksi" itseään sanova on kova ja sadistinen, ei hän itse ole löytänyt Jumalan rakkautta, armoa ja anteeksiantamusta, mikä on kristillisyyden ydin. Tuo mitä olet kokenut kotonasi ei varmasti ole sitä, millaista Jeesus tahtoisi elämämme olevan.
Jeesus antoi parhaan esimerkin, miten suhtautua ihmisiin. Ei hän käännyttänyt, pakottanut eikä tuputtanut, vaan auttoi kärsiviä ja rakasti aidosti... aina ristille asti. Valitettavasti me ihmiset kovin helposti ollaan vain pinnallisen uskonnollisia, eikä Jumalan rakkaus saa radikaalisti muuttaa omaa sydäntämme.