Tunnen olevani kovin yksinäinen, vaikka minulla on kavereita ja muutama hyvä ystäväkin. Tuntuu ettei osaa olla yksin ja ahidistaa jos ei kuule kavereista muutamaan päivään. mIkä neuvoksi?
miksi olen yksinäinen
lonely soul
4544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hmm, etkö keksisi jotain sellaista puuhaa, ettet tule ajatelleeksi kavereita?
Ei tullut selväksi, minkä ikäinen olet. Mutta nuorempana minullakin oli tuollainen kausi, en jotenkin osannut olla yksin. Ahdistuin ja välillä pelkäsin suorastaan. Kai se jonkinlaista kriisiä on, itsensä etsimistä. Ihminen on lopultakin yksin, syntyy yksin ja kuolee yksin. Yksin on hyvä oppia olemaan. Ja oppiminen tekee kipeää.
Nykyisin nautin yksinolosta, se on minulle perheenäidille luksusta :) Eikä se tarkoita sitä, ettenkö pitäisi ja viihtyisi perheenkin kanssa, mutta ajatuksiaan on hyvä selvitellä hiljaisuudessa.
Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään lähtee sisältä. Toisten kautta se ei onnistu. Toki toisilla ihmisillä on tärkeä merkitys. Mielekäs tekeminen yksin ollessa auttaa löytämään sitä merkitystä yksin oloon.
Kaikella on aikansa, kulunut sanonta, mutta ehkäpä juuri siksi, että se on niin monessa mielessä totta.
Tuo kertoo, että olet sosiaalinen ja tulet varmaan pärjäämään sosiaalisessa elämässä. Kuulostaa hyvältä sekin, ettei tarvitse olla kerrallaan kuin muutamia päiviä kuulematta niistä. Tuo on ihan normaalia, että ahdistaa silloin, kun pitää olla yksin. Jos tarpeeksi ahdistaa ja on ikävä ja riittää puhuttavaa, niin soittele niille enemmän. Eivät kaverit soittelusta pahastu, jos ei se nyt ihan niin tiheäksi ja läheisriippuvaiseksi mene, että niitä alkaa ahdistaa.
Minua hirvittää se, kuinka hyvin ja paljon viihdyn yksin. Joskus etsin seuraa vain siksi, että on joku outo kulttuurinen paine siihen, että viikonloppusin nyt vain kuuluu käydä ihmisten ilmoilla. Usein kynnys tuolle seuran etsinnälle on korkea, koska a) ei kavereita ole maisemissa, niitä ei minulla ihan liikaa ole, ja b) on usein semmoinen vetäytyvä olo, että tietää ettei oikein osaa olla porukassa iloinen ja puhelias. Sitähän niissä kaveritapaamisissa kai odotetaan. Ihan hyvin viihtyisin viikkokausia omien projektieni parissa. Vain välillä ahdistaa.
Tämä tarkoittaa, että olen luonteeltani erakko. Sillä voi olla lähivuosina sellainen vaikutus, että kaverit häipyvät ympäriltä ja jään aivan yksin. Tyttöystävää ei ole enkä enää jaksa uskoa, että sellaista löytyykään; sellainen kohtalo ei ole minua varten tarkoitettu.