Onko kellään tarinoita, miten on käynyt aikuisopiskelijan kanssa, onko työllistynyt, jos on esim. työttömyyskausia? Tiedän, että työn ohessa opiskelijat ovat päässeet eteenpäin, mutta itselläni tämä on epätoivoinen ratkaisu, kun muutakaan ei löydy ja lukupäätä kuitenkin on - turhaan en haluaisi opiskella - taas. Tarkoitan ihan "todella aikuisia", eli ikä alkaa vähintään kolmosella tai isommallakin numerolla.
Yliopisto ja työllistyminen
????????
4765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Onnea opintoihisi. Itse aloitin yleisen kasvatustieteen opinnot ylipistossa -97 ja ikää on nyt 35 vuotta. Opinnot avasivat portit parempipalkkaisiin ja arvostetumpiin työtehtäviin projekteissa ja aikuiskoulutuksessa. Kannattaa kysellä ja selvittää oman alan työllistävyyttä ja mitä aineyhdistelmiä kannattaisi opiskella, siis tarkoitan sivuaineina. Olen itse ammatinvaihtaja ja aiemmalta koulutukseltani ylioppilas ja merkonomi. Kysele lisää jos haluat ja jos voin auttaa...
Itsellä meni avioerossa työpaikka omassa firmassa. Nyt olen kahden ja puolen vuoden aikana suorittanut kiitettävin arvosanoin sihteerin ammattitutkinnon, laskentamerkonomin tutkinnon ja puolet tradenomin tutkinnosta sekä OPH:n yleiset kielitutkinnot ylimmällä taitotasolla ruotsin ja englannin kielissä. Tänä vuonna aloitan vielä yksityisoikeuden opinnot (valt.tiet. maisteri) ja tradenomin paperit saatuani jatkan niillä lisäksi KTM:ksi.
Päätin, että niin kauan opiskelen, kunnes saan hyvän ja minua kiinnostavan työpaikan. Ainakin itselläni on ongelmana se, että haluaisivat minut jo nyt töihin. Minä puolestani haluan opiskella lisää. Johtuuko tuo sitten taloushallintoon suuntautumisesta tai kielitaidosta, mutta vientiä tuntuu riittävän.
Suosittelen lämpimästi kouluttautumista! Onhan se välillä raskasta, kun on yksin kahden lapsen kanssa, mutta niin antoisaa! Ja itsetunto nousee, kun huomaa osaavansa ja oppivansa. Ikää meikäläisellä on 40 v.
Kunnioitettava suoritus kahden lapsen kanssa, itsellä tuntuu, että kotityöt ja lasten hoito vievät kaiken aikani!
Missä nuo kaikki tutkinnot olet suorittanut ja mitä kaikki opiskelusi on maksanut? Itsekin haluaisin vielä opiskella mutta rahatilanne ei oikein anna periksi.
Olen kaksi vuotta opiskellut päivät ja illat. Viimeisen puoli vuotta olin "vain" päivät amk:ssa. Nyt syksyllä sitten alkaa valtiotieteellinen ja amk samaan aikaan.
Isäni on ollut lastenhoidossa suurena apuna, eläkkeellä kun on (lapset 8 ja 9 v). Ja tietysti siitä on ollut apua, että samoja asioita on tankattu niin sihteerin ammattitutkinnossa, merkonomin tutkinnossa että nyt amk:ssa. Motiivi on kaiken a ja o. Opiskelu on sitä mitä haluan, joten asiat jäävät mieleen hyvin, koska olen niistä kiinnostunut.
Koska olen aikanani ollut työelämässä yli 10 vuotta, saan Kelalta vapaaehtoisen koulutuksen koulutuspäivärahaa. Se on kuin ansiosidonnainen työttömyyskorvaus ja kestää 500 päivää. Sen jälkeen kai pitää siirtyä opintotuen puolelle. Siinä syy myös, miksi on vähän pakko pitää kiirettä opintojen kanssa. Toistaiseksi siis olen elänyt tällä korvauksella. Sihteerin ammattitutkinto oli työvoimapoliittista koulutusta, joten sain koulutuspäivärahaa sen kestäessä. Ei siis opintolainoja vielä.
Koulutuksista: sihteerin ammattitutkinto aikuiskoulutuskeskuksessa, merkonomin tutkinto ammatti-instituutissa ja nyt siis tradenomiksi ammattikorkeakoulussa. Tradenomin papereilla aion jatkaa kauppatieteen maisteriksi; ainakin jos keskiarvo pysyy tällaisena (4,68 /5). Åbo Akademiin valtiotieteelliseen pääsin laudaturin ylioppilaspapereilla.
Haluaisin sanoa kannustavan sanan kaikille, jotka vähänkin miettivät opintojen uudelleen aloittamista. Jos siihen olen minä pystynyt, niin kyllä sitten muutkin. Uskallusta ja tsemmppiä!