Tuntuu kamalalta kirjoittaa tästä, mutta pakko on jossain yrittää keskustella asiasta!
Olen nuorempana tehnyt abortin, joka oli silloin pakkoratkaisu. Elämä oli rankkaa, eikä lapsi tuntunut siihen kohtaan mitenkään mahdolliselta. En olisi pystynyt olemaan kovin hyvä äiti...
Nyttemmin asiat ovat täysin erilailla, olen terve ja lapsi olisikin toivottu. Mitään ei ole kuitenkaan vuoteen kuulunut ja koko ajan taustalla ahdistaa vanha keskeytys, vaikka hyvin muistan silloisen tilanteeni! Nyt mietityttää, että saankohan edes mitään hoitoja ainakaan julkisella puolella, jos niitä satun tarvitsemaan..?
Onkohan täällä ketään muuta, jolla olisi samankaltainen tilanne? En kaipaa kenenkään kiihkomielisen saarnoja, vaan kohtalotovereiden kommentteja ja tarinoita! Lapsettomuuspalstalle en ole kehdannut asiasta kirjoittaa.
Olen nuorempana tehnyt abortin, joka oli silloin pakkoratkaisu. Elämä oli rankkaa, eikä lapsi tuntunut siihen kohtaan mitenkään mahdolliselta. En olisi pystynyt olemaan kovin hyvä äiti...
Nyttemmin asiat ovat täysin erilailla, olen terve ja lapsi olisikin toivottu. Mitään ei ole kuitenkaan vuoteen kuulunut ja koko ajan taustalla ahdistaa vanha keskeytys, vaikka hyvin muistan silloisen tilanteeni! Nyt mietityttää, että saankohan edes mitään hoitoja ainakaan julkisella puolella, jos niitä satun tarvitsemaan..?
Onkohan täällä ketään muuta, jolla olisi samankaltainen tilanne? En kaipaa kenenkään kiihkomielisen saarnoja, vaan kohtalotovereiden kommentteja ja tarinoita! Lapsettomuuspalstalle en ole kehdannut asiasta kirjoittaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei lapsettomuutesi välttämättä kokemastasi abortista johdu, sen on voinut aiheuttaa aivan joku muu asia, joka on tapahtunut paljonkin abortin jälkeen, esim. jokin tulehdus tai sitte nnykysin niin tavanomainen PCO (PolyCystic Ovario Syndrome) eli munasarjojen monirakkulatauti. Eräs ystäväni sai lapsen ja kun he yrittivät toista, nii nhän ei tullut millään raskaaksi. Syyksi löytyi tuo PCO, joka oli tullut muutamassa vuodessa, eikä oireena ollut kuin silloin tällöin kepäsäännöllisiä vuotoja. Voihan se perimmäinen syy olla myös miehessä!
Vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika yrittää lasta. Tekemäsi abortti ei ole este sille, että pääsisit tutkimuksiin ja hedelmöityshoitoihin.
Kiitos vastauksestasi! Tällaisia asioita vaan pohtii pienessä mielessään, mutta mieskin on yrittänyt sanoa, että varmasti saadaan hoitoa, jos tarvetta tulee...
Niin, tuo PCO on käynyt mielessä, kun ylipainoa on jonkun verran (tosin nyt vähenemässä) ja kierto ilman lääkitystä epäsäännöllinen. Kilpirauhasen vajaatoimintakin (nyt lääkityksellä tasapainossa) saattaa laittaa hormonitoiminnan sekaisin, joten sekin voi olla yksi syy.
Ehkä päivä paistaa vielä risukasaankin ja viimeistään syksyllä lääkärikäynti valaisee asiaa enemmän...
varmasti jahkaat tuon abortin kanssa ja lapsettomuuden. Onhan totta että joskus vaikkakin harvoin abortista voi tulla komplikaatioita joiden seurauksena on lapsettomuutta, mutta sellaisista et kerro.
Vikaa voi olla siinä toisessakin osapuolessa..
Ystävissäni on kuitenkin kaksi naista joista toinen teiniäiti ja toinen sitten ns normaali. Kummallakaan ei oel toista lasta koskaan tullut vaikka yritetty on toistakymmentä vuotta. Varsinkin tuo nuorempi äiti on monasti sanonut että onneksi ei tehnyt silloin aborttia vaikka olisi halunnutkin oikeastaan. Kummankaan lapsettomuutta ei olla tutkittu sen enempää, mutta se että tulee kerran raskaaksi vain "luomusti" ei ole mitenkään outoa tässä maailmassa.
Niin ja kuten jo sanottu, hoitoja saat kuten kuka tahansa muukin. Toivotaan että tärppää!
Totta, miehessä voi olla myös vikaa. Meitä ei ole kumpaakaan vielä sen enempää tutkittu, mutta muuttuuhan miehelläkin hedelmällisyyden taso esim. iän myötä. Mutta olemme vielä suht nuoria (28 32), että jos hoitoihin päädymme/pääsemme, niin ei ole ihan liian myöhäistä kuitenkaan.
Ja luulen, että tuo syyllisyys-ajattelu yhdistettynä tärpäämättömyyteen ja iän kertymiseen tekee aika ison osan tästä stressaamisesta, joka voi jo itsessään huonontaa mahdollisuuksia aika paljonkin. Mutta tietysti lapsettomuus pitää hyväksyä jossain vaiheessa, jos mikään ei auta. Silloin pitää vaan painaa elämässä eteenpäin uusin ajatuksin...
Niin ja kiitos sinullekin kommentista! Olen lukenut muitakin vastauksiasi näillä palstoilla ja olet kirjoittanut aina aika fiksusti. :) Mukavaa loppukesää!