Miksi,

Laitoin lapsen steineriin, koska olen lukenut siitä joskus itse ollessani lapsi ja olisin halunnut senkaltaiseen kouluun, jossa ssa tehdä paljon luovaa. En ole massatyyppi, eikä tyttärenikään, jonka steineriin laitoimme. Hänen luokallaan oli peruskoulussa häiriintynyt tyttö, joka aiheutti ongelmia ja pelokkuutta luokkansa tytöille, myös omallemme. Tämä sai meidät ylipäätään harkitsemaan koulun vaihtoa. Steinerkoulu on lähellämme ja jotenkin se kiinnosti. Tytär sai itse päättää, halusiko mennä sinne vai jäädä vanhaan vai vaihtaa uuteen peruskouluun. Tutustuttuaan kouluun, hän päätti vaihtaa steineriin. Hän oli tuolloin 10 v, joten osasi jo päättää.

No, me vanhemmat vähän hirvittelimme, sillä koulusta tulee maksut ja siellä tehdään paljon talkoilla. Mieheni ei ole kovin sosiaalinen ja oikeastaan toivoimme, ettei tyttäremme valitsisikaan tätä koulua. Mutta hän halusi ja näin alkoi koulunkäynti koulussa.

Opettaja on erittäin hyvä ja pätevä, opiskellut steineropettajaksi ja muutakin, jota en kerro ettei koulu paljastu.

Steinerkoulussa on hyvää ja huonoa. Meillä on kaksi muutakin lasta, jotka käyvät peruskoulua ja toiselle se ainakin sopii paremmin kun steiner. Steinerissä pitää olla itse aktiivinen ja ellei ole, se ei kai liiemmin haittaa. Peruskoulu potkii eteenpäin ja mielestämme laiskemmalle oppilaalle sopii parhaiten peruskoulu.

Meitä häiritsee, että luokan pojat saavat olla kuin viidakon kasvatit. Toisaalta niitä höhelöitä on kyllä peruskoulussakin. Tytöt ovat todella kivoja tyttäremme luokalla ja lähes poikkeuksetta omaavat hyvän itsetunnon, omamme mukaanlukien. Tyttäremme viihtyy koulussa hyvin, hän omaksui koulun tavat nopeasti ja sai paljon kavereita. Koulussa tehdään monipuolisesti kaikkea ja tuntuu, että lapsista tulee käteviä eikä uusavuttomia steinerin jälkeen.

Mikä meitä vähän huolestuttaa on se, että läksyjä tulee harvoin, kokeita ei juuri ole eikä matematiikkaan panosteta paljoa. Liikuntaakin on vain vähän ja eurytmiasta ei tyttäremme pidä. En tiedä sitten onko hyväksi vai mitä, mutta tuskin siitä nyt kovasti haittaakaan on.

Opettajan kanssa on ollut helppoa keskustella elämän asioista, sillä me emme elä pelkästään pinnallisten asioiden puitteissa. Mutta emme ole kaikesta samaa mieltä ja opettaja hyväksyy kotien erilaiset näkemykset. Luulen, että ihmisillä on liian ankara kuva steinerlaisuudesta - siitä, mitä se nykyään on.

Vanhempien joukkoon meneminen oli yllätys. Niin paljon keskenkasvuisia aikuisia, voisi sanoa. Kovat talkootyömäärät ja niiden epätasaisuus (kaikki eivät tee osuuttaan) ovat riidoittaneet ihmisiä ja meillekin vastaanotto oli lähestulkoon hyökkäävä. Sisuunnuin aikuisten käytöksestä niin, että olimme vähällä nostaa kytkintä. Tyttäremme takia kuitenkin päätin sietää ja nyt tilanne on parempi. En pidä kaikista vanhemmista, mutta todella kultaisia ja mukavia ihmisiä löytyikin paljon. He vain olivat vähiten äänessä alussa. Ne äänekkäimmätkin ovat saaneet näyttää kuka on kuka ja sitä myöden rauhottuneet. Ovat kai huomanneet, että meistä ei ole vaaraa.

Meille ei kerrottu koulua harkitessamme siitä, miten mittavaa talkootyöskentely tulisi olemaan. Myös musiikin tuntien kustannukset (yksityisopetus) jätettiin kertomatta ja em. seikat olisivatkin varmaan kallistaneet vaa'an kiitos ei steinerkoulu- suuntaan, vaikka tyttäremme olisikin halunnut kouluun. Eli mikäli olisimme tienneet kaikki faktat, emme todennäköisesti olisi antaneet tyttärellemme periksi. Niin paljon koulu vanhemmilta vaatii.

En vielä (puolentoista vuoden jälkeen) osaa sanoa, oliko valinta hyvä vai huono. Hiukan kylmää tuo, että oppiiko siellä tarpeeksi. Nähdäkseni kielten opetus on hyvää, se tapahtuu leikin varjolla ja jää mieliin, mutta mm. matematiikka ja muut vähän huolettaa. Luulen, että tyttäremme itsetunnon ja elämänhallinnan kannalta valinta on kuitenkin hyvä. Hän vaikuttaa erittäin reippaalta, tasapainoiselta ja nytkin jo odottaa koulun alkamista.

Tästä voisi kirjoitella vaikka kuinka, mutta ei oikein nyt ole aikaa eikä fiiliksiä. Toivottavasti selvensi jollekin jotain..