Olen raskausviikolla 28, ja viime viikkoina minuun on iskenyt paniikinsekainen masennus. Tuntuu, etten tiedä vauvoista yhtään mitään, enkä osaa olla hyvä äiti. En tiedä, mitä vauvalle pitäisi hankkia, vaikka meiltä löytyy jo vino pino vaatteita, vaunut jne.
Uskallanko nukuttaa vauvaa ulkona kesyjen oravien takia? Tarttuuko vauvaan helposti nuha? Mitä, jos raskauskiloja kertyy vielä sata? Jos rintareppu repeää liitoksistaan ja vauva putoaa? Mitä, jos vauvan kasvoissa on vaikkapa puolen naaman kokoinen syntymämerkki?
Lisäksi koen huonommuutta siitä, etten ole jaksanut opiskella niin paljon kuin olisin halunnut. Paniikin vallassa suunnittelen jo vauvanhoitolistaa, kuka voisi auttaa minua, jos voimani loppuvat kokonaan. Oma äiti asuu 600 kilometrin päässä.
Välillä on sellainen tunne, ettei olisi pitänyt alkaa lapsentekoon ollenkaan ja että voisipa tätä kaikkea lykätä vielä vuodella. Olen aivan pihalla. Kokemuksia?
Uskallanko nukuttaa vauvaa ulkona kesyjen oravien takia? Tarttuuko vauvaan helposti nuha? Mitä, jos raskauskiloja kertyy vielä sata? Jos rintareppu repeää liitoksistaan ja vauva putoaa? Mitä, jos vauvan kasvoissa on vaikkapa puolen naaman kokoinen syntymämerkki?
Lisäksi koen huonommuutta siitä, etten ole jaksanut opiskella niin paljon kuin olisin halunnut. Paniikin vallassa suunnittelen jo vauvanhoitolistaa, kuka voisi auttaa minua, jos voimani loppuvat kokonaan. Oma äiti asuu 600 kilometrin päässä.
Välillä on sellainen tunne, ettei olisi pitänyt alkaa lapsentekoon ollenkaan ja että voisipa tätä kaikkea lykätä vielä vuodella. Olen aivan pihalla. Kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikka itse olen vasta raskauden alussa, uskon että ajatuksesi ovat normaaleja, lähestyvään elämänmuutokseen liittyviä pelkoja. Vaikutat sellaiselta henkilöltä, joka haluaa olla mahdollisimman hyvä kaikessa, mitä tekee - mikä on hieno piirre, tiettyyn pisteeseen asti. Älä kuitenkaan anna täydellisyyden tavoittelun synkentää mieltäsi!
Lapsi on suuri muutos ja vanhempana joutuu lisäksi käsittelemään aika moisen liudan aivan uusia pelkoja. Pieni ihminen on vanhempien vastuulla ja ehkä vasta sitten sitä tajuaa, kuinka vaarallinen paikka maailma on. Mutta muista realiteetit! Oravat eivät varmastikaan ihan joukolla tunge lastenvaunuihin ja jos asia epäilyttää, niin nukuta lapsi siällä tai sellaisessa paikassa, jossa voit pitää vaunuja silmällä. Nuhat ja muut harmilliset sairaudet ovat pienten lasten vanhempien arkipäivää, eikä niillekään oikein mitään voi. Osta laadukas rintareppu, jonka valmistaja antaa sille takuun. Lapsen mahdolliset syntymämerkit tai muut ongelmat voit käsitellä vasta sitten, kun pikkuinen on ulkomaailmassa. Ennen sitä murehtiminen on täysin ajanhukkaa.
Päätä, että sinä pärjäät! Usko siihen, että luonto kyllä vetää tikanpojan puuhun. Lapsia on tehty maailman sivu ja lapsesta huolehtiminen on ehkä luonnollisin asia, mitä nainen voi tehdä. VAistosi kyllä kertoo, miten toimia ja lisäksi olemassa on vino pino kirjoja, jo synnyttäneitä ystäviä, netin keskustelupalstat ja tsiljoonat vauvasivustot, neuvola, erilaiset tukiryhmät ja vapaaehtoisjärjestöt. Et taatusti jää yksin pienimmänkään ongelman kanssa!
Ajattele asiaa rauhassa ja huomaat, että kaikki on juuri niinkuin pitääkin. Sinusta tulee hyvä ja hieno äiti ja tämän paniikinkin voit kääntää eduksesi. Uskon, että h-hetkellä olet erittäin hyvin valmistautunut ja saatuasi lapsen käsivarsillesi, etä olisi millään halunnut lykätä sitä hetkeä!