Ollessani eräässä siivousfirmassa töissä, meidän tuli siivouksen ohessa myös seurustella asiakkaiden kanssa. Tätä erityisesti korostettiin ja siitä muistutettiin, että pitää jonkinlaista small talkia asiakkaiden kanssa rupatella. "Jos asiakas ei mahdollisesti halua jutella, hän sitten ilmaisee sen itse", pomo sanoi. Ihmettelin suuresti tuota seurustelupuolta, sillä en ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksi, että siivojat olisivat myös seuraneitejä! Sain useita huomautuksia siitä, että en puhunut asiakkaiden kanssa tarpeeksi. Ymmärrän, että kohtelias pitää olla, kuten tervehtiä ja käyttäytyä asiallisesti, mutta ventovieraiden kanssa jutustelu ei vain mitenkään tuntunut luonnolliselta, varsinkaan, kun itse työnteko vei suurimman huomion. Tuosta jäi ikävä maku, ja onneksi nyt olen työntekijänä firmassa, joiden työfilosofia on hieman eri.
Olisin kiinnostunut kuulemaan muiden siivoojien mielipiteitä aiheesta!
Olisin kiinnostunut kuulemaan muiden siivoojien mielipiteitä aiheesta!
Vastaukset 17
Vanhimmat
juttu.. Eipä meillä tuollasta oo opetettu. Mä ite juttelen jos asiakas mulle rupee jutusteleen, mutta muuten saa kyllä olla aika hiljaa =) Lähinnä tästä on puhuttu, ettei saa olla tuppisuuna jos asiakas tulee puhuun..
Kyllä meillä ainakin pätee se, että jutellaan, jos asiakas haluaa/aloittaa keskustelua. Painotetaan sitäkin, ettei siivooja saa häiritä asiakasta - jatkuva räpättäminenhän kyllä sitä olisi jo. Kuinka toisaalta ehtii tekemään työnsä, jos aika menee seurusteluun vai onko mitoituksessa huomioitu joku puheaika...;-)
eli pisteytyksessä on kohta "vuorovaikutus"
Se on just tätä jutustelua. Se nostaa pisteitä jos pitää olla asiakkaiden kanssa tekemisissä...
Sitä minäkin ihmettelin, että missä välissä sitä rupattelua olisi ehtinyt harrastaa, kun kohteet itsessään oli mitoitettu niin tiukalle, että piti juosta paikasta toiseen hiki hatussa ja silti usein aika loppui kesken. Työ piti tehdä niin nopeassa tempossa, että siivous uuvutti melkein pyörryksiin.. uskomatonta touhua! (nyt toisessa firmassa ei ole kertaakaan ollut sitä ongelmaa, että aika kohteessa loppuisi kesken)
Niin, ja sen lisäksi meidän tuli vielä kohteeseen mennessä tervehtiä asiakasta pirteästi ja hyväntuulisesti, toimme mukanamme ikään kuin auringon asiakkaan päivään (vaikka oikeasti olisi harmittanut kuinka paljon, se tietenkin piti peittää). Tuo kuulosti kyllä sellaiselta p*skalta, että varmasti jossain vaiheessa olisi keittänyt yli.
kyllä firmalla on ollut ihmeellinen strategia asiakkaan pitämiseksi... Vai että aurinko! Tuntuu, että tuollainen mielistely ja hymyssäsuin jatkuvasti oleminen alkaisi asiakastakin kyllästyttämään? Saatikka, jos itse pitäisi näytellä aurinkoista koko työaika (en nyt tarkoita, että pahaa tuulta pitäisi näyttää). Täytyyhän olla työntekijälläkin oikeus olla oma itsensä oli puhelias tai ei, sitä pitäisi kyllä työnantajankin kunnioittaa!
firmalta, jossa on auringon väritkin... Olenko väärässä. "Auringon" tuominen ei kyllä korjaa huonosti suoritettua työtä.
Ei kyllä sovi suomalaiseen palvelukulttuuriin tommonen asiakkaan mielistely. Kyllä ottaa muakin aivoon jos vaikka kaupassa tulee myyjä siihen kyseleen ja hymyileen, kun koittaa kattoo jotain. Samoin jos pussikuski aamulla sanoo huomenta vaikka ittee v***ttaa kun on joutunu nousee sänkystä ylös. Miksei kaikki vois olla vaan oma ittensä? Kaupan kassoilla ja parturikampaajilla on kiireinen työ, ne vois hoitaa sen, ja jättää asiakkaat rauhaan hölinöiltään. Parempi olisi jos saisi kaikki tarvitsemansa jostain automaateista niin ei tarvis kenenkään palvella muita!
ajattelin samaa eli SOL:ia. Auringon värit työvaatteissa... Olin joskus ko. firmalla ja inhosin niitä oranssi-puna-keltaisia vaatteita, jotka hiostivat ja kesällä tosi kuumia. Jäin pois, kun huomasin, ettei palkan maksu kohdallaan. Toinen asia, työkaveri erotettiin hotellisiivouksesta sen vuoksi, että ns. viiden tähden hotellissa suihkuhuoneen lattiakaivosta löytyi hiuksia. Se oli lopputili siitä....
Niin, kyseessä ei ole SOL :) Mutta en kerro enempää.
Silloin, kun vielä tein keikkasiivouksia esim. toimistoissa, minusta oli äärimmäisen kiusallista siivota jonkun henkilön huoneessa, kun ei kuulunut muuta kuin oma hengitykseni. Ja tunsin silmät niskassa, kun joku tarkkaili mitä teen.
Paljon luontevampaa oli mennä jonkun asiakkaan/ työntekijän huoneeseen ja samalla löpötellä niitä näitä.
Ja toinen kauhun paikka oli koulusiivoominen. Joku ope oli niin tärkeetä olevinansa ettei sanaakaan vaihtanut. Todellaa ärsyttävää. Muistan yhdenkin vanhemman open, joka asiantuntevasti kyseli, että mäntysuopaako noissa pesuainepulloissa on. Voi hyvät hyssykät. Kas, kun ei juuriharjaa kysellyt ja olettanut, että heitän luokan lattialle 20 litran saavillisen vettä per luokka. Eihän kuivalla menetelmällä puhdasta voi tulla.
Naurattaa!
Itse en tykkää jutella asiakkaiden kanssa muuta kuin huikkaan tervehdyksen. Ei oikeasti kiinnosta paljon jutella. Ja kyllä on tullut huomattua ettei se asiakaskaan halua, joten mitäpä turhia löpisemään, töissä siellä vaan ollaan, kunhan nopeesti pääsee pois niin hyvä on.
Ärsyttää koko siivous ja vielä pitäis jotain jutella... Onneks enää pari viikkoa tätä paska duunia ja sitten pääsee opiskelemaan oikeaa ammattia.
Monessa paikassa olen ollut ja juttelu ei kuulu siivoojan tehtäviin. Sä pyyhit paskat pois ja sillä hyvä. KUKAAN ei ole kiinnostunut siivoojasta. Korkeintaan jotkut kiimaiset miestyöntekijät, joilla on liian vähän omia duuneja, joten jää aikaa härnätä siivoojia.
Toivottavasti keksitään lisää robotteja jotka vois siivota, robotti-imuri jo on.
Joku vetää hernepussillisen tästä, mutta vetäköön. aivan sama.
Siinäpä oikea asenne :) Itse ajattelen aika lailla samoin. Ei mua kiinnosta jutella ihmisten kanssa töissä, ja tuskin nekään kovin kiinnostuneita siivoojasta on. Teen työni ja sillä hyvä. Jo heti aamulla mietiskelee hommia, jotka pitää tehdä, ja odottaa hetkeä, jolloin voi lähteä kotiin. Siivoustyö on masentavaa ja ahdistavaa, onneksi töitä enää kolme viikkoa.. Välillä v*tuttaa ylikaiken, ja jos siinä pitäisi vielä ihmisille näytellä iloista naamaa, niin jopa muuttuisi rankaksi. Töiden loputtua pääsen opiskelemaan sitä mitä oikeasti haluan.
Helpompaa voisi olla, jos edes itse kykenisi arvostamaan tekemäänsä työtä, huoh.
Itse työskentelen työparin kanssa. Pääasiassa ylläpitosiivous-ja tarvittavat perussiivoustyötkin tehdään kun asiakas ei ole paikalla. Lähinnä tervehditään asiakasta ja muutama sana vaihdetaan muutenkin jos asiakas haluaa. Ainoastaan sitä asiaa on korostettu ettei yrityksen sisäisistä asioista saa puhua asiakkaille, tämä on ainoa ohje siis työnjohdon taholta.
"small talkin" tärkeyden jos olisi
kyseessä siivous vaikka potilashuoneissa.
Muissa siivouspaikoissa tuntuisi jopa
työtähäiritsevältä lirkutus ja lärpätys
ja suukorvissa "onnellisena oleminen" saisi kyllä
tuntemaan itsensä täydeksi idiootiksi.
myöntää, että saan paljon anteeksi sen takia kun tulen asiakkaiden kanssa hyvin toimeen.
Mulla on monta siivouspaikkaa päivässä ja aina kun tartun uuteen ovenkahvaan niin muistelen, että mitäs sitä täällä olikaan tapahtunut...
Eli kellä on uudet koiranpennut, kellä lapset murrosiässä, kuka on juuri muuttanut ja kuka keksinyt pari uutta reseptiä.
Ei vaikuta, onko asiakas mies tai nainen, ne tykkää kun vähän kysäiset, että mitenkäs se muutto meni tai onko kissa tottunut jo uusiin koiranpentuihin..
Olen kuullut työkaverin saavan moitteita jostain sellaisesta johon olen itsekin syyllistynyt, mutta se smalltalking puree eli mulle ei paljon valituksia tule...
ystävällisyyttä, välittömyyttä ja ripeyttä ja että osaa asiakkiden kanssa kommunikoida.
Monenlaisia työpaikkoja on.