Hei!
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monta koulurakennuksessa homeen ja kemikaalien kanssa tekemisiin joutunutta liikuskelee näillä sivuilla.
Työskentelin alle puoli vuotta "korjatussa", lattiaremontoidussa tilassa, josta oli ennemmin tehty home- ja kemikaalilöytö. Rupesin oireilemaan ja jäin lopulta työpaikasta sairaslomalle ja sijaisuuteni (homesairaan työntekijän sijainen) myös loppui ajallaan. Pois jäätyäni sain mm. kuulla ihan suoraa kommenttia vastuuttomuudesta jne. Nurinkurista.
Käsien ihon kuivuminen ei ollutkaan pakkasen syytä kuten aluksi luulin. Joillain oppilailla oli mm. käsien iho verillä. Nenän limakalvot kuivuivat minulla myös ja tämä jatkuu edelleen kolmen kuukauden jälkeen.
Työpaikan pomo ei työtä aloittaessani edes maininnut ongelmista. Onneksi asia oli tiedossani ja vähitellen rupesi myös valkenemaan ettei remontti ollut poistanut ongelmaa ainakaan kokonaan.
Osa asianosaisista kieltää kokonaan ongelman, mikä vaikuttaa tiedon siirtymistä eteenpäin mm. oppilaiden vanhemmille.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monta koulurakennuksessa homeen ja kemikaalien kanssa tekemisiin joutunutta liikuskelee näillä sivuilla.
Työskentelin alle puoli vuotta "korjatussa", lattiaremontoidussa tilassa, josta oli ennemmin tehty home- ja kemikaalilöytö. Rupesin oireilemaan ja jäin lopulta työpaikasta sairaslomalle ja sijaisuuteni (homesairaan työntekijän sijainen) myös loppui ajallaan. Pois jäätyäni sain mm. kuulla ihan suoraa kommenttia vastuuttomuudesta jne. Nurinkurista.
Käsien ihon kuivuminen ei ollutkaan pakkasen syytä kuten aluksi luulin. Joillain oppilailla oli mm. käsien iho verillä. Nenän limakalvot kuivuivat minulla myös ja tämä jatkuu edelleen kolmen kuukauden jälkeen.
Työpaikan pomo ei työtä aloittaessani edes maininnut ongelmista. Onneksi asia oli tiedossani ja vähitellen rupesi myös valkenemaan ettei remontti ollut poistanut ongelmaa ainakaan kokonaan.
Osa asianosaisista kieltää kokonaan ongelman, mikä vaikuttaa tiedon siirtymistä eteenpäin mm. oppilaiden vanhemmille.
Vastaukset 35
Vanhimmat
kuulostaa perin juurin tutulta toiminnalta. Toimintapoja on varmasti yhtä monta kuin on kouluakin. HOmma kun on pitkälti kiinni siitä, miten esimies eli rehtori hoitaa hommansa.
Olen tavannut todella pikaisesti ja vielä oikealla tavalla homeisiin reagoivia johtajia, ts. ei peitellä, vaaditaan kunnon remontit ja työntekijät siirretään turvallisiin tia turvallisempiin tiloihin. Sitten taas on näitä, kuten omalla kohdallani, ettei ongemaa myönnetä vielä silloinkaan kun tsp:n hlö on käynyt mittaamassa kosteudet. Ja tämä soossi syötetään myös vanhempainilloissa.
TSP:n hlö sanoi olevan hyvin tavallista, että oireet alkavat noin kahdessa kuukaudessa sairaaseen rakennukseen menon jälkeen.
Opettajia ja lastentarhan opettajia on paljon sairastunut, samoin terveysalan ihmisiä.
ilmeisesti paha monella paikkakunnalla. Itsekin odotan mielenkiinnolla koulun alkua ja sitä kuinka nopeasti viime syksynä alkaneet oireet palaavat. Minun kohdallani jatkuva iltakuumeilu, nenän limakalvot verillä, ajoittain paheneva yskä, infektiokierre... Virallisesti ei meilläkään ongelmaa ole tai se kielletään/ vähätellään vähän joka (viranomais)taholta. (ts. kukaan ei ole todistettavasti sairastunut vielä tarpeeksi vakavasti = ei siis syytä tehdä kunnollisia selvityksiä, joissa jotain voitaisiin vahingossa todeta.)
usein samalla koulullakin. Vaikka olisi johtotaso reagoinut, tilanne tutkittu ja korjaukset määrätty, voi punakynä käydä remonttirahoissa vuosikausia.
Kestää pitkään ennenkuin todellisen ongelman tajuaa edes sairastunut, monet oireet johtuivatkin "sisäilmaongelmasta"! Kysyy rohkeutta pohtia työpaikalla näitä ääneen. Ellei työterveyslääkäri tunnusta sairauden työperäisyyttä ei tule oikeita tutkimuksia työpaikallekaan.
pitää kutsua tutkimaan tilannetta. Sen voit tehdä ilman luottamushenkilöäkin. Meillä luottamushlö ei tehnyt mitään, ennen kuin vaihtui sellaiseen, joka itsekin sairastui. Se oli kuitenkin monen kohdalla liian myöhään. Itse kunkin tulisi aktivoitua liittoonsa päin.
LIISA/ laittaisitko vielä sen julkilausuman, jossa oli kyse Maija Perhon johtamasta työmarkkinajärjestöjen kannanotosta homeongelmiin tms. Kiitos.
Tarkoitat varmaankin tätä tekstiä, joka oli osa silloisen sosiaali- ja terveysministeri Maija Perhon vastauksesta Esa Lahtelan kirjalliseen kysymykseen 276/2001:
" Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 14.10.1998 Työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön kehittämistyöryhmän (TAKE), jonka tehtävänä oli selvittää työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön kehittämistarpeita. Homeen aiheuttamiin ammattitauteihin liittyviä kysymyksiä ei työryhmän toimeksiannossa erikseen mainittu, mutta työryhmällä oli kuitenkin mahdollisuus ottaa käsiteltäviksi kaikki ne asiat, joita työmarkkinajärjestöt pitivät tarpeellisina. Työryhmä, joka luovutti 16.10.2000 muistionsa sosiaali- ja terveysministeriölle (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 2000:17), ei pitänyt tarpeellisena käsitellä homeen aiheuttamiin ammattitauteihin liittyviä kysymyksiä. "
kiitti:)
vaan pikemminkin päin vastoin. Melkoista vastuuttomuutta on työnantajan puolelta vähätellä tilannetta. Sillä oireilija, joka on viestittänyt esimiehelleen epäilyksensä sisäilmasta, on toiminut juuri niin kuin työturvallisuuslaki määrää. Se eteneekö epäilys esimieheltä eteenpäin, onkin jo kokonaan toinen juttu, lain mukaanhan sen pitäisi edetä, mutta, mutta... sitä pikkupomojen hyväveli kerhoa on vaikea ymmärtää, jos se ei työturvallisuuslakia noudata.
Sitten on ne hyvin tehdyt remontit,joiden laatua ei kukaan valvo. Kova hinta maksetaan remonttityöstä, joka tehdään sinne päin, mutta ei niinkuin se pitäisi. Taas luulisi työnantajan, jos se kenenkään terveydestä välittää, olevan tyytyväinen, jos joku huomaa, ettei se remontti nappiin osunutkaan. Eli oireilu jatkuu, vaikka niin hyvin remontoitiin ( maalattiin vähän seinää). Perusfakta tuntuu olevan se, että kun on remontoitu, niin sitten ei enää voi oireilla.
Itsekin kärsin monenlaisista oireista koulullani, jotka nyt myöhemmin ovat paljastuneet homeiden aiheuttamiksi. Näitä outoja olivat mm. nivelkivut, saattoi jotain niveltä pakottaa ihan kauheasti, ensin yhtä sitten useampaa. Jalka oli välillä niin kipeä, ettei se päälle kestänyt astua. Hierojalla kävin tämän tästä, kun ristiselässä oli jatkuvasti pistävää kipua. Ei ole enää ollut selkäkipeä, kun ei ole tarvinnut homekoulussa altistua. Oudoin oire oli huimaus sekä vilunväreet, vaikka oli kuinka kuuma tahansa, sekä lämmön sahailu 35 - 37 asteen välillä. Myös käsi-ihottumani on hävinnyt jäätyäni pois homekoulustani.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000005967585
Tässä yksi keskusteluketju koulujen homeongelmista.
Hakusanalla "koulujen homeongelmat" löytyi 35 osumaa. (Kaikki eivät kylläkään olleet homeesta)
Sairastuin itse Oulun sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa (entinen Terveydenhuolto-oppilaitos, entinen sairaanhoitajaopisto, Professorintiellä), johon pääsin ammatilliseen kuntoutukseen 2002 opiskelemaan sosionomiksi. Oireilu alkoi kahden tunnin kuluttua, kun aloitin opiskeluni. Lopuksi en kestänyt homekoulua yhtään ilman "kaasunaamari" Silner 12 suojainta. Se päässäni opiskelin opintoni loppuun asti. Silmätulehdusta hoidettiin kolme kuukautta, kun allerginen silmätulehdus tulehdutti silmälääkärin mukaan "kaikki silmän kerrokset". "Silmä on kuin sipuli ja jokainen kerros on tulehtunut" kertoi erikoissilmälääkärini. Silmäni oireilivat samoin jo työpaikallani ja joskus 1990 luvulla aloitin silmätippojen käytön lumettomana aikana.
Kukaan ei kertonut, että koululla on hometta. Siellä oli tehty sisäilmatutkimukset vuonna 2000, joista edes opettajilla ei ollut tietoa. Penicillium oli vallitsevana homelajikkeena. Muitakin kosteusvauriomikrobeja varmasti oli rajujen oireitteni mukaan. Kuusi opettajaa tuli kertomaan minulle oireiluistaan ja he olivat tyytyväisiä, kun uskalsin kertoa ongelmani ääneen. Heitä ei oltu kuunneltu vaan heille oli sanottu: "Olette siinä iässä, että kaikenlaista kremppaa jo tuleekin". Moni opettaja lähti minunkin opiskeluaikanani pois sieltä juuri tuon homeoireilun vuoksi. Remontti on tulossa - ainakin kirjastoon, jonka kirjat olivat homeessa. Muitakin remontteja on tehty siellä viime vuosina.
Meidän koululla on nyt muutama ammattitautikin johtuen kosteusvauriohomeista, mutta kumman salailevaa tuntuu olevan. Kuulin noista ammattitaudeista ihan muualta kuin koululta. Valitettavasti asioista ei pystytä puhumaan niiden oikeilla nimillä ja avoimesti koko henkilökunnan kesken. Joten seurailen sivusta tilannetta ja jos parempaa tietoa ei ole saatavana, teen ratkaisuni tulevaisuuden ja koululla pysymisen suhteen aika rivakasti ja itsenäisesti. Terveys on tärkein.
Vielä on viikko aikaa kotona mitata PEF-arvoja kolmesti päivässä ja jatkaa koulujen alettua.
Niitä näyttää olevan enemmän kuin sieniä sateella. Vallitsevana käytäntönä näyttää olevan iv:n keskeyttäminen yöksi ja viikonlopuiksi. Mitä ihmettä teknisen puolen ja talonmiesten päässä liikkuu, kun näin toimintaan, vaikka kaikkialla sanotaan iv:n kokoaikaisen päälläolon merkityksestä?
Kirjoitin olevani menossa kokeilemaan koulua, jonka olen talvella tuntenut puhtaaksi mm. opettajainhuoneesta. Sehän ei tietysti takaa sitä, että voisin työskennellä luokassa. Nyt kesällä olen ollut erityisen herkällä ja olen saanut oireita talvea herkemmin.
Yllätys - luokka, jossa pitäisi työskennellä, on paha. Kun aukaisen luokan oven alkaa välitön kasvojen kutina ja ääni menee. Viivästyneenä reaktiona sain seuraavana päivänä elämäni ensimmäisen vesinuhan.
Sitten läksin katsomaan muutaman päivän kuluttua löytyisikö sieltä toisia tiloja. Tuolla pystyin olemaan ihan kohtalaisesti, kenties tunnin olin ko. tiloissa. Silmät tuntuvat kuitenkin ragoivan ja korvakäytävää kutittaa, kuten monessa hometapauksessa tahtoo tehdä. HUokuvaa hengitystä ei tullut, kuten siellä alkuperäisessä luokassa.
Mitähän minä tekisin? Taidan mennä kuitenkin yrittämään. Kylläpä se elimistö tietysti ilmoittaa pian, voinko olla tiloissa pidempään.
Ei kyllä yhtään tunnu hyvältä taas joutua tekemään itsestään turhaa ihmistä. Työhalut ja sosiaalisten suhteiden tarve olis valtava, mutta jos ei niin ei. Mitäs sille voi? Olishan tuo koulun johtaja voinut sanoa rakennuksen homeista, kun ilmoitin joutuneeni lähtemään homeen takia edellisestä paikasta. Onneks on näitä pettymyksiä tullut jo niin paljon, ettei tämä ehkä lopulta enää hetkauta kuin hetken.
Asianajajani puhui aiemmin koulun ylläpitäjälle asetettavan yhteisösakon mahdollisuudesta. Onko kenelläkään siitä kokemuksia?
Itsekin omalla koulullani olen ihmetellyt, mitä niiden päässä liikkuu, kun iv:t ovat pois päältä öisin ja viikonloppuisin. Ja kellonperään ne oli kytketty eli, jos oli joku tilaisuus, joka venyi, niin naps koneet vain pois päältä ja siinä se. Eiköhän kohta ellei jo nyt makseta niitä rahoja toisessa muodossa, jotka säästettiin/säästetään iv:t kytkemällä pois päältä. Vastuuttomuus on huipussaan, mutta eihän lasten terveys nyt minkään arvoista ole.
Olen vakavasti sitä mieltä, että rakennuksessa, jossa on kosteusvaurio-ongelma joissain osissa esim. vaikka joissakin luokissa aiheuttaa altistuneelle terveyshaittaa, vaikka löytyisikin tila, jossa ongelmaa ei heti "haista". Todennäköisesti juuri tuo iv pyörittää itiöitä rakennuksen joka sopukkaan, puhumattakaan siitä rakennuksen käyttäjämäärästä, joka myöskin puolestaan levittää niitä vaatteissaan/hiuksissaan myös tiloihin, joissa niitä ei ehkä aiemmin ole ollut. Tältä pohjalta on vaikea ymmärtää TPS:n ratkaisuja asettaa joku luokka käyttökieltoon, kun usein se tarkoittaa vain sitä, että luokan ovi on kiinni eikä siellä saa antaa opetusta. Miten yksittäisen luokan saa erotettua niin rakennuksen sisäilmasta, ettei itiöitä jne. jostain rakosesta vuoda ns. puhtaampiin tiloihin.
Millä perusteella koulun ylläpitäjälle onnistuttaisiin asettamaan yhteisösakko? Miten se tukisi käytännössä homeesta oireilevia ja vielä oireilemattomia: opettajia, oppilaita jne.? Onko olemassa aiempia tapauksia?
Tuntuu, että useat "päättävät elimet" yrittävät kieltää ja peitellä homeen olemassaoloa.
Onko kukaan kuullut tai vetänyt rehtoria vastuusen hänen jättäessään kertomatta tosiasiat esimerkiksi palkattaessa sijaista homeluokkaan jo homesairastueen tilalle?
edellisten asioiden lisäksi, että onko kukaan vetänyt vastuuseen rehtoria siitä, että hän levittelee sairastuneesta perättömiä tietoja ja miten se näytetään toteen?
Onko kukaan vetänyt kuntaa vastuuseen kokonaisesta homekoulusta ja sen aiheuttamista sairauksista niin työntekijöille kuin oppilaillekin?
Sähköpostia työpaikaltani....
Moikka ja kiitoksia lausunnosta,
Meillä oli äsken työsuojelutarkastajat, työnantajat sekä henkilökunnan edustajien kokous. Työperäisten tapausten määrä on kasvussa ja tällä hetkellä kolme tapausta menossa tutkimuksiin. Kokous oli kuitenkin hyvähenkinen, jossa etsittiin lähinnä toimenpiteitä sisäilman parantamiseksi. Meille sairastuneille ei tietenkään mitään uutta luvattu ja näyttää siltä että uutta rakennusta ei tule. Pidä huoli että saat ehdottomasti terveen työhuoneen.
Ollaan yhteydessä ja avain samoin kiva oli tehdä duuni yhdessä.
tsemppiä,
xx
Hakusanalla "Turhalan" löytyi koulujen homeista sairastuneen Risto Luukkosen ennakkotapaus. Hän taisteli KYMMENEN VUOTTA ammattitautidiagnoosistaan. Hänen oireitaan ei uskottu.
Yksi hakusanalla "Turhalan" löytyneistä:
"Kyllä löytyy ennakkotapaus !
... Kuvassa (minulla oli kuvakin tuossa jutussa) Kiuruveden Turhalan koulunjohtaja Risto Luukkonen, jonka taistelu ammattitaudista vei 10 vuotta. Ensimmäisistä ammattitautilausunnoista tuli hylkäävä päätös tuli maaliskuussa 1994. Sen jälkeen valitukset ovat kiertäneet tapaturmalautakunnassa, vakuutusoikeudessa,...
13.5.2006 - kirjoittanut: hilkkaliisa - Lue koko viestiketju
Terveys > Homesairaudet"
eli pitäisi mennä kokeilemaan uuteen rakennukseen. Eikö koulun johtaja ole tällaisessa tapauksessa mitenkään velvollinen ilmoittamaan, jos siinä kokeilukoulussakin on homeongelma.
Toivottavasti itselläni tärppää paremmin, jos tämäkin homma on säkästä kiinni. Tai muuten on melkoinen oravanpyörä edessä? Monta paikkaa olet jo kokeillut?
Selvitä ihmeessa, onko kokeilikoulusi puhdas homeesta ennen kuin menet testaamaan sen oman terveytesi kustannuksella! Jos et saa rehtorista tai kunnan päättäjistä asiaa irti, niin käy työterveyslääkärillä puhumassa oireistasi.
kun on mennyt luotto työterveyslääkäriin ja kenestäkään ei saa mitään irti?
Työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu tms. - auttaisivatko he? Työsuojelupiiristä voisi kysyä apua myös.
Ja jos työpaikkalääkäri ei osaa, uskalla tai viitsi auttaa sinun pitäneen kääntyä yksityislääkärin puoleen. Maksaa, eikä sieltäkään tulevaan apuun voi faktana luottaa...
Työkaverit yhdessä miettimään ongelmaa? Tiedän omalta kohdaltani, että sekään ei kovin helppoa ole. Usein työkaverit kääntävät selkänsä ennen kuin apua uskaltavat antaa. Osa mielistelee päättäjiä tiedoillaan, MINÄ olen aivan terve, vaikka työskentelen aivan samoilla kulmilla kuin xx. MINÄ kyllä pystyn.. jne jne.
Mutta myöhemmin nuokin henkilöt huomaavat virheensä - yleensä silloin on anteeksipyyntöjen ja antamisen aika. Tärkeää on yrittää ratkaista ongelmaa yhdessä kaikkien eduksi.
Mutta sairastuneelle ei ole oikotietä onneen - oireet, sairaus on vakava ja uhkaa terveyden lisäksi myös henkeä. Tilannetta ei voi liioitella - puhdas työ- ja sisäilma on oikeutemme.
Toivotaan, että löydät apua tilanteeseesi.
ja kerrotttava omista oireita. Itsensä joutuu pistämään likoon.
Tuskin rehtori valehtelee. Voisi pyytää nähtäväksi, jos rakennuksesta on tehty jotain sisäilmatutkimuksia. Työtovereista osa kertoo omista oireitaan, osa vaikenee vaikka oireilisikin. Vaikea tilanne, ei ole rehtorin vika ellei mitään tapahdu jos on tutkittu ja määrätty korjattavaksi ja punakynä käy korjausrahat poistamassa.
jolle työturvallisuuslain mukaan kerrotaan epäilykset sisäilmasta eli rehtorille ja hän ei sitten korvaansa lotkauta asialle selityksiä lukuunottamatta. Eikös se ole jo eri juttu, kun punakynä käy korjausrahat poistamassa, sillä toimenpiteellähän eri vastuunkantajat.
" Työtovereista osa kertoo omista oireistaan, osa vaikenee vaikka oireilisinkin."
Mitä ajattelee työyhteisössä ihminen, joka oireilee, mutta yrittää näytellä tervettä? Sairastaako hän opettajien omaa "ammattitautia": superhyvä ope, joka pystyy kaikkeen vai sitä toista tautia yhteishengettömyyttä?
ja siksi vakituisesta virasta ei oikein viitsi lähteä tyhjän päälle. Ennemmin katson mikä lausunto tulee, vaikka olisinkin se ainoa sisäilmasta valittaja.. tosin jälkeeni on jo muita tutkimusputkessa.
Olen sinnikäs, odotan lausuntoa siitä, että työpaikkani vuoksi sairastuin. Vuosi tässä vierähtää. Toivon, ettei pysyviä vaurioita keuhkoissani ole.
Ymmärrän myös niitä hiljaisia, vaatii rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa oireensa. Sairastuminen on pelottavaa. Toivottavasti havahtuvat ajoissa.
ajoissa. Vakituisesta virasta ei missään nimessä kannatakaan lähteä tyhjän päälle, vaikka se olisi ärsyttävää tappelua ja ties mitä johdon kanssa. On aina rankkaa olla se ensimmäinen, kun siinä syyllistetään niin kovasti, mutta terveytensä puolesta on taisteltava. Jos ei itse välitä omasta terveydestään, kuka siitä sitten välittää. Ja jono tulee pikku hiljaa perässä sinne tutkimusputkeen. Oikeastaan homekoulussa sisäilmasta sairastuessaan voi tehdä kaksi valintaa joko jäädä sinne vetelemään astmalääkkeitä ja pillereitä ja kuolla pystyyn tai taistella oman terveytensä puolesta ja saattaa edes jonkinlaiseen häpeään ne, jotka ovat antaneet vetkuttelullaan rakennuksen suistua kosteusvaurioiseksi.
Ole siis sinnikäs, niin minäkin olen ollut.
kenelläkään? OAJ:n asianajaja totesi lähettämieni kymmenien ja taas kymmenien papereiden perusteella, että jutussa tulisi todennäköisyydellä juuri sellainen tuomio. Oli(on) kuuleman mukaan niin huonosti eli ihan rikollisesti ylläpidetty koulu. Juttu tulisi hänen mukaansa nostaa no. huonosta ylläpidosta, eikä esim. lähteä peräämään oman terveytensä menetyksestä korvauksia. Jälkimmäisestä kun ei todennäköisyydellä päästäisi puusta pitkään, vaikka tilat ovat selvästi sairastuttaneet esim. minut. Eikö näitä ennakkotapauksia tarvittaisi pelotteiksi kunnille? Siis jos tulisi tuomio, sekään kun ei ole varmaa.
teillä, jotka olette syystä tai toisesta joutuneet palaamaan takaisin homekouluunne, korjaan kuntanne tai kaupunginne omistamaan homekouluun? Toisilla on kohta viikko takana ja toisilla vasta muutama päivä.
Tehtiinkö kesällä kunnollisia remontteja, tuntuuko, että olisivat onnistuneet?
Valitettavasti korjatut homevauriot, eivät ole poistaneen ongelmaa sairastuneilta. Lisää sairastuneita on tullut myös.
Nivelkivut, kasvojen polttelu, karhea kurkku, ääni painuu, keuhkoaluella vanne, silmissä roskan tunnetta... pef laskee
Työhuone sairassiivessä, mutta jotakin ongelmaa viilennyslaitteessa, sillä työhuone on todella lämmin. Ikkunoita ei saa auki ja ilma on niin raskasta, että sitä voisi leikata. Huoltomies tullee käymään ensi viikolla, jos ehtii...
Myös muut oireilevat, nivelkipujen vuoksi osa-aikaeläkkeellä ole poistui itkien työpaikalta. Itsellä sormien pikkunivelet kipuilevat, ranteet vielä ok.
Ankeeta on - tilanteen vakavuuden tajuavat nyt monet. Muistelevat työkavereita, jotka hyvin nopeasti eläkkeelle jäätyään ovat kuolleet, monet vielä varhaiseläkeelle lähteneitä... Osa sairastaa salaa etsien työpaikkaa terveenä työnhakijana - osa on joutunut palaamaan kun sijaisuus on päättynyt.
Aurinko ei paista risukasaan -
Juuri nuo kuvaamasi oireet:" nivelkivut,..., pef laskee", siis aivan samat kuin minulla. Teillä on siis yhtä paha tilanne kuin koulullamme. Toivon mukaan tilanteen vakavuuden tajuavat tarpeeksi monet ennen kuin tappavat siellä itsensä. Sillä tässä taudissa ei paluuta ole...
heti tiistaina eli kun olin ensimmäisen päivän omassa luokassani (sen viisi tuntia putkeen). Oireet minun kohdallani lämmön nousu, yleinen huono olo, välillä palelelua välillä hikoilua. Keskiviikko aamuna herätessä ´niska ja selkä jäykkänä, ihan kuin olisi enemmänkin urheillut. Yskiminen ei ole onneksi vielä palanut.
Onko kukaan muu havainnut samaa ilmiötä, että lomien/ taukojen jälkeen oireet tuntuvat ensin voimakkaammilta, mutta tasaantuvat vähän parissa päivässä?
ODTS:ssään, josta on "mielenkiintoista tietoa kaikille"-jutussa. Tai sitten alveoliittiin, sillä noiden kahden oireethan ovat lähes samat.
"Oireet tasaantuvat", mutta eivät siis häviä. Jos minä olisin housuissasi en suostuisi altistamaan itseäni enää lainkaan, vaan työterveyslääkärin pakeille. Tai jos edellinen on pösilö, niin yksityisesti eteenpäin.
Omalta keuhkolääkäriltäni sain neuvon, että jos lämpö nousee työtiloissa niin, silloin äkkiä pois sieltä. Se on kuolemaksi.
Älä tarkkaile oireitasi liian kauaa...
Koulut ovat tosi heikossa kunnossa eli lähes joka koulussa on enemmän tai vähemmän hometta, sama ongelma taitaa olla koko maassa. Herkimmät oireilee heti, osa päivien tai viikkojen viiveellä ja kun kostea kausi alkaa sitten meitä on PALJON. Rahaa ei ole ja "korjaukset", joissa kotuneet jäljet vain peitetään ja meille vakuutetaan ettei mitään enää ole ovat hyvin yleisiä.
Itselläni on sikäli onnellinen tilanne että pääsin "valitsemaan" koulun. Kolmentoista vuoden aikana (useissa eri kouluissa) oireilu paheni, pidentyi ja voimistui niin, että viime talvi olikin sitten aika helvetillinen. Olin lähes koko talven sairauslomalla ja nekin ajat mitkä olin töissä olin tosi sairas.
Rehtorin mukaan tiloissa ei ole eikä ollut kosteusvaurioita, vaikka vanhoja vuotojälkiä näkyi useissa kohdissa ja neljästä kohdasta tuli viime talvena vettä katosta läpi kuin hanasta. Yritin varovasti sanoa että kun olen niin herkkä... vastaus oli "EI TÄÄLLÄ OLE MITÄÄN KOSTEUSVAURIOTA"... täysin utopistista olisi ollut odottaa, että hän olisi homeet myöntänyt, vaikka mittaustulosten perusteella niitäkin löytyi jopa niin, että virallisessa lausunnossa luki "tiloja ei suositella käytettäväksi ennen asianmukaisia toimenpiteitä"...
Viime keväänä alkoi sitten TTL käynnit ja nyt pitäisi mennä 2 viikon osastojaksolle Meilahteen.
Sekin pelottaa, kun olen täältä lukenut ettei niihinkään voi luottaa ja siellä voi sairastua taas uudestaan...
Nyt olen puhallellut PEFfissa 600 ja ylikin viime talvena 2kk sairausloman jälkeen parhaimmillaan 520 ja kun keväällä sitten yritin palata töihin putosi lukemat viikossa 360. Sillon en saanut mitään lääkkeitä tai apua tuskaan/kipuun ja nyt kesällä sitten lääkäri TTL:lta soitti (kun olivat tutkineet paperitani ja TTL käynnin 2pv tuloksia) ja sanoi, että pitäisi kiireesti aloittaa lääkitys. Ihmettelin suuresti ETTÄ NYT KUN EI OLE OIREITA JA OLEN TOSI HYVÄSSÄ KUNNOSSA. En siis aloittanut lääkitystä. Ja kesällä kunto ja olo on ollut loistava... Katsotaan mitä tuleman pitää!
Hyvää ja ihanaa kesän loppua ja tulevaa syksyä kaikille!
tässäkin asiassa niin kilttiä porukkaa. Viimeiseen asti sinnitellään ja senkin jälkeen tunnetaan huonoa omaatuntoa kun ei jaksettu.
OAJ ei myös ilmeisesti ota tätä asiaa omakseen tai tuo ongelmaa edes yleiseen keskusteluun. Asialliset työolot olisivat ehdottomasti palkankorotuksia tärkeämpää. Nyt opettajat ovat homeoireineen ja -ongelmineen yksin. On ikäänkuin oma moka, jos kuulut siihen ihmisryhmään jonka elimistö alkaa homeille reagoimaan.
Pitäisikö jo opettajakoulutuksessa karsia allergioihin, atopiaan jne.. taipuvaiset "heikot" yksilöt pois?
Siisti sisätyö saa kokonaan uuden merkityksen...
kaikki opettajakoulutukseen pyrkivät ja valita sieltä se porukka, joka kestää homeita parhaiten. Kun tilanne koulutasolla on niin surkea, että homeista ei edes puhuta saati korjata. Varmin tapa sairastua homesairauksiin on opiskella opettajaksi tai terveydenhuoltoalalle. Edesvastuutonta menoa tässä yhteiskunnassa!
terveydenhuolto-oppilaitoksessa opiskeltuaan niin kuin meidänkin lasten terveydenhoitaja, joka näin on voinut meitä AJOISSA valistaa homeen ym. vaaroista, kun kuuli perheemme tarinan. Toivottavasti hän jakaa tietoaan k-vauriomikrobeista muillekin homeperheille. Surku yksilön kannalta, mutta voihan se näin laajeta koskemaan suurempaakin ihmisjoukkoa. Kokemus on paras opettaja.