jättänyt perheensä jonkun toisen takia.
On turha alkaa sotimaan tapaamisoikeuksista, jos itse haluaa päästä perheestään eroon.
Lapsillakaan ei ole mitään velvollisuutta isääkohtaan, joka heidät jättää. Useimmiten uudella tyttöystävällä saattaa olla omia lapsia, niin ei voi olettaa että lapset hyväksyvät ja antavat isälle anteeksi sen, että jättääheidät mutta viettää heille kuuluvan ajan toisen naisen lasten kanssa. Se on mieheltä niin suuri loukkaus lapsia kohtaan.
Yleensä tapaamisriitojen takana on vain se, että mies haluaa kehuskella tekojaan, että minäpä olen mies, kun pystyin jättämään vaimoni ja lapset. Sisimmässään hän kuitenkin tuntee tuskaa, mutta ei pysty eikäkehtaa myöntää. Ja monasti myös uuden kumppanin painostuksen alaisena, mies toimii vastoin omaa tahtoa.
Mutta on turha tulla marisemaan ja riitelemään tapaamisista ja lapsista,jos omasta tyhmyydestä heistä luopuu. Sen tyhmyyden hinta on aikanaan korkea, eikä lapset unohda, mitä ovat pieninä saaneet kokea.
On turha alkaa sotimaan tapaamisoikeuksista, jos itse haluaa päästä perheestään eroon.
Lapsillakaan ei ole mitään velvollisuutta isääkohtaan, joka heidät jättää. Useimmiten uudella tyttöystävällä saattaa olla omia lapsia, niin ei voi olettaa että lapset hyväksyvät ja antavat isälle anteeksi sen, että jättääheidät mutta viettää heille kuuluvan ajan toisen naisen lasten kanssa. Se on mieheltä niin suuri loukkaus lapsia kohtaan.
Yleensä tapaamisriitojen takana on vain se, että mies haluaa kehuskella tekojaan, että minäpä olen mies, kun pystyin jättämään vaimoni ja lapset. Sisimmässään hän kuitenkin tuntee tuskaa, mutta ei pysty eikäkehtaa myöntää. Ja monasti myös uuden kumppanin painostuksen alaisena, mies toimii vastoin omaa tahtoa.
Mutta on turha tulla marisemaan ja riitelemään tapaamisista ja lapsista,jos omasta tyhmyydestä heistä luopuu. Sen tyhmyyden hinta on aikanaan korkea, eikä lapset unohda, mitä ovat pieninä saaneet kokea.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Booooriiiinggggg
...monet miehet haluavat vain ns. kermat kakun päältä. Miehen on helppo lähteä ja irtautua tilanteesta tietäen että harva nainen hylkää lapsiaan. Kiva sitten miehen kirjoittaa työhakemuksiin ja kehuskella kavereilleen, että on niin ja niin monen lapsen viikonloppuisä vaikkei edes vietä aikaa lastensa kanssa kuin minimaalisesti ja aivan omasta halustaan. Moni etäisä käyttää itsestään aivan suotta tuota viikonloppuisänimitystä. Se tietenkin kuulostaa naisten korvissa paremmalta kuin: "Olen isä, joka käy katsomassa lapsiaan kerran kuukaudessa enkä aina silloinkaan!"
monet miehet joutuvat sinunkaltaisesi hirviölähien uhreiksi - eivät saa tavata lapsiaan paitsi riiviöakan valvovan silmän alla. Riiviöakka sitten kostaa jätetyksi tulemistaan loputtomiin lapsensa avulla.
Yleensä riitelemiseen tarvitaan kaksi. Kumpikaan ei ole nuhteeton. Ja toisinaan myös hyvät syyt erota ...
Puuttumatta varsinaiseen aiheeseen ja kieltämättä, että useimmiten riitaan tarvitaan kaksi, pitää muistaa, että se ei kuitenkaan ole aina totta - on myös valitettavasti ihmisiä, joille riitely yksinkin onnistuu.
Niin kauan kuin yleisesti ei ole tätä tajuttu, ei voida myöskään olla oikeudenmukaisia
sama pitäisi koskea myös äitejä, jotka lähtevät suhteesta. Kuulostaa, että olet jätettynä katkera ja ero taitaa olla tuore? Lapsillahan pitää aina olla mahdollisuus molempiin vanhempiin, sen verran aikuinen pitää erotilanteissa olla. Ei mikään liitto välttämättä ole ikuinen ja aina on se jätetty osapuoli - sinun on vain katkeruutesi nieltävä ja pyrittävä tukemaan isä-lapsi-suhdetta. Aika parantaa haavat.
että ei sitä kymmeniä vuosia jaksa itkeä tai miettiä miks mies lähtee hyvästä perheestä.
Eikä tässä ole tarvinnu tukea minkäänlaista suhdetta, kun ei ole ollut sitä vastapuolta, kun katosi kuin maan nielemänä. Miten voisin sanoa lapsille, et onpas teillä kiva isä, oi kun on ihana, kun isää ei ole ollut lasten elämässä lähtönsä jälkeen. Aika huono on sanoa, et menkääpä nyt isän luokse... mutta minne????
Ja toisaalta lapset jo sen ikäsiä, että tuskin enää muistaa millaista elämä oli kun oli isä!!
Ei väkisin voi rakentaa, jos ei vastassa ole kuin tyhjää.
Oletko myös sitä mieltä että nainen ei ansaitse lapsiaan jos jättää perheen jonkun toisen takia?
Tai mitä jos isä jättää äidin mutta ottaa lapset mukaan. Käykö se sinulle?
Mietinkin tuossa jo kirjoituksia selaillessa että koska joku mies sanoo sanottavansa. Kiitos miehisestä näkökulmasta!
Meillä mies jätti minut ja lapset, syynä vaativa työ ja alkoholi. Mutta olenpa kuullut näin vuosien varrella, kuinka naisetkin voivat hyvin karkeasti jättää puolisonsa, joko viinan tai toisen miehen vuoksi. Lapsi ansaitsee aina isän ja äidin ja on aina harmillista, jos jompikumpi on kuvioista poissa. Mitä se sitten meihin aikuisiin tulee, me voimme kyllä olla vaikka loppu elämämme katkeria toisen osapuolen tempuista. Elämä on kuitenkin liian lyhyt ja meidän kaäytöksemme voi siirtyä jälkipolviinkin. Olete kait kuulleet ns. sotivasta sukupolvesta. Kun isoisä oli sodassa (maiden välinen), myös seuraava sukupolvi soti vielä vaikka ns. rintamalla ei enää oltukaan. Mielestäni tämä sama pätee useimpiin asioihin ja varsinkin eroihin, jotka ovat katkeria ja vaikeita. Mutta minkä me ihmisyydellemme voimme!!!
Oli miten oli, lapsi itse ei ole syypää asioihin.
Näinollen pitää tehdä kuten näkemystemme mukaan on lasten kannalta parasta: sovimme sovussa asiat. Vaikka välit ovatkin viileät, ne voivat olla asialliset ja lapsen asioista täytyy voida keskustella.
...isä ei ole halukas keskustelemaan lapseen liittyvistä asioista? Mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Itse haluaisit ottaa toisen ajatukset huomioon, mutta toinen ei vastaa ja sano mielipidettään. Toisen ajatusten lukeminen on mahdotonta.
Joku minulle vastasi tuolla aiemmin, että kun emme ole lapsen isän kanssa yhdessä meidän ei tarvitsisi keskenämme keskustella...Ihmeellistä!
Joo meilläkään ei mies puhu, kun ei osaa. Hän on kyllä dippainssi koulutukseltaa ja tekee konsulttina töitä isojen yritysten johtajille, mutta ei kykene aina puhumaan...mistään. Ja olenkin tullut tulokseen , että tätä ns. kotisanastoa ei vain ole miehellä.Eikä sitä omassa kodissa ole siis opetettu, vaikka opettajaperheestä onkin.
Vaikka omalla alalla älykkäitä ollaankin, niin sosiaalinen kanssakäyminen voi jollain asteella olla tosi hankalaa.
Minun exäni on tosi älykäs ja sen pohjalta monet asiat ovat olleet vaikeita, hän osaa lait ja kaikki kiemurat, mikään ei ole tekemisen pohjalta mahdotonta, ei edes jutteleminen vieraan kanssa, mutta auta, jos kyseessä onkin tosi läheinen ihminen.
Mutta oli miten oli, kaikki vain eivät ole verbaalisesti lahjakkaita ja etenkin sanavalmiita.
Sitten se henkinen kapasiteetti, emme ns. kasva samalla tavoin sisäisesti ihmisinä. Ja on meillä naisilla usein tapana polkea miehet jalkoihimme sanallisesti, ja usein olemme suotta tyytymättömiä, vaikka mies yrittää kuinka tehdä parhaansa.
ovat usein niitä -tyyppiä autisti-joka osaa vaikka rakentaa atomipommin jääkaapin sisällöstä,mutta jotka ovat sosiaalisilta taidoiltaan täysiä nollia.
Mä en ymmärrä kuinka sellaiset saavat ylipäätänsä hankittua puolison. Tämä koskee siis kumpaakin.
Meillä myös isä häipyi kuin pieru saharaan,ykskaksi tosta noin vaan,oli vielä tyyppiä-en riitele vaikka mikä olisi- niinkuin olen itsekkin. Silti ottialäks...ja on tehnyt samaa senkinjälkeen, ei pysy ei.
Näitähän löytyy...kiertopalkintoja naisten radoilla.
Valitettavasti on myös näitä tapauksia jotka eivät keskustele lapsiin liittyvistä asioista. Jollei toinen suostu kahdenkaskiseen keskusteluun, niin silloin pitää ottaa kolmas pöydän ääreen. Tämä on tietenkin lastenvalvoja.
Jollei toinen suostu tähänkään, niin sitten sovitte ilman häntä. Harmi lapselle ja harmi kaikille, mutta jollei toinen halua osallistua niin silloin teidän täytyy tyytyä vain pieneen kuukausittaiseen korvaukseen.
>>>> jättänyt perheensä jonkun toisen takia
tapahtua koskaan, mies on aina ja ikuisesti syyllinen. Täytyyhän äidin käydä joskus "tuulettumassa" ja miehen ymmärtää pikku lipsahdus ehdottomasti.
tätä juuri hain, jos nainen tekee vastaavaa, onko hän sinun mielestäsi samassa asemassa? Isät kun ihan varmasti osaavat huoltaa ja hoitaa lapsia, jos haluavat. Puhunkin lähi-isien puolesta tässä asiassa. Äitiys ei voi olla myytti, jota pidetään yllä, vaan nyky-yhteiskunnassa molemmilla pitäisi olla tasa-arvoiset asemat lapsen huoltosopimusta tehtäessä! Ja p.s olen itse nainen eli en provo miesten puolesta.
Kun niin puhut miesten puolesta huoltajuusasiassa niin kai sinulla itselläsi on lapsia, joiden lähi-isänä lastesi isä toimii ja itse olet etä-äiti?
itse erosin ja lapsia oli 3. Kysyin moneen kertaan, kenen luona haluavat asua, vastaus oli; kaverit ja mummut täällä - emme halua muuttaa. Lopputulos oli se, että luotin ja luotan edelleenkin isään - kolme vanhinta jäi isälleen ja nuorin minun kanssani asumaan. Onhan meillä ollut ristiriitoja, mutta lasten takia sovittu/pyritty sopimaan. Erosta on aikaa jo 11 vuotta ja molemmilla vanhemmilla yhtä läheiset välit lapsiin. Ei isä ole huonompi vanhempi, minua tosin voi syyttää huonommasta vanhemmuudesta, koska noudatin lasten toivoa ja halua. Ei kaikki asiat ole mustavalkoisia, ei äiti ole aina se varmasti oikea. Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Ja hieno juttu, vanhin kirjoitttaa ylioppilaaksi syksyllä, pitää yhteyttä ja monta kertaa sanonut sen; kiitos äiti, kun annoit valita.
Lapset ansaitsevat molemmat vanhempansa ja yhteydenpidon sekä tapaamiset etään erosta huolimatta. Tuo etän "ansaitseminen" on sairasta ajattelua.
Vanhempien välisiä eroa edeltäneitä jännitteitä tai etän uusia suhteita ei pidä sotkea tapaamisasioihin. Lapset siinä vaan kärsii.
Onneksi laissa määräävänä tässä asiassa on lapsen etu!
Jatka tuohon malliin. Jos lasten isä tiedostaa lasten ja itsensä oikeudet, tapaamiset jatkuu uhkasakot päälläsi...
alusta asti, eikä mies ole voinut muuta kuin myöntyä. Mulla on ollut sellaset kortit joihin olen pystynyt aina vetoamaan, joten on ollut mies halutonkin vastustamaan ajatuksiani. Tiesi, et häviäisi, ja todistettavasti vieläpä.
Lapsemme ovat aikuisia,joten mitään tapaamisjuttuja ei enää ole, eikä tosin ole koskaan ollutkaan!
Sellasia "kortteja" ei olekkaan, joilla tapaamiset voi laillisesti estää. Jos etä ei kykene jostain syystä lapsista huolehtimaan, jää silti valvottujen tapaamisten mahdollisuus.
Teidän tapauksessa ei sitten isä ole ollut aktiivinen ja pitänut kiinni lasten ja omistakaan oikeuksista.
Melkosen karhunpalveluksen olet tehnyt lapsille jos olet näin toiminut...
En itse ole huomannut. Samanlaisia lapsia ovat kuin ennenkin. Tulemme hyvin toimeen. Isä ei ole lapsia halunnut nähdä, eikä lapsilla tain aikuisilla lapsilla, ole mitään halua isää nähdä. Sanoisinpa että karhunpalveluksen on isä tehnyt itselleen, kun on jättänyt omat lapsensa.
Että se siitä palveluksesta!
Eipä meilläkään isä halunnut lastaan nähdä, eikä nuori puhu isästään.
Karhunpalveluksen on isä tehnyt itselleen, mutta myös lapselleen. Vaikka nuori ei halua puhua isästä, eikä nähdä häntä, tiedän että hän on kaivannut isää nuorempana: ollut isätön ja se on vaikuttanut hänen itsetuntoonsa. Ei se näy, mutta äitinä tiedän, että haavan isän hylkääminen jätti..
Itsehän kerroit kiristäneesi exääsi "korteillasi". Kai siinä isänrakkauskin hiipuu kun tekee tapaamiset ylivoimasen vaikeaksi. Lasten vuosia kestävä manipulointikin tekee tehtävänsä...
Käsittämätöntä, mitä joku viitsii tuollasen jälkeen suustaan päästää...
käyttäytyvän minua ja lapsiaan kohtaan niin, ettei teksisi niitä tyhmiä virheitä joista saa maksaa.
Kiristämisetä se on miehenkin puolelta, jos jättää omat lapsensa, ja vetoaa siihen ettei ole aikaa eikä nyt huvita. Yhdessä lapset on tehty, yhdessäne täytyy hoitaakin sillai, ettei tee tyhmyyksiä.
Jos minun lapsiani loukataan, kylloä heittäydyn barrigaadeille, vaikka olisi lasten oma isä. Jos miehellä ei ole päässään järkeä, miten kohtelee omia lapsiaan, on jonkun pidettävä siitä huoli, ettei loukkaukset toistu!
Miksi et hankkinut omaa elämää eron jälkeen?
Sairasta kiristää miestä lasten tapaamisoikeudella ja viedä lapsilta oikeus isäänsä.
Ymmärrän kyllä hyvin, miksi lasten isä ei kanssasi viihtynyt...kaiken sen jälkeen mitä tässä keskustelussa olet kertonut.
Hanki itselles ammattiapua...
kun itse joudut välikäteen. Sinä siis teet kuin muut määrää, sulla ei siis ole omaa tahtoa, etkä pysty vaikuttamaan omiin lapsiin? Minulle se on oikeus ja velvollisuus ja olen ylpeä siitä, että pidän lapsistani huolta, niin kauan kun ovat omillaan.
käyttäytyvän minua ja lapsiaan kohtaan niin, ettei teksisi niitä tyhmiä virheitä joista saa maksaa.
tai todella katkeroituneen vouhotusta.
eivät lapsistaan. Vanhemmuus ei pääty eroon, vaikkei parisuhde toimisikaan.
Mieheni jätti minut toisen naisen vuoksi, mutta en koskaan voisi kieltää lapseltani isää. En puhu exästäni pahaa lapseni kuullen tai vaikeuta tapaamisia, enkä aio sitä tulevaisuudessakaan tehdä. Mies on hyvä ja välittävä isä, vaikka ei kunnon aviomiesainesta ollutkaan.
Tää on sanottu jo varmaan monta kertaa, mut sanon silti.
Vanhempi ei jätä lapsiaan, ainoastaan lasten toisen vanhemman. Jos tuntuu että vanhempi jättää lapsensa, kannattaa katsoa peiliin. Omassa käytöksessä on silloin jotain pahasti pielessä.
Älkää hyvät lähivanhemmat erkaannuttako lapsianne toisesta vanhemmasta jos teidät jätetään.