Jos selviän yli tämän yön, on kohdattava jälleen uusi päivä täynnä tyhjää. Jos selviän yli huomisen, on edessä jälleen uneton yö.
Olen nuori, olen avoliitossa, olen terve, opiskelen. Minulla on kaikki edellytykset olla onnellinen, mutta tunnen itseni sanoinkuvaamattoman yksinäiseksi!
Tänäkin iltana haaveilen ihmisestä jonka kanssa jakaa yön hiljaiset tunnit, keskustellen, lähekkäin. Kiivas työrytmi uuvuttaa kumppanini aikaisin nukkumaan, ja minä jään yksin, illasta toiseen... eikä uni tule. Armahtava uni...
Mikä siinä on, että nykyään ihmiset ovat niin kaukana toisistaan... Miksi kirjoitan itsekin tänne sen sijaan että tarttuisin puhelimeen, soittaisin jollekin, puhuisin?
Tänä iltana en jaksa esittää vahvaa, ja tässä maailmassa heikkous lienee synneistä suurin.
Olen nuori, olen avoliitossa, olen terve, opiskelen. Minulla on kaikki edellytykset olla onnellinen, mutta tunnen itseni sanoinkuvaamattoman yksinäiseksi!
Tänäkin iltana haaveilen ihmisestä jonka kanssa jakaa yön hiljaiset tunnit, keskustellen, lähekkäin. Kiivas työrytmi uuvuttaa kumppanini aikaisin nukkumaan, ja minä jään yksin, illasta toiseen... eikä uni tule. Armahtava uni...
Mikä siinä on, että nykyään ihmiset ovat niin kaukana toisistaan... Miksi kirjoitan itsekin tänne sen sijaan että tarttuisin puhelimeen, soittaisin jollekin, puhuisin?
Tänä iltana en jaksa esittää vahvaa, ja tässä maailmassa heikkous lienee synneistä suurin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On se kyllä jännä, miten sitä tuntee itsensä välillä niin yksinäiseksi, vaikka ympärillä onkin ihmisiä..
Olen myös nuori, käyn töissä ja aloitan opinnot tammikuussa, ja asun yhdessä kundikaverini kanssa.. hänelläkin on nyt kova kiire töissä, joten illat meneekin yleensä siinä, kun odottelen häntä kotiin..
Olisi kiva jutella jonkun kanssa eikä olla vain itsekseen. Kännypuhelutkin ovat kalliita, eikä
viitsi kuitenkaan tuntikausia joka päivä jonkun
kanssa jutella..
Kummaa on, että maailma on ihmisiä täynnä, mutta silti joku on aina yksinäinen..