Vauvakuume minullakin, ois kova suunnittelun paikka..
Minulla on diagnooseina maanis-depressiivisyys ja rajatilapersoonallisuus. Lääkityksenä Efexor, Xanor, Seroquel, Lamictal. Kirjoittelin tuonne lääkkeet- palstalle kyselläkseni äiti-ihmisiltä, miten he ovat pärjänneet ilman lääkkeitä. Osa vastauksista oli tyyliin "ei sulla ole oikeutta lisääntyä".
On työpaikka ja miehellä myös, pitkään kestänyt parisuhde ja psykoottisuutta ei ole ollut lähes 3 vuoteen. Diagnoosien teosta on vuosia, olen toipunut ja kasvanut ihmisenä. Lisäksi olen ollut töissä lasten kanssa ja pidimme toisistamme erinomaisesti. Luulen, että olisin ihan hyvä äiti.
Vakituinen terapia ja lääkärisuhde on, kysyisin vaan onko kohtalotovereita?
Minulla on diagnooseina maanis-depressiivisyys ja rajatilapersoonallisuus. Lääkityksenä Efexor, Xanor, Seroquel, Lamictal. Kirjoittelin tuonne lääkkeet- palstalle kyselläkseni äiti-ihmisiltä, miten he ovat pärjänneet ilman lääkkeitä. Osa vastauksista oli tyyliin "ei sulla ole oikeutta lisääntyä".
On työpaikka ja miehellä myös, pitkään kestänyt parisuhde ja psykoottisuutta ei ole ollut lähes 3 vuoteen. Diagnoosien teosta on vuosia, olen toipunut ja kasvanut ihmisenä. Lisäksi olen ollut töissä lasten kanssa ja pidimme toisistamme erinomaisesti. Luulen, että olisin ihan hyvä äiti.
Vakituinen terapia ja lääkärisuhde on, kysyisin vaan onko kohtalotovereita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mun mielestä masennus ja muutenkin tommoset mielenterveys ongelmat on sairauksia siinä missä esim. epilepsia, migreeni, atma ym sairaudet...ja noitakin sairauksia on hoidettava lääkkeillä jotta pystyy elää niitten kanssa...mut raskauden aikana ei kauheasti pysty lääkkeitä ottaan jos ei ihan pakko ole...mut raskauden aikana on suurempi riski (ja tietysti synnytyksen jälkeen) sairastua mielenterveys ongelmiin ja varsinkin ku on taipumusta niihin...se on vaan tosiasia ja jotenkin pitää koko ajan tunnustella omia jaksamisia ja vointia...ja esim. luontaistuote E-epa on monille ollut hyvä tuote mielenterveys ongelmissa ja itsekin olen sitä käyttänyt....en kylläkään ole ollut raskaana koskaa mutta minulla on masennus-tausta....eli sun oireet ei ole este raskaudelle ja lapselle...ja varsinkin ku tulet hyvin toimeen lasten kanssa...onhan ihmisiä jotka ovat täysin terveitä mutta eivät mitenkään pärjää lasten kanssa...onnea yritykselle ja tsemppiä muutenkin elämään!!!!!
En ole kohtalotoverisi, mutta mielestäni sinulla on samanlainen oikeus saada jälkikasvua, kun kellä tahansa - varsinkin kun sairautesi ovat hallinnassa lääkityksellä. Toinen asia ehkä olisi se, että jos mielenterveyssairautta ei saataisi tasapainoon ja tuleva äiti oireilisi jatkuvasti ja voimakkaasti, mutta sullahan näin ei ole.
Eli onnea yritykselle ja voi jatkossakin hyvin :)
Kävin lukeen tuon sinun jutun tuolta toiselta palstalta ja melkoisen törkeitä vastauksia olit osin saanu mutta kannustaviakin....
Sinuna tekisin niin miten monet sulle neuvoikin...ota yhteyttä lääkäriin/neuvolaan ja neuvottele lääkkeistä siellä ja vauvahaaveestasi..sulla on mies joka on pysynyt rinnallasi ilmeisesti pitkään tekstistäsi päätellen ja varmaan ympäriltäsi löytyy muutakin tukiverkkoa jos tilanne raskauden/lapsen syntymän myötä pahenee,mutten usko näin käyvän.monesti pieni ihmisen alku on se joka saa parempaa vain aikaan.Todellakin kannaattaa ammatti-ihmisten kanssa neuvotella lääkkeistä ja niiden vaikutuksista.Ja tieten siitä että pitääkö joku lääke lopettaa/vaihtaa toiseen.Mutta toivon sinulle sydämeni pohjasta onnea ja plussamyönteisiä tuulia!!!!:)))
Aika kurjaa, että sait suoralta kädeltä tuollaisia kommentteja (kävin niitä lukemassa), mutta netissä niitä osaa ehkä odottaakin, kun on kaikenlaisia ihmisiä kirjoittelemassa.
Ei ole omaa kokemusta noista sairauksista tai lääkityksistä tai edes raskaudestakaan vielä, mutta halusin vain kirjoittaa tsemppiviestin! Ihan hyvältä kuullostaa tuo tilanteesi tällä hetkellä, mutta kannattaa varmaan jutella lääkärin kanssa asiasta tarkemmin.
Onnea vaan jatkoon! :)
miten tulet toimeen ilman lääkkeitä. oma äitini on kärsinyt mielenterveys ongelmista mutta on paras äiti minkä tiedän. Tsemppiä
Heip tapasin kesällä sisareni ystävän ja jälkeenpäin ihastelin siskolleni kuinka tasapainoinen, jalatmaassa, itsensätunteva jne tämä ystävä on (ja pienen pojan 3v. tasapainoinen äiti)
Sisareni kertoi että näin ei toki aian ole ollut vaan tämä ystävä ollaut esim vuoden sairaalahoidossa , psykooseja takna jne...en tiedä tarkempaa diagnoosia... meitä oli liikkeellä isompi tyttöporukka ja voin sanoa että tämä sisareni ystävä vaikutti meistä kaikkein kypsimmältä, tasapainoisemmalta jne äiditä!!!!(mielenterveys ongelmista huolimatta)
Ensisijaisen tärkeää on juuri niin kuin sulla eli hyvä hoito, lääkitys ja tukiverkko. Eli varmistat lapselle hyvän elämän jos jotain sattuu. niin se vain on elämässä, että kuka tahansa ns. tervekkin ihminen voi sairastu vakavasti, mennä psykoosiin jne ... elämästä ei koskaan tiedä!!!
Ja mainittakoon vielä että miehelläni on myös tuo maansi-depressiivisyys tosin esiintyy vain depressio jaksoina... ja meillä kaksi tervettä ihanaa lasta. kun hän masentuneenpi(nyt vuosia ollut lääkityksellä kurissa) minä kannan vastuuta enemmän. ja hän on mielestäni tosi hyvä isä paras meidän lapsillemme.
tsemppiä yritykseen
Täällä myös kaksisuuntaista sairastava kahden terveen lapsen äiti. Kauheita noi vastaukset tuol toisel palstal sulle. Ei muuta kun tsemppiä yritykselle ! :)