Nuori teinityttö ei osaa kauaskantoisesti laskea tai ymmärtää raskauteen, äitiyteen ja lapseen kuuluvia kustannuksia ja arvioida etukäteen miten paljon lapsi tulee vaatimaan sitoutumista ja hoivanpitoa. Myös omasta itsestään vastuunkantaminen horjuu näillä tyttärillä.
Biologisen sukukypsyyden saavuttaminen ei tarkoita henkistä valmiutta äidiksi ja sitä valmiutta ei saavuteta 9:ssä kuukaudessa. Niin suuri elämänmuutos raskaus ja lapsen syntymä ovat alaikäisille tytöille. Myös raskauteen liittyvät riskitekijät ja lapsen mahdolliset poikkeavuudet jäänevät usein näiltä lapsellisilta räkättäjiltä huomioimatta. Onhan se ehkä kaunis ajatus luulla pystyvänsä irtautumaan kotikuvioista ja lapsuudesta hankkiutumalla raskaaksi, mutta todellisuus on aina harmaa ja arkinen. Kukaan ei halua loppujen lopuksi rahdata seuraavaa 18 vuotta hellan, ruokapöydän, kaupan ja päiväkodin väliä. Maksaa laskuja ja itkeä pennun seuraavaa murhetta. YH-äitiys tuossa iässä tuo vain lisää pulmia, ja aikaa myöten myös perhettä leikkineet nuoret äidit päätyvät ennen pitkää yksinhuoltajiksi, sillä harva mies pystyy ja haluaa sitoutua nuorella iällä, minkä ymmärtää täydellisesti.
Hankkimalla lapsen te ette aikuistu. Aikuistuminen tulee ajan myötä. Ensin koulutus, työ, sopiva varallisuus, sitoutuva ja rakastava kumppani sekä oma maltillinen mielenlaatu. Ei vouhkaamalla mitään saa, vaan hiljaa hyvä tulee.
Biologisen sukukypsyyden saavuttaminen ei tarkoita henkistä valmiutta äidiksi ja sitä valmiutta ei saavuteta 9:ssä kuukaudessa. Niin suuri elämänmuutos raskaus ja lapsen syntymä ovat alaikäisille tytöille. Myös raskauteen liittyvät riskitekijät ja lapsen mahdolliset poikkeavuudet jäänevät usein näiltä lapsellisilta räkättäjiltä huomioimatta. Onhan se ehkä kaunis ajatus luulla pystyvänsä irtautumaan kotikuvioista ja lapsuudesta hankkiutumalla raskaaksi, mutta todellisuus on aina harmaa ja arkinen. Kukaan ei halua loppujen lopuksi rahdata seuraavaa 18 vuotta hellan, ruokapöydän, kaupan ja päiväkodin väliä. Maksaa laskuja ja itkeä pennun seuraavaa murhetta. YH-äitiys tuossa iässä tuo vain lisää pulmia, ja aikaa myöten myös perhettä leikkineet nuoret äidit päätyvät ennen pitkää yksinhuoltajiksi, sillä harva mies pystyy ja haluaa sitoutua nuorella iällä, minkä ymmärtää täydellisesti.
Hankkimalla lapsen te ette aikuistu. Aikuistuminen tulee ajan myötä. Ensin koulutus, työ, sopiva varallisuus, sitoutuva ja rakastava kumppani sekä oma maltillinen mielenlaatu. Ei vouhkaamalla mitään saa, vaan hiljaa hyvä tulee.
Vastaukset 14
Vanhimmat
voi sanoa,että myöhemmällä iällä kustannukset osataan suht hyvin laskea, mutta oli ihmiset minkä ikäisiä tahansa, niin kukaan ei todellisuudessa kykene arvioimaan omia henkisiä voimavarojaan siinä vaiheessa (saatika elämän tilannettaan), kun lapsesta kasvaa murrosikäinen.
Siis järkevää tekstiä, ei siinä mitään,mutta ikäväkseni voin todeta jo ihan lasten parissa työskennelleenä/työskentelevänä ihmisenä,että kommenttisi:
"Ensin koulutus, työ, sopiva varallisuus, sitoutuva ja rakastava kumppani sekä oma maltillinen mielenlaatu. Ei vouhkaamalla mitään saa, vaan hiljaa hyvä tulee."
Siis aivan ihanne lähtökohta lapsen tekoon, mutta ikävä kyllä se ei yksistään riitä ja ikävä kyllä se ei takaa lapsesta kasvavan: Yhteiskunta kelpoista, itsensä ja ympäristönsä huomioon ottavaa, omillaan toimeen tulevaa, iänpuolesta aikuista ihmistä.
Ikäväkseni joudun tähänkin tokaisemaan:
"Kukaan ei halua loppujen lopuksi rahdata seuraavaa 18 vuotta hellan, ruokapöydän, kaupan ja päiväkodin väliä. Maksaa laskuja ja itkeä pennun seuraavaa murhetta."
Minä ainakin tahdon, kun ruljansiin lähden uudelleen. Ja hei, iedäthän varmaan itsekin,että vanhemmuus on paljon,paljon muutakin, kuin kommenttisi. Ainakin toivon niin :)))
pätisi..
..."tää on kymmenen tikkua laudalla, kaikki pois piiloistaan"...
Minulla sopivasti aikaa leikkiä, nyt kanssasi, joten mihinkä perustat väitteesi???
Nimellä kiitos!
silmään kommentti: "Kukaan ei halua loppujen lopuksi rahdata seuraavaa 18 vuotta hellan, ruokapöydän, kaupan ja päiväkodin väliä. Maksaa laskuja ja itkeä pennun seuraavaa murhetta"
Eli tälläkö väität,ettei vanhemmatkaan äidit halua olla lapsessaan seuraavaa 18 vuotta kiinni?
Henk.koht.en ole ajatellut olla lapsessa kiinni VAIN 18 vuotta,vaan koko loppu elämäni,äiti tulen olemaan aina.Ja kuten edellinen sanoi,äitiys on paljon,paljon muutakin.
"Niin suuri elämänmuutos raskaus ja lapsen syntymä ovat alaikäisille tytöille."
Lapsen syntyminen on järisyttävä elämänmuutos,oli kyseessä alaikäinen,tai vanhempi äiti.
"...eikä yksikään teini ole kypsä"
Kaikki teiniäiditkö ovat täysiä lapsia?Ovatko kaikki aikuiset äidit niin järin kypsiä?Entä miksi sitten ennen nämä teini-ikäiset(15 ) hoitivat lapsensa kunnialla ja kasvattivat tämän sukupolven kunnon kansalaisiksi?Maailma on muuttunut,tiedän, ja paljon on teinejä,jotka elävät pilvilinnoissa,MUTTA kaikki ei todellakaan ole samanlaisia(ja hyvä niin).
Kirjoituksesi perusteella et ole saanut teiniäiti tai -isä,joten minkä vuoksi olet tällä palstalla?Sitä paitsi,kerrohan,auttaako saarnaaminen,jos raskaus on jo alkanut tai lapsi kenties jo syntynyt/kkasvanut?
Eli siis, kerrataan vielä. Sitten kun on "...rakastava ja sitoutuva kumppani..." "...koulutus ja työ..."
Salli mun huokaista ja syvään...
Näen tuon tekstin takana ehkä yli neljäkymppisen johonkin tiettyyn asiaan kyllästyneen naisen.
Olin lähes 20-vuotias kun synnytin tyttäremme. Olin kyllä nuori äiti -tosin onhan niitä nuorempiakin etten kyllä (mielestäni) niin hirmu nuori ollut.
Tässä maailmassa voi sattua mitä tahansa, vaikka olisi kuinka rakastava ja täydellinen mies/isä voi tälle sattua, kummalle tahansa vanhemmista voi sattua mitä vaan. On muitakin yksinhuoltajia kuin nämä mainitsemasi teinitytöt. Sinulla voi olla juuri se oikea hyvä palkkainen työ, mutta yritykselle voi sattua sinä aikana jotain kun äiti on kotona lapsen/lasten kanssa.
Huvittaa... Mitä luulet, jos minä olen noin nuorena saannut (
Kerrohan, aiheen aloittaja, mikä motiivi viestilläsi on? Oletko sitä kirjoittaessasi tuntenut todellista tarvetta valistaa hairahtuneet tai sitä suunnittelevat takaisin kaidalle polulle vai lateletko vain kuulemiasi stereotypioita? Entisenä teiniäitinä en allekirjoita ainuttakaan väitettäsi.
Eiköhän tämä ollut provo..
ei täisi-ikäinenkään ole pakolla valmis äidiksi, mitä sinä olet sanomaan kuka on valmis mihinkin?! ei pakolla 30 ole valmis äidiksi, vai oletko erimieltä? hanki elämä ja kasva itse aikuiseksi! voi nuori äitikin rakastaa ja kantaa vastuunsa lapsesta yhtä hyvin kuin 30 äiti!
Voi mikä kommentti. Sinähän sen tiedät. Meillä on tosin yhteistä elämää takana yli 16 vuotta - siitä huolimatta, että esikoisen saimme teineinä. Myös molemmilla on ammatit ja hankittuna jopa se ok-talo.
Pääasia tosin on se, että me sattumoisin olemme myös edelleen onnellisia yhdessä ja perheemme voi henkisesti hyvin
"Nuori teinityttö ei osaa kauaskantoisesti laskea tai ymmärtää raskauteen, äitiyteen ja lapseen kuuluvia kustannuksia ja arvioida etukäteen miten paljon lapsi tulee vaatimaan sitoutumista ja hoivanpitoa. Myös omasta itsestään vastuunkantaminen horjuu näillä tyttärillä."
Ei sitä kuule osaa kukaan muukaan, eipä monet sairaiden lasten vanhemmat ole arvanneet saavansa lapsen joka syö kalliita epilepsia lääkkeitä.. Tai jos on maitoallergia, taas kustannukset nousee, taikka vaikka loukkaa itsensä (vanhemmat) sillon ylensä rahantulo pienenee melkoisesti!
"Ensin koulutus, työ, sopiva varallisuus, sitoutuva ja rakastava kumppani sekä oma maltillinen mielenlaatu. Ei vouhkaamalla mitään saa, vaan hiljaa hyvä tulee." Kuka sanoi ettei tuota kaikkea voisi nuorella äidillä olla??
Kukaan ei voi arvioida toisen
kypsyyttä äidiksi.
Siihen ei liity millään lailla fyysinen ikä,
koska jokainen kasvaa ja ymmärtää
asiat omalla ajallaan.
Kuvittelet varmaan olevasi hyvinkin viisas
noine määritelminesi kuka on valmis ja kuka ei?
14-vuotias voi todellisuudessa olla kypsempi,
kuin 25- vuotias, se riippuu niin siitä
kuinka on kasvanut ja missä ja kenen kanssa.
Ite oon 18 vuotta vanha ja aivan tarpeeksi
vanha äidiksi ja valmis.
Mielestäni on mukavampi kasvattaa muksut
nuorena kuin vanhana,
jaksaa paremmin lasten kanssa.
Omasta kokemuksestani voin sanoa,
että lapsen hoito on rankkaa,
mutta se palkitsee.
Eikä sun kannata miettiä sitä kuinka
ne rahallisesti pärjää,
se ei oo sulta poissa.
Eikä kannata edes päästää ajatusta
pieneen päähäsi, että :" Ne käy sossussa
ja mun verorahoja haaskaa!"
Paskat, juopot ja narkkarit ne rahat hussaa
koska tänä päivänä äidit ja lapset saa sossusta harvoin kunnolla rahaa.
Äläkä ala väittää,
mä tiedän tämän asian,
koska oon niin läheltä sitä seurannut.
"Ensin koulutus, työ, sopiva varallisuus, sitoutuva ja rakastava kumppani sekä oma maltillinen mielenlaatu. Ei vouhkaamalla mitään saa, vaan hiljaa hyvä tulee."
Mä voisin ton kommentin vuoksi melkein
vaikka antaa euron et poistaisit sen.
Sopivaa varallisuutta ei tässä maailmankaikkeudessa tunneta,
koska koko tämä paska on täynnä
ahneita paskiaisia.
JA LISÄKSI LASTA EI SAADA/TEHDÄ RAHAN TAKIA.
Rakastava kumppani, aina ei oo pelkästää itsestä
kiinni tuokaan, eikä lasta tarvi minkään
insinöörin kanssa hankkia vaan siksi et se sattuu rakastumaan suhun ja sillä on rahaa.
Turvattu elämä ja rakkaus on ystävä kaksi eri asiaa ymmärräthän?
Mä en tunne sanaa maltti,
koska mä elän ja elämä voi olla sekunnista kiinni,
siksi on parempi tehä niinku tahtoo.
Sun kirjoituksesta tulee mieleen
tämä "ihana" yhteiskuntamme.
Joka on niin kaavoihin kangistunut ja
muottiinsa jumittunut että oksettaa.
Sulla ei taida itsellä olla kokemusta
teiniäitiydestä?
Koska toi teksti on suoraa niinku yläasteen terkkarin puheesta?
Varoitus teinitytöille hoh hoijaa!
Älä herranjumala menetä yöunias
muitten ongelmien ja ei- ongelmien takia
vaan keskity siirtämään
ajatusmaailmas 2000-luvulle.
Hyvät jatkot, yritä selvitä,
murheines.
En ymmärrä sinua. pitääkö ihmisten katsoa ikään kun päättävät onko hyvä äidiksi. no kerron sinullekkin vähän itsestäni. Oma lapsuuteni ei hyvä vaikka vanhempani yli 30-vuotiaita kun saivat minut ja veljeni. Äitini alkoholisti joka ei pystynyt huolehtimaan meistä isäni taas oli tullut aina valmiiseen ruoka pöytään. no vanhempani erosivat kun olin toisella luokalla..
Isäni jäi meidän kanssa yksin kyllä meillä melkein aina oli ruokaa kun oli isillä vielä velkaa äitin ostamista huonekaluista.. mutta juu siis jouduin jo nuorena huolehtimaan kodista ja veljestäni. nyt 18-vuotiaana minulla on 9kk poika jota rakastan yli kaiken tai me rakastamme mieheni kanssa ja huolta ja hoivaa.. En juoksen tele ryyppäämässä tai huitele muutenkaan niin tekeekö ikä vain minusta huonon äidin?
"Hankkimalla lapsen te ette aikuistu. Aikuistuminen tulee ajan myötä. Ensin koulutus, työ, sopiva varallisuus, sitoutuva ja rakastava kumppani sekä oma maltillinen mielenlaatu."
Muut ovat jo viesteissään aika hyvin kiteyttäneet minunkin mielipiteeni viestiisi, mutta mietityttää miten työ, koulutus tai "sopiva varallisuus" liittyvät lapsen saamiseen ja kasvattamiseen? Tarkoittaako köyhyys ja kouluttamattomuus väistämättä vastuuttomuutta ja kykenemmättömyyttä huolehtia hellästi ja rakastavasti lapsestaan? Tai yksinhuoltajuus? Monet tuntemani äidit ovat yksinhuoltajina kasvattaneet lapsistaa oivallisia kansalaisia... Epäkelvot kumppanit ovat tietenkin asia erikseen.
Tarkoitukseni on tähdentää, että huonomissakin olosuhteissa pärjää kyllä, jos vain tahtoa ja elämäniloa riittää. Tietenkin rahattomuus ja yksinhuoltajuus ovat stressaavia elämäntilanteita ja lisäävät riskiä alkoholismiin ja muihin terveys- ja sosiaalisiin ongelmiin, mutta kaikille niin ei todellakaan käy. Ja yksinhuoltajuus voi olla myös äidin oma valinta!
Opiskelun ja työelämän pariin pääsee myöhemminkin, ja parin vuoden miettimisajan jälkeen on helpompi päättääkin minkä alan pariin tahtoo, jos ei aio jäädä kokonaan kotiäidiksi... Näitäkin nuoria on...
Tietenkin ymmärrän huolesi näiden teiniperheiden lasten puolesta, mutta tuskin asia on niin mustavalkoinen kun tunnut ajattelevan.
"Onhan se ehkä kaunis ajatus luulla pystyvänsä irtautumaan kotikuvioista ja lapsuudesta hankkiutumalla raskaaksi, mutta todellisuus on aina harmaa ja arkinen."
Tähän on vielä pakko kommentoida... Miksi lapsiperheen arjen pitäisi olla harmaata ja arkista? Mielestäni jokainen päivä perheeni kanssa on erilainen ja ilahduttava ja normaalissakin arkipäivässä kymmenittäin asioita joista iloita. Älkää äidit unohtako että vauva-aika ja leikki-ikä ovat nopeasti ohimenevää aikaa! Nauttikaa lapsestanne, ajasta, jolloin saatte olla vain kotona huolehtimassa hänestä ja kodista... ja muistakaa ettei asioiden tarvitse aina olla niin justiinsa... Vähemmälläkin pärjää ja iloinen, läsnäoleva ja stressitön äiti on aina lapselle tärkeämpää kuin maallinen mammona tai pilkulleen siisti koti ja ulkoinen status!!!
Hyvää leppoisaa talvea kaikille äideille, iseille ja lapsille!
on vahinkoja.